Ateisti lohduttaa kuolevaa.

Hyvin kiteytetty, kelpaa varmasti useimmille ateisteille ja pitäisi kelvata muillekkin.

Ajatus siitä että on olemassa jokin muu tapa kuolla, on niin absurdi ettei siihen muu kuin tunteidensa hukuttama ihminen voi uskoa. Tunteet ovat tottakai tärkeitä, mutta ei niiden perusteella pitäisi luoda jonkinlaista vaihtoehtoista todellisuutta jossa saa kaiken mitä tuntee haluavansa..

Kristitty lohduttaa kuolevaa hindua, muslimia, shintolaista, buddhalaista, taolaista, shintolaista, kungfutselaista tai rastafaria:

"Kuole pois sinä vääräsuskoinen arvoton syntinen sontaläjä ja tiedä, että kuolemasi jälkeen minun jumalani kiduttaa sinua äärimmäisen tuskallisesti ja loputtomasti tätä tarkoitusta varten luomassaan kidutuskammiossa helvetissä."

"Tätä ikuista kidutusta minä ja jumalani kutsumme hyväksi tahdoksi ja rakkaudeksi. Kidutuksen suorittaa käytännössä jumalani luoma todella paha ja maailman tuhmin ilkimys saadana, jonka jumalani meni luomaan, koska katsoi että on hyvä luoda sellainen kammottava pahuus ja jolle jumalani vielä antoi ja antaa vapaat kädet tehdä mitä ikinä tämä vain tahtoo, koska tämäkin oli jumalani mielestä viisasta, rakastavaa ja oikein tehty. Tokihan Pahan pitää saada tehdä pahojaan kaikessa rauhassa, mitä sitä nyt kaikkivaltias estelemään."

"Ja tästä asiasta on muutenkin ihan turha valittaa, koska itsehän olet valinnut ja halunnut, että sinua kidutetaan ikuisesti, kuten ylivoimaisesti suurinta osaa ihmiskunnasta eli miljardeja miljardeja ihmisiä. Ei olisi kannattanut haluta sitä. Ihan turha selitellä että olet elänyt koko elämäsi askeetikkona luostarissa mietiskellen, etkä koskaan ole tehnyt pahaa kärpäsellekään, koska sehän tarkoittaa juuri sitä, että sinä halusit että sinua kidutetaan ikuisesti. Mitäs valitsit ikuisen kiduttamisen."

Tiedän ainakin jo mitä sanoisin sinulle jos tapaisin sinut kuolinvuoteen äärelle, täysin riippumatta siitä kumpi meistä tekisi siinä vuoteessa kuolemaa:
"Jaakob, minä säälin sinua.."

Minä sanoin että ei kannata murehtia sitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa. Että kuolemassa ei ole mitään ihmeellistä tai yliluonnollista. Kun aivotoiminta lakkaa, kaikki on ohi.

Kerrankin Jaakob on oikeassa!

Juuri noin minäkin lohdutan itseäni kun ajattelen kuolemaa.

Kuoltuani pääsen matojen ruoaksi, tai minut poltetaan. Molekyylini jatkavat elämää bakteereina, kukkina, ruohona jne. Tai sitten polttohautauksessa osa minusta muuttuu hiilidioksidiksi, kasvit yhteyttävät sen, ja jälleen elän vihreinä lehtinä ja kauniina kukkina!

Ja sitten joskus kun Aurinko nielaisee Maan, ja myöhemmin kun Aurinko ehkä räjähtää supernovana, molekyyleistäni, jotka oikeastaan olivatkin lainaa vain, syntyy uusi tähti, uusi aurinkokunta, uusi maailma!

"Kuinkahan ateisti lohduttaa kuolinvuoteella olevaa ystäväänsä?"
- Kuulehan idiootti, se riippuu ihan siitä kuka on kuolemassa!

Enoni sanoi kuolinvuoteellaan että johan tää on nähty. Ateisti oli hän.

Setäni on nyt kuolinvuoteella, harras uskovainen. En minä ehdottamaasi menisi hälle laukomaan, olen inhimillinen.

Sinä sensijaan varmasti menisit ateistin kuolinvuoteelle paasaamaan parannuksesta etc muusta pa.skasta, siitä olen varma. Se erottaa minut sinusta - olen inhimillinen!

Ateistiselle ystävälleni sanoisin, että sinulla oli hyvä elämä.

Jos välittäisin uskovista, hmmmmm, ei onnistu, en välitä.

