Eli tämä sama teksti löytyy tuolta terveys-osiosta, mutta kirjoitampa tähänkin. Eli kaipailisin ideoita, mitä lääkkeitä voisin saada ja millä perustein. Mua siis luullaan terveyskeskuksessa lääkeriippuvaiseksi, ja sen vuoksi en saa kunnon lääkitystä näihin kipuihin.
Olen 17-vuotias tyttö ja mulla on todettu migreeni, fibromyalgia, tietzen syndrooma, astma, "jonkinlainen reuma" ja ensiviikolla saan tietää onko mulla myös MS-tauti ja jossakin sisäelimessä jotakin vikaa. Jo noista voi kuvitella, että mulla on paljon kipuja. Sen lisäksi mulla on nyt ollut yli 10 viikkoa kuumetta, ja kukaan ei tiedä missä vika.
Nyt olen monta kuukautta ravannut sairaalassa ja terveyskeskuksessa, kun polveni on pettänyt ja sieltä on jotakin irti. Käytän polvessa metallitukea jonka olen saanut terveyskeskuksesta ja olen kävellyt kepeillä muutaman kuukauden. Aluksi se kipu olikin vain polvessa, mutta nykyään nukkumaan mennessä tuntuu, kuin koko oikea jalka palaisi sisältä päin. En oo nukkunut moneen päivään, ruoka ei maistu ja makuaistini on muuttunut ihmeellisesti. Olen ahdistunutkin ja itken joka yö. Olen vuodepotilaana ja kaverini, perheeni sekä poikaystäväni tuovat mulle kaiken suoraan sänkyyn. En pääse siis oikeastaan kävelemäänkään edes keppien kanssa, paitsi sen mitä on pakko. Terveyskeskukseenkaan en saa enää aikoja.
Sain kortisonipiikin maanantaina suoraan polveen eikä sekään auttanut. Ma-ti yönä jouduin lähtemään sairaalaan ja sain siellä kaksi kipupiikkiä suoraan lihakseen, eikä nekään auttanut. Nyt syön arcoxia 120 mg/vuorokausi ja siihen päälle 3 grammaa Panadolia. Nekään eivät auta.
Kukaan lääkäri ei suostu myöntämään mulle vahvempia lääkkeitä saatika unilääkkeitä. Kukaan ei usko, että muhun sattuu. Vanhempanikin ovat soittaneet terveyskeskukseen ja selittäneet, että kukaan muukaan tässä talossa ei pääse nukkumaan, koska huudan joka yö kipuani. Siellä vain sanotaan, että 2 viikkoa pitää syödä Arcoxia ja Panadolia, sitten vasta katsotaan missä vika.
Olen laihtunut yli 5 kiloa, koska ruokakaan ei maistu. Olen yrittänyt pyytää vahvempia lääkkeitä, esim. triptylia, tramalia tai oxycontinia, mutta niitä en saa koska "kivut eivät ole niin pahoja ja olet vasta niin nuori". Unilääkkeitäkään ei myönnetä. Olen monesti yöllä meinannut ottaa veitsen käteen ja koittaa ns. sahata jalkani irti, koska en enää kestä sitä kipua. Olen jopa pyörtynyt kipuun.
Mitä voin enää tehdä, kun terveyskeskus ei myönnä mulle lääkkeitä eikä usko mua? Sairaalassa sain silloin kipupiikkinä depolania 15 mg ja voltarenia 10 mg. Ja depolanhan on morfiinin kaltaista. Silloin ainoastaan rauhotuin ja sain lopetettua monen tunnin itkun ja hengenhaukkomisen. Ketään, kenellä olis ideoita?
Olen 17-vuotias tyttö ja mulla on todettu migreeni, fibromyalgia, tietzen syndrooma, astma, "jonkinlainen reuma" ja ensiviikolla saan tietää onko mulla myös MS-tauti ja jossakin sisäelimessä jotakin vikaa. Jo noista voi kuvitella, että mulla on paljon kipuja. Sen lisäksi mulla on nyt ollut yli 10 viikkoa kuumetta, ja kukaan ei tiedä missä vika.
