Valistuneet hindut mielellään esittävät hindulaisuuden yksijumalaisena uskontona, jonka lukemattomat jumaluudet ovat vain korkeimman todellisuuden, Brahmanin, eri ilmenemismuotoja. Kolme tärkeintä jumalaa, Brahma, Visnu ja Shiva ovat tuon korkeimman olevaisen 'osia' ja muodostavat hindulaisen kolminaisuuden.
Vastaavia merkkejä, ja jäljiltelmiä tien viitoiksi on hindulaisuudessa useampiakin.
On epävarmaa, että onko hindulaisuuden jumaluudet enkelivaltoja, vaiko vertauskuvia eri periaatteista.
Esim. Ganesha on norsun hahmossa oleva jumala, joka on rakennettu vertauksista. Elefantti symboloi älykästä eläintä, joka raivaa massallaan läpi esteiden. Samoin Ganeshan vaimojenkin nimet ovat Siddhi (menestys) ja Radhi (hyvinvointi).
Kun taas sitten vertauksia hahmossaan omavaa Kali, on pitkälti kuten Lillith, mikä taas viittaisi enkeli-/demonivaltoihin. Johtopäätöksenä on että takana ovat vallat, joiden hahmot on esitetty niiden ominaisuuksien kanssa joista he ovat tulleet tunnetuksi, tai jotka on tulkittu heille. Samoin, ihminen on Jumalan kuva, niin myöskin selväksi merkiksi tietoisille on annettu se että nämä jumaluudet on pääasiassa ihmishahmoon kuvattuja.
Näiden olentojen, ja kuvien myötä Yhden ominaisuudet ovat hajallaan, Kristillisyys kokoaa ne.
Siva.
Nimi tarkoitaa intialaisen tunnetuimman jumaluuden nimeä. Sekä hepreassa lukua seitsemän, joka taas on lukuna äärimmäisen merkityksellinen.
Sivaan liittyy tanssi, jolla on ainoastaan symbolinen funktio. Esim. elämänmyönteinen tanssi ja askeesi yhdistyvät hinduilla kuin suufeilla, siinä on viisautta sikäli että se symboloi luovaa ja tuhoavaa, sen lisäksi että sen perus funktio on maailman pyörimiseen sulautuminen (ainakin suufeilla).
Sivan nimiin on laitettu 5 toimialaa: luominen, säilyttäminen, tuhoaminen, ruumiillistuminen ja valaistuminen. Nämä kaikki piirteet löytyvät todellisesta Jumalasta, joka loi maailman, säilyttää sen armossaan(panenteismi) tuhoaa sen, ruumiillistui (Jeesus) ja koki tämän ja tuon puoleisen valaistumisen (Ylösnousemus Jeesuksena Kristuksena).
Sivan symboliikassa toisella jalalla hän murskaa demoni Mujalakan joka edustaa ei-tietoa, ja maailmallisuutta (Raamatussa liha, sielullisuus). Alempi vasen käsi osoittaa ylös kohotettua jalkaa, joka symboloi ylitietoista tilaa, eli hengellistä vapautumista (nämä ollaan esitetty myöskin hakaristillä).Pitkät askeetin hiukset hulmuavat hänen ympärillään (vanhan testamentin nasiirit antoivat hiuksensa kasvaa). Ylemmässä oikeassa kädessä hän pitää luomisen rumpua- ajan symbolia. Sen soinnista syntyvät elementit. Vasemmassa kädessä on liekki, joka on tuhon symboli, joka on myöskin mayan katoamisen symboli(Maya= todellisuutta peittävä illuusion huntu).
Luonnonvoimien tanssia ilmentää tanssiminen tuliympyrässä. Vapaa oikea käsi symboloi pelottomuutta ja puolustautumista, joka on selitetty kyvyksi suojella maailmankaikkeutta. Osa sivan hiuksista on sidottu yhteen kahdella käärmeellä, jotka pitelevät pääkalloa. Käärmeet ja pääkallo edustavat aikaa ja kuolemaa. (Tämä on ehkäpä kaikista harhaopillisin ominaisuus symboliikan suhteen. Mikä osoittaa ettei siva ole suinkaan suora käännös Jumalasta, vaan vertaus jossa on vain paljon samoja atribuutteja.)
Jaloista toinen on maassa, ja toinen ilmassa. Jotka ilmentävät maan ja taivaan yhteyttä, aivan kuten ristikin. Tanssimaan ei pysty, jollei jalka nouse maasta, samoin tanssimaan ei pysty, jos jalka ei ole maassa. Sama pätee ihmisen etsimiseen.
