Tarttisin apua. Oon sairastunu bulimiaan, nyt vasta myönnän sen. En halua terapeutille, vaan haluaisin jostain nimettömästi apua. Arka aihe ja nolo sellainen. Osaisko kukaan kertoa missä voisin keskustella asiasta tuomatta esille henkilöllisyyttäni?
Apua tarvitseva
Hjälplöss
567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis kaikkihan on vaan tahdonlujuudesta ja itsehillinnästä kiinni. Sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja kertakaikkiaan tehdä asiaan parannus. Muuten olet haudassa ennen aikojaan.
Lääkäriin vaan ja terapiaa vaatimaan. Käytännössähän haet apua nimettömänä, koska vaikka lääkäri ja mahdollinen tuleva terapeuttisi tietävät nimesi, he eivät voi kertoa niitä eteenpäin. Jos terapeutti tulee sinua vaikka kadulla vastaan, hän ei saa millään elellä osoittaa tuntevansa sinua, ellet sinä tee aloitetta. Tulin kerran vastaanotolle samaan aikaan terapeuttini kanssa, eikä hän edes tervehtinyt minua ennen kuin olimme päässeet pois rappukäytävästä. Kerran kän tuli asioimaan kauppaan jossa olin töissä. Olin juuri vaihtanut työpaikkaa joten hän ei tiennyt minun olevan siellä. Mikään hänen käytöksessään ei viitannut siihen että hän olisi tuntenut minua, aloin jo itsekin epäillä.
Eli siis kertauksena: Mars lääkärin tai pian tosiaan olet siellä haudassa. Terveydellä ei leikitä.
Elämä on riippuvaisuuksia täynnä. Se on sitten horoskoopista kiinni, kuka pystyy lopettamaan. Esim. kalat on kova poika ryyppäämään tai pelaamaan. Tietysti syödäkin voi liikaa vaikka murheeseen, jos ei muuten. Normaali ihminen kuitenkin lopettaa pelaamisen samaan aikaan kuin rahat loppuvat. Näin on syömisenkin laita, jos ei ole liian iso palkka.
Miksi et voi nimeäsi kertoa vaitiolovelvolliselle? On jo hyvä, että myönnät bulimian ja myönnät apuakin tarvitsevasi.
Vielä kun myönnät, että ihan terveydenhoidon ammatilaisilta sitä apua tarvit, niin olet jo pitkällä. Heillähän on vaitiolovelvollisuus ja tuskin edes pitkään yksittäisiä tyapauksia muistavat, koska et ole ainoa ongelmasi kanssa.
Mars nyt vaan kunnon apua hakemaan.
Se kuulostaa helpolta, ja tuntuukin helpolta ajatella niin, mutta silti kova kynnys tehdä aloite. Yritän taas kerran selviytä ilman apua, mutta jos se jatkuu ja jatkuu ilman tulosta, on mun otettava niskasta kiinni ja marsittava hoitoon.