Seuraava selvittää pakanallisten, sekä esim. ufo-ilmiöiden taustoja, sekä motiiveja.
Asgard-luku.
Edda- spesialisti Walter Hansen paljasti mistä edda- mytologia on sepitetty.
Yhdistämällä mytologia geologiaan, ja löysi islannin harvaan asutulta seudulta alueen, jonne jumalten lähetti Hermodhr sijoitettiin ratsastamaan noutaakseen murhatun auringonkuningas Balderin takaisin maan päälle. Kun taas Gjöll, manalan tarunomaisen tarujoen on löydetty, kuten mylskin sillan joka johti manalan jumalattaren Helin valtakuntaan - kyse oli kivimuodostelmasta, jonka putous oli hionut laavakiveen.
Vuorenhaltija Rübezahlia koskeva taru on peräisin Riesengebirgen alueelta. (Aivan kuten Roomalaista tulenjumala Vulcanusta koskeva myytti sai alkunsa tulivuori Vesuviuksesta)
Skandinaavisen mytologian pantheon sijaitsi Harzvuoriston ylängöllä, joka tunnetaan Eddassa Asgardin linnana. Se, kiiltelevine kattoineen on todellisuudessa vulkaanisen pöytävuori Herdubreidin laki, joka sijaitsee kaakkois- Islannissa. Myöskin silmälappukostaja Odinin ”korkea valtaistuin” Hlidskjalf on löydettävissä ja nähtävissä juuri kuten taru sen kuvaa.
Koska ihmisen mielikuvitus ei keksi mitään, oli täytynyt näin ollen keksiä jonkinlainen tapahtumapaikka Eddan hahmoille, jumaluuksille joille löytyi vastaavuuksia muualta, kuten kreikasta, joten kyseessä ei ollut mitenkään ainutlaatuinen myyttikokoelma sisällöltään. (esim. Skeldi ja Apollo ovat kutakuin sama jumaluus, mutta eri nimellä, vaikka polyteismin jumalat ovatkin lähinnä nimiä.)
Nämä ovat osoitusta kommunikaatiosta eri valtojen ja kulttien kanssa, jotka ovat jalostuneet kulttuurin mukaiseksi. Ja ovat tulosta myöskin ihmisen pitkästä, Jumalan etsimisen historiasta, johon jokaisen sisäinen, jumalainen henki ajaa.
Ainoa todellinen Jumala ei kuitenkaan ole ihmiskäsin tehty, eikä ihmismielen keksimä. (Eikä häntä voi ihmiskäsin palvella, eikä Hän asu kullasta, kivestä ja puusta tehdyissä rakennuksissa) Hän on itsensä ihmiselle ilmoitannut, ja Hänen antama usko ei ole kuten ihmisen usko mikä on sokeaa, vaan Hänen antama usko on todiste unio mysticasta, Yhden ja Ainoan kanssa.
Logoksen jäljet, ja pyhät kipinät on kyllä löydettävissä kaikkialta, sillä onhan paha vain hyvän istuin. Mutta silti tarkimman ilmoituksen, ja kirjoitukset sen pohjalta saivat juutalaiset, siitä syntyi vanha testamentti. Sitten kun kaikkien odottama Jumalan Viisaus inkarnoitui lihaksi, syntyi Vapauttaja, johon liittyvät dokumentit ja kirjeet ovat uusi testamentti.
The origin of the gilgamesh epic-luku.
Gilgameshia on kutsutta maailman vanhimmaksi kirjaksi, kuitenkin sitä vanhempaa teksiä on löydetty aasiasta, mutta silti voidaan sanoa että kyseessä on teos jossa on tuttua asiaa monille alkuhämärää penkoville, ja sen tutuksi kokeneille. Toki, pahamaineinen Babylon antaa negatiivisen kalskahduksen, mikä onkin hyvä ottaa huomioon.
Epäillään että ollut, tai sepitetty Gilgamesh eli 2700- 2800 eKr. Itse eepposta alettiin kirjaamaan savitauluille vuonna 1900 eKr.
Gilgameshin on sanottu rakentaneen Warkan mahtavan kaupungin. Tradition mukaan Gilgamesh ”tiesi kaiken ja näki kaiken kätketyn sekä salaisen” eli tuskinpa ihan tavallisesta ihmisestä olikaan kyse.
