Miksi?
Kristikunnan Jumalalla ei ole persoonanimeä.
Nimetön Jumala?
40138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
kyllähän sillä kristikunnassakin nimi on.
jotkut vastaisivat kysymykseen jumalan nimeksi vastaukseksi ehkä : Jeesus
toiset saattaisivat sanoa: Jahve.. (jotkut sanoisi jehova)
jotkut ehkä voisivat sanoa että eivät tiedä.
Jos tuosta ihan oikea kysely kristikunnalle esitettäisiin laajemmin, niin kyllä sieltä aika usein joku nimi jumalalle annetaan.... vaikka sitä ei niin käytetä.
Moni käyttää äidistä ja isästänsä kutsumanimiä "äiti","isä", "mutsi" tai "faija" jne.. se ei tarkoita ,etteikö heidän nimi olisi tiedossa..
Tuo nimi juttu taitaa olla vaan jokin seuran "leijumis" juttu,jolla kuvitellaan olevan parempaa kansaa..
ainakaan Jehova ei raamatun mukaan ole jumalan nimi. raamattu ei tunne nimeä jehova.
Voidaanhan tässä järjestää kysely kristinuskopuolelle, niin katsotaan mitä nimiä saadaan vai tuleeko sieltä nimetön jumala...
Raamatun Jumala sanoo itsestään : "Minä olen se joka Minä olen".
Parhaiten raamatun Jumalan nimi tulee esille juutalaisen kansan erämaavaelluksen aikana Herran, Mooseksen ja kansan kohtaamisesta. Ja ne kertovat Jumalan olemuksesta.
Mielenkiintoista oli myös Jeesuksen vastaus Häntä Getsemanesta etsimään tulleille.
"Minä se Olen", "antakaa muiden mennä".
Tästä kokonaisuudesta selviää raamatun Jumalan nimi. Niille ketkä tahtovat sen totuuden etsiä.
Erään mielenkiintoisen, joskaan ei ehkä kovin olennaisen uudenliiton kannalta näkökannan Jumalan nimeen antaa vanha juutalainen tapa olla lausumatta turhaan Herran nimeä. Ja siitä seurannut käytäntö.
Ja ennenkaikkea sen mahdolliset myöhemmät väärintulkinnat. Jotka kertovat, että tieto, eikä armo olisi pelastuksen lähde. Sillä kuolema ja tuonela ovat totta siihen asti kunnes juovalla Abrahamin helmasta erotettu puolikin on tyhjä.
Jeesuksen sanoilla:
"Minä se Olen", "antakaa muiden mennä", ei ole mitään tekemistä Jumalan nimen kanssa.
Tällaisia sanoja löytyy Raamatusta moniakin, eikä se merkitse sitä, että sanoja olisi Itse Kaikkivaltias Jumala, jonka nimi on ollut kauan tunnettu
Jumalan nimen kieltäjät löytävät kiertoteitä.
Tietysti Jumalalla on persoonanimi. Se on Jehova, tai Jahve, kuinka kukin haluaa sen lausua. Jos nimeä ei käytä, ei voi omata läheistä suhdetta Jumalaan.
Jeesuksenkaan nimen lausumistapaa ei nykyään tunneta, mutta en ole kuullut vielä kenenkään epäilevän sen käyttöä.
Hebreaksi "Minä olen" on Jumalan nimi. Ja sitä Hän itse itsestään käyttää. Miksi muuten Jumala sanoisi, että menkää ja sanokaa: "Minä olen" sanoo?
Jos juutalaisen kansan erämaavaellusta Egyptistä luvattuun maahan ei tunne. On turha ajatella, että ne nimet, joiden avulla Herra itsensä ilmaisi voisivatkaan olla selvillä. Ja sitä kuinka kuinka ne nivoutuvat uuteen testamenttiin.
Se, että esim. Mike on amerikan Mika. Ei taas liity asiaan mitenkään.
(Mat 9:13) mutta menkää ja oppikaa mitä tämä on: "Laupeutta Minä tahdon, enkä uhria". "Sillä Minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä".
