Onneton varhaislapsuus
Jasser Arafat syntyi 24.8.1929 palestiinalaisen perheen kuudentena lapsena. Tiedot Arafatin henkilökohtaisesta elämästä ovat hyvin hajanaiset, eikä esimerkiksi ole varmaa tietoa siitä, missä hän syntyi. Arafat itse väittää syntyneensä Jerusalemissa talossa, jonka israelilaiset ovat sen jälkeen tuhonneet. Tämä sopii paremmin palestiinalaisten kansalliselle johtajalle kuin se, että hän olisi syntynyt muualla. Todennäköisämpänä pidetään kuitenkin sitä, että Arafat syntyi Egyptin pääkaupungissa Kairossa, jonne hänen isänsä oli muuttanut aloittaakseen uuden liikeyrityksen. Jasser oli perheen 6. lapsi ja 3. poika ja hänelle annettiin nimi Rahman, mikä merkitsee "laupias, armollinen". Nimi Jasser on kutsumanimi, joka merkitsee "ongelmaton, helppo". Sitä kuinka ja miten Arafat sai tämän kutsumanimen, ei varmuudella tiedetä. Nimi Arafat ei ole hänen sukunimensä, vaan paremminkin yksi hänen etunimistään. Nimi Arafat sopii myös hyvin palestiinalaisten kansalliselle johtajalle, sillä se on erään muslimeille pyhän vuoren nimi.
Arafatin isä Abdul Rauf al-Qudwa oli syntyisin Gazasta eräästä kauppiassuvusta. Vuotta paria aikaisemmin ennen Rahmanin - siis Arafatin - syntymää hänen isänsä myi Gazan omaisuutensa ja muutti Kairoon. Joidenkin lähteiden mukaan Abdul Raufin ajoivat pois Gazasta vihaiset arabit siksi, että tämä oli myynyt tavaraa juutalaisille perheille. Arafatin äiti oli lähtöisin Jerusalemin kuuluisimmasta arabisuvusta, joka taas polveutui al-Husseinien suvusta. Tämä suku sanoo olevansa islamin uskon perustajana tunnetun Muhammedin tyttären Fatiman jälkeläisiä. Sukupolvien ajan Husseinin suku piti hallussaan Jerusalemin tärkeimpiä uskonnollisia ja siviilivirkoja. Toista maailmansotaa edeltäneidenkin 50 vuoden aikana kuusi Jerusalemin pormestareista kuului al-Husseinien sukuun.
Jasser Arafat ei mielellään puhu lapsuudestaan, paitsi että hän myöntää sen olleen onneton. Hänen äitinsä kuoltua munuaissairauteen Abdul Rauf lähetti 4-vuotiaan Jasserin tämän veljen kanssa 4 vuodeksi asumaan heidän setänsä luo Jerusalemiin. Näiden vuosien aikana Jasserin isä vieraili usein Jerusalemissa liikematkoillaan. Jasserin isä meni uusiin naimisiin pojan ollessa 8 vuoden ikäinen ja silloin pojat saattoivat palata Jerusalemista takaisin Kairon kotiin. Uusi kasvatusäiti käyttäytyi lapsia kohtaan kuitenkin kuin satujen paha kasvatusäiti ja niinpä äänekkäät riidat ja lasten valitukset pakottivat Jasserin isän eroamaan uudesta vaimostaan vain muutamien kuukausien kuluttua. Uusi kasvatusäiti ehti kuitenkin kovuudellaan jättää syvät tunnehaavat Jasserin sydämeen, niin että tämä vielä 20 vuotta myöhemmin suhtautui hyvin kielteisesti kaikkiin naisiin. Jasserin isä meni pian 3. avioliittoon, mutta tällä kertaa hän laittoi pienimmät lapset asumaan erilleen Jasserin vanhimman sisaren Inamin hoitoon.
Jasser oppi arabikansalliset aatteet isältään ja muilta lähisukulaisiltaan. 1930-luvulla Arafatin sukulaiset olivat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa lakkoja ja terrori-iskuja Englannin siirtomaavaltaa vastaan Palestiinassa. Toisen maailmansodan syttyessä Arafat oli 10-vuotias.
V. 1880 silloisessa Palestiinassa asui vähemmän kuin 12.000 juutalaista. Sionistisen liikkeen synnyttyä 1800-luvun lopussa maahan alkoi virrata uusia juutalaisia maahanmuuttajia joka vuosi. V. 1914 heidän määränsä oli jo 80.000. Sionistisen liikkeen päämääränä oli saada Palestiinaan juutalaisten kotimaa, jonka pääkaupunkina olisi Jerusalem. Kun Aadolf Hitlerin natsipouolue pääsi valtaan Saksassa v. 1933, juutalaisten maahanmuuttajien määrä lisääntyi jyrkästi heidän etsiessään turvaa Hitlerin antisemitististä politiikkaa vastaan. Hyvin koulutettujen Euroopan juutalaisten virta synnytti kuitenkin maassa asuvien arabien mielissä pelkoja siitä, että heille itselleen ei jääkään enää maassa elintilaa.
