••• Millä uskonnolla paras kuoleman jälkeinen elämä/olotila? •••

"Vai peseekö buddhalaisten ikuinen elämänkierto nämä kaikki?" Ei se ikuinen ole, loppuu sitten kun valaistut eli ennemmin tai myöhemmin.

Muslimien paratiisi kuulostaa paremmalta koska siellä on niin paljon piparia.

Kristinuskossa taivaasta taidetaan puhua aika vähän, kun tykkäävät enemmän kertoa helvetistä "syntisille". Saavat kai siitä jotain seksuaalista tyydytystä kun herkuttelevat ajatuksella muista kärsimässä ikuisesti, ja öisin luultavasti masturboivat kyseiselle ajatukselle.
Ainoa asia minkä muistan kuulleeni on se, että siellä on ikuiset juhlat, luulisi että sellaiseen juhlimiseen kyllästyisi äkkiä.

Nirvana kuulostaa hyvältä, syytä en tiedä mutta se tuntuu oikealta vaihtoehdolta... i have a gut feeling.

Ehkä meille pohjoismaisille tuo Valhalla olisi kotoisin.

Vaibn uskomalla Jeesukeen Kristukseen pääset yhteyteen Jumalan kanssa. Muut teit vievät vain harhaan, samaan paikkaa iankaikkiseen kadotukseen - helvettiin!

koska uskontoa ei valita postimyyntiluettelosta vertailemalla että missähän näissä olisi paras hinta-laatusuhde, eli hintana työläys ja laatuna kuoleman jälkeinen elämä. Uskonto valitaan sen perusteella mihin huomaa uskovansa, mikä puhuttelee.

Uskotko sinä siis, että saamme sen taivaan minkä valitsemmekaan ja maallinen matkamme on vaan sen hulppean kuoleman jälkeisen elämän maksamista? Että ei ole mitään todellista mitä tapahtuu kuoleman jälkeen vaan se valitaan?

Oletko kuullut sellaisesta uskonnosta kuin bisse? Siinä pitää juoda kaljaa niin paljon kuin mahdollista maallisen elämän aikana ja kymmenen parasta pääsee tissipuutarhaan elämään ikuista elämää? Ei paha vai mitä. Keksi sen juuri, niinkuin kaikki muutkin uskonnot on joku aikaisemminkin keksinyt.

Ei millään uskonnolla eikä aatteella ole parasta lupausta, koska ne ovat vain lupauksia todellisuus on , sillä uskonnon harjoittamisella et saavuta sitä mitä se lupaa

Taivas paratiisi on jo täällä maanpäällä, ja ellet ole siinä tilassa nyt niin kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä, olipa uskovainen tai ateisti

Kun elää ilmanan uskoa, aatetta ja vailla minkäänlaista toivoa, niin siinä on elämän ihanuus ja se jatkuu myös kuoleman jälkeenkin, siitä syystä,että mitä olemme ennen kuolemaa, nin
sitä me olemme sen jälkeenkin

Jumalan totuuteen Jeesuksessa, sillä vain Herralla on elämän ja kuoleman avaimet. Toiset on varkaita ja ryöväreitä. Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä. Raamatussa on Jumalan Sanan totuus ja valtakuntansa hyvä sanoma.

En sanoisi kristinuskoa työlääksi, koska Raamatussa sanotaan:

Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 12:47-48

Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 6:12

"Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 10:23

Kaikki on siis luvallista.

Raamatun mukaan ikuinen elämä on kuitenkin luvattu vain vanhurskaille, oikeamielisille. Vanhurskaalla ihmisellä on oikea ymmärrys hyvästä ja pahasta. Jumalan valtakuntaan ei voi päästä mitään vääryyttä, siksi sinne päästäkseen on oltava oikeamielinen, henkilö joka ymmärtää mikä on oikein ja väärin ja siksi haluaa toimia oikein. Oikeamielinen haluaa vapaaehtoisesti toimia oikein, siksi Raamatun mukaan ei ole olemassa pakkoa mihinkään ja siksi Jeesus myös sanoi tulleensa vapauttamaan ihmiset.

Oikeamieliseksi voi tulla uskomalla Jeesuksen sanat ja siten ihminen voi uskon kautta pelastua. Mutta jos sellaista muutosta, "uudestisyntymistä", ei tapahdu, kaikki teot ovat merkityksettömiä.