Mutta jatkaminen tästä aiheesta on turhaa.
Miksi et väitä, että Jeesuksen nimi olisi: "Minä en ole tullut". (Lainaamasi Mat9:13)
Se olisi loogista ottaen huomioon sinun päätelmäsi.
Miksi nimi Jehova tulisi korvata sanoilla, jotka liittyvät nimen sisältöön.
Jumala itse on halunnut, että häntä kutsutaan nimellä Jehova (Jahve).
Jesajan 42:8 sanoo: "Minä olen Herra;Jahve on minun nimeni"
Miksi et tottele häntä?
Onko Jumalan nimen kieltäminen tarkoitushakuista.
Yritetään vängätä Jehovan todistajien selkeää julistusta vastaan vääristelemällä Raamatun totuutta.
minun mielestä vähän sama ku koittaisi antaa painovoimalle, tai mannerlaattojen liikkeelle nimen
toistaisekseen en ainakaan ole törmännyt olioon joka olisi luontevaa nimetä ihmisten tavan mukaisesti, JUmala ihan sellaisenaan riittää minun mielestäni jos sitäkään tarvitaan, kun näyttää siltä, että mistään persoonallisesta oliosta ei ole kyse
JHWH on Vanhasta testamentista (erityisesti toorasta) löytyvä Jumalan nimi, joka on hepreaa ja tarkoittaa "Minä olen" tai "Minä olen se, joka minä olen".
Juutalaisen tavan mukaan tämä Jumalan nimi on niin PYHÄ, jonka vuoksi tätä Jumalan nimeä ei koskaan lausuta, vaan sanotaan Herra (Adonai) tai "Nimi" (Ha Shem) tai joku muu Jumalan nimistä.
Jeesus noudatti tyypillisesti juutalaista tapaa tässä asiassa opettaen ihmisiä tuntemaan hänet rakastavana "Isänä".
Itsestään Jeesus sanoo: ”ellette te usko minua siksi, joka Minä Olen, niin te kuolette synteihinne” (Joh 8:24). Tässä Jeesus viittasi (2 Moos.3:14)
VT:n Jumalaan joka ilmoitti Moosekselle nimensä ”Minä Olen”
Jeesuksen nimi ja Jeesus on tärkeä tekijä UT:n ilmoituksessa. Meidänhän tulee uudessa liitossa uskoa Jeesuksen nimeen, onhan se Isän käsky.
Se joka ei tunnusta Jeesusta (sitä mitä Raamattu ilmoittaa), niin hän ei ole Jumalasta, vaan hän on antikristuksen hengestä, niinhän Raamattu itse ilmoittaa.
On vaarallista olla uskomatta Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta. Yleensä kaikki harhaopit jollakin tavalla kompuroivat tässä Jeesus kysymyksessä. Antikristus muuten merkitsee; vastakristus ja sijaiskristus. Anti tarkoittaa vastaan ja jonkin sijaan. Antikristus esiintyy Kristuksen sijaisena, mutta on todellisuudessa Kristusta vastaan. Näin myös kaikki ne toimivat, jotka ovat antikristuksen hengen vallassa.
Ei ole muuta nimeä annettu pelastukseen kuin Herran Jeesuksen nimi.
Vanhassa liitossa oli pelastajana Herra Jumala (JHWH ELOHIM) ja uudessa liitossa on pelastajana Jumala ja Herra(JHWH) Jeesus.
Kaikki Jumalan nimet on käytössä myös uudessa liitossa, mutta Jumalan Pojan nimi, jota ei ilmoitettu vanhan liiton kansalle, on nyt ilmoitettu uuden liiton kansalle. Jumalan Pojan nimi on Jeshua aram. Jehoshua hebr. ja suomeksi käännettynä Jeesus.
