Hei,
En ole ennen kirjoittanut tänne joten anteeksi tökeröt lauseet..
Olen Jehovan todistaja kolmannessa sukupolvessa ja minulla ja vaimollani on kolme alaikäistä lasta. Viime aikoina olemme kokeneet seurakunnassamme sellaista joka sai minut ja vaimoni todella miettimään mihin haluamme kuulua ja mitä lapsillemme opettaa.
Vaikka olemme todistajaperheiden lapsia taustoiltamme itsekin, meillä ei ollut mitään käsitystä niistä oppimuutoksista, epäonnistuineista ennustuksista ja kaikesta surusta, murheesta ja tuskasta mitä todistajat ovat kokeneet johtajiensa vuoksi. Rokotus- ja elinsiirtokiellot nykyisen verensiirtokiellon tapaan ovat niistä järkyttävimpiä, samoin kuin hallintoelimen tahallinen petollisuus josta mm. entinen jäsen Raymond Franz kertoo kirjassaan (kiitos suomentajille JTTuki-sivuilla). Nykyiset pedofiiliensalailut seurakuntien maineen suojelemiseksi ovat vain jatkoa sille linjalle, joka kertoo hallintoelimen ajattelumaailman: ihmishenki ei ole heille minkään arvoinen.
Vaikka rakastamme Jehova Jumalaa, meistä tuntuu ettemme voi enää kuulua tuollaiseen, ylpeään, vain omaa itseään ja imagoaan ajattelevan hallintoelimen alaisuuteen heidän johtamassaan järjestössä. On kuitenkin kova paikka lähteä seurakunnasta ja joutua niiden kymmenien jt-tuttavien hylkäämäksi. Olemme vaimoni kanssa puhuneet lastemme kanssa ja he ymmärtävät hyvin ratkaisumme. Lapset ovat iloisia ja vapautuneita voidessaan nyt leikkiä ja harrastaa koulukavereidensa kanssa vapaasti. Nuorin on voinut jättää terapian, jossa hän kävi pelkotilojen takia (!)
Olen uskoutunut eräälle ystävälleni joka on esivalvoja toisessa seurakunnassa ja perheellinen itsekin. Hänellä on samanlaisia ajatuksia vaikka tilanne hänellä on paljon vaikeampi jo asemansakin takia. Kaltaisiamme perheitä tuntuu olevan joka seurakunnassa monia ja verhojen takana järjestön ote tuntuu olevan irtoamassa ihmisten harteilta.
Mitä noissa seurakunnissa tosiaan onkaan enää jäljellä 15 vuoden päästä kun ne nytkin ovat täynnä vanhuksia nuorten lähtiessä ?!
Haluamme elää onnellista ja täysipainoista elämää vapaina siitä huonosta omastatunnosta joita hallintoelimen julmien oppien tukeminen tuo.
Rohkeutta meiltä kuitenkin puuttuu. Miten olette pystyneet tekemään sen viimeisen hypyn?
En ole ennen kirjoittanut tänne joten anteeksi tökeröt lauseet..
Olen Jehovan todistaja kolmannessa sukupolvessa ja minulla ja vaimollani on kolme alaikäistä lasta. Viime aikoina olemme kokeneet seurakunnassamme sellaista joka sai minut ja vaimoni todella miettimään mihin haluamme kuulua ja mitä lapsillemme opettaa.
Vaikka olemme todistajaperheiden lapsia taustoiltamme itsekin, meillä ei ollut mitään käsitystä niistä oppimuutoksista, epäonnistuineista ennustuksista ja kaikesta surusta, murheesta ja tuskasta mitä todistajat ovat kokeneet johtajiensa vuoksi. Rokotus- ja elinsiirtokiellot nykyisen verensiirtokiellon tapaan ovat niistä järkyttävimpiä, samoin kuin hallintoelimen tahallinen petollisuus josta mm. entinen jäsen Raymond Franz kertoo kirjassaan (kiitos suomentajille JTTuki-sivuilla). Nykyiset pedofiiliensalailut seurakuntien maineen suojelemiseksi ovat vain jatkoa sille linjalle, joka kertoo hallintoelimen ajattelumaailman: ihmishenki ei ole heille minkään arvoinen.
Vaikka rakastamme Jehova Jumalaa, meistä tuntuu ettemme voi enää kuulua tuollaiseen, ylpeään, vain omaa itseään ja imagoaan ajattelevan hallintoelimen alaisuuteen heidän johtamassaan järjestössä. On kuitenkin kova paikka lähteä seurakunnasta ja joutua niiden kymmenien jt-tuttavien hylkäämäksi. Olemme vaimoni kanssa puhuneet lastemme kanssa ja he ymmärtävät hyvin ratkaisumme. Lapset ovat iloisia ja vapautuneita voidessaan nyt leikkiä ja harrastaa koulukavereidensa kanssa vapaasti. Nuorin on voinut jättää terapian, jossa hän kävi pelkotilojen takia (!)
