"....... Kolmanneksi. Rakkaus totuuteen - kasvua
pelottomuuteen.
Totuuskäsitteen me voimme jakaa kahteen
ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten,
uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen
luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä
yksilön omassa elämässään noudattamiin
totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden
aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja
järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin
aatteellisiin, uskonnollisiin,
maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja
järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei
jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään
jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän
alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella,
uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat
ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa,
toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat
illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät
näihin yhteisöihin kuuluvien silmille
voimakkaat "linssit", jotka puolestaan
vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa
ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että
näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva
ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta
ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen
karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden
illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus,
mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin
pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on
yleensä aina suuntautunut joitakin toisia
vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa
siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea
järjestelmät, kokevat toiset vastaavat
järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen.
Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä
tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja
niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko
ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon
alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat
maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen,
ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-
olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet
pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset
yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä.
Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia
yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki
pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa
jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on
pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja
turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista
vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se
tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen
ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten,
uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien
polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava
tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä
taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien
luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On
löydettävä todellinen totuus ja opittava
rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole
koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa
vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään
puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja
silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei
tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten
järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja
noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön
suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme
yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden
merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on
taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että
ne näyttävät asianomaisen näkökannalta
mahdollisimman edullisilta. Tässä
jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin,
muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään
mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa
ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-
korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne.
Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu
silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita
tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset
ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä
pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun
antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden
ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu
tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun
tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa,
josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon.
Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan
entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena
väistämättä on, että nämä valheet ja
totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai
myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja
kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on
luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen
on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää
itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja
valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja
vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto,
jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien
suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja
vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin
heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden
persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat
ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee
myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo
oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet
ja muokatut totuudet synnyttävät aina
ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten
elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa
ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista,
ristiriidoista ja niiden kielteisista
seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava
rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla.
Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole
uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka
usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien
uskonsuuntien käytäntö on se, että näille
uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa
muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja
vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi
yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön
liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti
uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle
uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja
ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää
paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista.
Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput
silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain
uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja
suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos
yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka
hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää,
niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin
pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä
yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai
harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän
uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin
huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa
oikeassa.
Silloin kun ihminen joutuu valitsemaan jonkun
yhteisön edustaman totuuskäsitteen ja omassa
sisimmässä olevan totuuskäsitteen välillä,
ihmisen on selvitettävä mikä on todellinen totuus
ja oltava uskollinen tälle totuudelle. Vaikka se
johtaisi ristiriitaan jonkun joukon kanssa.
Samoin ihmisen on opittava kontrolloimaan omia
sanojaan niin, että jokainen sana hänen suustaan
on totuus ja kestää kaiken kritisoinnin ja
arvostelun. "Te tulette tuntemaan totuuden ja
totuus on tekevä teidät vapaiksi". Ja vielä
kerran: Totuudessa vaeltavan ei tarvitse pelätä
mitään eikä ketään......"
pelottomuuteen.
Totuuskäsitteen me voimme jakaa kahteen
ulottuvuuteen. Nimittäin aatteellisten,
uskonnollisten ym. järjestelmien ja yhteisöjen
luomiin illuusioihin ja totuuskäsitteisiin sekä
yksilön omassa elämässään noudattamiin
totuuksiin. Tarkastelkaamme aluksi näiden
aatteellisten, uskonnollisten ym yhteisöjen ja
järjestelmien illuusioita ja totuutta.