Monet sanovat ettei Jumalan nimeä saa kääntää millekään kielelle, vaan ne tulee olla alkuperäisiä. On hyvä, että tiedämme alkuperäiset Jumalan nimet ja saamme toki niitä käyttääkin. Mutta uuden testamentin kirjoittajat kirjoittivat Pyhässä Hengessä kreikaksi Jeesus nimen kreik. muotoon Ieesous. Raamattu sanoo, että se mikä on kirjoitettu, niin se on syntynyt Jumalan vaikutuksesta.
On hyvä tietää hepreankieliset nimet ja niitä voi käyttää, mutta Raamatun ilmoitus ei olekaan vain Jumalan nimen tietäminen, vaan pelastuksen vastaanottaminen ja sen kautta sitten vasta saamme oppia tuntemaan Jumalan ja Herran Jeesuksen.
Raamattu opettaa että Isä antoi Jeesukselle oman nimensä, että Herraan Jeesukseen uskovat olisivat yhtä, niin kuin Isä ja Poika on yhtä (yksi).
Tämä nimi oli Jeesus.
Jeesus sana tulee hepreankielen sanasta Jehoshua, joka tarkoittaa Jumala pelastaa. Jehoshua sana tulee sanoista JHVH ja Yasha. Jhvh tarkoittaa Herraa ja yasha tarkoittaa pelastaa ja pelastaja. Näin Herran Jeesuksen nimi on Isänsä nimi, sillä Jumala on Herra ja Jeesus on Jumalan Pelastus ja Pelastaja.
Jeesus-nimi Raamatussa
lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ tai Jehō‧šu′aʽ
ja joka merkitsee ’Jehova on pelastus’.
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus mainitsee noin 12 tämännimistä henkilöä,
muita kuin Raamatun kertomuksessa mainittuja.
Nimi esiintyy myös apokryfisissä, ajanlaskumme alkua edeltäviltä vuosisadoilta peräisin olevissa kirjoituksissa.
Se ei siis nähtävästi ollut mikään harvinainen nimi tuohon aikaan.
1. Nimi I‧ē‧sous′ esiintyy kreikkalaisessa tekstissä
Apostolien tekojen 7:45:ssä
ja Heprealaiskirjeen 4:8:ssa,
ja sillä tarkoitetaan Joosuaa, Israelin johtajaa Mooseksen kuoleman jälkeen .
2. Jeesuksen Kristuksen esi-isä ilmeisesti hänen äitinsä puolelta (Lu 3:29). Joissakin vanhoissa käsikirjoituksissa lukee tässä kohdassa ”Jose(s)”.
3. Jeesus Kristus
4. Kristitty, ilmeisesti juutalainen, ja Paavalin työtoveri.
Häntä kutsuttiin myös Justukseksi (Kol 4:11).
Eikö kristikunnan Jumala ole persoona?
Muilla persoonilla on oma nimi, minullakin......
Miksei siis kristikunnan Jumalalla ole nimeä,
onhan hän miljaribiljardi kertaa arvokkaampi persoona kuin ihminen?
Ei edes persoonanimen arvoinen kristikunnan mielestä.?
"Herra " EI ole persoonanimi.
Ketä Pyhä Henki kirkastaa (Joh. 16:14)?
Kenen ainoan NIMESSÄ meillä on pelastus (Apt.4:12) ?
Jeesus-nimi Raamatussa
lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ tai Jehō‧šu′aʽ
ja joka merkitsee ’Jehova on pelastus’
Jeesus-nimen tarkoitus=Jahve pelastaa :)
Siinä nimessä ihmisillä onkin pelastus, todellakin.
Ainoa pelasta nimi on Jeesus, ei edes nimi Jehova.
Raamatullisen pelastusopin ja -kokemuksen ytimessä on henkilökohtainen usko Jeesukseen.
