Kun nuorenpana olisi pitänyt käydä kouluja se ei kinnostanut tippaakaan. Reilu parikymppisenä olin jo niin urautunut kelan ja sosiaalin rahoilla elämiseen, että tuskin edes tajusin mitä työ on. Viina maistui niin aikaa myöten meni myös kämpät alta ja pennitömänä uuttakaan kämpää oli vaikea hankkia. Eikä kaupunki tullut enää vastaan siinä vaihessa.
Siinä meni sitten monta vuotta. Kuljeskelin ympäriinsä ja nukuin missä miloinkin. Välillä minut raahattiin linnaan sakosta ja puistonkuseskelusta. Olihan se siinä mielessä hyvä, että esim kylmänä pakkastalvena -93 olisi saattanut henki lähteä tuolla ulkona. Talven yli kun paranteli linnassa kuntoa niin jaksoi tas kevään tullen vapaana kiskoa viinaa...
Kunnes taas kerran heräsin aamulla Hakaniemen ranasta yhdestä pusikosta kuset ja paskat housussa. Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu tätä touhua. Kävelin Sörkkään sinne asnnottomien päiväkeskukseen ja siellä sai pestä vaatteet. Kun vaatteet olivat pesussa istuin päiväkeskuksen saunassa muiden hörhöjen kanssa ja kuuntelin niitä juttuja. Koko sekava jengi valitti, että kun ei saa asuntoa, ei saa työtä eikä saa sitä tai tätä. Kaiken olis pitänyt tippua taivaalta... ja siltikin se olis juotu viiossa tyhjäksi.
Ajattelin, että voi vittujen kevät, minä olen aivam samanlainen kuin nuo muutkin pökiöpäät.
Kun seuraavat päivärahat tulivat kävelin Tamperelle yhden autojobbarin luo ja ostin velaksi halvimman auton mitä häkistä löytyi. Siinä oli minun ensimmäinen koti pitkästä aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä. Ammattitaidottomalla puupäällä ei tietenkään ole varaa kovin valkata, joten soitin ensimmäiseen siivousfirmaan joka vastaan tuli. Pääsin heti töihin. Sain vieläpä säännöllisen 8 tunnin työajan.
Palkka ei tietenkään ollut mikään kummoinen, mutta se oli monta kertaa enemmän mitä olin saanut siihen mennessä sossulta ja kelalta. Sossun rahat olivat kuitenkin kahvirahoja huonoonkin palkkaan verrattuna.
Muutaman kuukauden päästä löysin vuokrakämpän ja siitä asti tässä on pikkuhiljaa edetty. Sivoushomman vaihdoin parin vuoden jälkeen rakennushommiin.
Siitä on nyt vajaa 10 vuotta kun viimeksi siis heräsin sieltä Hakiksen puskasta kuset housussa.
Tällä hetkellä on kunnon kämppä ja kohtuullinen auto. En vaadi enkä kaipaa paljon roinaa ja tavaraa ympärilleni. Riittää se mikä mulla nyt on.
Pointti tässä kuitenkin on se, että jos olisin jatkanut sitä ruikuttavaa elämääni niin tänäänkin olisin herännyt jostain roskapöntöstä. Sama meno jatkuisi eikä mikään muuttuisi.
Ihmisen pitää yksinkertaisesti itse muuttaa suuntaa. En koe olevani nykyäänkään mitenkään erityisen "rikas" rahallisessa mielessä, mutta olen sata kertaa rikkaampi verrattuna siihen kuset-ousussa-elämiseen.
Siinä meni sitten monta vuotta. Kuljeskelin ympäriinsä ja nukuin missä miloinkin. Välillä minut raahattiin linnaan sakosta ja puistonkuseskelusta. Olihan se siinä mielessä hyvä, että esim kylmänä pakkastalvena -93 olisi saattanut henki lähteä tuolla ulkona. Talven yli kun paranteli linnassa kuntoa niin jaksoi tas kevään tullen vapaana kiskoa viinaa...
Kunnes taas kerran heräsin aamulla Hakaniemen ranasta yhdestä pusikosta kuset ja paskat housussa. Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu tätä touhua. Kävelin Sörkkään sinne asnnottomien päiväkeskukseen ja siellä sai pestä vaatteet. Kun vaatteet olivat pesussa istuin päiväkeskuksen saunassa muiden hörhöjen kanssa ja kuuntelin niitä juttuja. Koko sekava jengi valitti, että kun ei saa asuntoa, ei saa työtä eikä saa sitä tai tätä. Kaiken olis pitänyt tippua taivaalta... ja siltikin se olis juotu viiossa tyhjäksi.