Siva ja Shakti, sekä Kali.
Näiden symboliikka menee hieman metsään, sillä niiden näkemyksessä maailma on alkuperältään samanlainen kuin meidän jälkikasvumme, vaikka todellisuudessa Jumala ei tarvinnut ketään maailman luomiseksi. Vaan luomakunta on Hänen morsian, jota hän ei tehnyt itseään varten, vaan koska on Rakkaus, Hän loi luomakunnan jotta luomakunta saisi rakkauden.
Sen sijaan Kali, Lillithin eräs ilmentymä on kuvattu mustana shaktina, femiininä periaatteena, joka on paha. Samoin juutalaisen taruston mukaan Adamilla oli ensimmäisenä vaimona demoniksi muuttunut Lillith, joka edustaa samaa kuin Kali: vallitsevan järjestyksen tuhoajaa. Sen sijaan, shakti, ja Eeva (”kaiken elävän äiti”) on synnyttävä, siinä missä Siva/ Adam ovat maskuliinisia periaatteita.
Lisäksi mainittakoot että siinä missä Shakti on naisellisuuden symboli, ja Siva miehellisyyden, on Siva myöskin kuvattu androgyyninä. Tämä lienee jotain sukua sille seikalle, että Adam-Kadmon olisi ollut suunnaton ihmiskunnan alkuolento, josta erotettiin femiinipuoli naiseksi, kuten Raamattu sanoo ”luu luusta, liha lihastani”. On naivi harhaluulo että kyseessä olisi ollut vain kylkiluu, sillä sela tarkoittaa myöskin sivua.
ennen kuin hindujen rig-veda oli tullut (1500eKr.), oli jo olemassa Raamatun vanhin osa. Tosin, Kristus on Jumalan Viisaus ja Sana. Mikä tarkoittaa sitä, että jos esim. tuntemattoman jumalan palvelijat (kts. Apostolien teot 17.) olivat saaneet yhteyden Jumalaan, olivat he saaneet myöskin Jumalan Sanasta viisautta, ja päinvastoin. Joskin selkein ilmoitus on juutalaisilla, mutta Jumala sanoi että Hän kuulee myöskin ei-valitun kansan äänen, joten jos juutalaiset kohtelevat heitä väärin, alkaapi läski tummua (ihan suoraan noin Jumala ei toki sanonut ;). Sittemminhän parituhatta vuotta sitten kun juutalaisten arvostama saturnus, ja pakanoille suuri jupiter oli konjuntiossa, syntyi minun tunnustamani Messias, jossa tuo aiemmin mainitsemani Jumalan Sana ja Viisaus tuli lihaksi. (Tämä on tätä kristillisyyden mystisempää ja esoterisempaa puolta). Miljoona ihmiset tuntevat Hänet nimellä Jeesus Kristus, tai Yeshua Masciah (jollen nyt väärin muista miten messias meni hepreaksi:)
Mutta silti osan uskon kulkeutuneen enkelivaltojen kautta tietoon esim. Vartijoiden jotka olivat ihmisiin sekaantuneet enkelivallat, jotka aineellistuivat ja pamauttelivat paksuksi ihmisten naisia. Näiden synnyttämät nefilit, sekasikiöt sitten laittoivatkin ranttaliksi, ja pian olikin vedenpaisumuksen aika(Raamatun mukaan nämä olennot juuri tunnettiin entisaikojen sankareina/titaaneina. Titaanit löytyvät ainakin kreikkalaisroomalaisen kulttuurihistorian galleriasta). Platon muuten kutsui vartioiksi Valtio-teoksensa korkeinta ihmisrotua. Tästä ajatuksesta myöskin eräs itävaltalainen maalari sai erittäin huonon idean vuoden 1910 paikkeilla.
Osa sitten on vain muuntunutta perimmäistietoutta.
Mitä tulee ylipäänsä hindulaisuuden ilmiöiden syntyyn, niin syynä on tutkimusten mukaan aika raadolliset perusteet.