Olen uskoutunut eräälle ystävälleni joka on esivalvoja toisessa seurakunnassa ja perheellinen itsekin. Hänellä on samanlaisia ajatuksia vaikka tilanne hänellä on paljon vaikeampi jo asemansakin takia. Kaltaisiamme perheitä tuntuu olevan joka seurakunnassa monia ja verhojen takana järjestön ote tuntuu olevan irtoamassa ihmisten harteilta.
Mitä noissa seurakunnissa tosiaan onkaan enää jäljellä 15 vuoden päästä kun ne nytkin ovat täynnä vanhuksia nuorten lähtiessä ?!
Haluamme elää onnellista ja täysipainoista elämää vapaina siitä huonosta omastatunnosta joita hallintoelimen julmien oppien tukeminen tuo.
Rohkeutta meiltä kuitenkin puuttuu. Miten olette pystyneet tekemään sen viimeisen hypyn?
Vastaukset 15
Vanhimmat
H2o:n ja muiden Jt-tukipalveluiden keskusteluareenoilta löytyy kohtalotovereita sulle. Tapaamisiakin järjestetään eronneille ja erotetuille.
Laitapa kirjoituksesi myös uskontojen uhrit-foorumille.
Toivottavasti asiat teidän perheessänne kääntyvät haluamaanne suuntaan :)
>>Rohkeutta meiltä kuitenkin puuttuu. Miten olette pystyneet tekemään sen viimeisen hypyn?
Jokainen hyppää tyylillään, jos voin olla avuksi tyylinvalinnassa, niin teen sen mielelläni. Toki tämä ei ole se forumi, vaan:
[email protected]
>Rohkeutta meiltä kuitenkin puuttuu. Miten olette pystyneet tekemään sen viimeisen hypyn?
Hyppyä kannattaa valmistella, ettei hyppää tyhjän päälle. Itselläni se oli tiiviisti mukaan meneminen työyhteisöön, irtautumisen jälkeen sitten myös yleishyödylliseen järjestötoimintaan. Ilman näitä olisi ollut paljon vaikeampaa. Olen silti toivonut, että olisin rakentanut vielä vähän monipuolisemman ihmissuhdeverkoston ennen kuin viimeisen kerran suljin salin oven takanani.
Olette onnellisessa asemassa, kun olette jättämässä järjestön kokonaisena perheenä, parempassakin kun teillä on lisäksi samanmielisiä jt-perhetuttuja. Sopikaa, ettette koskaa hyljeksi toisianne, kävi miten kävi. Järjestön jättäminen ei ole rikos, vaikka niin meidät ohjattiin tuntemaan. Suomen ex-jt-yhteisö on kasvamassa, hyvää seuraa löytyy sieltäkin jos on aktiivinen.
On hyvä varautua siihenkin, että irtautumisen jälkeen työsarkaa riittää - katso niitä h2o:n suomalaisia sivuja niin voit vakuuttua tästä. Irtautuminen, eroamalla tai vain pois jäämällä, on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista.
Se, että sinulla on lapsia, on hyvä syy jouduttaa prosessia mahdollisuuksien mukaan. Jokainen vuosi jt-eloa lapsuusiässä tulee maksuun myöhemin.
>>Jokainen vuosi jt-eloa lapsuusiässä tulee maksuun myöhemin.
Ja korkojen kanssa.
Itse olen ollut vuosia mukana, ja olen ollut aika lailla tietoinen näistä elinsiirtojen kielloista jne jo ennenkin. Mutta pidin sitä vain luopioiden panetteluna... Mutta jos näitä esim. pedofilia-tapauksia on niinkin paljon, voivatko kaikki olla vain luopioiden juonia??
Ja tuntuu, etten uskalla luottaa enää "uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaan", jos heidän tulkintansa muuttuvat vähän väliä. Vaikka he myöntävät, etteivät heidän tulkintansa ole henkeytettyjä niin silti hinta voi olla kallis... en välttämättä ole valmis maksamaan omalla tai lasteni hengellä.
Sitäpaitsi, tämä uskonto on välillä äärimmäisen ahdistava. Jatkuva syyllisyys takaraivossa...
Minäkään en ole menettänyt uskoani Jehovaan, ainoastaan tähän järjestöön.
Aion tehdä lopullisen ratkaisun tässä kesän aikana. Harmittaa suunnattomasti ne hyvät ystävät, jotka pian tulevat kohtelemaan minua kuin ilmaa... :´´(
>>Meni muutama vuosi ennen kuin pääsin sokaisevasta valosta etäämmälle ja näin kuinka hienon ratkaisun tein.
Erottamiseni jälkeen olin noin 25 vuotta jehofiili. Kyse oli pelkästään tiedonpuutteesta, tuolloin ei ollut nykymalliin mahdollisuutta tarkistaa asioita.
www.e-watchman.com
Palsta on hyvä - ja auttaa materiaalillaan niitä todistajia, jotka sekä ovat hämmingillä tämänhetkisen tilanteen johdosta että aidosti rakastavat Jehovaa ja kristittyjä veljiään.