Eipä se uskovaisen satuilu kuin loukkaisi ateistia tai minuakaan.

Itselleni ei ole mikään ongelma, jos kuolman jälkeen ei ole mitään. Eipä siitä kärsikään enempää kuin edellisistä 13,7 miljardista vuodesta, jolloin en ollut olemassa. Eipä jäänyt pahoja traumoja.

Jos taas jonkun uskonnon tai uskonlahkon opit ovat totta, niin on varsin epätodennäköistä, että se kuoleva hihhulikaan on siinä ihan oikeassa uskossa. Todennäköisimmin joutuu siis Helvettiin hänkin. Siellä se Allah odottelee.

Ehkä sitä voisi kuolevalle ateistille yrittää tehdä olon mukavammaksi, kertoa kiintymyksestään häneen ja sanoa että hyvinhän elämä meni, vaikkei olisi mennytkään.

Minusta on iljettävää, että uskovaisten annetaan väijyä kuin hyeeanat kuolevien vanhusten sairaalaosastoilla. Terminaalipotilas enonikin sairaalasängyn vierestä löytyi helluntailaisten kirja, ja jutuistaan päätellen olivat puhutelleetkin. Minä käskisin ne siat emättimeen. Mikä kumman perinne saa sairaalat päästämään kieroutuneita kulttihörhöjä sinne saarnaamaan avuttomille kuoleville?

Vielä pahempaa on vanhusten rahojen kärkkyminen. Nokiamissiolla ainakin oli sivuillaan valmis testamenttilomake. Suvullehan se perintö kuuluisi, eikä Markku Koiviston tapaiselle huijarille.

Tästä elämäntarkoituksesta oli juttua tuossa pari viikkoa sitten. Sain aika mukavasti hiljennettyä kristinuskoisetkin. Joten pyritään tekemään se uudestaan teletappityyliin.

Kristityt usein viittaavat siihen että ateismi on kamalaa kun ihmiselle ei anneta tarkoitusta ja toivoa. Ongelma on siinä että ateistit katsovat asian loppuun asti. Toisinsanottuna kristityt eivät katso tarpeeksi tarkkaan omaa uskoaan.

Suuri osa kristityistä allekirjoittaa että elämäntarkoitus on rakastaa toisia ihmisiä ja Jumalaa niinkuin itseään. Toisten ihmisten rakastamista ei voida kelpuuttaa kunnolliseksi elämäntarkoitukseksi koska teemme sen itsellemme. Jos meitä ei olisi, tarkoituksen syytä ei olisi.

Sitten siihen missä kristityt hiljenevät. Jumalan rakastaminen. Tämän ollakseen elämäntarkoitus, tulee Jumalalla olla merkitys tai tarkoitus. Mikä on Jumalan tarkoitus?

Itse kuolemaa aikanaan tehdessäni voin ainakin lohduttautua sillä, ettei vieressäni istu sinun kaltaisiasi paskiaisia jauhamassa soopaa.

Hankala on keksiä toimivia lohdun sanoja niille, jotka pelkäävät kadotusta. Muille riittää läsnäolo ja esimerkiksi hyvän romaanin (ääneen) lukeminen.

Jaskan ahdasmielinen ja umpidogmaattinen aivopieru koko aloitus.
Ihmisistä suurin osa ei juuri mieti koko taivasta kuoleman kohdatessaan.
Ihan ihmissuhteet pyörii ihmisillä mielessä, maalliset asiat sun muut.
Koskapa Jaska ei osaa voileipää tehdä tai edes paskalla käydä muistelematta raamatun oppeja ja neuvoja, niin tyypilliseen dogmaattiseen tyyliinsä olettaa muiden tekevän voileipänsä ja käyvän paskalla raamatun ohjeiden mukaan. Ei käy.
Toisaalta hän käy varoittavasta esimerkistä tapauksesta, jonka elämän jeesus on varastanut. Ainoa ilonlähde tuolla tampiolla on hätäinen naureskelu tulevien helvettituomioiden jakamisen jälkeen. Toivottavasti ei omaa samanlaista kammottavaa lapsuutta, kuin pertsa ja Breivik. Jäljet pelottaa.