Islaminuskon suurin ongelma minun mielestäsi on se, että kumartamalla palvotaan jotain kaabalaista kiveä. Itse en voisi pitää sellaista Jumalana. En myöskään mitään tai ketään muuta kuin häntä, joka Raamatussa Jumalaksi ilmoitetaan. Joku taso pitää siinäkin säilyttää, mitä on valmis pitämään Jumalana.

Kuoleman jälkeinen olotila itsekullakin on juuri sellainen kuin uskoo sen olevan. Luomme oman todellisuutemme niin täällä kuin sielläkin, mutta henkimaailmoissa tuo luominen tapahtuu ajatuksen nopeudella. Uskonnot tietenkin vaikuttavat mielikuviin, mutta mitään erityistä jonkun uskonnon mukaista erityistä taivaspaikkaa ei ole olemassa. Jokainen 'löytää' fyysisen kuolemansa jälkeen itsensä omaan tietoisuuteensa ja uskomuksiinsa sopivasta "miljööstä" (niitä on laidasta laitaan eli helvetillisestä paratiisinomaiseen!).
Nuo moninaiset olemisen tasot astraalitasoilla eivät ole yhteydessä toisiinsa. Ne värähtelevät eri taajuuksiilla, vähän niin kuin radioaallot. Siispä kohtaaminen eri tasoilla vaatii "virittäytymisen"; korkeammilla taajuuksilla oleilevat laajemman sielutietoisuuden omaavat (siis pitemmälle kehittyneet ) sielut voivat pitää yhteyttä alempiin kerroksiin mm. ohjatakseen niisä oleilevia, vielä "eksyksissä" olevia sieluja ymmärtämään omaa tilaansa ja löytämään pois 'ahdingostaan'. Yleensä kuitenkin kohtaamme kuolemamme jälkeen omat aiemmin taivasmaailmoihin siirtyneet rakkaamme ja ystävämme juuri sieltä mistä löydämme itsemme (monelle kaikki se on todellakin yllätyksellistä 'löytämistä'!).

Astraalitasot ovat väliaikaisia lepo- ja virkistyspaikkoja suurimmalle osalle ihmisistä (joidenkin uskomukset luovat pimeitä, raskaita 'rangaistussiirtoloita'). Siis huomattavaa on se, että mikään niistä ei ole ikuista ja lopullista, sillä tarkoituksenamme on kehittyä (oikeammin oppia/muistaa/valaistua) mutta omaan vapaan tahtomme mukaisesti kaikesta kokemastamme. Ja niitä tarvitsemiamme kokemuksia saamme ennen kaikkea täällä fyysissä elämässä sen kaikista niin "hyvistä kuin pahoistakin" kokemuksista. Kaikki kehittyvät ja menevät eteenpäin ja jokainen saavuttaa jossain elämässä päämääräänsä. Kukaan ei tuomitse ketään; vain itse olemme omia tuomareitamme...joskus liiankin ankaria, varsinkin jos emme ole ymmärtäneet Jumalan olevan Ehdotonta Rakkautta joka vain suo meille kaikkea mitä sielumme haluaa (ego ei usein ei ole samaa mieltä ;) ja samalla Hän on kanssamme erottamattomasti...vaikkemme edes uskoisi siihen!

Astraaliset eli sieluntasot kuuluvat vielä tavallaan fyysiseen maailmaan, joskin niiden värähtelytaajuus on korkampaa (niiden materia on ns. eetteriä) kuin tämä 3D-taso. Juuri siksi emme yleensä pysty havaitsemaan niitä (paitsi syvässä unessa ollessamme poissa kehosta, mutta harvoin muistamme niistä mitään! ).
Elämä näissä sielun maailmoissakin on väliaikaista ja saavuttaa siis joskus tiensä pään, jolloin seuraa ns. toinen kuolema. Se tarkoittaa vain sitä, että ihminen/sielu on saavuttanut henkisen päämääränsä, eikä hänen tarvitse silloin enää syntyä uudelleen mihinkään fyysiseen elämään (reinkarnaatio antaa meille aina uuden mahdollisuuden oppia "muistamaan" keitä olemme ja mikä on kaiken tämän tarkoitus) Päämäärän saavuttaminen ei tarkoita kuitenkaan katoamista johonkin ja pysähtymistä. Uskon, että se on kaikkea muuta kuin harpun soittoa ja hallelujaa-ylistystä !
Nyt ihmiskunta on suuren muutoksen edessä monessa suhteessa. Uusi Aika ja parempi maailma voi syntyä vain korkeamman tietoisuuden pohjalta ja yksi tärkeä asia, joka auttaa sen syntymisessä on mm. tämä kuoleman jälkeistä elämää koskeva informaatio.