Jasser Arafatin varttuessa hänen äitinsä sukulainen Haj Amin al-Husseini toimi muftina eli muslimi-yhteisön johtajana Jerusalemissa. Samalla hän toimi kaupungin epävirallisena kaupunginjohtajana Englannin siirtomaavallan alla. Mufti oli oman aikansa vähiten tunnettu arabikansallinen johtaja. Hän vihasi fanaattisesti juutalaisia, kiihotti arabeja väkivaltaan heitä kohtaan, eikä suostunut tekemään juutalaisten kanssa minkäänlaista kompromissia. Mufti näki juutalaisten maahanmuutossa suoranaisen uhan omille unelmilleen perustaa englantilaisten lähtiessä maahan arabivaltio. Siksi hän määrätietoisesti lisäsi arabien pelkoja siitä, että juutalaiset tulisivat heidän tilalleen maahan ja rohkaisi näitä murhaamaan juutalaisia maahanmuuttajia. Terroristiryhmä nimeltä Musta käsi vannoi kuolevansa muftin puolesta ja se oli monien juutalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten takana.
V. 1929, jolloin Arafat syntyi, Haj Aminin seuraajat murhasivat sata juutalaista kolmessa juutalaisasutuksessa. Niiden 4 vuoden ajan, jolloin Jasser asui äitinsä kuoleman jälkeen Jerusalemissa, mufti saarnasi jatkuvasti sitä, että maan myyminen juutalaisille oli rikos Allahia vastaan. Hän rohkaisi seuraajiaan pieksämään niitä arabimaanomistajia, jotka myivät maitaan juutalaisille ja tuhoamaan heidän omaisuutensa. Hän myös kehotti tekemään "pyhiä" murhia eli tappamaan niitä, jotka vastustivat näitä ehdotuksia.
Jasser oli 6-vuotias ja asui Jerusalemissa, kun muftin tukemana syntyi Palestiinalaiskansallinen Arabipuolue, jonka esikuvana oli Saksan kansallissosialistinen puolue. Vuotta myöhemmin v. 1936 mufti määräsi 8 kk. kestäneen yleislakon pysäyttääkseen juutalaisten maahanmuuton. Jasserin isä kävi Jerusalemissa yleislakon aikana liikematkalla ja myös hän sai tartunnan tästä juutalaisvastaisesta kiihkosta. Abdul Rauf kuului itse maanalaiseen radikaaliryhmään nimeltä Muslimiveljestö. Se edisti eri maissa asuvien muslimien välisiä yhteyksiä ja sen tarkoituksena oli palata takaisin yksinkertaisempaan, fundamentalistisempaan islamin uskoon, joka olisi vapaa kaikista länsimaisista vaikutteista. Muslimiveljestö halusi myös käynnistää aseistetun "pyhän sodan" brittiläistä miehitysvaltaa vastaan. Suunnitelmiensa toteuttamiseksi veljestö käytti kidnappauksia, salamurhia ja muita väkivaltaisia keinoja terrorisoidakseen ja tuhotakseen vastustajiaan. Siinä vaiheessa, kun Abdul Rauf toi kahdeksanvuotiaan poikansa Jasserin Jerusalemista takaisin Kairoon, hän itse oli jo kiinteästi mukana Muslimiveljestön toiminnassa, eikä häneltä riittänyt paljonkaan mielenkiintoa hiljaiselle pojalleen.
Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin
Jasser Arafat syntyi 24.8.1929 palestiinalaisen perheen kuudentena lapsena. Tiedot Arafatin henkilökohtaisesta elämästä ovat hyvin hajanaiset, eikä esimerkiksi ole varmaa tietoa siitä, missä hän syntyi. Arafat itse väittää syntyneensä Jerusalemissa talossa, jonka israelilaiset ovat sen jälkeen tuhonneet. Tämä sopii paremmin palestiinalaisten kansalliselle johtajalle kuin se, että hän olisi syntynyt muualla. Todennäköisämpänä pidetään kuitenkin sitä, että Arafat syntyi Egyptin pääkaupungissa Kairossa, jonne hänen isänsä oli muuttanut aloittaakseen uuden liikeyrityksen. Jasser oli perheen 6. lapsi ja 3. poika ja hänelle annettiin nimi Rahman, mikä merkitsee "laupias, armollinen". Nimi Jasser on kutsumanimi, joka merkitsee "ongelmaton, helppo". Sitä kuinka ja miten Arafat sai tämän kutsumanimen, ei varmuudella tiedetä. Nimi Arafat ei ole hänen sukunimensä, vaan paremminkin yksi hänen etunimistään. Nimi Arafat sopii myös hyvin palestiinalaisten kansalliselle johtajalle, sillä se on erään muslimeille pyhän vuoren nimi.
