Kirkko se jälleen esiintyy keskiössä itsenäisyyspäivänäkin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011120614892830_uu.shtml
Vaikka kirkko ja valtio ovat Suomessa kuulemma toisistaan erotettuja?
Kuinkas meillä ateisteilla? Emmekö me juhli itsenäisyyspäivää? Miten me sen teemme osallistumatta kirkollisiin toimituksiin?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011120614892830_uu.shtml
Vaikka kirkko ja valtio ovat Suomessa kuulemma toisistaan erotettuja?
Kuinkas meillä ateisteilla? Emmekö me juhli itsenäisyyspäivää? Miten me sen teemme osallistumatta kirkollisiin toimituksiin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Todella omituista. Jumalanpalvelus ja sotilasparaati. Eikös se käsky mennyt niin että älä tapa?
Kirkko yrittää, yllätys yllätys, kohottaa mainettaan veteraanien siivellä. Kukapa nyt veteraaneja vihaisi?
Varsin ristiriitaista todellakin, kuten pelimerkki totesi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/penkit-tyhjina-halosen-takana---missa-olivat-kansanedustajat/art-1288433409684.html
Miksi järjestää itsenäisyyspäivän ekumeenista juhlajumalanpalveluksesta, jos sinne ei vaivaudu edes kirkkoon kuuluvat kansanedustajat?
Kirkko elää jotain harhaista 1950-luvun untaan, jossa kaikki kansanedustajat ovat kirkon jäseniä. Ihan tiedoksi suntio Oittisellekin: neljäsosa suomalaisista ei kuulu kirkkoon.
Jumalanpalvelus oli ekumeeninen. Mitä tämä tarkoittaa?
Sanalla "ekumeeninen" yritetään nykyään tarkoittaa "ei-niin-hirveesti-uskonnoliinen-että-et voisi-osallistua-ja siksi-ihan-laillinen", mutta oikeasti se tarkoittaa samaa paskaa kuin ennenkin.
Joku ortodoksipappi ehkä näyttää naamansa, mutta muuten samaa luterilaista hapatusta kuin aina vain.
Se on vähän niinkuin jos peruskoulun päättäjäisistä valitettaisiin että on aina demari puhumassa sosiaalidemokratiasta, ja tämä "korjattaisiin" ottamalla lisäksi joku vasemmistoliittolainen.
Itsenäinen Suomi syntyi Jumalan lahjana ja kansallisuusaatteen siivittämänä
aktiiviateistit voivat ihan rauhassa perustaa oman pienen tasavallan jonnekin
kun tämä kristillinen perusta ei oikein tunnu kelpaavan
on se vaan hyvä että on tuo siniristilippu
"Ateistinen tasavalta" on jo syntynyt ilman erillistä itsenäisyysjulistusta. Valtiollisia rajoja se ei ole selkeästi saanut määriteltyä, kuten ei "Suomen kristillinen tasavaltakaan"
Alustavasti ateistisesti ajattelevia näyttäisi kuitenkin olevan eniten suurissa kaupungeissa ja perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla, pohjoisen lestadiolaisalueilla vastaavasti vähiten.
"Suomen ateistisen tasavallan" ja "Suomen kristillisen tasavallan" rajaksi voisi alustavasti määritellä vaikka tuon Pähkinäsaaren rauhan rajan. Tosin arkkipiispan istuin jäisi ateisti-Suomen keskelle Turkuun. Mutta ei hätää, ateisti-Suomessa lupaamme kunnioittaa myös toisinajattelijoita.
>> Kuinkas meillä ateisteilla? Emmekö me juhli itsenäisyyspäivää?
"Kuinkas meillä ateisteilla? Emmekö me juhli itsenäisyyspäivää?"
Taitaa olla useammalla vähän sellainen Thomas Painen tapainen ajattelu, "Maailma on isänmaani, kaikki ihmiset ovat veljiäni ja hyvän tekeminen on uskontoni." Ainakin aatteena, toki käytäntö voi olla vähemmän juhlavaa.
Suomen valtiolla on minulle välinearvo, ei itseisarvoa. Ei ole mitään periaatteellista estettä sille, etteikö nykyisen Suomen alueella voisi joskus olla nykyisen Suomen valtion juridis-oikeudellinen seuraaja, jonka hallitusta vastaan olisi eettinen velvollisuus kapinoida asein.
Nykyisellään tämä valtio on kyllä mukava, ja esim. ajamani valtionkirkon purku on vain hienosäätöä valtiorakenteeseen.
Periaatteessa kristittyjen luulisi olevan kansainvälisempiä, UT:n mukaan samarialaistakin piti auttaa kuten juutalaista jne. Käytännössä yllättävän usein uskonto on kietoutunut nationalismiin.
"Periaatteessa kristittyjen luulisi olevan kansainvälisempiä, UT:n mukaan samarialaistakin piti auttaa kuten juutalaista jne. Käytännössä yllättävän usein uskonto on kietoutunut nationalismiin. "
Oivallinen huomio.
Yleensä todellakin maailmassa monet samaistuvat enemmän uskontokuntaansa kuin valtioonsa. Maissa, joissa valtiovalta on ollut heikko, on uskonto korvannut lainsäädännön ja valtiollisen me-hengen. Tämä pätee esim. useimpiin arabimaihin ja Afrikan maihin.
Kun itse miellän itseni ensisijaisesti suomalaiseksi, toissijaisesti pohjoismaalaiseksi, sitten eurooppalaiseksi ja sitten maailmankansalaiseksi, olin ensin hämilläni kun törmäsin matkaillessani ihmisiin, jotka määrittelivät olevansa ennen kaikkea muslimeja tai (harvemmin) kristittyjä ja vasta toissijaisesti jos ollenkaan jotain muuta.
Tämä oli elämäni suurimpia ahaa-elämyksiä, ja tätä taustaa vasten voi esim. arabimaiden tilanteita ymmärtää paremmin kuin pelkkää niiden valtiollista maantiedettä suomalaisesta kontekstista tarkkaillen.