Uskomalla Jeesukseen ihminen:
- syntyy uudesti ylhäältä (1Joh.5:1)
- pääsee Jumalan valtakuntaan (Joh.3:3,5)
- pelastuu (Joh.3:16)
- saa ikuisen elämän (Joh.11:25-26, 1Joh.5:13)
- saa syntinsä anteeksi (Apt.26:18, 1Joh.1:9)
- vanhuskautetaan (Room.3:21-26)
- saa rauhan Jumalan kanssa (Room.5:1)
- vapautuu tuomiosta (Joh.3:18)
- saa Pyhän Hengen (Joh.7:38-39, Ef.1:13-14)
- tulee Jumalan lapseksi (Joh.1:12, Gal.3:26)
- pyhitetään (1 Kor.1:2, 6:11)
- saa taivaallisen perinnön (Apt.26:18, 1 Piet.1:3-5,9)
Jumalan Pyhä Henki opettaa ja johdattaa ja kirkastaa Sanan eli Jeesuksen.
Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina.
Ainoa nimi jossa on pelastus ja jonka Jumala lähetti on Jeesus Kristus!
Meidän kristittyjen tehtävä ja käsky on olla; JEESUKSEN TODISTAJIA
-tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa että olemme Kuuliaisia Jumalalle,muttemme
tee Kristuksesta Jumalaa.
Kristus on se Sana jonka Jumala lähetti,jumalan ainosyntyinen Poika,jumalallinen
mutta ei Jumala.
Jumalan nimen käyttö on sallittu mutta ei turhaan lausuttavaksi tarkoitettu.
Jumalan nimi on Pyhä.
Jos emme eläissämme lausuisi Jumalan nimeä mutta tunnustaisimme sen olisi sekin parempi kuin että välinpitämättömästi omaa tietämystämme korostaen käyttäisimme
sitä lisätäksemme omaa auktoriteettiamme Raamatun tulkitsijana!
Kunnioitettu Isämme JHWH ja rakas Jeesuksemme- Tulkoon valtakunta!
Jääkö muille tai meille syntisille mitään,entä ne jotka eivät ole koskaan kuulleet
Evankeliumia tai ovat sen sen joskus kuulleet mutta ymmärtämättä sitä omalle kohdalleen jättäneet sen huomiotta?
Entäpä ne jotka ovat "katkeroituneet" Jumalalle kohtaamistaan vaikeuksista ja
murheista?
Jääkö niilekkään mitään jotka uskovat eri tavalla kuin "tosiuskovat" tai niille
jotka palvovat muita "jumaluuksia"
Mitä Jumala tekee kaikille noille muille noin 95% ihmiskunnasta?
Jeesus-nimellä on tar-koi-tus.
Löytyy Wikipediastakin.
lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ tai Jehō‧šu′aʽ
ja joka merkitsee ’Jahve on pelastus’
Jeesus-nimen tarkoitus=Jahve pelastaa :)
Siinä nimessä ihmisillä onkin pelastus, todellakin.
Kaikki sielut palaa takaisin kotiin Jumalan luokse, yhtäkään sielua ei ole tuomittu tähän päivään mennessä helvettiin ja miksi olisi! Miksi Jumala lähettäisi palan itseään sinne!!!
Olet tullut oikealle tielle!
Olet "iankaikkisen Armon" lähteellä!
Jatka "ponnistelujasi" ammentaaksesi "Elävän veden lähteestä" !
Siunausta päivääsi.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka kiistää jonkun olevan persoona sillä varjolla, ettei satu tietämään hänen nimeään? Entä hänestä, jonka mielestä kiellät ystäväsi ihmisyyden sillä, että et tapaa puhutella häntä nimellä? Mitä ajattelet omista väitteistäsi?
uskonto joka käyttää Jehova nimeä, on liannu sen nimen, itse en ole kuullut mitään hyvää uskonnosta jehovalaisuus, Raamattu ei mainitse edes tuota nimeä, Jahve (Minä Olen) sieltä löytyy, kuten monta muutakin Jumalan nimeä, Elohim (monikko) Herra Sebaot, el Saddanai.
Jumalan nimen tunteminen, on sitä että tuntee mitä Jumala ON, ei erisnimen oikea lausumistapa, se on vain jehovalaisuusharhaa, eihän ihmisisäkään tunnusta vain lapsia, jotka osaavat lausua Isän erisnimen ja käyttävät vain sitä. Omankin isän tunteminen on sitä että tietää mikä ja mitä isä on.