Ajattelin, että voi vittujen kevät, minä olen aivam samanlainen kuin nuo muutkin pökiöpäät.
Kun seuraavat päivärahat tulivat kävelin Tamperelle yhden autojobbarin luo ja ostin velaksi halvimman auton mitä häkistä löytyi. Siinä oli minun ensimmäinen koti pitkästä aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä. Ammattitaidottomalla puupäällä ei tietenkään ole varaa kovin valkata, joten soitin ensimmäiseen siivousfirmaan joka vastaan tuli. Pääsin heti töihin. Sain vieläpä säännöllisen 8 tunnin työajan.
Palkka ei tietenkään ollut mikään kummoinen, mutta se oli monta kertaa enemmän mitä olin saanut siihen mennessä sossulta ja kelalta. Sossun rahat olivat kuitenkin kahvirahoja huonoonkin palkkaan verrattuna.
Muutaman kuukauden päästä löysin vuokrakämpän ja siitä asti tässä on pikkuhiljaa edetty. Sivoushomman vaihdoin parin vuoden jälkeen rakennushommiin.
Siitä on nyt vajaa 10 vuotta kun viimeksi siis heräsin sieltä Hakiksen puskasta kuset housussa.
Tällä hetkellä on kunnon kämppä ja kohtuullinen auto. En vaadi enkä kaipaa paljon roinaa ja tavaraa ympärilleni. Riittää se mikä mulla nyt on.
Pointti tässä kuitenkin on se, että jos olisin jatkanut sitä ruikuttavaa elämääni niin tänäänkin olisin herännyt jostain roskapöntöstä. Sama meno jatkuisi eikä mikään muuttuisi.
Ihmisen pitää yksinkertaisesti itse muuttaa suuntaa. En koe olevani nykyäänkään mitenkään erityisen "rikas" rahallisessa mielessä, mutta olen sata kertaa rikkaampi verrattuna siihen kuset-ousussa-elämiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnittelen, olet parantunut mielenvikaisuudesta ja päässyt pois loispummikulttuurin lahkosta.
tiedätkö muuten
myös löyhäpäisyys on oma valinta, asiaan auttaa kun kouluttautuu..
Kalevin paskahorina 10 vuoden takaa.
Joillekkin köyhyys on todella ihan oma ja vapaa valinta, mut se on varmuudella pieni osa. Köyhäksi voi myös syntyä, jolloin valinta on ollut vanhemmilla. Köyhäksi voi myös "romahtaa" ja se ei ole oma valinta.
Voihan sitä sanoa, et rikkaaksi pitää syntyä ja pehvassa se kultanen lusikka. Raha ja mammona ei takaa silti menestystä ja tämmöisen perheen lapsi voi olla koulussa surkee ja ei pääse ees lukioon.
Tuskin kukaan lasta tekevä voi ennakolta päättää, et meittin syntymättömästä lapsesta tulee varakas ja onnellisempi, kun Hannu hanhi. Semmoseen täsmä siitokseen ei pysty ees geenimanipuloijat.
Köyhästä voi tulla rikas ja rikkaasta köyhä. Sattumalla on osuus tässä hommassa.
kaalepismi on myös valinta. Sen valitsi kaalepin mielisairaus kaalepin elämämäntehtäväksi.
Siihen kuuluu runsas järjestelmällinen ja tarkoitushakuinen valehtelu nettipalstoilla. Tuokin "tositarina" on kaalepin toimesta spämmätty tänne aiemminkin ja monesti.
Sillä "tositarinalla" on vain yksi tarkoitus, ja se tarkoitus on solvata työttömiä ja solvata köyhiä.
No nyt se solvaus on sitten tältä erää taas tehty, ja kas kummaa heti tuli maailma hieman paremmaksi ja valoisammaksi paikaksi kaikille paitsi työttömille ja köyhille elää.
Mitähän valeita kaaleppi tai kaalepin pääntauti kaaleppia käsikassaranaan käyttäen huomenna tänne spämmää, odotamme jännityksellä.
Vapaiden työmarkkinoiden suurin pulma nykyisin 2011
Ei ole tarjolla työnantajia, joka osaisivat hinnoitella osaamisensa tason oikein. Yliarvostettuja osaamatonta työnantajia on pilvin pimein. Palkatta vaan pitäisi suoriutua työnteosta. Näin kuitenkin on. Suurin osa ei kykene hoitamaan työtehtäviään, joten heiltä ei voi saada palkkaakaan.