Kuitenkin Gilgamesh laittoi alaisensa sen verran koville kaupungin rakentamisessa, että he alkoivat rukoilla taivaan jumala Anua. Anu taas delegoi tehtävän Arurulle, joka luo Gilgameshin vihollisen, Enkidun, jonka nimi kuulostaa japanilaisen ravintolan tofupiparjuuriyllätykseltä. Enkidu taas elelee rauhassa villi eläinten kanssa, ja jopa pelastaa niitä metsästäjiltä. Sekös korpeaa lihan ystäviä, ja he valittaa siitä Gilgameshille. Gilgamesh keksii määrätä jonkun prostituoidun viettelemään Enkidun, jotta tämä vieraantuisi paratiisin omaisista oloistaan. Ja siinä nainen onnistuikin. Tässä on jonkinlainen yhtämäkohta Adamin lankeamukseen. Tämä johtaa Enkidun ja Gilgameshin rajuun taisteluun, jonka johdosta nämä uroot ystävystyvät. Jonka johdosta nämä mesopotanian häjyt päättävät yhdessä tuumin surmata Tshumwawan, ja lopulta Enkidu katkoo sen pään.
Tämän johdosta porttouden jumalatar Ishtar rakastuu Enkiduun, mutta Enkidu antaa rukkaset, vastaten ettei Ishtarin rakkaus kestä, vaan että se muistuttaa pikemminkin yleistä kulutustavaraa. Kuten naiset yleensä, on jumalatar sydämmistynyt moisesta kohtelusta, jonka johdosta hän usuttaa taivaan härjän Enkidun kimppuun, mutta joka joutaa myöskin teuraaksi. Mainittakoot että Istar ja Lillith ovat hyvin todennäköisesti sama jumaluus kyseessä. Lillith mainitaan juutalaisessa traditiossa alkuperäisenä, mutta ylen feministisenä Adamin vaimona, joka saa kenkää ja joka viettelee uuden ja paremman vaimon kostoksi. Myöskin Jesaja mainitsi Lillithin ja tämän sarvipäiset yölliset olennot.
Tämä julkea itsepuolustus porttoa ja härkää vastaan saa aikaan sen että Enkidun on kuoltava, ja tämä laittoi Gilgameshinkin miettimään kohtaloaan kuolevaisena.
Gilgamesh tästä intoutuneena alkaakin etsimään ikuisen elämän salaisuutta. Sitten tapahtuu jotain symboliikaltaan oudon tuttua; kuningas on saanut jo käsiinsä ikuisen elämän tuottavan kasvin, kunnes käärme ryöstää sen häneltä.
Tässä on samaa symboliikkaa yms. mitä Raamatussa, joskin sen rinnalla hieman sävelletyssä muodossa. Mutta vaikuttaa siltä että kansalla on säilynyt jotain alkuperäisestä lankeemuksesta muistissa, joka ollaan sävelletty kuten jumaltarut yleensä, johonkin eläneeseen ja legendaariseen hallitsijaan peilaten. (mikä lisää tietty kansallistunnetta).
Mutta tässä on muutakin, sen lisäksi ihmiset ovat kommunikoineet valtojen ja voimien kanssa. Siitä on merkkinä suuri sivistys, sekä tietyt analogiat kertomuksissa. Nämä tahot ovat samassa asemassa ihmiseen kuin mies joka on maassa, häneen joka on katolla. Katolla oleva voi nähdä enempi ja pidemmälle kuin alemmalla tasolla oleva, ilman että olisi sen suurempi olento. Samoin jos tutkitaan Gilgameshin termistöä kielitieteelliseltä pohjalta, saa tämä tukea tähän ajatukseen että enkelivallat, esim. langenneet Valvojat, olisivat ihmisiä naidessaan, levittäneet tarinoita ja kommunikoineet ihmisten kanssa. (tutut Mooseksen kirjasta, ja Enokin kirjasta). Luonnollisesti kansat jotka eivät olleet valittuja, tai saaneet tarkinta ilmoitusta eivät myöskään voineet olla 1:1 siitä tietoisia. Joten siksi niistä on kommunikoitu erilaisten tahojen kanssa, edellä mainitujen tekijöiden lisäksi.