Arafatin isä Abdul Rauf al-Qudwa oli syntyisin Gazasta eräästä kauppiassuvusta. Vuotta paria aikaisemmin ennen Rahmanin - siis Arafatin - syntymää hänen isänsä myi Gazan omaisuutensa ja muutti Kairoon. Joidenkin lähteiden mukaan Abdul Raufin ajoivat pois Gazasta vihaiset arabit siksi, että tämä oli myynyt tavaraa juutalaisille perheille. Arafatin äiti oli lähtöisin Jerusalemin kuuluisimmasta arabisuvusta, joka taas polveutui al-Husseinien suvusta. Tämä suku sanoo olevansa islamin uskon perustajana tunnetun Muhammedin tyttären Fatiman jälkeläisiä. Sukupolvien ajan Husseinin suku piti hallussaan Jerusalemin tärkeimpiä uskonnollisia ja siviilivirkoja. Toista maailmansotaa edeltäneidenkin 50 vuoden aikana kuusi Jerusalemin pormestareista kuului al-Husseinien sukuun.
Jasser Arafat ei mielellään puhu lapsuudestaan, paitsi että hän myöntää sen olleen onneton. Hänen äitinsä kuoltua munuaissairauteen Abdul Rauf lähetti 4-vuotiaan Jasserin tämän veljen kanssa 4 vuodeksi asumaan heidän setänsä luo Jerusalemiin. Näiden vuosien aikana Jasserin isä vieraili usein Jerusalemissa liikematkoillaan. Jasserin isä meni uusiin naimisiin pojan ollessa 8 vuoden ikäinen ja silloin pojat saattoivat palata Jerusalemista takaisin Kairon kotiin. Uusi kasvatusäiti käyttäytyi lapsia kohtaan kuitenkin kuin satujen paha kasvatusäiti ja niinpä äänekkäät riidat ja lasten valitukset pakottivat Jasserin isän eroamaan uudesta vaimostaan vain muutamien kuukausien kuluttua. Uusi kasvatusäiti ehti kuitenkin kovuudellaan jättää syvät tunnehaavat Jasserin sydämeen, niin että tämä vielä 20 vuotta myöhemmin suhtautui hyvin kielteisesti kaikkiin naisiin. Jasserin isä meni pian 3. avioliittoon, mutta tällä kertaa hän laittoi pienimmät lapset asumaan erilleen Jasserin vanhimman sisaren Inamin hoitoon.
Jasser oppi arabikansalliset aatteet isältään ja muilta lähisukulaisiltaan. 1930-luvulla Arafatin sukulaiset olivat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa lakkoja ja terrori-iskuja Englannin siirtomaavaltaa vastaan Palestiinassa. Toisen maailmansodan syttyessä Arafat oli 10-vuotias.
V. 1880 silloisessa Palestiinassa asui vähemmän kuin 12.000 juutalaista. Sionistisen liikkeen synnyttyä 1800-luvun lopussa maahan alkoi virrata uusia juutalaisia maahanmuuttajia joka vuosi. V. 1914 heidän määränsä oli jo 80.000. Sionistisen liikkeen päämääränä oli saada Palestiinaan juutalaisten kotimaa, jonka pääkaupunkina olisi Jerusalem. Kun Aadolf Hitlerin natsipouolue pääsi valtaan Saksassa v. 1933, juutalaisten maahanmuuttajien määrä lisääntyi jyrkästi heidän etsiessään turvaa Hitlerin antisemitististä politiikkaa vastaan. Hyvin koulutettujen Euroopan juutalaisten virta synnytti kuitenkin maassa asuvien arabien mielissä pelkoja siitä, että heille itselleen ei jääkään enää maassa elintilaa.