Nyt olen monta kuukautta ravannut sairaalassa ja terveyskeskuksessa, kun polveni on pettänyt ja sieltä on jotakin irti. Käytän polvessa metallitukea jonka olen saanut terveyskeskuksesta ja olen kävellyt kepeillä muutaman kuukauden. Aluksi se kipu olikin vain polvessa, mutta nykyään nukkumaan mennessä tuntuu, kuin koko oikea jalka palaisi sisältä päin. En oo nukkunut moneen päivään, ruoka ei maistu ja makuaistini on muuttunut ihmeellisesti. Olen ahdistunutkin ja itken joka yö. Olen vuodepotilaana ja kaverini, perheeni sekä poikaystäväni tuovat mulle kaiken suoraan sänkyyn. En pääse siis oikeastaan kävelemäänkään edes keppien kanssa, paitsi sen mitä on pakko. Terveyskeskukseenkaan en saa enää aikoja.
Sain kortisonipiikin maanantaina suoraan polveen eikä sekään auttanut. Ma-ti yönä jouduin lähtemään sairaalaan ja sain siellä kaksi kipupiikkiä suoraan lihakseen, eikä nekään auttanut. Nyt syön arcoxia 120 mg/vuorokausi ja siihen päälle 3 grammaa Panadolia. Nekään eivät auta.
Kukaan lääkäri ei suostu myöntämään mulle vahvempia lääkkeitä saatika unilääkkeitä. Kukaan ei usko, että muhun sattuu. Vanhempanikin ovat soittaneet terveyskeskukseen ja selittäneet, että kukaan muukaan tässä talossa ei pääse nukkumaan, koska huudan joka yö kipuani. Siellä vain sanotaan, että 2 viikkoa pitää syödä Arcoxia ja Panadolia, sitten vasta katsotaan missä vika.
Olen laihtunut yli 5 kiloa, koska ruokakaan ei maistu. Olen yrittänyt pyytää vahvempia lääkkeitä, esim. triptylia, tramalia tai oxycontinia, mutta niitä en saa koska "kivut eivät ole niin pahoja ja olet vasta niin nuori". Unilääkkeitäkään ei myönnetä. Olen monesti yöllä meinannut ottaa veitsen käteen ja koittaa ns. sahata jalkani irti, koska en enää kestä sitä kipua. Olen jopa pyörtynyt kipuun.
Mitä voin enää tehdä, kun terveyskeskus ei myönnä mulle lääkkeitä eikä usko mua? Sairaalassa sain silloin kipupiikkinä depolania 15 mg ja voltarenia 10 mg. Ja depolanhan on morfiinin kaltaista. Silloin ainoastaan rauhotuin ja sain lopetettua monen tunnin itkun ja hengenhaukkomisen. Ketään, kenellä olis ideoita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos sinulla on todellaa noin kovat kivut, etkä ole saanut lääkäriltä parempia kipulääkkeitä, niin minusta koko homma haiskahtaa hoitovirheeltä! Arcoxia on minusta ihan turha lääke, teholtaa ainakin minulla huonompi kuin buranalla.
Jos kivut estää nukkumisen, niin onhan siihen saatava apua ja heti! Hoitolinjat menevät yleensä juuri niinkuin kerroit, ensin tulehduskipulääkkeitä kuurina ja jos se ei auta niin sitten vasta kovempia lääkkeitä.
Oxycontin ja oxynorm ovat niitä ihan viimeisiä aineita kipuihin, koska ne ovat voimakkaimmat kipulääkkeet. Niiden kirjoittamiseen lääkäri tarvitsee huume respan, joka jää lääkkeet noudettaessa jää apteekkiin. Sinun tapauksessa pitäisi kyllä siirtyä Tramaliin tai Panacodiin. Lisänä ehkä triptyl tai lyrica.
Tovottavasti saat tai olet jo saanut apua kertomaasi tilanteeseen.
Kiitos nivelrikko vastauksestasi. Nyt mulla on Tramalia, Triptyliä ja Medipamia, mutta vieläkään ei kaikki kivut lähde... Mikähän avuksi? Lääkärit ja perheeni pitävät mua ihan narkkarina, vaikken todellakaan sitä ole. Miten saan heiät uskomaan, että mulla vain on valtavat kivut?