Sumerilaiset eivät nimittäin puhuneet jumalista kuten on käännetty, vaan dingir- olennoista. Substantiivin din voi kääntää valtiaaksi, tai päättäjäksi (Raaamatussa enkeleitä on kutsuttu valloiksi, samoin kun eräs psalmi puhuu ihmisvaltiaista jumalina). Kun taas gir tarkoittaa lentävää objektia.
Nämä olennot liikkuivat ylös ja alas taivaalla, he myöskin matkustivat laitteella nimeltä mul.apin, mikä tarkoittaa objektia joka kyntää taivaan läpi.
Samoin Hesekielin ilmestyksessä jossa oli erinäisiä enkeleitä, ja näkyjä oli varsin samanlainen tapahtuma kyseessä.
(Mutta ellei tunne Hesekielin kirjaan liittyvää kulttuuripiiriä ja ikonografiaa voi vaikkapa päätyä tulkinnassaan sellaisiin latistuksiin kuin Nasan tutkija Josef Blumrich, joka selitti teoksessaan Hesekielinin näyn ufojen helikopteriksi... )
Esim. käsite enkelilajista kerubi, on lähes samassa muodossa sumerilaisilla ”kiribu”. Lisäksi mainittakoot että Raamatussa esiintyvät enkelit, nimeltä Serafit, joita on kuvattu mm. Jesajan näyssä 6:1-7, tarkoittavat kielitieteelliseltä pohjalta ’palavaa parantajaa’ (Heprean Saraf= palamista tarkoittava sana, joka substantiivina voidaan käsittää parantajaksi tai lääkäriksi) itse yleisnimitys enkeli tarkoittaa sanansaattajaa. Tämä analogia muinaisten lentävien, ja palavien olentojen valossa viittaa että ihminen ei suinkaan ole itse keksinyt kaikkea, vaan on saanut sen hyviltä ja pahoilta valloilta tietoonsa.
Nykyinen näiden valtojen idolisointi näkyy mm. UFO-höyrähtäneisyytenä.
Asgard-luku.
Edda- spesialisti Walter Hansen paljasti mistä edda- mytologia on sepitetty.
Yhdistämällä mytologia geologiaan, ja löysi islannin harvaan asutulta seudulta alueen, jonne jumalten lähetti Hermodhr sijoitettiin ratsastamaan noutaakseen murhatun auringonkuningas Balderin takaisin maan päälle. Kun taas Gjöll, manalan tarunomaisen tarujoen on löydetty, kuten mylskin sillan joka johti manalan jumalattaren Helin valtakuntaan - kyse oli kivimuodostelmasta, jonka putous oli hionut laavakiveen.
Vuorenhaltija Rübezahlia koskeva taru on peräisin Riesengebirgen alueelta. (Aivan kuten Roomalaista tulenjumala Vulcanusta koskeva myytti sai alkunsa tulivuori Vesuviuksesta)
Skandinaavisen mytologian pantheon sijaitsi Harzvuoriston ylängöllä, joka tunnetaan Eddassa Asgardin linnana. Se, kiiltelevine kattoineen on todellisuudessa vulkaanisen pöytävuori Herdubreidin laki, joka sijaitsee kaakkois- Islannissa. Myöskin silmälappukostaja Odinin ”korkea valtaistuin” Hlidskjalf on löydettävissä ja nähtävissä juuri kuten taru sen kuvaa.
Koska ihmisen mielikuvitus ei keksi mitään, oli täytynyt näin ollen keksiä jonkinlainen tapahtumapaikka Eddan hahmoille, jumaluuksille joille löytyi vastaavuuksia muualta, kuten kreikasta, joten kyseessä ei ollut mitenkään ainutlaatuinen myyttikokoelma sisällöltään. (esim. Skeldi ja Apollo ovat kutakuin sama jumaluus, mutta eri nimellä, vaikka polyteismin jumalat ovatkin lähinnä nimiä.)