Jasser Arafatin varttuessa hänen äitinsä sukulainen Haj Amin al-Husseini toimi muftina eli muslimi-yhteisön johtajana Jerusalemissa. Samalla hän toimi kaupungin epävirallisena kaupunginjohtajana Englannin siirtomaavallan alla. Mufti oli oman aikansa vähiten tunnettu arabikansallinen johtaja. Hän vihasi fanaattisesti juutalaisia, kiihotti arabeja väkivaltaan heitä kohtaan, eikä suostunut tekemään juutalaisten kanssa minkäänlaista kompromissia. Mufti näki juutalaisten maahanmuutossa suoranaisen uhan omille unelmilleen perustaa englantilaisten lähtiessä maahan arabivaltio. Siksi hän määrätietoisesti lisäsi arabien pelkoja siitä, että juutalaiset tulisivat heidän tilalleen maahan ja rohkaisi näitä murhaamaan juutalaisia maahanmuuttajia. Terroristiryhmä nimeltä Musta käsi vannoi kuolevansa muftin puolesta ja se oli monien juutalaisiin kohdistuneiden hyökkäysten takana.
V. 1929, jolloin Arafat syntyi, Haj Aminin seuraajat murhasivat sata juutalaista kolmessa juutalaisasutuksessa. Niiden 4 vuoden ajan, jolloin Jasser asui äitinsä kuoleman jälkeen Jerusalemissa, mufti saarnasi jatkuvasti sitä, että maan myyminen juutalaisille oli rikos Allahia vastaan. Hän rohkaisi seuraajiaan pieksämään niitä arabimaanomistajia, jotka myivät maitaan juutalaisille ja tuhoamaan heidän omaisuutensa. Hän myös kehotti tekemään "pyhiä" murhia eli tappamaan niitä, jotka vastustivat näitä ehdotuksia.
Jasser oli 6-vuotias ja asui Jerusalemissa, kun muftin tukemana syntyi Palestiinalaiskansallinen Arabipuolue, jonka esikuvana oli Saksan kansallissosialistinen puolue. Vuotta myöhemmin v. 1936 mufti määräsi 8 kk. kestäneen yleislakon pysäyttääkseen juutalaisten maahanmuuton. Jasserin isä kävi Jerusalemissa yleislakon aikana liikematkalla ja myös hän sai tartunnan tästä juutalaisvastaisesta kiihkosta. Abdul Rauf kuului itse maanalaiseen radikaaliryhmään nimeltä Muslimiveljestö. Se edisti eri maissa asuvien muslimien välisiä yhteyksiä ja sen tarkoituksena oli palata takaisin yksinkertaisempaan, fundamentalistisempaan islamin uskoon, joka olisi vapaa kaikista länsimaisista vaikutteista. Muslimiveljestö halusi myös käynnistää aseistetun "pyhän sodan" brittiläistä miehitysvaltaa vastaan. Suunnitelmiensa toteuttamiseksi veljestö käytti kidnappauksia, salamurhia ja muita väkivaltaisia keinoja terrorisoidakseen ja tuhotakseen vastustajiaan. Siinä vaiheessa, kun Abdul Rauf toi kahdeksanvuotiaan poikansa Jasserin Jerusalemista takaisin Kairoon, hän itse oli jo kiinteästi mukana Muslimiveljestön toiminnassa, eikä häneltä riittänyt paljonkaan mielenkiintoa hiljaiselle pojalleen.
Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei shalom , kun nyt ollaan kavereita ;-)
niin voitasko sopia, että pidetään kumpikin tämä palsta juutalaisuutta käsittelevänä ja vältetään tietoisesti tämän israel-palestiina-konflikitin
tuomista tälle palstalle.
siitä voitas taittaa peistä vaikka tuolla maailmamenoa palstalla.
siihen miten maailma suhtautuu Israeliin, on perusteltua valaista Arafatin henkilöä ja historiaa!
Bill Clinton on julkaissut elämäkerran, jossa hän pohtii Arafatin merkitystä koko Lähi-idän tilteeseen. Tässä yksi artikkeli aiheesta (varmaan Hesarikin tarttuu asiaan aikanaan):
Arafat made historic error at Camp David - Clinton
Janine Zacharia Jun. 21, 2004, Washington
To promote the release of his massive autobiography – which hits stores on Tuesday – former president Bill Clinton gave a sneak preview to CBS's 60 Minutes on Sunday, which included another indictment of Palestinian Authority Chairman Yasser Arafat, as well as details of a playful ruse to help the late prime minister Yitzhak Rabin avoid having to kiss Arafat at the signing of the 1993 Oslo Accords.
"I'm sure that all the rest of us made our mistakes along the way. But this was an error of historic proportions," Clinton said referring to Arafat's refusal of the peace deal offered at Camp David in 2000.
"And the evidence of it is, that about a year after I left office, Mr. Arafat said he wanted to deal. He said, 'I'm ready to accept the parameters for final negotiation that president Clinton laid out,' " the ex-president told the news program.