Ihmiskunta on karsinoitunut mitä moninaisimpiin
aatteellisiin, uskonnollisiin,
maailmankatsomuksellisiin ym. karsinoihin ja
järjestelmiin. Voidaan sanoa, että miltei
jokainen ihminen elää jokapäiväisessä elämässään
jonkun tällaisen karsinoinnin tai järjestelmän
alaisuudessa. Jokaisella aatteellisella,
uskonnollisella ym. yhteisöllä on omat
ihanteensa, maailmankatsomuksensa, oppinsa,
toiveensa ja unelmansa, jotka luovat omat
illuusionsa ja totuuskäsitteensä. Synnyttävät
näihin yhteisöihin kuuluvien silmille
voimakkaat "linssit", jotka puolestaan
vääristävät ja rajoittavat yksilön maailmankuvaa
ja totuuskäsitteitä. Ja siitäkin huolimatta, että
näiden linssien läpi maailmantapahtumia katseleva
ihminen uskoo edustavansa ainoaa oikeaa totuutta
ja ainoaa oikeaa maailmankuvaa, elää tällainen
karsinoitunut ihminen yleensä voimakkaiden
illuusioiden ja harhojen vallassa. Se totuus,
mitä tällainen ihminen edustaa, on hyvin
pitkälle "polarisoitunutta totuutta"; ja on
yleensä aina suuntautunut joitakin toisia
vastaan. Nyt tämä vastakkainasettelu johtaa
siihen, että ihminen; ja ennenkaikkea
järjestelmät, kokevat toiset vastaavat
järjestelmät jatkuvana uhkana olemassa-ololleen.
Tämän vuoksi tarvitaan jatkuvasti mitä
tehokkaimmat asevoimat näitä järjestelmiä ja
niihin kuuluvia ihmisiä puolustamaan. Ja koko
ihmiskunta elää jatkuvasti tietyn uhkan ja pelon
alaisuudessa. Varsinkin viimeaikaiset tapahtumat
maailmalla, kymmenille miljoonille pakolaisineen,
ovat luoneet ihmiskunnan ylle jatkuvan olemassa-
olon uhkan ja pelon. Poliittiset puolueet
pelkäävät toisia puolueita. Uskonnolliset
yhteisöt pelkäävät toisia yhteisöjä.
Yhteiskuntajärjestelmät pelkäävät toisia
yhteiskuntajärjestelmiä ja ylipäätään kaikki
pelkäävät vähän kaikkea, joka vähänkään poikkeaa
jo tutuksi ja turvalliseksi koetusta. Ihminen on
pelon vanki ja jatkuvan ahdingon ja
turvattomuuden orja.
Nyt tästä pelosta ja ahdingoista
vapautumiseen on olemassa vain yksi tie. Ja se
tie on rakkaus totuuteen. Peloista vapautuakseen
ihmisen on opittava riisumaan nämä aatteellisten,
uskonnollisten ym. yhteisöjen ja järjestelmien
polarisoimat "linssit" silmillään. On opittava
tunnistamaan, mikä on todellinen totuus ja mikä
taas kuuluu näiden yhteisöjen ja järjestelmien
luomien illuusioiden ja harhojen piiriin. On
löydettävä todellinen totuus ja opittava
rakastamaan ja noudattamaan tätä totuutta
Totuus ei ole haavoitettavissa. Totuus ei ole
koskaan niiden pelkona, jotka totuudessa
vaeltavat. Totuutta ei tarvitse kenenkään
puolustaa sillä totuus puolustaa itse itseään. Ja
silloin kun me vaellamme totuudessa, meidän ei
tarvitse pelätä mitään eikä ketään.
Edellä käsittelimme lyhyesti erilaisten
järjestelmien ja yhteisöjen muodostamia ja
noudattamaa totuuskäsitteitä ja yksilön
suhtautumista niihin.
Toisen ulottuvuuden totuudesta me löydämme
yksilön muodostamista totuuskäsitteistä ja niiden
merkityksestä yksilön ja ympäristön suhteisiin.
On ilmeistä, että useimmilla ihmisillä on
taipumus muokata ja muunnella asioita niin, että
ne näyttävät asianomaisen näkökannalta
mahdollisimman edullisilta. Tässä
jokapäiväisessä, ja usein hyväksytyssäkin,
muuntelussa yksilö pyrkii esiintymään
mahdollisimman edukseen. Värittämään kertomansa
ja esittämänsä asiat palvelemaan hänen minä-
korostukseen pyrkiviä tarkoitusperiä jne.
Kuitenkin huolestuttavaksi tämä piirre muodostuu
silloin jos tähän liittyy suoranaisia valheita
tai totuuden vääristämisiä niin, että toiset
ihmiset joutuvat siitä kärsimään. Ja myös tässä
pätee vanha sanonta, jossa sanotaan, että kun
antaa pahalle pikkusormen, niin se vie koko käden
ja ihmisen mennessään. Siis. Jos ihminen ajautuu
tällaisen totuudenmuokkaamisen ja muuntelun
tielle, tästä muodostuu hyvin pian totuttu tapa,
josta ihmisen on vaikeaa päästä eroon.
