Mitä rakkaus merkitsee ateistille? Onko se vain esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä johonkin tiettyyn ihmiseen tai asiaan vai onko sillä ateistille suurempaa merkitystä? Voiko ateistikaan elää ilman rakkautta?
Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?
Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?
Mitä on moraali?
Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?
Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?
Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?
Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?
Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?
Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?
Mitä on moraali?
Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?
Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?
Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?
Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voi voi. Kyseletpä sinä paljon.
Alusta loppuun.
Rakkaus on suurta sähkökemiallista toimintaa joka tapahtuu aivoissa. Voihan sitä ilmankin elää.
Ei ihmisellä ole velvollisuutta rakastaa toista ihmistä ja se on huomattukkin.
Ei, en tunne synnin olemassaoloa. Mutta lähin mikä menee minun ymmärryksessäni lähelle synnin merkitystä on itsetunto. Itsetuntoa ei kaikki ihmiset tunne kun "rikkoo jotain vastaan".
Moraali on jonkinnäköinen käyttäytymissääntö jonka yhteiskunta "opettaa" jäsenilleen.
Se perustuu siihen mitä hänen kasvuympäristönsä on "opettanut".
Onhan 10 käskyssä jotain päätä ja häntää mutta en itse pidä niitä suoraan käytettäviksi.
Kysyt tuota melkeinpä uudestaan mutta vastaan nyt eri tavalla. Ateistin moraali ja ihmisarvo perustuu esim siihen mitä hänen kasvattinsa ovat "opettaneet".
Viittaat varmaan tuolla viimeisellä kysymyksellä siihen että onko elämällä tarkoitusta. Ei, elämällä ei loppujen lopuksi ole tarkoitusta. Ei myöskään ajatellen sitä kristillisestä ajatusmaailmasta. Mutta jos ei ajatella nyt niin laajasti vaan yksinkertaisesti niin kyllä, välillä sitä kokee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Miksi? Koska läheiset ihmiset luottavat.
Ps. Jokin toinen ateisti voi sanoa aivan jotain muuta mitä minä sanoin. Nuo ovat yksilöllisiä. Minulla oli tylsää.
Minä en oikeastaan ole koskaan sanonut itseäni "ateistiksi". Sellainen kun tuo helposti mieleen jonkun lattanan reduktionistisen materialismin, vaikka maailma on sekä filosofisesti että fyysisesti monimuotoisempi. En esimerkiksi väitä, etteikö jotain "yliluonnollista" voisi olla.
Mitä kuitenkin olen, olen "A"-minkä vaan uskonnon jumalakäsitysten suhteen. Kulttuurista ihmisten perinnettä kaikki. Ei niistä tarvitse mitään valita.
Vastailenpa kumminkin ihan omasta yksitysajattelijan näkökulmastani, edustamatta ateisteja:
>Mitä rakkaus merkitsee ateistille? Onko se vain esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä johonkin tiettyyn ihmiseen tai asiaan vai onko sillä ateistille suurempaa merkitystä? Voiko ateistikaan elää ilman rakkautta?
Mistä sinulla tuo "onko se VAIN esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä"? Miten niin "vain"? Kenen muun mieltymystä sitten? Jotain ylhäältä käskettyä muiden mieltymystä? Josef Stalin? Paavi? Kuvitteelliset jumalat mukamas auktoriteettina ulkoistamaan mitä itse haluan?
Totta kai minulle on merkitystä rakastaa mitä rakastan ja tärkeää olla rakastettukin.
>Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?
Moraalisia oikeuksia tai velvollisuuksia ei ole. On toki maalliset osin hyödylliset lait ja on jokaisen kukin tahollaan eri asioihin kokema myötätunto. Onko sinulla muuten velvollisuus rakastaa toista ELÄINTÄ? Minä toivoisin että rakastaisit, mutta pakkoa siihen ei ole, on vain suostuttelu.
>Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?
Synti yleensä käsitetään rikkomukseksi abrahamististen uskontojen Jumalaa vastaan. Koska sitä Jumalaa ei ole olemassa, ei ole syntiäkään. Jos olet satuttanut toista ihmistä, sinä olet rikkonut juuri sitä ihmistä vastaan. Vaikka hihhulit sitten vaikka vankilassa uskoon tultuaan kokevat saaneensa anteeksiannon Jumalalta, se ei poista sitä tekoa eikä auta uhreja. Pelkkä halpa hattutemppu itsensä rauhoittamiseksi.