Miksi Jeesus muuten sanoi, että joka avuksi huutaa minun nimeäni, pelastuu, ei Hän sanonut, joka avuksi huutaa Jehova nimeä pelastuu, vaikka niinhän se varmaan on käännetty Uudenmaailman käännöksessä.
Herra Sebaot......=
Armeijoiden Jehova
Tämä ilmaus, joka esiintyy Raamatussa eri muodoissaan 283 kertaa,
on käännös heprean sanoista
Jeho‧wah′ tseva‧ʼōt′.
Selvästi suurin osa sen esiintymistä on profeetallisissa kirjoissa,
varsinkin Jesajassa, Jeremiassa ja Sakarjassa.
Paavali ja Jaakob käyttivät tätä ilmausta (kreikaksi translitteroituna) kirjoituksissaan lainatessaan profetioita tai viitatessaan niihin
-Ro 9:29; Ja 5:4; vrt. Jes 1:9-
Jeesus muuten sanoi, että joka avuksi huutaa minun nimeäni, pelastuu.
Juurikin näin on.
Jeesus-nimellä on tar-koi-tus.
Löytyy Wikipediastakin.
lat. muoto kreikk. nimestä I‧ē‧sous′,
joka vastaa hepr. nimeä Je‧šu′aʽ tai Jehō‧šu′aʽ
ja joka merkitsee ’Jahve on pelastus’
Jeesus-nimen tarkoitus=Jahve pelastaa :)
Siinä nimessä ihmisillä onkin pelastus, todellakin.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Minkään nimen tunteminen ei auta, jos Jeesuksen veri ei ole pessyt ihmistä puhtaaksi synneistä. Ja ihmisen nimea ei ole teurastetun karitsan elämänkirjassa, kun se kerran valkealta valtaistuimelta luetaan.
Silloin ihmisen paikka on kadotus. Itku ja hammasten kiristys.
Jeesus on Herra.
Jos raamatussa oli kristyttyjä rooman armeijan sotilaita. Joista mainittiin, että he tekivät uskollisesti sen minkä heidän esimeihensä käskivät. Niin miksi silloin tätä raamatullista esimerkkiä ei seurata jehovan todistajien osalta? Myös taivaassa on sotaväkeä.
Lisäksi paavalin vertaus uskon kilvestä, pelastuksen kypäristä etc. perustui roomalaisen sotilaan varustukseen. Eikä sitä paheksuttu?
"*Jos raamatussa oli kristyttyjä rooman armeijan sotilaita. *"
Ensimmäisen vuosisadan kristillisyyteen eivät kuuluneet temppelit,
ei alttareiden rakentaminen, ei krusifiksien käyttö eikä ylellisesti pukeutuvien, arvonimiä kantavien kirkonmiesten tukeminen.
Varhaiskristityt eivät viettäneet valtion juhlapäiviä, ja he kieltäytyivät kaikesta sotapalveluksesta.
”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa,
että Marcus Aureliuksen [hallitsi v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta,
eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.”
-E. Barnes, The Rise of Christianity, 1947, s. 333.-
Raamatussa ei puhuta "kristityistä rooman armeijan sotilaista"
Vai puhutaanko?
Kertokaapas raamatunjae?
Puhuessaan fariseusten kanssa Jeesu totesi, että: "te eksytte siksi, että te, ette tunne kirjoituksia".
En usko, että kukaan väittää, ettei rooman armeijassa ollut kristittyjä. Ja, että yksikään raamatun uutta testamenttia yhtään lukenut ja tunteva esittää väitteen, että rooman armeijassa palvelleissa ei olisi ollut Kristuksen Jumalan Pojaksi tunnustaneita sotapalveluksessa olevia. Tai, että sotilaille olisi esitetty mitään muuta kuin ohje, että älkää tehkö väärin toisille.
Lisäksi Jeesus sanoi: "sitten en Minäkään sano millä valtuutuksella teen näitä tekoja".