Hän lohduttaisi näin maasta oln kehosi tullut, mutta elämäsi on ikuista, sielu ego kehityksen kautta syntynyt henki joka sinua hallitsee ei ole ikuinen, mutta syyn ja seurauksen lain mukaan olemassaoleva niin kauan kuin seuraukset ovat päättyneet
Tuo ego jota perisyntinä kannat voi kuolla vain psykologisessa kuolemassa merkitsee vapautta uskontojen ja aatteiden pimeydestä jossa pimeydessä sinua pelon avulla pidetään
Tarkoituksesi tässä elämässä oli vain ilmentää ajatonta elämää ajassa ja aineessa
Tällä fyysisellä kuolemallasi ei ole mitään merkitystä, sillä elämä ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole, sillä me olemme kaikki yhtä kuolematonta elämää, mutta egomme on saattanut toiminnallaan sinut kärsimykseen ja tuskaan sillä siitä se saa elantonsa
Kerron tämän vain siksi,että ellet ole kuollut jo elämäsi aikana, niin tekojesi seuraukset jotka lain mukaan eivät voi hävitä vaan joutuvat esiintymää uudessa persoonassa jonka on otettava ne kannettavakseen

kiitos elämälle

Jaakob lohduttaa kuolevaa:
"SÄ JOUDUT HELVETTIIN!!! LÄLLÄSLÄÄ! SÄÄ JOUDUT HELVETTIIN, SÄÄ JOUDUT HELVETTIIN! MÄ PÄÄSEN TAIVAASEEN JA SÄ JOUDUT HELVETTIIN! MÄ OON JAAKOB JA MÄ OON OIKEASSA! SYÖ PAS.KAA JA HAJOA HELVETISSÄ, MÄ PÄÄSEN TAIVAASEEN!!! SÄ PÄÄSET HELVETTIIN KAIKKIEN SUN RAKKAITES KANSSA! MULLA EI VÄLIÄ, KOSKA KUKAAN EI RAKASTA MUA! PAITSI MÄ! JA MÄ PÄÄSEN ITSENI KANSSA TAIVAASEEN!!! HAHAHAHAHAAAA-LLELUJAH! TE KAIKKI JOUDUTTE HELVETTIIN! MÄ OON JAAKOB JA MÄ OON TÄYDELLINEN!"

Tämän päivän lehden mukan Breivik todettiin syyntakeettomaksi koska tämä kärsii paranoidista skitsofreniasta, mutta hän todennäköisesti tulee olemaan koko ikänsä pakkohoidossa.

Miten tämä liittyy aloitukseen? Liittyy kyllä, mutta ei sen sisältöön.

"Kuinkahan ateisti lohduttaa kuolinvuoteella olevaa ystäväänsä?"

Jokainen meistä on yksilö ja häntä tulee kohdella yksilöllisesti.

Luonnolisesti haluan auttaa kuolevaa, mutta mielestäni on hänen ihmisarvonsa loukkaamista kertoa hänelle satuja ja valheita, kuin vähämieliselle tai pikkulapselle.

Voin antaa vain sen, mikä minulla on annettavaa: tukea, läheisyyttä, seuraa, ajanvietettä.

Mikä sinua Jaakoppi oikeasti vaivaa?

Jos kuolemassa olisi ystäväni niin koska olen kuitenkin ihan inhimillinen tyyppi niin kommentoisin, että hänellä oli hyvä elämä ja, että olen iloinen kun sain tuntea hänet.
Olisin paikalla läsnä, rupattelisin mukavia ja herättäisin hieman muistoja eloon elämän varrelta.
Mielestäni on kuitenkin sairasta ryhtyä sepittämään satuja totuutena kuolevalle ihmiselle ja viimeinen asia minkä minä haluaisin kuulla kuolinvuoteellani on mitään uskontoon liittyvää.

Jaakob

Kukaan tuskin lohduttaa kuolevaa kuvailemallasi tavalla. Tiedätkö että usein riittää pelkkä lähellä olo ja kädestä kiinni pitäminen. Jos olisin tilanteessa missä itse tekisit kuolemaa ja ainoa lohduttaja olisin minä, pitelisin sinuakin kädestä ja kuuntelisin mitä haluaisit sanoa. Sinun ehdoillasi mentäisiin. Ehkä minä kehoittaisin sinua tulemaan kuolemasi jälkeen kertomaan meille moraalittomille paskiaisille että pääsitkö taivaaseen. ;)

Uskovainen lohduttaa:
Ole rauhassa sinä kituva per.kele. Kohta Jaakob tulee haulikon kanssa antamaan sinulle eutanasiapaukun. Sitten pääset juomaan Jeesuksen kanssa vedestä muunnettua viiniä.

Muistan kun tuttavani (ateisti) sairastuni nuorena syöpään.