Jokaisen Vedan jatkoksi syntyi selittävää kirjallisuutta, mikä edelleen lisäsi Veda-kirjallisuuden määrää. Vedalainen jumalusko muuttuikin vähitellen uhrimystiikaksi, ja uhri itsetarkoitukseksi (Raamatussa uhrien tarve oli aina merkkinä siitä että ihmiskunta oli mokaillut), jumalienkin yläpuolla olevaksi mahdiksi. Tämä johti siihen, että papeista (brahmana), jotka hallitsivat tätä tietoa, tuli maanpäällisiä jumalia. Papit myös rikastuivat, koska jokaisesta uhritoimituksesta oli maksettava, eivätkä maksut olleet suinkaan pikkusummia. Eräskin teksti kertoo maksusta, jonka suuruus oli tuhat lehmää, ja toisesta, ns. kaikkiuhrista, jossa uhraaja antoi papeille koko omaisuutensa.
Ei ole ihme, että pappien ahneus sai aikaan protestiliikkeitä. Syntyi lahkoja ja koulukuntia joissa uhrien merkitystä väheksyttiin. Suurimpia näistä liikkeistä olivat buddhalaisuus ja jainalaisuus. Esim. päämäärä on 100% sama buddhalaisuudessa, kuin hindulaisuudessa. Lopullisena päämääränä hindulaisuudessa on vapautuminen jälleensyntymien ketjusta (samsara) ja yhtyminen maailmansieluun Atmaniin eli Brahmaniin. Ainoa missä on erot, ovat termistö. Esim. Nirvana tarkoittaa Olemassaolon ylipersoonaa, mikä on ihan sama asia kutakuin Brahman. Käsite samsara on sellaisenaan buddhalaisuudessa. Buddhana metodi oli vain luopua turhista jumalaisuuksista, ja valloista, kuten omasta halusta tuon saavuttamiseksi. (Tiesitkö muuten että Gautaman kerrotaan kuolleen vallan ironisella tavalla, se ahmi sianlihasta itsensä kylmäksi. Vaikka hänet tunnettiin kohtuullisena, jopa pidättyväisenä hemmona?
Esim. sielunvaellusoppi ei ole alun perin hindujen keksintöä. Vaan sen juuret lienevät kaldealaisissa ja egytiläisissä mysteerioissa. Joskin animistiset suuntaukset toimivat melko yksinkertaisesti, joten sielunvaelluksen juuret lienevät juurikin niin materialistiset (*näyttää M. Blatvaskylle pitkää nenää*) kuten esim. Chandoya-Upanisadissa kerrotaan, että kun atman (sielu) on asunut jumalien luona hyvien tekojensa edellyttämän ajan, hän palaa takaisin avaruuteen, josta hän siirtyy tuuleen, muuttuen ensin savuksi, sitten sumuksi, pilveksi, sateeksi ja syntyy riisinä, ohrana, puuna tai papuna. Kun joku mies sitten syö kasvissa elävän sielun ruokanaan, sielu voi siirtyä siemennesteen mukana uuteen kehoon ja syntyä ihmiseksi. Jos sielu on viettänyt hyvää elämää, se voi syntyä korkeaan kastiin; huonoa elämää viettänyt voi syntyä kastittomaksi tai jopa koiraksi tai siaksi. Tosin uushindulaisuudessa esiintyy myös ajatus, että ihminen ei voi syntyä eläimeksi, mutta tämä käsitys on tutkijoiden mukaan lähtöisin teosofiasta.
Lisäksi mielenkiintoisena pointtina uushindulaisissa on persoonattoman jumalkäsityksen hylkääminen. (Buddhan nirvanoineen voisi sanoa olevan tämän edellä kävijä) Käsitykseen persoonallisesta Jumalasta ovat saattaneet vaikuttaa karmaopin ongelmat. Jos ainoa ikuisesti pysyvä todellisuus on persoonaton, miten karman vaikutukset, kunkin teon palkkio tai rangaistus mitataan täsmällisesti? Jokainen tekohan on ainutkertainen ja -laatuinen, koska se suoritetaan ainutkertaisessa tilanteessa. Karman lain olisi näin ollen tunnettava jokaisen teon suorittamistilanne. Koska siis tilanteet ovat persoonakohtaisia, voiko laki olla persoonaton?
Niinpä monet koulukunnat ovat nähneet persoonallisen jumalan olemassaolon välttämättömäksi, jotta karman laki voisi toteutua. Tässä on jo suunta parempaan.
Siksi on äärimmäisen sääli että länsimaiset, jotka ovat jo niin lähellä totuutta, luulevat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen. Ja siten päätyvät vain palvelemaan harhoja, nimiä, sekä pitämään sormea joka osoittaa aurinkoon, aurinkona.
Vastaavia merkkejä, ja jäljiltelmiä tien viitoiksi on hindulaisuudessa useampiakin.
On epävarmaa, että onko hindulaisuuden jumaluudet enkelivaltoja, vaiko vertauskuvia eri periaatteista.