Otatko selvää siitä miten Kristityiksi tunnustautuvien sotapalvelukseen" suhtauduttiin Rooman valtakunnan aikana varhaisten"Kirkkoisien" kertomana!
Kristittyjä moititittiin muunmuassa siitä että he olivat "valtiolle hyödyttömiä" !
>>Paavali ja Jaakob käyttivät tätä ilmausta (kreikaksi translitteroituna) kirjoituksissaan lainatessaan profetioita tai viitatessaan niihin
-Ro 9:29; Ja 5:4; vrt. Jes 1:9-
Onko väitteen tueksi muutakin kuin ne "vielä löytymättömät käsikirjoitukset"?
Kerroppas Raamatun jakeet,
joissa puhutaan "kristityistä sotilaista" ?
”Toisen vuosisadan lopulla – – tuli asepalveluskysymys päivänpolttavaksi kirkon piirissä.
Kaikuna näistä vaikeuksista tulee vastaamme tältä ajalta P. Juventius Celsuksen hyökkäyskirjoituksen syytös kristittyjä vastaan siitä,
että he olivat haluttomia palvelemaan sotaväessä,
ja kehotus heille isänmaallisina kansalaisina auttamaan valtakuntaa sen ahdingoissa.
Samalta ajalta kajahtaa vastaamme Tertullianuksen rigoristinen, kielteinen vastaus. Kristityn hänen ajatuksensa mukaan ei ollut lupa palvella sotilaana, koska hän siten joutui palvelemaan epäjumalia ja myöskin käyttämään asetta.
– – [Justinus Marttyyrin mukaan] kristityt olivat hyljänneet murha-aseet ja sen sijaan että olisivat vihanneet lähimmäisiänsä, elivät vanhurskaudessa, jumalanpelossa ja ihmisystävällisyydessä.
Sodat Justinus julisti demoonien työksi.”
(Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, Helsinki 1948, s. 176, 177.)
Alkukristittyjen sotapalveluksesta voi lukea vaikkapa täältä.
http://cross-section.info/E08/alkukrist_pasifismista.php
Josta sitten muutamia kohtia leikattu tänne.
"On kuitenkin huomattava, että kristityistä sotilaista ennen 170-lukua ei ole merkintöjä, lukuun ottamatta niitä roomalaisia käännynnäisiä, joista Luukas kertoo Apostolien teoissa [26b1, 26b2]."
Huomioitavaa kuitenkin on, että vaikka muualla kuin raamatussa ei ole mainittu kristityistä sotilaista, niin silti ei voida varmuudella sanoa, ettei heitä ole ollut ennen vuottakin 170-jkr
Katso henkkareistasi minkä niminen on Jumala.
Minä olen se mikä minä olen.
Ei ole kuin yksi Jumala ja sen osa sinäkin olet.
"Hepreaksi יְהֹוָה, ilmaistaan joskus kreikankielisellä termillä Tetragrammi. Nimen alkuperäinen ääntämisasu on todennäköisesti ollut Jahve."
"Kymmenessä käskyssä on muun muassa kielto käyttää arvottomalla tavalla Jumalan nimeä. Tämä kielto alettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, ettei nimeä saisi lausua."
Toisaalta Jesajan 42:8 Jumala ilmaise selkeästi nimensä kaikkien tiettäväksi "Minä olen Herra; Jahve on minun nimeni". Tämän perusteella ylläolevan nimen käytöstä / lausumisesta kokonaan pidättäytymisen voisi katsoa menevän Raamatun ylitulkinnaksi. Kymmenessä käskyssä ei kielletty Jumalan nimen käyttöä, vaan kiellettiin sen käyttö arvottomalla tavalla. Kaksi aivan eri asiaa.
