On aivan turha pitää kohua Ruotsissä nälkään kuolleesta vanhuksesta, kun Suomessa useimmat vanhukset näkevät nälk'ää. Minun hyvin iäkäs äitini oli Kainuussa erään pitäjän vanhustentalossa, mutta koko ajan siellä ollessa hän näki nälkää. Joka kerta kun menin häntä katsomaan mieheni kanssa, hän oli niinkuin toisessa maailmassa ja heti halusi jotakin syötävää. Minä syötin hänet ja hän söi erittäin mielellään, mutta korkean iän ja tilan takia, hänelle oli ruoka syötettävä. Joka kerta kun olin käydessäni äitini syöttänyt, hän oli aivan toinen ihminen. Puhui asiallisesti , eikä hänestä olisi uskonut kuinka ennen syöttämistä hän oli alhaisen verensokerintakia pois maailmasta.Asuin niin kaukana, etten voinut joka päivä käydä äitiäni syöttämässä, joten hän kuihtui pois vähin ruoin.Nyt samassa paikassa on toinen sukul. vanhus, jolle annetaan vain maitovelliä joka ikinen kerta, eikä edes makkarasiivua leivän päälle. Häkin syö hyvin kun hänelle annetaan ruokaa. Kainuussahan hoitajat ovat suurinpiirtein kaikki entisiä siivoojia ja ravintoloiden tarjoilijoita,joille monista on annettu muutaman tentin jälkeen lähihoitajan ammattinimike. Ovat kyllä kaukana lähihoitajista.Itärajalla on Venäjän meininki.
Sumessa vanhukset näkevät vanhaikodeisasa nälkää ja janoa
nälkää nähdääön Suom
10467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me kaikki tulemme lapsiksi jälleen joten on lapsillekkin annettava ruokaa syöttäen ja joskus houkutellen Kun hoitsu kysyy että syötkö ja saa vastauksen en jaksa tai ei maita niin silloinhan ei tarvitse asiaale tahdä mitään.Sitten kun on vesilasi pöydällä tai mehua niin sinähän se on juokoot jos janottaa. Voi tätä surkeutta näissä laitoksissa.
ruokailusta huolehtiminen ei ole niin suoraviivaista. Vaikka olisi osaavia hoitajia, aikaa ja maittavaa ruokaa, vanhus ei välttämättä syö riittävää annosta. Itsenäisesti ruokaileva vanhus voi sanoa, että hän on syönyt itsensä kylläiseksi ja piste. Syötettävä vanhus voi myös sanoa, että ei halua enempää. Hän voi nipistää huulensa kiinni tai kääntää päätään.
Vaikka vanhus suostuisi syömään ja pitäisi ruoasta, tämä voi laihtua. Vanhuksella voi olla esimerkiksi vaikeuksia niellä ruokaa. Vanhus voi käyttää suurimman osan hereilläoloajastaan syömiseen saamatta suuria ruokamääriä kurkustaan alas.
Jos sanotaan, että vanhukset tapetaan nälkään, annetaan vääristynyt kuva. Harvoin kyse on siitä, ettei ruokaa tarjottaisi.
Muitakin hoidettavia on kuin dementoituneet sehän on yleinen vastaus myöskin. Onhan hoitajia jotka tekevät työnsä erittäin hyvin ja tunnollisesti.
Mitä mieltä olette siitä kun vanhuksille laittaan tiputus kun he eivät muuten saa tarpeeksi nesteitä? Onko oikein että infuusiot laitetaan vängällä vaikka vanhus kieltäytyy siitä, repii tipan irti, kiroilee ja huuttaa ja muutoinkin vastustelee tipan laittoa. Saako dementoituntut vanhus itse päättää laitetaanko infuusio vai ei.
Kikö ole enään lääkkeitä joilla saadaan potilaat rauhoittumaan?Mielestäni tämähän osoittaa jo siitä että potilaalla ei ole mitään käsitystä omasta parhaasta elämästä.Onko paras hoito kuivuminen niin eihän se tee kipeetäkään.
Mutta onko vanhuksen parhaaksi ensin rauhoittaa lääkkeillä ja sitten nesteyttää nesteillä, jotka eivät paranna ravistemustilannetta, korjaavat vain nestevajetta. Voidaanko sitä jatkaa loputtomiin?
Mielestäni vanhuksillekkin pitää antaa nesteytystä nestevajaukseen, jos on esim. kuumeessa sairaana tai muuten huonokuntoinen, minun omaisestani on tehty merkintä tietoihin, että niin kauan kun suoni löytyy saa nesteyttää, se kuuluu perushoitoon.
Minunkin äitini oli lähellä kuolemaa, kun ei ois annettu nesteytystä ilman omaisten pyytämistä, onko tämä oikein?
Pitääkö omaisen pyytää hoitoa, eikö se kuulu lääkärin velvollisuuteen, kys. oli keuhkokuume ja lääkäri oli käynyt kierrolla, mutta ei antanut nesteytystä, ennen kuin me omaiset vaadimme, kyseessä oli selvä kuivuminen, ei pystynyt itse juomaan, eikä häntä oltu saatu syömäänkään.
Parin päivän nesteytyksellä ja oikealla lääkityksellä hän tervehtyi normaaliin tilaan...
Luulempa että moni vanhus kuolee kuivuuteen, kokemani perusteella!!!
Sairaiden vanhusten kuuluu saada asianmukainen hoito nesteytyksineen.
Pelastaako dementoituneen ja syömisen ja juomisen lopettaneen vanhuksen elämän nestehoito? Mikä olisi paras vaihtoehto silloin, kun vanhus pääsääntöisesti kieltäytyy syömästä ja juomasta ja taustalla ei ole mikään akuutti sairaus. Tyydytäänkö siihen et syö ja juo mitä menee vai laitetaanko tiputus, jonka hän sitekästi poista useaan kertaan vuorokaudessa. Tai jos on niin heikkokuntoinen että ei kykene poistamaan kuinka kauan näitä liuoksia tiputetaan. Pelkkä keittosuolan tai sokerin tiputus pitemmällä aikavälillä ei takaa vanhuksen riittävää ravitsemusta. Olisiko aihetta mennä laitattamaan vanhainkodin dementoituneille keskuslaskimokatetria, jonka kautta kyetään antamaan tuhdimpia ravintoliuoksia tai peg-letkua vatsanpeitteiden läpi?
vai niin
Voi teitä! Omaisten huoli läheistensä hyvinvoinnista on ymmärrettävää. Joskus on hyvä miettiä mikä on oikeesti parasta ihmiselle jolla on parantumattomia sairauksia sekä hyvin korkea ikä.Ihmisen elinaika on kuitenkin rajallinen. On hyvä miettiä haluammeko me omaisemme "elävän" vai elävän? Nesteytys määrätyssä tilanteessa em. seikat huomioiden on useinkin kidutusta, etenkin kun ihmistä ei iän ja sairauksien sekä muutenkin huonon tilan vuoksi enään saada millään keinolla toipumaan. Itse olen tehnyt hoitotestamentin. Suosittelen kaikille! Oma äitini sairasti aikoinaan muutaman tovin ja oli laitoksessa. Sairauden huomioiden ei olisi tullut mieleenkään pyytää jotain tippaa niihin kuiviin, kuihtuneisiin suoniin vaan olimme lääkärin kanssa samaa mieltä hoidosta. Emme ole ikuisia, kuolema ei ole "tappio" eikä merkki ettei ole hoidettu. Jokainen tapaus on tietenkin erilainen.