"So I don't think I need to say anything else, to show that it was a mistake. And by the time he said he wanted it, he had an Israeli government that wouldn't give it to him, and an Israeli public that no longer trusted him. It's tragic," Clinton added.
Clinton has frequently, since leaving office, blamed Arafat for the collapse of the peace negotiations.
Clinton also told an anecdote from the signing of the September 1993 Oslo Accords on the White House lawn. He described breaking the news to a reluctant Rabin that he would have to shake Arafat's hand, and Rabin replying that he would do so if he did not have to kiss the Palestinian leader, his nemesis for decades.
"It seems so easy now, oh they'd do that, but at the time, it was revolutionary. You know, the idea that they were gonna come and sign a deal together before the whole world," said Clinton.
"So the first thing we had to deal with was, were they gonna shake hands at all? And I could tell Rabin didn't want to do it. Arafat was very unpopular in Israel. And I said to him, 'Yitzhak, you know you're gonna shake his hand.' And he said, 'Oh,' you know, and he went through – I said, 'Yitzhak, you gotta shake his hand. You're gonna have a billion people looking at you on television.' So he said in his wonderful deep voice, 'All right, all right. But no kissing.' Because, you know, the traditional Arab greeting is a kiss on the cheek."
Clinton continued: "I figured that if [Arafat], if he didn't kiss me, he couldn't kiss Rabin. So, Tony Lake, my national security adviser, who has a wonderful sense of humor, says, 'Well, I know how to do this. Now, you be Arafat. And I will be you, and you try to kiss me,' " added Mr. Clinton, who asked Rather to shake hands with him, and demonstrated the evasive move.
"So, I shook hands and he put his hand like this, in my elbow. And he says, 'If you've got your hand in your elbow, he can't kiss you.' So, we practiced it," Clinton said, illustrating how an outreached arm in the other person's elbow could preempt a kiss. Clinton described the Arafat-Rabin handshake as a "miracle" and said it was "one of the most magic moments in my entire lifetime."
ja koko maailman suhtautumiseen Israeliin on niin tärkeä asia, että tämäkin kannattaa lukaista:
Clinton in memoir calls Arafat confused
Janine Zacharia Jun. 21, 2004
Former US president Bill Clinton, in his new autobiography My Life, suggests that Palestinian Authority Chairman Yasser Arafat seemed confused, not fully in command of the facts, and possibly no longer at the top of his game, according to a New York Times review published Sunday.
The book, which is being tightly held ahead of its release on Tuesday – The New York Times and AP obtained copies – is expected to contain a lengthy reflection on Clinton's handling of the Middle East peace negotiations.
Clinton has several times blamed Arafat for the failure of the 2000 Camp David summit. This past January, Vice President Dick Cheney said after a speech in Los Angeles that on President George W. Bush's Inauguration Day in 2001, Clinton "talked repeatedly all day long about his disappointment in Yasser Arafat, how Arafat had, in effect, torpedoed the peace process."
Bill Clinton held Palestinian leader Yasser Arafat responsible for the collapse of Middle East peace efforts, and told him so, the former president said in an interview published Monday ahead of his new book's release.
Clinton told The Guardian newspaper that as he was preparing to leave the White House, Arafat thanked him for his work and called him a great man.
"'Mr. Chairman,' I replied, 'I am not a great man. I am a failure, and you have made me one,"' Clinton said.
He said then-Israeli Prime Minister Ehud Barak was ready to make major concessions for peace in 2000 but Arafat was not able to "make the final jump from revolutionary to statesman ... he just couldn't bring himself to say yes."
But Clinton said his successor George W. Bush and Israeli Prime Minister Ariel Sharon cannot ignore Arafat if they want to make peace in the Middle East.
"Unless they just want to wait for him to become incapacitated or pass away or unless they seriously believe they can find a better negotiating partner in Hamas ... then they need to keep working to make a deal," The Guardian quoted him as saying.
Clinton received a reported $10 million advance for My Life, which has had an initial printing of 1.5 million.
In an interview with CBS's 60 Minutes scheduled to air Sunday evening, Clinton faults the Bush administration for not giving UN inspectors more time to search for weapons of mass destruction in Iraq before launching an invasion.
"In terms of the launching of the war, I believe we made an error in not allowing the United Nations to complete the inspections process," Clinton said, according to an excerpt released by CBS.
He added, however, that he thinks the "Iraqis are better off with Saddam gone, if they can have a stable government."
He noted that more terrorists have moved into Iraq "in the aftermath of the conflict."
The 957-page book also includes substantial sections on Clinton's affair with White House intern Monica Lewinsky. He called the affair a "terrible moral error."
with AP