Esim. Ganesha on norsun hahmossa oleva jumala, joka on rakennettu vertauksista. Elefantti symboloi älykästä eläintä, joka raivaa massallaan läpi esteiden. Samoin Ganeshan vaimojenkin nimet ovat Siddhi (menestys) ja Radhi (hyvinvointi).
Kun taas sitten vertauksia hahmossaan omavaa Kali, on pitkälti kuten Lillith, mikä taas viittaisi enkeli-/demonivaltoihin. Johtopäätöksenä on että takana ovat vallat, joiden hahmot on esitetty niiden ominaisuuksien kanssa joista he ovat tulleet tunnetuksi, tai jotka on tulkittu heille. Samoin, ihminen on Jumalan kuva, niin myöskin selväksi merkiksi tietoisille on annettu se että nämä jumaluudet on pääasiassa ihmishahmoon kuvattuja.
Näiden olentojen, ja kuvien myötä Yhden ominaisuudet ovat hajallaan, Kristillisyys kokoaa ne.
Siva.
Nimi tarkoitaa intialaisen tunnetuimman jumaluuden nimeä. Sekä hepreassa lukua seitsemän, joka taas on lukuna äärimmäisen merkityksellinen.
Sivaan liittyy tanssi, jolla on ainoastaan symbolinen funktio. Esim. elämänmyönteinen tanssi ja askeesi yhdistyvät hinduilla kuin suufeilla, siinä on viisautta sikäli että se symboloi luovaa ja tuhoavaa, sen lisäksi että sen perus funktio on maailman pyörimiseen sulautuminen (ainakin suufeilla).
Sivan nimiin on laitettu 5 toimialaa: luominen, säilyttäminen, tuhoaminen, ruumiillistuminen ja valaistuminen. Nämä kaikki piirteet löytyvät todellisesta Jumalasta, joka loi maailman, säilyttää sen armossaan(panenteismi) tuhoaa sen, ruumiillistui (Jeesus) ja koki tämän ja tuon puoleisen valaistumisen (Ylösnousemus Jeesuksena Kristuksena).
Sivan symboliikassa toisella jalalla hän murskaa demoni Mujalakan joka edustaa ei-tietoa, ja maailmallisuutta (Raamatussa liha, sielullisuus). Alempi vasen käsi osoittaa ylös kohotettua jalkaa, joka symboloi ylitietoista tilaa, eli hengellistä vapautumista (nämä ollaan esitetty myöskin hakaristillä).Pitkät askeetin hiukset hulmuavat hänen ympärillään (vanhan testamentin nasiirit antoivat hiuksensa kasvaa). Ylemmässä oikeassa kädessä hän pitää luomisen rumpua- ajan symbolia. Sen soinnista syntyvät elementit. Vasemmassa kädessä on liekki, joka on tuhon symboli, joka on myöskin mayan katoamisen symboli(Maya= todellisuutta peittävä illuusion huntu).
Luonnonvoimien tanssia ilmentää tanssiminen tuliympyrässä. Vapaa oikea käsi symboloi pelottomuutta ja puolustautumista, joka on selitetty kyvyksi suojella maailmankaikkeutta. Osa sivan hiuksista on sidottu yhteen kahdella käärmeellä, jotka pitelevät pääkalloa. Käärmeet ja pääkallo edustavat aikaa ja kuolemaa. (Tämä on ehkäpä kaikista harhaopillisin ominaisuus symboliikan suhteen. Mikä osoittaa ettei siva ole suinkaan suora käännös Jumalasta, vaan vertaus jossa on vain paljon samoja atribuutteja.)
Jaloista toinen on maassa, ja toinen ilmassa. Jotka ilmentävät maan ja taivaan yhteyttä, aivan kuten ristikin. Tanssimaan ei pysty, jollei jalka nouse maasta, samoin tanssimaan ei pysty, jos jalka ei ole maassa. Sama pätee ihmisen etsimiseen.
Siva ja Shakti, sekä Kali.
Näiden symboliikka menee hieman metsään, sillä niiden näkemyksessä maailma on alkuperältään samanlainen kuin meidän jälkikasvumme, vaikka todellisuudessa Jumala ei tarvinnut ketään maailman luomiseksi. Vaan luomakunta on Hänen morsian, jota hän ei tehnyt itseään varten, vaan koska on Rakkaus, Hän loi luomakunnan jotta luomakunta saisi rakkauden.