>Mitä on moraali?
Se on väistämättä suhteellista, koska ihmiset ovat eri tilanteissa erilaisin myötätunnon kohtein. Esimerkiksi ovatko turkistarhaajat moraalisia ja heidän vastustajansa moraalittomia vai päinvastoin. Minä olen jälkimmäisten puolella, mutta en silti valehtele mitään absoluuttista moraalia siihen. Kukin puolustaa mitä puolustaa, niin se vaan menee.
Oikeastaan ainoa mitta näissä ristiriidoissa on katsoa faktatieto ja katsoa valehteleeko joku. Niiden jälkeen se on vain suostuttelua saada muutkin kokemaan myötätuntoa siihen mihin itsekin kokee,
>Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?
MIksi sen teillä uskovaisilla aina täytyy perustua johonkin ulkoa määrättyyn? Sekin kun haluatte että se perustuu Raamatun tarinoihin, on vain oma halunne. Josta olette ihan itse yksilöinä vastuussa.
>Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?
Kymmenen käskyä ei tule Mooseksen ajalta, vaan on osa myöhempää poliittisista syistä tekaistua valtion lakia. Muodoltaan se kopioi assyrialaisten vasallisopimuksia. Alkuosa on olemattoman heimojumalan auktoriteettia, loput taas ihan yleisiä hyviä käytännön sääntöjä missä vaan yhteiskunnassa ennen ja jälkeen.
>Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?
Moraalini perustuu sille mitä arvossa pidän, rakastan ja koetan suojella. Ihmisarvoni, että koetan jaksaa elää rohkeasti sen mukaan. Jos alkaa mittaamaan itseään verrattuna muihin, huomaa pian että heillä onkin aivan eri arvostukset.
>Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?
Kristityillä on kumma tarve kokea itsensä erikoistärkeäksi, ja siihen keksitään tuo uskontonne. Tuo on nöyryydeksi verhottua itsetärkeyttä, että ulkoistetaan omat halutja merkitys kuvitteelliselta auktoriteetilta, ei omalta itseltä tuleviksi. Jokainen meistä on mitätön hyttysenkakka tssä universumissa. Silti jokainen elää oman elämänsä ja se on hänelle tärkeä.
"Mitä rakkaus merkitsee ateistille? "
Tuohon ei ole yhtä vastausta joka yhdistäisi kaikki ateistit, sillä jo verbiä "rakastaa" käytetään eri maissa eri tavalla. Esim. venäläiset tuntuvat kielenkäytössään rakastavan ihan kaikkea auringonlaskusta kahviin ja kermaleivokseen siinä missä suomalainen vasta "vähän tykkää".
Omasta puolestani puhun vain siitä mitä ymmärrän - heterorakkaus on kaunis asia, ja homon mielestä kai homorakkauskin. Puhutaan myös vanhempien rakkaudesta lapsiinsa ja kyllähän sitä kaikenlaista lahjomatonta kiintymystä on. Ihminen on täynnä tunteita, joista rakkaus on yksi.
"Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?"
YK:n ihmisoikeuksien julistus: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."
Tuo "veljeys" lienee riittävää. Todella vaikea pakottaa ketään rakastamaan ketään, edes itseään.
"Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?"
Sana "synti" kantaa niin isoa kristillistä painolastia, että en siitä puhuisi. Se, ettei jotain sanottavammin rakasta, ei mielestäni taas edes ole rikos tai tuomittavaa. Syyllistyessään jonkun satuttamiseen tekee ikävästi, jopa väärin. Toisaalta kaikki maailman armeijathan varustautuvat satuttamaan toisiaan - miksi sitten on sotilaspappeja? Laaja kysymys.
"Mitä on moraali?"
Kristillisesti tiivistettynä "älä tee toiselle sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän". Tämän noudattaminen ei vaadi kristillistä mielenlaatua, sillä ajatus yhteiskuntajärjestyksestä ja rauhasta siinä nojaa ajatukseen toisten huomioon ottamisesta ja yhteisten pelisääntöjen rikkomisesta pidättäytymisestä. Moralismi taasen on sitä, että "näkee rikan toisen silmässä muttei malkaa omassaan".
"Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?"
Toisen ihmisen huomioon ottamiseen, vaikkei sitä tarvitsisikaan tehdä jumalallisen rangaistuksen pelossa.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? "
Yhteiskuntajärjestyksen ylläpidon kannalta jotkin "Älä varasta" ja "Älä tapa" ovat oikein päteviä. "Älä pidä muita jumalia" yms. taitaa olla aika epätriviaali nyky-yhteiskunnassa tai ateistille.
"Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?"
Et oikolue tekstiäsi kun kysyt saman toistamiseen? Se perustuu ihmisten välisiin sopimuksiin. Se ei perustu satukirjoissa esiintyviin uhkailuihin ja rangaistuksen pelkoon tai palkkion toivoon.
"Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?"
Totta kai. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja sellaisenaan korvaamaton. Koska meillä on vain yksi elämä eikä toivoa tuonpuoleisesta paremmasta, on meidän käytettävä tämä elämämme hyvin ja vastuullisesti.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?"
Vastakysymys: onko esim. seuraavassa viisaan ja erehtymättömän Raamatun kehotuksessa mitään järkeä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10282344
Kysymyksiesi sanamuoto (uskooko ateisti sitä kokeeko ateisti tätä) jo paljastaa sen, ettet osaa ajatella jonkin yhteisen nimittäjän alle asettuneen ihmisjoukon olevan yksilöinä erilaisia. Ajattelet ilmeisesti oman uskonnollisen näkemyksesi kautta niin, että koko porukka on homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta yhtäpitävästi, tuntee samoin.
Ei se noin mene, edes uskovaisilla... Toivottavasti ainakaan. Minä ateistina varmaankin pakittelisin heti, jos jonkinlainen auktoriteettihahmo tai sellaiseksi halajava alkaisi määrittelemään, mitä ateismiin (tai mihin tahansa) kuuluu ja mitä ei, mitä mieltä saa olla ja mitä ei, miten tuntea, tietää tai olla tietämättä. Laumaeläimiä toki on meissä ihmisissäkin, sekä uskovissa että ateisteissa, mutta kuitenkin uskon (jos sanaa "usko" voi enää käyttää, erään tietyn väestöryhmän raiskattua sitä vuosituhansia) että ateisteissa noita laumaeläimiä on vähemmän kuin uskovissa. Enkä nyt puhu mistään ääri-individualismista.
Rakkauden ja moraalin sanallinen kuvaileminen on hiukan kuin yrittäisi kuvata arkkitehtuuria tanssimalla ja vielä tanssimalla niin, että tanssitaidoton ymmärtäisi mistä on kyse. Vaikeata. Synti taas on keinotekoinen massojenhallintakäsite, ei tunne, eikä kuulu ateisteille ollenkaan. Uskovien heiniä.
Eläkää ihmisiksi, niin minäkin yritän tehdä :)
Kun ateisti uskoo vain sattumaan ja olettamukseen, että ihminen on evoluution tulos nii rakkauskin on vain tunnetta jonka kemia saa aikaan. Kun Tunne häviää, rakkauskin loppuu. Siis ateistille sopii sanonta: rakkaus on ikuista,mutta kohde vaihtuu.
Mikä siinä on "vain". Eikö sinusta millään ole mitään arvoa, jos et kuvittele, että Jumala on sen sille jotenkin antanut tai että siihen liittyy jotain yliluonnollista?
Miksi rakkaus, moraali tai ihmisarvo olisivat jotain kovin erilaista ateisteilla kuin uskovilla?
Ei ikuista kirjoitti:
"Kun ateisti uskoo vain sattumaan ja olettamukseen, että ihminen on evoluution tulos nii rakkauskin on vain tunnetta jonka kemia saa aikaan. Kun Tunne häviää, rakkauskin loppuu. Siis ateistille sopii sanonta: rakkaus on ikuista,mutta kohde vaihtuu. "
Tuo on niinsanottua "reduktionismia" jota harva luonnontieteilijäkään kannattaa. Sitä että kaikki ns oikeasti latistuukin luonnontieteen kysymyksiin tai miksei yhtälailla humanistisiin tieteisiin. Ei fyysikkokaan väitä, että vaikkapa sinfonia tai rockbiisi on "vain" äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua tai taulu "vain" heijastuvia valon aallonpituuksia ja maalin materiaa. Fyysikko tutkii omalla alallaan fysiikan kysymyksiä, oman tieteensä näkökulmasta.