Nämä ovat osoitusta kommunikaatiosta eri valtojen ja kulttien kanssa, jotka ovat jalostuneet kulttuurin mukaiseksi. Ja ovat tulosta myöskin ihmisen pitkästä, Jumalan etsimisen historiasta, johon jokaisen sisäinen, jumalainen henki ajaa.
Ainoa todellinen Jumala ei kuitenkaan ole ihmiskäsin tehty, eikä ihmismielen keksimä. (Eikä häntä voi ihmiskäsin palvella, eikä Hän asu kullasta, kivestä ja puusta tehdyissä rakennuksissa) Hän on itsensä ihmiselle ilmoitannut, ja Hänen antama usko ei ole kuten ihmisen usko mikä on sokeaa, vaan Hänen antama usko on todiste unio mysticasta, Yhden ja Ainoan kanssa.
Logoksen jäljet, ja pyhät kipinät on kyllä löydettävissä kaikkialta, sillä onhan paha vain hyvän istuin. Mutta silti tarkimman ilmoituksen, ja kirjoitukset sen pohjalta saivat juutalaiset, siitä syntyi vanha testamentti. Sitten kun kaikkien odottama Jumalan Viisaus inkarnoitui lihaksi, syntyi Vapauttaja, johon liittyvät dokumentit ja kirjeet ovat uusi testamentti.
The origin of the gilgamesh epic-luku.
Gilgameshia on kutsutta maailman vanhimmaksi kirjaksi, kuitenkin sitä vanhempaa teksiä on löydetty aasiasta, mutta silti voidaan sanoa että kyseessä on teos jossa on tuttua asiaa monille alkuhämärää penkoville, ja sen tutuksi kokeneille. Toki, pahamaineinen Babylon antaa negatiivisen kalskahduksen, mikä onkin hyvä ottaa huomioon.
Epäillään että ollut, tai sepitetty Gilgamesh eli 2700- 2800 eKr. Itse eepposta alettiin kirjaamaan savitauluille vuonna 1900 eKr.
Gilgameshin on sanottu rakentaneen Warkan mahtavan kaupungin. Tradition mukaan Gilgamesh ”tiesi kaiken ja näki kaiken kätketyn sekä salaisen” eli tuskinpa ihan tavallisesta ihmisestä olikaan kyse.
Kuitenkin Gilgamesh laittoi alaisensa sen verran koville kaupungin rakentamisessa, että he alkoivat rukoilla taivaan jumala Anua. Anu taas delegoi tehtävän Arurulle, joka luo Gilgameshin vihollisen, Enkidun, jonka nimi kuulostaa japanilaisen ravintolan tofupiparjuuriyllätykseltä. Enkidu taas elelee rauhassa villi eläinten kanssa, ja jopa pelastaa niitä metsästäjiltä. Sekös korpeaa lihan ystäviä, ja he valittaa siitä Gilgameshille. Gilgamesh keksii määrätä jonkun prostituoidun viettelemään Enkidun, jotta tämä vieraantuisi paratiisin omaisista oloistaan. Ja siinä nainen onnistuikin. Tässä on jonkinlainen yhtämäkohta Adamin lankeamukseen. Tämä johtaa Enkidun ja Gilgameshin rajuun taisteluun, jonka johdosta nämä uroot ystävystyvät. Jonka johdosta nämä mesopotanian häjyt päättävät yhdessä tuumin surmata Tshumwawan, ja lopulta Enkidu katkoo sen pään.
Tämän johdosta porttouden jumalatar Ishtar rakastuu Enkiduun, mutta Enkidu antaa rukkaset, vastaten ettei Ishtarin rakkaus kestä, vaan että se muistuttaa pikemminkin yleistä kulutustavaraa. Kuten naiset yleensä, on jumalatar sydämmistynyt moisesta kohtelusta, jonka johdosta hän usuttaa taivaan härjän Enkidun kimppuun, mutta joka joutaa myöskin teuraaksi. Mainittakoot että Istar ja Lillith ovat hyvin todennäköisesti sama jumaluus kyseessä. Lillith mainitaan juutalaisessa traditiossa alkuperäisenä, mutta ylen feministisenä Adamin vaimona, joka saa kenkää ja joka viettelee uuden ja paremman vaimon kostoksi. Myöskin Jesaja mainitsi Lillithin ja tämän sarvipäiset yölliset olennot.