Sen sijaan Kali, Lillithin eräs ilmentymä on kuvattu mustana shaktina, femiininä periaatteena, joka on paha. Samoin juutalaisen taruston mukaan Adamilla oli ensimmäisenä vaimona demoniksi muuttunut Lillith, joka edustaa samaa kuin Kali: vallitsevan järjestyksen tuhoajaa. Sen sijaan, shakti, ja Eeva (”kaiken elävän äiti”) on synnyttävä, siinä missä Siva/ Adam ovat maskuliinisia periaatteita.
Lisäksi mainittakoot että siinä missä Shakti on naisellisuuden symboli, ja Siva miehellisyyden, on Siva myöskin kuvattu androgyyninä. Tämä lienee jotain sukua sille seikalle, että Adam-Kadmon olisi ollut suunnaton ihmiskunnan alkuolento, josta erotettiin femiinipuoli naiseksi, kuten Raamattu sanoo ”luu luusta, liha lihastani”. On naivi harhaluulo että kyseessä olisi ollut vain kylkiluu, sillä sela tarkoittaa myöskin sivua.
ennen kuin hindujen rig-veda oli tullut (1500eKr.), oli jo olemassa Raamatun vanhin osa. Tosin, Kristus on Jumalan Viisaus ja Sana. Mikä tarkoittaa sitä, että jos esim. tuntemattoman jumalan palvelijat (kts. Apostolien teot 17.) olivat saaneet yhteyden Jumalaan, olivat he saaneet myöskin Jumalan Sanasta viisautta, ja päinvastoin. Joskin selkein ilmoitus on juutalaisilla, mutta Jumala sanoi että Hän kuulee myöskin ei-valitun kansan äänen, joten jos juutalaiset kohtelevat heitä väärin, alkaapi läski tummua (ihan suoraan noin Jumala ei toki sanonut ;). Sittemminhän parituhatta vuotta sitten kun juutalaisten arvostama saturnus, ja pakanoille suuri jupiter oli konjuntiossa, syntyi minun tunnustamani Messias, jossa tuo aiemmin mainitsemani Jumalan Sana ja Viisaus tuli lihaksi. (Tämä on tätä kristillisyyden mystisempää ja esoterisempaa puolta). Miljoona ihmiset tuntevat Hänet nimellä Jeesus Kristus, tai Yeshua Masciah (jollen nyt väärin muista miten messias meni hepreaksi:)
Mutta silti osan uskon kulkeutuneen enkelivaltojen kautta tietoon esim. Vartijoiden jotka olivat ihmisiin sekaantuneet enkelivallat, jotka aineellistuivat ja pamauttelivat paksuksi ihmisten naisia. Näiden synnyttämät nefilit, sekasikiöt sitten laittoivatkin ranttaliksi, ja pian olikin vedenpaisumuksen aika(Raamatun mukaan nämä olennot juuri tunnettiin entisaikojen sankareina/titaaneina. Titaanit löytyvät ainakin kreikkalaisroomalaisen kulttuurihistorian galleriasta). Platon muuten kutsui vartioiksi Valtio-teoksensa korkeinta ihmisrotua. Tästä ajatuksesta myöskin eräs itävaltalainen maalari sai erittäin huonon idean vuoden 1910 paikkeilla.
Osa sitten on vain muuntunutta perimmäistietoutta.
Mitä tulee ylipäänsä hindulaisuuden ilmiöiden syntyyn, niin syynä on tutkimusten mukaan aika raadolliset perusteet.
Jokaisen Vedan jatkoksi syntyi selittävää kirjallisuutta, mikä edelleen lisäsi Veda-kirjallisuuden määrää. Vedalainen jumalusko muuttuikin vähitellen uhrimystiikaksi, ja uhri itsetarkoitukseksi (Raamatussa uhrien tarve oli aina merkkinä siitä että ihmiskunta oli mokaillut), jumalienkin yläpuolla olevaksi mahdiksi. Tämä johti siihen, että papeista (brahmana), jotka hallitsivat tätä tietoa, tuli maanpäällisiä jumalia. Papit myös rikastuivat, koska jokaisesta uhritoimituksesta oli maksettava, eivätkä maksut olleet suinkaan pikkusummia. Eräskin teksti kertoo maksusta, jonka suuruus oli tuhat lehmää, ja toisesta, ns. kaikkiuhrista, jossa uhraaja antoi papeille koko omaisuutensa.