"Jahve eli Jehova (hepreaksi יְהֹוָה, ilmaistaan joskus kreikankielisellä termillä Tetragrammi, "neljä kirjainta?") on Jumalan nimi heprealaisessa Raamatussa eli Vanhassa testamentissa, ja se muodostaa pohjan juutalaisuuden ja muiden vanhaa seemiläistä kulttuuriperimää olevien yksijumalisten uskontojen, kuten kristittyjen ja islaminuskoisten, jumala-käsitykselle. Nimi suomennetaan tavallisesti ”minä olen”. Tarkemmin sanottuna se on hepreankielen verbin ha·wah´ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’.lähde?"
"Nimen alkuperäinen ääntämisasu on todennäköisesti ollut Jahve, mutta sanaan on liitetty vokaalimerkit sanasta Adonai, Herra, jolloin syntyy muoto Jehova. Vokalisoinnin tarkoituksena on estää lukijaa vahingossa lausumasta pyhää nimeä. Kristittyjen käyttämissä Raamatunkäännöksissä käytetään usein Herra-sanaa tai muuta kiertoilmausta Jahve-sanan sijaan."
Alkuperä
"Jahve on Jumalan nimi hepreankielisessä Tanakhissa, joka on pääpiirteittäin sama kuin kristittyjen Vanha testamentti. Heprea on alkuperältään konsonanttikirjoitusta, ja Jumalan nimen muodostaa tetragrammi JHWH (יהוה)."
"Tetragrammin JHWH alkuperäisestä ääntämisestä ja vokalisoinnista ei kuitenkaan olla varmoja. Kymmenessä käskyssä on muun muassa kielto käyttää arvottomalla tavalla Jumalan nimeä. Tämä kielto alettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, ettei nimeä saisi lausua. Tämän vuoksi juutalaisessa perinteessä nimeä lakattiin käyttämästä, eikä ole varmaa tietoa sen lausumistavasta. Tetragrammi JHWH esiintyy kuitenkin pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjotuksissa 6 973 kertaa, mikä osoittaa sen, että alun perin sitä käytettiin paljonkin."
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve
Luonnollisestikin kolminaisuusopin kannattajille ja Nikean kirkolliskokouksen oikeudellisuuteen vannovia yllä oleva kiusannee.
"Nikean kirkolliskokous eli Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, yhteiseksi ja apostoliseksi" tunnustetun kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 325 Nikeassa Bitynian pääkaupungissa, nykyisen Turkin alueella. Tämä oli historiallisesti ensimmäinen yritys saavuttaa yksimielisyys kaikkia kristittyjä edustavassa kirkossa[1]."
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_ensimmäinen_kirkolliskokous
.
>> Luonnollisestikin kolminaisuusopin kannattajille ja Nikean kirkolliskokouksen oikeudellisuuteen vannovia yllä oleva kiusannee.
En usko, että kiusaa. Käsitys Jumalan nimestä tai sen käyttämisen merkityksetä ei liity kolminaisuusoppiin tai Nikean kirkolliskokoukseen uskomiseen enempää kuin jäätelönsyönti hukkumisiin. Tietääkseni American Standard -käännöksen tehneet ovat lukeutuneet näihin ryhmiin. Kuten myös monet tätä käännöstä lukevat, jotka myös käyttävät aktiivisesti nimeä Jehova. Sama asia on monien muidenkin "kristikunnan" käännösten ja niitä käyttävien kohdalla. Suomessa nyt ei vain satu olemaan vastaavia.
Jumalan nimen JHVH todennäköinen lausumistapa on JehoVA. Paino viimeisellä tavulla.
Tätä mieltä ovat mm. karaiittijuutalaiset (Nehemia Gordon).
Hepreankielisessä raamatussa nimi kirjoitetaan niin, että se lausutaan Jehvah.
Jos YHVH saisi vokaalit Adonaista, se lausuttaisiin YaHoVaH.
Mooses kysyy jumalan nimeä ja tämä ilmoittaa että sano israelilaisille että
Ehyeh lähetti hänet. Tämä tulee sanasta HYH joka tarkoittaa olla, Minä Olen.
Kuitenkin HETI tämän jälkeen jumala ilmoittaa, että hänen nimensä on YHVH.