Tämä julkea itsepuolustus porttoa ja härkää vastaan saa aikaan sen että Enkidun on kuoltava, ja tämä laittoi Gilgameshinkin miettimään kohtaloaan kuolevaisena.
Gilgamesh tästä intoutuneena alkaakin etsimään ikuisen elämän salaisuutta. Sitten tapahtuu jotain symboliikaltaan oudon tuttua; kuningas on saanut jo käsiinsä ikuisen elämän tuottavan kasvin, kunnes käärme ryöstää sen häneltä.
Tässä on samaa symboliikkaa yms. mitä Raamatussa, joskin sen rinnalla hieman sävelletyssä muodossa. Mutta vaikuttaa siltä että kansalla on säilynyt jotain alkuperäisestä lankeemuksesta muistissa, joka ollaan sävelletty kuten jumaltarut yleensä, johonkin eläneeseen ja legendaariseen hallitsijaan peilaten. (mikä lisää tietty kansallistunnetta).
Mutta tässä on muutakin, sen lisäksi ihmiset ovat kommunikoineet valtojen ja voimien kanssa. Siitä on merkkinä suuri sivistys, sekä tietyt analogiat kertomuksissa. Nämä tahot ovat samassa asemassa ihmiseen kuin mies joka on maassa, häneen joka on katolla. Katolla oleva voi nähdä enempi ja pidemmälle kuin alemmalla tasolla oleva, ilman että olisi sen suurempi olento. Samoin jos tutkitaan Gilgameshin termistöä kielitieteelliseltä pohjalta, saa tämä tukea tähän ajatukseen että enkelivallat, esim. langenneet Valvojat, olisivat ihmisiä naidessaan, levittäneet tarinoita ja kommunikoineet ihmisten kanssa. (tutut Mooseksen kirjasta, ja Enokin kirjasta). Luonnollisesti kansat jotka eivät olleet valittuja, tai saaneet tarkinta ilmoitusta eivät myöskään voineet olla 1:1 siitä tietoisia. Joten siksi niistä on kommunikoitu erilaisten tahojen kanssa, edellä mainitujen tekijöiden lisäksi.
Sumerilaiset eivät nimittäin puhuneet jumalista kuten on käännetty, vaan dingir- olennoista. Substantiivin din voi kääntää valtiaaksi, tai päättäjäksi (Raaamatussa enkeleitä on kutsuttu valloiksi, samoin kun eräs psalmi puhuu ihmisvaltiaista jumalina). Kun taas gir tarkoittaa lentävää objektia.
Nämä olennot liikkuivat ylös ja alas taivaalla, he myöskin matkustivat laitteella nimeltä mul.apin, mikä tarkoittaa objektia joka kyntää taivaan läpi.
Samoin Hesekielin ilmestyksessä jossa oli erinäisiä enkeleitä, ja näkyjä oli varsin samanlainen tapahtuma kyseessä.
(Mutta ellei tunne Hesekielin kirjaan liittyvää kulttuuripiiriä ja ikonografiaa voi vaikkapa päätyä tulkinnassaan sellaisiin latistuksiin kuin Nasan tutkija Josef Blumrich, joka selitti teoksessaan Hesekielinin näyn ufojen helikopteriksi... )
Esim. käsite enkelilajista kerubi, on lähes samassa muodossa sumerilaisilla ”kiribu”. Lisäksi mainittakoot että Raamatussa esiintyvät enkelit, nimeltä Serafit, joita on kuvattu mm. Jesajan näyssä 6:1-7, tarkoittavat kielitieteelliseltä pohjalta ’palavaa parantajaa’ (Heprean Saraf= palamista tarkoittava sana, joka substantiivina voidaan käsittää parantajaksi tai lääkäriksi) itse yleisnimitys enkeli tarkoittaa sanansaattajaa. Tämä analogia muinaisten lentävien, ja palavien olentojen valossa viittaa että ihminen ei suinkaan ole itse keksinyt kaikkea, vaan on saanut sen hyviltä ja pahoilta valloilta tietoonsa.
Nykyinen näiden valtojen idolisointi näkyy mm. UFO-höyrähtäneisyytenä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.