Ei ole ihme, että pappien ahneus sai aikaan protestiliikkeitä. Syntyi lahkoja ja koulukuntia joissa uhrien merkitystä väheksyttiin. Suurimpia näistä liikkeistä olivat buddhalaisuus ja jainalaisuus. Esim. päämäärä on 100% sama buddhalaisuudessa, kuin hindulaisuudessa. Lopullisena päämääränä hindulaisuudessa on vapautuminen jälleensyntymien ketjusta (samsara) ja yhtyminen maailmansieluun Atmaniin eli Brahmaniin. Ainoa missä on erot, ovat termistö. Esim. Nirvana tarkoittaa Olemassaolon ylipersoonaa, mikä on ihan sama asia kutakuin Brahman. Käsite samsara on sellaisenaan buddhalaisuudessa. Buddhana metodi oli vain luopua turhista jumalaisuuksista, ja valloista, kuten omasta halusta tuon saavuttamiseksi. (Tiesitkö muuten että Gautaman kerrotaan kuolleen vallan ironisella tavalla, se ahmi sianlihasta itsensä kylmäksi. Vaikka hänet tunnettiin kohtuullisena, jopa pidättyväisenä hemmona?
Esim. sielunvaellusoppi ei ole alun perin hindujen keksintöä. Vaan sen juuret lienevät kaldealaisissa ja egytiläisissä mysteerioissa. Joskin animistiset suuntaukset toimivat melko yksinkertaisesti, joten sielunvaelluksen juuret lienevät juurikin niin materialistiset (*näyttää M. Blatvaskylle pitkää nenää*) kuten esim. Chandoya-Upanisadissa kerrotaan, että kun atman (sielu) on asunut jumalien luona hyvien tekojensa edellyttämän ajan, hän palaa takaisin avaruuteen, josta hän siirtyy tuuleen, muuttuen ensin savuksi, sitten sumuksi, pilveksi, sateeksi ja syntyy riisinä, ohrana, puuna tai papuna. Kun joku mies sitten syö kasvissa elävän sielun ruokanaan, sielu voi siirtyä siemennesteen mukana uuteen kehoon ja syntyä ihmiseksi. Jos sielu on viettänyt hyvää elämää, se voi syntyä korkeaan kastiin; huonoa elämää viettänyt voi syntyä kastittomaksi tai jopa koiraksi tai siaksi. Tosin uushindulaisuudessa esiintyy myös ajatus, että ihminen ei voi syntyä eläimeksi, mutta tämä käsitys on tutkijoiden mukaan lähtöisin teosofiasta.
Lisäksi mielenkiintoisena pointtina uushindulaisissa on persoonattoman jumalkäsityksen hylkääminen. (Buddhan nirvanoineen voisi sanoa olevan tämän edellä kävijä) Käsitykseen persoonallisesta Jumalasta ovat saattaneet vaikuttaa karmaopin ongelmat. Jos ainoa ikuisesti pysyvä todellisuus on persoonaton, miten karman vaikutukset, kunkin teon palkkio tai rangaistus mitataan täsmällisesti? Jokainen tekohan on ainutkertainen ja -laatuinen, koska se suoritetaan ainutkertaisessa tilanteessa. Karman lain olisi näin ollen tunnettava jokaisen teon suorittamistilanne. Koska siis tilanteet ovat persoonakohtaisia, voiko laki olla persoonaton?
Niinpä monet koulukunnat ovat nähneet persoonallisen jumalan olemassaolon välttämättömäksi, jotta karman laki voisi toteutua. Tässä on jo suunta parempaan.
Siksi on äärimmäisen sääli että länsimaiset, jotka ovat jo niin lähellä totuutta, luulevat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen. Ja siten päätyvät vain palvelemaan harhoja, nimiä, sekä pitämään sormea joka osoittaa aurinkoon, aurinkona.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valistuneet luterilaiset mielellään esittävät luterilaisuuden yksijumalaisena uskontona, jonka kolme jumaluutta ovat vain korkeamman todellisuuden, Jumalan, eri ilmenemismuotoja. Kolme tärkeintä jumalaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tuon korkeamman olevaisen ´osia´ ja muodostavat kristillisen kolminaisuuden.
"Siksi on äärimmäisen sääli että länsimaiset, jotka ovat jo niin lähellä totuutta, ..."
Mielenkiintoista. Mikä on se totuus ja mistä tiedät, että länsimaiset (=kristityt?) ovat jo lähellä totuutta?
äh, toi tyyppi on joku sekopää, joka on tutustunut muihin uskontoihin, ja huomannut ne paremmiksi kuin oman uskonsa, ja nyt se sekoilee vähän joka puolella.