Joten totta kai vaikkapa rakkaus oikeasti on ja tuntuu muutenkin kuin kemian näkökulmasta. Ja Kate Bush on nero :D
Ja muuten: Evoluutio ei ole sattumaa, muttei myöskään suunniteltua. Vaikka ettehän te voi käsittää.
Mutta mikä tarve uskovaisilla on, että se pitäisi ankkuroida johonkin ulkoa määrättyyn oppijärjestelmään? Ja erityisesti oppiin, jossa kaiken takana on massamurhaava muinainen heimojumala ja ne jotka eivät usko Jeesukseen, joutuvatkin ikuiseen kidutukseen?'
Ei sitä terve ihminen tarvitse tuollaisia neuroottisia ankkureita tai tekaistuja auktoriteetteja. Tai jos vajakit tarvitsette, keksikää sitten edes jotain parempaa kuin tuo.
Jos uskoisin että olen tässä vain siksi, koska miljardeja vuosia sitten ovat jotkut atomit yhsityneet synnyttäen mainohappoja ja sitten soluja ja yksinkertaista elämää ja olisin ketjun eräs lenkki, en näkisi arvoa moisella. Jos en näksi niin olisko siitä sitten mitään haittaa sinulle jos kokisin olevani arvoton.
Ilman Luojaa ja suunitelmaa elämälleni, ei olemassaolollani olisi mitään arvoa?
Ei nyt eikä sadan vuoden päästä?
Ajattelettevatko uskovat todella noin?, minusta juuri se että elämän syntyminen tänne maapallolle mainitsemallasi tavalla on erittäin harvinaista ja minä olen yksi lenkki miljoonien vuosien pituisessa ketjussa on paljon arvokkaampi ja hienompi asia kuin se että joku olisi luonut kaiken ja määräisi asioista.
Jos oletetaan että on jumala, mikä estää että hän ei olisi luonut useita samanlaisia maapalloja ihmisineen leikkikaluiksi ja nyt vertailee missä on parhaiten hypitty hänen pillinsä mukaan.
Mitä hienoa tai arvokasta siinä on?
Se että jotain syntyy sattumalta on paljon ihmeellisempi, kauniimpi ja ennenkaikkea harvinaisempi asia kuin se että joku olisi tehnyt sen.
Oletetaan vielä että on kaksi identtistä taulua, toisen on tehnyt arvostettu taidemaalari ja toinen on syntynyt itsestään sattumalta (jääköön sen tarkempi syntytapa selvittämättä) niin kumpaa sinä arvostaisit enemmän?
Minä ainakin arvostaisin enemmän sitä itsestään syntynyttä vaikka sen olemassaololla ei olekaan mitään tarkoitusta toisin kuin taiteilijan tekemällä taululla jota arvostetaan vain siksi että tekijä on kuuluisa taiteilija ja jolla on ollut jokin syy taulun maalaamiselle.
"Ilman Luojaa ja suunitelmaa elämälleni, ei olemassaolollani olisi mitään arvoa?
Ei nyt eikä sadan vuoden päästä?"
Ajattele asiaa näin, ilman jumalaa sattumalta syntyneenä elämäsi on paljon arvokkaampi ja ainutlaatuisempi asia kuin mitä se olisi suunniteltuna ja tehtynä.
Jumalahan voisi koska tahansa tehdä sinusta uuden ja paremman version ja heittää vanhan tunkiolle.
Jos olemassaolosi arvo on kiinni jumalasta on elämäsi todella köyhää, todellinen arvo elämällemme syntyy siitä miten me elämme.
Sensijaan että käytät elämäsi jumalan palvomiseen ja oman arvosi pohtimiseen
nauti elämästä, perheestäsi ja ystävistäsi ja kaikesta ihanasta mitä maailmassa on tarjolla ja mikä tärkeintä, tee se niin että jälkeläisesi voivat sanoa sinun eläneen hyvän elämän ja arvostavat sinua ilman että jumalalla on osaa tai arpaa mihinkään.
