Kun pystyi vaan laskut hoitamaan ja sopivasti oli sillä rajalla ettei sosiaalitukea saanut. Kirkon ruoka-avustuskin oli aika rajoitettua eikä siellä voinut joka viikko käydä.
Paino tippui kuukaudessa yli 15kg ja tietysti se alkoi käydä terveyden päälle ja sängystä nouseminen piti tehdä hitaasti ettei pyörry.
Rytmihäiriöt oli jokapäiväisiä ja liikkumistakin piti rajoittaa ja lopulta ei jaksanut enää edes käydä missään tai täyttää typeriä lomakkeita että sai 20egee pahimpaan hätään jolla sai muutaman halppispurkin hernekeittoa ja leipää.
Kun ei jaksanut hakea enää niitä pariakymppiäkään niin yllättävästi se nälkä katosi ja jaksoi vaan siirtyä makuuhuoneesta sohvalle ja katsomaan luvattomasti tv:tä.
Vettä tuli hanasta jonka maustoin suolalla tai sokerilla että jonkinlainen taspaino säilyy. En edes muista kaikkia asioita mutta ainakaan paskalla ei tarttenut käydä.
Jaksanut sitte enää postiakaan hakea ja puhelin pimeni (netti oli mennyt sitä ennen) ja pystynyt enää asioita hoitamaan vaikka olisi halunnutkin.
Taisi olla mittarinlukija tai talonmies joka minut nähtyään soitti heti lanssin.
Neljä viikkoa sairaalassa kuntoutumassa kun eihän se ruoka pysy heti kropassa vaikka annettiin letkun kautta mutta tiputus kyllä ihan ok.
Psykiatrikin kävi kysymässä että mikset ole syönyt ja se nauratti.
Sosiaalipuolen porukka alkoi sitten heräämään ja kohtelemaan minua jonain "hätätapauksena" mikä oli todella noloa mutta apua kuitenkin sai.
Eka normaali ruokailu sairaalassa oli myös noloa ja olen kuullut että krokotiilit itkevät syödessään mutta että ihmisetkin.
Nyt ollaan hyvässä kunnossa ja kuten huomaatte nettkikin auki. Kinkkua tuskin pystyn ostamaan vieläkään mutta jotain kuitenkin.
Kuulostaahan tuo vähän joltain itsesäälistoorilta mutta ihan sama.
Eikö kellekään ole tullut mieleen että näitä tapauksia tulee enemmän ja mittarinlukijat löytää ensimmäisenä ruumiin.
Tarkoitan kun ei enää jaksa auttaa itseään ravinnonpuutteen vuoksi.
Kuinkahan moni on samassa jamassa?
Paino tippui kuukaudessa yli 15kg ja tietysti se alkoi käydä terveyden päälle ja sängystä nouseminen piti tehdä hitaasti ettei pyörry.
Rytmihäiriöt oli jokapäiväisiä ja liikkumistakin piti rajoittaa ja lopulta ei jaksanut enää edes käydä missään tai täyttää typeriä lomakkeita että sai 20egee pahimpaan hätään jolla sai muutaman halppispurkin hernekeittoa ja leipää.
Kun ei jaksanut hakea enää niitä pariakymppiäkään niin yllättävästi se nälkä katosi ja jaksoi vaan siirtyä makuuhuoneesta sohvalle ja katsomaan luvattomasti tv:tä.
Vettä tuli hanasta jonka maustoin suolalla tai sokerilla että jonkinlainen taspaino säilyy. En edes muista kaikkia asioita mutta ainakaan paskalla ei tarttenut käydä.
Jaksanut sitte enää postiakaan hakea ja puhelin pimeni (netti oli mennyt sitä ennen) ja pystynyt enää asioita hoitamaan vaikka olisi halunnutkin.
Taisi olla mittarinlukija tai talonmies joka minut nähtyään soitti heti lanssin.
Neljä viikkoa sairaalassa kuntoutumassa kun eihän se ruoka pysy heti kropassa vaikka annettiin letkun kautta mutta tiputus kyllä ihan ok.
Psykiatrikin kävi kysymässä että mikset ole syönyt ja se nauratti.
Sosiaalipuolen porukka alkoi sitten heräämään ja kohtelemaan minua jonain "hätätapauksena" mikä oli todella noloa mutta apua kuitenkin sai.
Eka normaali ruokailu sairaalassa oli myös noloa ja olen kuullut että krokotiilit itkevät syödessään mutta että ihmisetkin.
Nyt ollaan hyvässä kunnossa ja kuten huomaatte nettkikin auki. Kinkkua tuskin pystyn ostamaan vieläkään mutta jotain kuitenkin.