Rakkaus Jehovaan ei näköjään näytä yksistään riittävän mukana pysyttelemiseen nykyisten ongelmien keskellä, mutta pitikö sen edes olla kaikki? Suurinta käskyä koskeneeseen kysymykseen Jeesus vastauksessaan läheisesti liitti sen oheen myös käskyn rakastaa lähimmäisiään.
Puhumattakaan sitten siitä uudesta käskystä, jonka hän antoi. Hänen seuraajillaan piti olla keskinäinen rakkaus. Miten siihen aitoon rakkauteen sopii lähteminen ongelmia kohdatessa?
Kannustan siis minäkin perehtymään www.e-watchman.com -sivuston aineistoon ajatuksella.
Tässä eräs kirjoittaja perää rakkautta jt porukan kesken ja vihjaa, että lähtijä pakenee vaikeuksia. Höpö höpö, elin itse lapsuuteni jt isän ohjaamassa perheessä, me lapset odotimme kovasti sitä "Maanpäällistä paratiisia, joka tulee Harmegedonin jälkeen. Vanha paratiisikirja oli rikki luettu. Kun isämme aikanaan erotettiin seurakunnasta me lapset jäimme täysin tyhjän päälle. Äitimme ei ollut jt. Ei ollut mitään käsitystä mitä elämä on ilman jt touhuja. Emme käyneet rippikoulua eikä kukaan minua lukuunottamatta kuulu kirkkoon. Minä löysin aikuisena monien jt kokeilujen jälkeen Taivaan Isän::: Jumalan. armahtavaisen ja rakastavan. Ei ole mitään sääntöjä joiden mukaan tarvitsee elää, ahdistavaa kyttäämistä ja toisten vahtimista. Rakkauden nimissäkö. Onko Jumalan rakkaus ollut niiden pedofiilihommien ohjaajan? vai mihin niitä tekoja tehdessä on vedottu. Minä lähdin aikanaan jt ihmisten vaikutuspiiristä. Suosittelen ottamaan yhteyttä uskontojen uhreihin heitä saa varmasti apua ja tukea vaikeaan eroon.
hölynpölyä...juttusi paistaa pahasti läpi. haluat tehdä Jehovan todistajille hallaa keksimällä tarinasi ja olet ilmiselvästi ajat sitten pois jäänyt luopio...heippa!
Kiitos monista hyvistä neuvoista!
Ymmärrän joidenkin Jehovan todistaja veljieni halveksivan minua tämän takia, muutamien viesteistä se jo näkyikin. Ihmettelen kuinka se on kristillistä rakkautta, päinvastoin he vain "pieksevät orjatovereitaan". Sellainen on päinvastoin Kristuksen opetusta.
En kuitenkaan enää jaksa pahoittaa mieltäni siitä. Mikään täällä tai muualla saatava loka perheeni niskaan ei seurakunnassa kokemamme jälkeen meitä voi enää lannistaa. Mikään ei voi olla niin tuskallista henkisesti.
"Missä on pistimesi, VT-järjestö?"
Joku ehdotti e-watchman linkkiä ja sivustoa pikaisesti tuossa lueskelinkin. Mielestäni mennään hakaan ja petetään vain itseämme jos ajatellaan, että järjestössä pitää pysyä vaikka näkisi kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden ja petoksen joka noillakin sivuilla myönnetään. Vain järjestön johtajat voivat ottaa vastuun, nöyrtyä ja astua alas paikoiltaan. Pikemminkin he syyttömien murhaajina kuuluvat vankilaan kuin jalustalle kirjoittamaan omistuskirjoituksia todistajien raamattuihin (vartiotornissa oli tällainen kuva joitakin vuosia sitten).
H2O-keskustelupalstalla oli linkki maistraatin sivuilla jossa on valmis lomake (!) uskontokunnasta eroamiseen. Emme aio enää mennä salille, vaan postitamme nuo lomakkeet. (Vanhimmat tyttäreni ovat käyneet kasteella, nuorimmainen ei vielä onneksi). Puhuin myös tuon esivalvoja-ystäväni kanssa, ja hän sanoi tukevamme meitä ja lupasi etteivät välit katkea. Hän oli iloinen siitä, että omalla perheellään on joku ottamassa vastaan sitten kun "räjäyttävät pankin".
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiskeleville! Me lähdemme nyt mökille viettämään juhannusta (ensimmäinen juhannus joka ei mene konventissa!)
:)
>>Me lähdemme nyt mökille viettämään juhannusta (ensimmäinen juhannus joka ei mene konventissa!)
Toki työmaata on vielä edessä, mutta tuo on oikein hyvä alku.
Iloista juhannusta ja olkaa hukkumati.
Teette aivan oikein kun eroatte JT-liikkeestä ja hyvä että tiedostatte etukäteen tulevista vaikeuksista. Ennen kaikkea päätös oli oikea lastenne kannalta - kun jo kerran näitte sen, ettei tuo liike tee hyvää lapsille, on vanhempien VELVOLLISUUS tehdä kaikkensa lastensa hyvinvoinnin eteen.
Voimia teille!
ps. olisi mukava kuulla mitä teille jatkossa kuuluu