"Mitä rakkaus merkitsee ateistille? Onko se vain esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä johonkin tiettyyn ihmiseen tai asiaan vai onko sillä ateistille suurempaa merkitystä? Voiko ateistikaan elää ilman rakkautta?
Rakkaus parinvalinnassa on aivojen kasvun seurauksena syntynyt, fyysiset lisääntymisvietit korvannut tunne, joka muodostaa pitkäaikaisen suhteen lisääntymiskumppaniin. Rakkaus kiintymyksenä on laumakäyttäytymistä edistävä tunne, joka saa aikaan välittämistä yksilöiden välillä, jotta nämä pitäisivät yhtä ja selviäisivät.
"Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?"
Ei tietenkään, miksi olisi?
"Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?"
Silloin hän olisi vahingoittanut toista henkisesti, mikä on ihmisen moraalia vastaan.
"Mitä on moraali?"
Moraali on ihmisen laumakäyttäytymistä edistävä ominaisuus, joka näkyy välittämisenä muista ja heidän vahingoista, ja haluna korjata ne, jotta populaatio pysyy vahvempana.
"Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?"
Koska ateisteilla ei ole yhteistä, ateistista näkemystä, kerron oman näkemykseni. Minusta moraalin raja kulkee siinä, ettei hae ainoastaan yksilön etuja jättäen vähemmän muille, eikä vahingoita muita, vaan asettaa yhteisön tarpeet omien etujen edelle.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)"
Niihin on sisälletty ihmisen moraalin tärkeimpiä asioita mielestäni oivallisesti, mutta niitä on turha väittää olevan peräisin Raamatusta ja/tai Jumalalta, sillä ne samat moraalisäännöt esiintyvät kaikilla - mutteivät absoluuttisesti - eivätkä ne johdu Raamatusta. Ainoat Raamatun omat säännöt ovat ensimmäiset kolme:
1. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
2. "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä."
3. "Pyhitä lepopäivä."
Ateisti ei usko Jumalan olemassaoloon, ateistilla ei ole sananvapautta vastustavia periaatteita, ateisti voisi työskennellä sunnuntainakin, riippuen sopimuksesta. Loput 7 käskyä myötäilevät ihmisen moraalia.
"Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?"
Taidot kysyä tuon kahdesti, mutta minä en vastaa kahdesti.
"Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?"
Uskovainen saattaa etsiä elämälleen tarkoitusta uskonnostaan, ja tuntisi elämänsä tarkoitukselliselle kuvitellessaan pääsevänsä Taivaaseen Jumalan luo. Ateistilla ei ole uskontoa, joten tämä saattaa etsiä elämälleen tarkoitusta työstä, joka antaisi tehtävän elämälle, rakkaudesta eli piiloutuneesta lisääntymisestä, ystävistä eli laumasta tms. Tai ateismin levittämisestä, jolloin tämä tuntisi tekevänsä oikein ja korjaavansa ihmiskunnan maailmankuvaa. Tämä saisi myöskin ihmisen tuntemaan tärkeyden ja merkitykselliseksi, mutta mikään edellisistä ei ole merkittävää, vaikka se siltä tuntisi. Ihminen on kuin muurahainen, joka tuntee olevansa osa jotain tärkeää rakentaessaan kekoa.
MIksi "en ole sattuma" haluat, että sinulla pitäisi olla mitään arvoa kuin mitä itse koet? Maailmankaikkeuden mitoissa me olemme mitättömiä, mutta silti tietoisia olentoja jotka elämme ja tunnemme, ja paikallisesti erittäin tärkeitä koska me tunnemme. Vaikka tosiasia sekin, että kanssaihmisemme arvottavat asioita todennäköisesti ihan toisin, joten kukkaan ei ole oikeasti mittään. Kestä se. Kestä epävarmuus, koska tämä on tätä.
Miksi haluat ankkuroida johonkin yleistarkoitukseen, joka voi sitten olla Raamatun kipeä Jumala (erityisesti ihmettelen, jos sellaista haluat) tai vaikka merkityksesi on, että vuonna 4000 Alderaanin avaruusota-alluksilta ei lopukaan kahvi kesken? Miksei kelpaa mitä nyt olet?
