Kaverini olivat tienraivaajina 16 vuotiaina kastettuina. Heillä oli kova kilpa julistaa totuutta. Noniin, kilpahan oli sitä kuka saa eniten levitettyä Vartiotorneja ja muuta kirjallisuutta. Sillä ei ollu merkitystä, onko 'tavara' hyvää vai huonoa. Kannustimena oli maininta kokouksessa, ahkerista totuuden levittäjistä.
ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄKIN tienraivaajaveljet olisivat halunneet mennä kertyttämään raportoitavaa tuntimäärää. Mutta vanhemmat veljet toppuuttelivat. Tiesivät, että olisi saattanut tulla turpaan oveltaovelletyössä.
Nykyään nämä kaverit ovat jättäneet 'totuuden' ja elelevät suht'koht mukavasti. Liike-elämän johtotehtävissä ja kuntapoliitikkona. Tietenkin häpeilevät menneisyyttään, eivätkä isoon ääneen siitä puhu.
ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄKIN tienraivaajaveljet olisivat halunneet mennä kertyttämään raportoitavaa tuntimäärää. Mutta vanhemmat veljet toppuuttelivat. Tiesivät, että olisi saattanut tulla turpaan oveltaovelletyössä.
Nykyään nämä kaverit ovat jättäneet 'totuuden' ja elelevät suht'koht mukavasti. Liike-elämän johtotehtävissä ja kuntapoliitikkona. Tietenkin häpeilevät menneisyyttään, eivätkä isoon ääneen siitä puhu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on totta, jos jt olisi koputtanut oveen itsenäisyypäiväjuhlallisuuksien aikana, olisi saattanut turpaan tulla. Ilo kylläkin olisi ollut tasapuolinen. jt olisi naatiskellut vainoista!
Kansanedustajien penkit kumisivat tänään tyhjyyttään itsenäisyyspäivän ekumeenisessa juhlajumalanpalveluksessa tasavallan presidentti Tarja Halosen takana.
– Huomasin saman. Luku on vuosien varrella vaihdellut voimakkaastikin, tilaisuudessa 31. kertaa mukana ollut Helsingin tuomiokirkon pääsuntio Petri Oittinen sanoo IS:lle.
Oittisen mukaan tilaisuudessa oli maksimissaan ehkä 30-40 kansanedustajaa. Puhemiehistöstä mukana oli Oittisen mukaan ainakin demarien Eero Heinäluoma.
mitäs se jahvetti höräjää?
Jes. luku 2 ja 4
Jesaja luku 2
"2 Ja on tapahtuva päivien lopulla,
että Jehovan huoneen vuori tulee
lujasti perustetuksi vuorten huipun ylä-puo-lel-le,
ja se korotetaan kukkuloita korkeammalle,
ja sinne kaikkien kansakuntien täytyy virrata.
3 Ja monet kansat to-del-la-kin menevät ja sanovat:
”Tulkaa, ja nouskaamme Jehovan vuorelle,
Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän o-pet-taa meille teitään,
ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.”
Sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Jehovan sana.
4 Ja hän on tuomitseva kansakuntien keskuudessa ja oikaiseva monien kansojen asiat.
Ja heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan,
eivätkä he enää opettele sotaa. :D
5 Oi Jaakobin huone, tulkaa,
ja vaeltakaamme Jehovan valossa. ;D
minun nuoruudessani tapasin pari hullua.
Kylähulluiksi heitä sanottiin.
Nykyisin on mielisairaalat ajettu alas ja kadut on täynnä kaheleita, joitten lääkkeitten syönti on rempallaan.
Mielialalääkkeitä syö 700 000 ihmistä Suomessa.
hulluus on siis yleistä nykyisin.
Lopun aikoja elämme, se näkyy katukuvassa .
ja NETISSÄ
..." Tapasin pari hullua ..."-
Kannattaa katsoa huomenna sunnuntaina Tv- Teemalta osa sarjasta .." Hulluuden historia -" -
Siinä kerrotaan koko historia , miten skitsofreeni8kkoja ja muita mielenterveyspotilaita käsiteltiin ennen ja nyt. -
Jonkin verran alaan tutustuneena haluaisin sanoa ensiksi sen , että eräs oppi-isäni aikanaan ,- Suomen psykiatrian oppikirjat kirjoittanut lääkäri sanoi kysyttäessä , - siis voiko potilaita kutsua "hulluiksi, -" -että kyse on vanhan maalaisyhteiskunnan yleisestä fobiasta, ja että sen nimityksen viljelijät ovat YLEENSÄ niitä anoita "
H...." -
silloin opimme , että kun ihmiset sairastuvat, he ovat asiakkaita , jotka pitää parantaa mahdollisuuksien mukaan .
Olin opiskelemassa aikana , jolloin tulivat ensimmäiset lääkkeet , jotka auttoivat ihmisiä normaaliin elämään. Meillä oli potilas, jonka koppiin ei ollut lupaa mennä kuin kolmen hoitajan voimin . Minä kävin siellä ruoka- ja siivousaikana yksin , eikä mitään sattunut.
Olin saada potkut , kun "Tantat " kuuli siitä . Potilas kumminkin sanoi vesi silmissä, että olin ainoa ihminen siinä talossa .
Itselläni on samanlaisia kokemuksia. Olin itse tienraivaajana. Pelleilyksihän se meni suurelta osalta koko ovelta-ovelle työ. Paremminkin talosta-taloon työ. Lähdimme aina kevarilla satunnaisille paikoille maaseudulle, jottei tuttuja olisi tavattu.
Raportoitiin aina reilusti ylitunteja ja usein laitettiin vartiotorneja vain talojen postilaatikoihin. Muutamia kertoja jopa kirjoja pudotimme postilaatikoihin.
Viikonloppuina kenttäreissujen jälkeen hankimme tavalla ta toisella viinaa ja sekoilimme tutun mökillä. Olihan se mukavaa ja jännää aikaa, se 'palvelusta' vapautumisen aika.
Tottakai aikuisuuden kynnyksellä kokoukset ja muut jutut jäivät ja erottaminen tuli sopivasti pyytämättä kohdallemme. Surullistahan se oli toisaalta, koska vanhemmat ja sisarukset laittoivat välit poikki. Oli se kuitenkin sen arvoista.