Eiköhän alkaneet korppikotkat, eli uskovaiset sukulaiset, pörrätä ympärillä eikä veljeni tietenkään tykännyt siitä yhtään. Sellainen on jo kärsivän kiduttamista.

Tuttavani kuitenkin selvisi taudistaan vaikka vähällä oli henki mennä monta kertaa.

Kun mukamas jotkut saavat tällaisesta kokemuksesta herätystä ja hurahtelevat uskoihin, tuttavaani ei tällä mitään tällaista vaikutusta ollut.

Koska eivät tiedä muusta niin varmuuden vuoksi herkkäuskoisuuttaan, kun pelotellaan helvettiin joutumisella jos ei tota uskoa vastaan
Taivas on ji tåållä maan päällä ja ellet ole taivaassa nyt niin koulinvuoteella se on liian myöhästä, sekä kuolevalle, että lohduttajalle

Minusta kait on lohduttavampaa taas päästä takaisin osaksi luonnon kiertokulkua ja sen monipuolisuutta. Kuin umpimielisen uskonnollisen toiveajattelun huuhaaseen. Joka ei edes ole totta.

http://www.youtube.com/watch?v=mzZ7VkDGuPc

http://www.youtube.com/watch?v=lBgaEYV2BaY&feature=related

Jaakobin lohdutus kuolevaiselle olisi pelkkää seurakunnallensa rahan tivaaminen ja jatkuva kysely siitä että menikö kuoleva vasikoimaan seurakunnassa piilevää organisoitua pedofiliaa,varojen väärinkäyttöä,hyväksiköyttöä ja seksuaalista häiriköintiä.

Kylläpä Jaakob kertoi paljon ajatuksistaan ja arvomaailmastaan, niin humaania;)

Onko Jaakob näitä kirkon palkkaamia nettityötekijöitä?

Kuinkahan lohduttaisin kuolevaa?

Minulla todennäköisesti ei olisi sanoja mitä sanoa. Olisin vain läsnä.
Ja kuvitellaan nyt sellainen epätodennäköinen tilanne että olisin jonkin sortin uskovainen.
Tuskin minulla olisi silloinkaan sanoja sen kummemmin. Jotkut höpinät ikuisesta elämästä tuntuisivat siinäkin tapauksessa niin kliseisiltä että en viitsisi niitä latoa kuolevan silmille.

Miten uskovainen lohduttaa sairasta ihmistä?

Jaakoppi- "Nyt on niin kaveri, että olet sairas. ÄLÄ vain syö lääkärin määräämiä lääkkeitä koska jumala pelastaa/parantaa sinut".

En edelleen ymmärrä, miksi uskovaiset käyttävät terveydenhuoltoa ja lääkkeitä?
Se pitäisi olla ihan selvää jumalan vastustamista! Jos jumala haluaa jonkun hihhulin taudilla tappaa, miksi helv.etissä sitä vastustetaan?

Uskovaiset ovat todellisuudessa niin pelkureita ja pellejä, että kuolemaa pelätään enemmän kun elämää ikinä. Ressukat.

Uskovaiset elävät melko nihkeää elämää ja pelkäävät kuolemaa. Se on oikeesti tosi surullista.

Mä olen todella helpottunut, että en joudu kuoleman jälkeen jatkoille uskisten bileisiin. On sen verran nihkeetä porukkaa, että hajoan jo ihan tän elämän aikana niiden juttuihin. Jos joutuisinkin tekemään valinnan, valitsisin monin verroin mieluummin tuon luonnon kauniin kiertokulun.

En mä tarvitse mitään lohtua tai jatkoaikaa, miksi tarvitsisin? Mulle riittää tämä yksi elämä, ensinnäkin siksi, koska olen aikuinen ja hyväksyn tosiasiat ja sopeudun niihin ja toisekseen siksi, koska elän tätä elämääni täysillä ja murehtimatta turhuuksia enkä koe jääväni mistään paitsi. Toivon vain että saan elää pitkään ja terveenä. Mutta jos en saa, niin sekin olisi lopulta hyväksyttävä.

Minä olen ohjeistanut, että halvin mahdollinen arkku, polttohautaus ja ei kristillisiä hautajaisia. Sen verran niitä nähnyt etten minä halua pappia sinne satuilemaan.

Varmuuden vuoksi eroaisin kirkosta jos tietäisin kuolevani. Jos ehtisin. Nyttemmin maksan niille vielä kannatusrahaa koska evlut kirkko sentään on hihhulilahkoja parempi kanava kansan uskonnollisille tarpeille ja rituaaleille.