Kuulostaahan tuo vähän joltain itsesäälistoorilta mutta ihan sama.
Eikö kellekään ole tullut mieleen että näitä tapauksia tulee enemmän ja mittarinlukijat löytää ensimmäisenä ruumiin.
Tarkoitan kun ei enää jaksa auttaa itseään ravinnonpuutteen vuoksi.
Kuinkahan moni on samassa jamassa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tarina.
Tulee vaan mieleen kysyä se perinteinen; mihin ne rahat sitten oikein menivät? Tässä maassa ei keneenkään pitäisi ajatua kuvatun kaltaiseen tilanteeseen, eikä se oikein taida onnistuakaan ellei kyse ole omista laiminlyönneistä tai virhearvioista.
Jaa-a.. en ole alkuperäinen enkä edes sossun asiakas vuosiin ollut(juu, joskus yritin kyllä hakea apua). Mutta monia ihan järkeviä syitäkin löytyy esim. äkillisen työttömyyden, sairauden ym. takia.
Moni pienipalkkainen muutenkin jo elää ns. kädestä suuhun, niin ei siinä oikein säästellä puskurirahoja.. johon kuitenkin jossain vaiheessa viitaisit.. ;)
Itse aikoinaan olin fyysisen sairauden johdosta jo kunt.tuella ja sitten tulikin leikkauskomplikaatioiden takia sairaalassa oltua reilu 1,5kk.. olipa kiva lasku siitä. Ja silloin päätin kokeilla sossusta apuja: ehei.. olinhan ollut sen aikaa pois asunnostani luonnollisesti, joten vuokrarahat olisivat sitten osittain kuulemma riittäneet sairaalalaskuun.. jee!
Toisen kerran sitten olin kuntouttavassa työharjoittelussa reilu 4kk, kunnes terveys siitä petti.. ja taas leikkaukseen. Sossun mielipide oli, että olin itse aiheuttanut tilanteeni(joissain paikkakunnilla sua katsotaan jotenkin vinoon, jos yrität sairaana kokeilla kuitenkin tehdä jotain, vaikka palkkatöihin et kelpaisi) ja sairaudestani johtuen toki olivat ylläpitokorvaukset jääneet varmasti säästöön(nii, ei sitä oikein kyenny pilettämään tms) :D eli niistä sitten vaan maksut. Ei siinä mitään, sain toki hoidettua suurimman osan.. mutta ruokaan ei kyllä jäänyt! Mutta tein sitten sen tyhmimmän tempun ja otin silloin elämäni ainoat vippini. Se siitä. Ei tarvinnu nähdä nälkää. :)
Että niin.. luojan kiitos ei enää tarvitse tällä hetkellä miettiä sossua.. mutta näkemykseni on, ettei sieltä kukaan ns. normaali saa kovin helpolla mitään!! Hetkellinen tuen tarve on muka huonompi, kuin olla vuosia joka kk asiakas.. EN tajua.
Laskuihin ne meni.
Vai tarkoitatko sairaala-aikaa? Tilille tietysti ja olihan siinä taistelua selvitä mistä päästä laskuja alkaa lyhentelemään mutta onneksi sossu oli apuna enkä tarkoita pelkästään rahallisesti.
Onneksi vuokranantaja jousti että pääsi tasapainoon.
Luottotiedot meni tietysti joten känny ja netti sukulaisen nimellä.
Tietysti se oli loppuaikoina laiminlyöntiä kun ei välittänyt tai jaksanut enää mitään.
Olis voinut päättyä pahemminkin.
Huh, onneksi en ottanut vippejä ja puhelimessa ollut aina saldorajoitus ja estot noihin 171-numeroihin ja vastaaviin. Tosin joskus niitä tarvitsee ihan hyötykäytössä.
Enkä olisi ottanut muutenkaan koska vihaan tuollaisia vippipaikkoja ja mieluummin olisin kuollut nälkään.
Ai ei vai? Itellä pari euroa, kunnes ens viikolla saan. Niillä mennään siihen asti ja vatsa kurnii. Kilot ovat karisseet ja housut roikkuu. Sen verran on nälkä, ettei jaksa ulkoilla tai touhuta mitään ja pää särkee jatkuvasti. Kroppa säästää energiaa.
Jos ei "talonmies" olisi soittanut apua olisit jatkanut valitsemallasi tavalla ja antanut itsesi kuolla pelkkää typeryyttäsi pois?