Joten miten HYH ja YHVH ovat tekemisissä toistensa kanssa?
Hepreassa jod ja vav ovat heikkoja kirjaimia ja ne voivat olla joskus vaihdannaisia keskenään. Esim. yeled יֶלֶד (lapsi) omaa variantin valad וָלָד
jossa jod on vaihtunut vaviin.
Samanlainen korvaus on tapahtunut verbissä HYH. Preesens-muoto olla on הוֶֹה hoveh jossa jod on korvattu vavilla. Tämä korvaaminen vaikuttaa tapahtuvan erityisesti nimien kanssa.
Joten kielitieteellisesti katsoen on mahdollista että YHVH periytyy muodosta HYH (to be). Tämän vuoksi YHVH esitteli itsensä Moshelle muodossa Ehyeh Asher Ehyeh (I am that which I am), joka on verhoiltu muoto hänen nimeensä ....
Mitä tulee Jahveen, niin sen kanssa on tiettyjä ongelmia.
Verbillä HYH, josta nimi YHVH tulee ei ole konjugaatioita halutussa muodossa, joten Yahweh on verbaalinen muoto, jota ei ole olemassa raamatullisessa hepreassa.
Tästä seuraa että oppineiden ARVAUS muodosta Jahve perustuu fiktionaaliseen verbiin, joka rikkoo heprean kielisääntöjä.
Perustavaa laatua oleva sääntö heprean kielessä on, että keskellä olevaa konsonanttia seuraa joko vokaali tai äänetön sheva.
Erityisesti jos sanan keskellä on hee, ei raamatullisessa hepreassa ole äänetöntä hee-kirjainta sanan keskellä. Tästä seuraa se, että ensimmäisen hee-kirjaimen jälkeen on tultava vokaali, joten Jahve ei ole mahdollinen muoto. Se on kieliopin vastainen.
Masoreetteja oli kahdenlaisia: niitä jotka bannasivat jumalan nimen lausumisen ja niitä jotka säilyttivät nimen ääneen puhumisessa.
Oikea vokaali hee-kirjaimen jälkeen on "o" (cholam).
Joten oikea nimen muoto on Yehovah, paino tavulla VAH.
http://karaite-korner.org/yhwh_2.pdf
Nimimerkit -&- ja 28 antoivat vastauksissaan kaiken sen mitä kristittyjen tulisi tietää
Jumalan nimestä ja tämän nimen "käytöstä".
"Baabelin kielten sekoitus" johtaa kuitenkin juuri ed.mainittuihin ongelmiin tämän
"oikein lausumisen" kohdalla mutta pitäisikö sitten Jumalan nimen käytöstä luopua
kokonansa kun sen oikein kirjoituskin tuottaa vaikeuksia sekä kielten tutkijoille että
meille Jumalan Sanan kuulijoille ja lukijoille?
On vältettävä turhaan käyttämästä tätä nimeä joka on Pyhä mutta kuka sen uskaltaisi kokonaan poistaa vaikkapa Raamatusta kun tämä nimi kumminkin on
Jumalan itsensä ilmoittama.
Pitäisi paremminkin luottaa siihen että Jumala sallii vajavaisten luomuksiensa
käyttää tätä nimeään niin hyvin kuin se taidetaan lausua onhan Hän rakastava taivaallinen Isämme.
Jeesus opetti meille Isämeidän-rukouksessa kuinka voimme milloin tahansa
lähestyä Jumalaa ilman että pelkäisimme että tekisimme jonkun virheen vaikkapa
juuri tuon Jumalan nimen lausumisen yhteydessä: että voimme lähestyä Jumalaa
rukouksessa ilman että puhuttelisimme ensin Hänen Pyhää nimeään.
Jumalla on 3 nimeä, Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki!
Allāh (arab. الله, al-Ilāh kuuntele ääntämys?) on arabian kielen sana,
joka tarkoittaa Jumalaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Allah
siis Allah=Jumala
Jumala=Allah
abba, isä
abba, isä- eivät ole persoonanimiä
Isiä on maailma täynnä