Renny Harlin ym.
Andrei Nekrasov (Андрей Некрасов) tuli vuosi sitten linnan juhliin pitkäaikaisen ystävänsä Heidi Hautalan seurassa. Tänä vuonna YLE on levittänyt hänen ohjaamaa tarinointia ”Hyvästi toverit” (Farewell Comrades), jonka kirjoittamiseen osallistui myös mm. Unkarin juutalainen György Dalos ja ranskalainen Jean-François Colosimo. Luonnollisesti YLE:llä on tarkoitusperä, kun se näyttää tällaista Nekrasovin elokuvaa.
Tänä vuonna en aio katsella Nekrasovin ja Hautalan tuloa linnaan, koska molemmat tyypit ovat vastenmieliset katsella: koko itsenäisyyspäivä olisi piloilla, jos näkisin heidät taas linnassa. Tämän vuoden Suomen itsenäisyyspäivän juhlat ovat otaksuttavissa myös sellaiset homotanssiaiset, joita säestää toisaalla haiseva jääkärimarssimainen uhoilu, että en mitenkään voi katsella Itsenäisyyspäivää alle 400 km:n päässä Helsingistä itään. Venäjällä voin riemuita kunnioittaen, että Venäjä nosti Suomen kansakuntien joukkoon. Itsenäisyyspäivä saa terveet puitteet myös sen vuoksi, että Venäjän duuman vaalit järjestetään 4. joulukuuta.
Nekrasovin moniosaisen "Hyvästi toverit" -tarinan detaljien yksityisluonteisuuden avulla kätketään dokumentoinnin riskit, kun samanaikaisesti metaforisen retoriikan mukaisesti rakennetaan mentaalinen mielikuva Neuvostoliiton olemuksellisesta pahasta, ja samanaikaisesti annetaan ymmärtää, että toveriherroilla ja heidän länsimaisilla vasemmistotovereilla oli juhlat.
Kuten olen lausunut lukuisia kertoja – joskus eräitä antifasistejakin vihastuttaen – että en ole kommunisti enkä millään tavalla kommunistisen Neuvostoliiton romantisoija. Pidän hyvänä, että meillä on tällä hetkellä ortodoksista ja islamilaista uskoa avoimesti salliva, demokratiaa ja markkinataloutta tukeva Venäjän Federaatio. Nekrasovin piru tuodaan ihmisille takaoven kautta: tietynlainen uhka halutaan siirtää elävien kuvallisten assosiaatioiden avulla peloksi oman aikamme ihmisten mieliin: esim. ”dokumentissa” Neuvostoliitto valloitti Suomen. Vaara vaanii aina ja kaikkialla, vaikka kulisseissa herratoverit juhlivat. Tämä epäluottamuksen tunnelma on se piru, jota Nekrasovin kyvyillä ja kovalla rahalla levitetään eurooppalaisten tajuntaan. Tuskin yllätys, että Nekrasov viihtyy vähintään linnan juhlissa Heidi Hautalan kanssa – ehkä jossakin muuallakin…
Andrei Nekrasov (Андрей Некрасов) tuli vuosi sitten linnan juhliin pitkäaikaisen ystävänsä Heidi Hautalan seurassa. Tänä vuonna YLE on levittänyt hänen ohjaamaa tarinointia ”Hyvästi toverit” (Farewell Comrades), jonka kirjoittamiseen osallistui myös mm. Unkarin juutalainen György Dalos ja ranskalainen Jean-François Colosimo. Luonnollisesti YLE:llä on tarkoitusperä, kun se näyttää tällaista Nekrasovin elokuvaa.
Tänä vuonna en aio katsella Nekrasovin ja Hautalan tuloa linnaan, koska molemmat tyypit ovat vastenmieliset katsella: koko itsenäisyyspäivä olisi piloilla, jos näkisin heidät taas linnassa. Tämän vuoden Suomen itsenäisyyspäivän juhlat ovat otaksuttavissa myös sellaiset homotanssiaiset, joita säestää toisaalla haiseva jääkärimarssimainen uhoilu, että en mitenkään voi katsella Itsenäisyyspäivää alle 400 km:n päässä Helsingistä itään. Venäjällä voin riemuita kunnioittaen, että Venäjä nosti Suomen kansakuntien joukkoon. Itsenäisyyspäivä saa terveet puitteet myös sen vuoksi, että Venäjän duuman vaalit järjestetään 4. joulukuuta.
Nekrasovin moniosaisen "Hyvästi toverit" -tarinan detaljien yksityisluonteisuuden avulla kätketään dokumentoinnin riskit, kun samanaikaisesti metaforisen retoriikan mukaisesti rakennetaan mentaalinen mielikuva Neuvostoliiton olemuksellisesta pahasta, ja samanaikaisesti annetaan ymmärtää, että toveriherroilla ja heidän länsimaisilla vasemmistotovereilla oli juhlat.
Kuten olen lausunut lukuisia kertoja – joskus eräitä antifasistejakin vihastuttaen – että en ole kommunisti enkä millään tavalla kommunistisen Neuvostoliiton romantisoija. Pidän hyvänä, että meillä on tällä hetkellä ortodoksista ja islamilaista uskoa avoimesti salliva, demokratiaa ja markkinataloutta tukeva Venäjän Federaatio. Nekrasovin piru tuodaan ihmisille takaoven kautta: tietynlainen uhka halutaan siirtää elävien kuvallisten assosiaatioiden avulla peloksi oman aikamme ihmisten mieliin: esim. ”dokumentissa” Neuvostoliitto valloitti Suomen. Vaara vaanii aina ja kaikkialla, vaikka kulisseissa herratoverit juhlivat. Tämä epäluottamuksen tunnelma on se piru, jota Nekrasovin kyvyillä ja kovalla rahalla levitetään eurooppalaisten tajuntaan. Tuskin yllätys, että Nekrasov viihtyy vähintään linnan juhlissa Heidi Hautalan kanssa – ehkä jossakin muuallakin…
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä, JuhaM, yllätit mieleni otsikollasi. Katsoin juuri kuudennen jakson, ja Forrest Gumpin jälkeen ei ole käynyt tallentaminen mielessäni. Nyt kävi, katsoakseni joskus uudellen vanhoja juttuja. Tahi ohessa, parhaimmillaan ottaa votkaiset ryypyt kahden ajattelevan venäläisen ystäväni kera. Keskustella, makustella ja lievästi väitellen punnita tätä tärkeää tapahtumakulkua.
Asiaan. Kerrohan tarkemmin, miten tämän laatusarjan voi tuosta vaan täräyttää länspropakantaksi. Selvästi sinulla on vahva mielipide asiaan ja arvostaisin valaistusta, miksi näin. Ainut mikä minut saa varpailleen on Hautalan hyvä ystävyys ohjaajan kanssa. Tämä leidi on lampaaksi pukeutunut paholainen. Harva sen vaan oivaltaa. Taitava sellainen.
Kari.
Kaikki setalaiset ovat rottia, ne odottavat vain kuolemaa ja uskontonsa mukaisesti vastustavat oikeasti elämää ja elämän edellytyksiä.