Tulipa vaan mieleeni vastakysymys, että mitä on uskovaisen rakkaus? Uskovaisenhan pitää rakastaa suurimmin jumalaansa. Rakkaus ihmisiin onkin sitten kolkkoa teeskentelyä, ahneutta ja riistoa.
"Mitä rakkaus merkitsee ateistille? Onko se vain esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä johonkin tiettyyn ihmiseen tai asiaan vai onko sillä ateistille suurempaa merkitystä? Voiko ateistikaan elää ilman rakkautta?"
Rakkaus on vain ihmisten luoma käsite, jonka jokainen näkee, kokee ja tuntee tavallaan.
"Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?"
Ei. Koska sellaisen vaatiminen olisi mahdotonta.
"Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?"
Ei koska kyse on vain laittomasta toiseen ihmiseen kajoamisesta. Josta seuraa nuhtelua, sakko tai vankeusragnaistus.
"Mitä on moraali?"
Ihmisten kesken luoma käsite etiikasta.
"Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?"
Elämään. Opin lapsena kun lyö toista se tuntuu toisesta pahalta. Ja siitä tuli nuhteita.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?"
En ole niistä juuri mitään mieltä. Koska samaiset "Älä tapa, älä varasta ym.)?" - voidaan kopioida vaikkapa Zarathuan tai Buddhan opetuksista.
"Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?"
En voi puhua kaikkien ateistien puolesta. Mutta oma moraalini perustuu elämässä opittuihin eettisiin ratkaisuihin. Joista myös ihmisarvon olen oppinut.
"Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?"
Sillä että toimin täällä muiden samanarvoisten ihmisten kanssa yhteistyössä. Ja voin oppia aina uusia asioita.
Olipa kivasti vastailtu. :)
Nämä uskisten kyselytunnit antavat (pyrkivät antamaan?) sellaisen vaikutelman, kuin kyseessä olisi hurskaille itsestään selvät asiat, jotka ateismi muuttaa jotenkin ongelmalliseksi. Noihin kysymyksiin ei minusta kuitenkaan ole hurskaille välttämättä sen automaattisempia vastauksia kuin ateisteillakaan. Omalla kohdallani vastaukseni eivät ole muuttuneet oikeastaan ollenkaan siitä, kun uskoin Jumalaan.
Kirkon palstan puolella huomaa selvästi, että uskovaisilla on keskenään hyvin erilaisia näkemyksiä rakkaudesta, synnistä, moraalista, ihmisarvosta ja siitä, mitä Raamatussa noista asioista sanotaan. Sanoisin, että näkemyksiä on yhtä monta kuin on uskovaisiakin.
Sitä en ymmärrä, millä perusteella uskovat tuntevat moraalista ylemmyyttä ateisteja kohtaan. Mitä hienoa siinä on, että väittää saavansa vastaukset jostain valmiina? Minusta on ainakin parempi miettiä asioita omalla kohdallaan, keskustella niistä muiden kanssa sekä arvioida, mitä todellisen elämän seurauksia omalla toiminnalla on ja toimia sen mukaan mahdollisimman eettisesti. Sillä ei ainakaan mene niin varmasti metsään, kuin sillä että soveltaa jotain yksinkertaitettuja ohjeita tilanteessa kuin tilanteessa.
Järkeä käyttämällä pärjää yllättävän pitkälle. Mutta joo. Kyllä tuollaisten moraalikysymysten jatkuva vatvominen luo vastaavan ennakkoluulon ja asenteen.
"Mitä rakkaus merkitsee ateistille?"
Ei mitään, paljon ja kaikkea väliltä.
"Onko se vain esimerkiksi henkilökohtaista mieltymystä johonkin tiettyyn ihmiseen tai asiaan vai onko sillä ateistille suurempaa merkitystä?"
Kyllä ja ei molempiin.
"Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?"
Ei.
"Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?"
Voi kyllä, jos tolle fiktiiviselle termille pitää kehittää sisältöä.
"Mitä on moraali?"
Asioita joita ihminen ei halua tapahtuvan ja haluaa tapahtuvan.
"Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?"