Kirjoititko stoorisi esimerkkinä siitä "yhteiskunnan" pitää tästä lähtien ymmärtää tulla ovellesi kolkuttamaan ruokakassin ja kutalusikan kanssa aina tarvittaessa ja muutenkin jo varmuuden vuoksi? Että "yhteiskunnalle" pitäisi tulla mieleen että tällainenkin voi olla mahdollista, vaikka kysymyksessä on aikuinen, täysipäisenä pidetty ihminen ?
Eikö teille koulussa, tai edes äiti opettanut että ilman ruokaa ei pysy hengissä loputtomiin?
Tämähän on tietysti unelmapalsta häiriköille joten asiattomat viestit menee minulta ohi.
Kunhan nyt kirjoitin erään elämänvaiheeni josta vieläkin näen painajaisia.
Pääasia että nykyään menee paremmin ja toivon että muutkin saavat helpotusta tilanteeseensa.
Jos minua tarkoitat, yritänpähän vain varmistella ettei sinulle käy toista kertaa samalla tavalla.
Jos nurinkurinen prioriteettisi oli maksaa esim. kännykkä- ja nettilaskut vaan ei syömistä, niin miksi sitä kännykkää ei tullut mieleen käyttää soittamiseen sille sukulaiselle jonka nimissä liittymät nyt ovat ?
Loppujen lopuksi päädyit sairaalan kautta saamaan apua. Ensi kerralla menet sitten sinne lekuriin vähän aikaisemmin puhumaan mahdollisesta aliravitsemuksestasi. Kyllähän köyhä saa kunniallisesti olla, mutta ei sentään kuitenkaan noin typerä.
Ja paino putosi vähintään saman verran. Ei se kuitenkaan mitenkään ainakaan minun terveyteeni vaikuttanut; päin vastoin, oli todella virkeä ja kevyt olo.
Nyt on painoa tässä vuosien saatossa tullut takaisin, ja olo ei ole enää niin hyvä.
On siinä rajansa varsinkin jos pituutta on 180cm ja paino laskee 50kg:hen.
Tuulisella säällä ei kannattanut lähteä ulos. :)
Eka kerta kun lasken leikkiä tuolla asialla. Kiitos.
Pituutta on itse asiassa 190, ja paino putosi 69,5 kg:hen.
Provohan tuo on, eikä edes hyvä. Keksi jotain järkevämpää!
Yhdellekään aikuiselle ihmiselle ei voi tulla yllätyksenä, että syömättömyyteen kuolee. Se ei tapahdu hetkessä, vaan useamman viikon pituisen ajan kuluttua. Tänä aikana ilmenee terveydellisiä oireita, kuten AP:n mainitsemia rytmihäiriötä.
Mutta silti tämän valopään lopullisena strategiana on olla tekemättä mitään ja tai korkeintaan odottaa sallimuksen puuttumista asiaan! Mitä ihmettä oikein ajattelit? Eihän tuollaista voi tapahtua kuin liikuntakyvyttömälle dementikolle. Ymmärrän että loppuvaiheilla voimat eivät enää riittäneet, mutta sitä ennen olisi ollut lukuisia tilaisuuksia puuttua itse asiaan.
Miten uusavuttoman pitää ihmisen olla, että makaa mielummin sohvalla kuolemassa kuin allekirjottaa "typeriä lomakkeita", pyytää apua sukulaisilta, kerjää tai varastaa nälkäänsä, tai ottaa terveydentilansa puheeksi lääkärillä ?
Ja sitten tämä tulee vielä nettiin esittämään että "jonkun" mieleen pitäisi tämän tiimoilta tulla "jotakin". Pidätä seuraavaksi vaikka hengitystäsi kunnes niin tapahtuu.
...
Anyways nyt on kaikki paremmin ja lekurin ja sossun kanssa asiat sovittua. Hyvä.
Uskon ettet enää päästä asioita menemään tuollaiseen pisteeseen.
Tuskin oli provo. Suomessa on oikeesti porukkaa, jotka näkee nälkää. Tai joutuu syömään niin heikkolaatuista ruokaa, ettei sillä paljon ravintoarvoa ole eikä saa vitamiineja. Enkä nyt puhu deekuista vaan tavallisista ihmisistä.
http://www.google.com/search?hl=en&cp=9&gs_id=1k&xhr=t&q=leipäjono&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&biw=1900&bih=1011&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi&ei=HyTiTszCEcvrOars0dUE
Kovin ovat tosiaan aliravitun oloisia.
Tiesitkö, että ihminen tulee periaatteessa toimeen jo pelkällä täysmaidolla ja perunalla? Puhun siis nimenomaan ravintoarvomielessä. Lisää siihen puuroa, palkokasveja, juureksia, sipulia .. satunnaisesti tarjouksesta vähän lihaa ja kalaa, marjoja ja sieniä.