Menestyneet valheet ovat omiaan innostamaan
entistä suurempiin valheisiin ja lopputuloksena
väistämättä on, että nämä valheet ja
totuudenmuokkaamiset paljastuvat ennemmin tai
myöhemmin ja johtavat ihmisen uskottavuuden ja
kasvojen menetykseen. Ja kun ihminen kerran on
luottamuksensa menettänyt, tätä luottamusta hänen
on miltei mahdotonta samoissa ympäristöissä enää
itselleen palauttaa. Epätotuudenmukaisuuteen ja
valheisiin liittyy aina paljastumisen pelko ja
vaiheessa elävä ihminen onkin kuin henkipatto,
jonka täytyy jatkuvasti olla varuillaan kaikkien
suhteen. Niinikään epätotuudenmukaisuuksissa ja
vaiheissa elävän minäkuva ja itsetunto on hyvin
heikko ja kehittymätön.
Askeleet uuteen elämään ja uuden
persoonallisuuden muodostumiseen kulkevat
ehdottomuuden tietä. Ja tämä ehdottomuus koskee
myös yksilön suhtautumista totuuteen. Kuten jo
oli esillä, harhakuvat, illuusiot ja vääristyneet
ja muokatut totuudet synnyttävät aina
ristiriitoja ja pelkoja ihmisen ja ihmisten
elämään sekä luovat yksilön kielteistä minäkuvaa
ja heikkoa itsetuntoa. Näistä peloista,
ristiriidoista ja niiden kielteisista
seuraamuksista vapautuakseen ihmisen on opittava
rakastamaan ja noudattamaan totuutta kaikkialla.
Niin yhteisöissä kuin yksityiselämässäkin.
Eräässä laulussa sanotaan: "Ellet usko, ole
uskovinas, niin sinut hyväksytään". Ja kuinka
usein tämä pitääkään paikkansa. Niin monien
uskonsuuntien käytäntö on se, että näille
uskonsuunnille on pitkien aikojen kuluessa
muodostuneet omat, usein hyvin harhautuneet ja
vääristyneet, totuuskäsitteensä. Nyt jos uusi
yksilö tällaiseen uskonnolliseen yhteisöön
liittyy, hänen ainoa mahdollisuutensa on sokeasti
uskoa ja hyväksyä kaikki se, mitä hänelle
uskotellaan. Ajattelematta omilla aivoillaan ja
ymmärryksellään. Silloinkaan kun hän tietää
paremman totuuden hänelle uskotelluista asioista.
Ja niin kauan kuin yksilö sokeasti, "laput
silmillään ja korvillaan", hallelujaa jossain
uskonlahkossa huutaa, hän on hyväksytty ja
suosittu siinä joukossa. Mutta annahan olla, jos
yksilö pysyy uskollisena sille totuudelle, jonka
hän sisimmässään varmuudella totuudeksi tietää,
niin jo alkavat vaikeudet sillä ihmisellä. Hyvin
pian käy, että hän joutuu lähtemään siitä
yhteisöstä ja kantamaan lopun ikäänsä luopion tai
harhautuneen kerettiläisen leimaa tämän
uskonsuunnan, ja muidenkin, taholta. Siitäkin
huolimatta, että hän on ollut kaiken aikaa
oikeassa.
Silloin kun ihminen joutuu valitsemaan jonkun
yhteisön edustaman totuuskäsitteen ja omassa
sisimmässä olevan totuuskäsitteen välillä,
ihmisen on selvitettävä mikä on todellinen totuus
ja oltava uskollinen tälle totuudelle. Vaikka se
johtaisi ristiriitaan jonkun joukon kanssa.
Samoin ihmisen on opittava kontrolloimaan omia
sanojaan niin, että jokainen sana hänen suustaan
on totuus ja kestää kaiken kritisoinnin ja
arvostelun. "Te tulette tuntemaan totuuden ja
totuus on tekevä teidät vapaiksi". Ja vielä
kerran: Totuudessa vaeltavan ei tarvitse pelätä
mitään eikä ketään......"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.