Samaan kuin kaikilla vapailla ihmisillä: Omaan ymmärrykseen ja empatiaan.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä?"
Toimii hyvin ei-kapitalistisissa, säännöt liian väljästi laadituissa yhteisöissä. Jos puhutaan tästä toisesta 10 käskystä niin myös vähän hulluissa
2. Mooseksen kirja 34:26 "Älä keitä karitsaa emänsä maidossa."
"Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?"
Empatiaan (selvitä jos et tiedä mitä se on) ja omiin arvoisin.
"Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?"
Kyllä ja ei ja ei sinua oikeasti kiinnosta tietää.
"Mitä rakkaus merkitsee ateistille?"
En voi muista puhua, mutta rakkaus on mulle vahva tunne, syvää välittämistä, sitoutumista ja lojaaliutta. Rakkaus on rakkautta, en osaa tuon paremmin kuvailla sitä.
"Voiko ateistikaan elää ilman rakkautta?"
Tuskin kukaan ihminen voi elää täysin ilman rakkautta. Saa olla aika kaltoinkohdeltu ja rikkinäinen, että siihen pystyisi. Kysy SamiA:lta, hän varmasti tietää millaista on elää täysin rakkaudetonta elämää.
"Onko ihmisellä velvollisuus rakastaa toista ihmistä?"
Ei. Ihmistä ei voi velvoittaa tai pakottaa tunteeseen.
"Jos ihminen ei rakasta toista ihmistä, vaan rikkoo häntä vastaan -satuttaa häntä- onko hän silloin syyllistynyt johonkin sellaiseen, mitä voidaan kutsua synniksi?"
Mielestäni ei. Hän on tällöin syyllistynyt toisen ihmisen satuttamiseen.
"Mitä on moraali?"
Moraali on käytännön etiikkaa, käyttäytymistä.
"Mihin perustuu ateistisen näkemyksen omaavan henkilön moraali?"
Tähtis siellä?
Oma moraalini varmaan perustuu arvoihini, maailman- ja elämänkatsomukseeni, suhtautumiseeni yhteiskuntaan, ihmisiin jne.
"Mitä mieltä ateisti on 10 käskystä? Myöntääkö ateisti edes osan niistä toteuttamisen arvoisiksi päämääriksi (Kuten esimerkiksi: "Älä tapa, älä varasta ym.)?"
Jotkut niistä ovat pintapuolin hyviä, mutta suurinosa on turhaa käskyttämistä. Huomaa, että kulttijohtaja on laatinut kyseiset käskyt.
"Mihin perustuu ateistin moraali ja ihmisarvo?"
Vastasin jo edellä moraaliin.
Mihin perustuu mun ihmisarvo vai mun käsitys ihmisarvosta?
"Kokeeko ateisti olemassaolonsa tärkeäksi ja arvokkaaksi ja millä perusteella?"
Sanotaan näin - mua ei ollut olemassa viimeiset 13,7 miljardia vuotta. Ketään ei ole. Tähän aikaan nähden, mä oon tietoinen tästä todellisuudesta hyvin lyhyen aikaa ja sen jälkeen mun tietoisuus katoaa. Sama pätee muihin ihmisiin.
Tämän pienen tietoisuuden hetken ajan, mä halua viettää sen hyvin, koska mä en ikinä saa toista tilaisuutta siihen. Ja mä tajuan, että kukaan muukaan ihminen ei saa toista tilaisuutta tietoisuuteen. Mä haluan auttaa myös muita kokemaan tämän pienen kosmisen hetken hyvin, edes siinä toivossa, että he auttaisivat mua kokemaan tämän hetken hyvin. Ehkä tämä on vastaus aiempaan ihmisarvo-kysymykseesi.
Noh, kelpasiko tämän ateistin vastaukset?
Myös eläimissä esiintyy kiintymystä ja eliöyhteisöillä on sääntöjä tai käyttäytymismalleja. Eivät eläimetkään usein esim. ihan huvikseen tapa oman lajinsa edustajia. Jotkut eläinlajit myös pariutuvat eliniäkseen yhden kumppanin kanssa.
Onko eläimillä siis uskonto, vai miksi tuollaista esiintyy, jos ilman uskontoa ei ole moraalia tai sääntöjä?