Kysyn erityisesti niiltä ateisteilta, jotka eivät koskaan ole osallistuneet mihinkään uskonnollisiin menoihin ja niiltä, jotka ovat joskus olleet uskovaisia.
Kävin itsenäisyyspäivänä kirkossa ensimmäistä kertaa "tarkkailijan asemassa"
Kaikkein oudointa mielestäni oli se, että kun sankarihaudoille oli laskettu seppele "kirkon ja kansalaisjärjestöjen" puolesta, alettiin veisaamaan virttä, jossa sanotaan "ain köyhää holhoomme" Mitä vitun tekemistä holhouksella ja itsenäisyydellä on keskenään? Ovatko ne saman kolikon kääntöpuoli? Ajattelin vain nyt, kun minulla on vapaus ajatella ja julkistaa se missä vaan....
Kävin itsenäisyyspäivänä kirkossa ensimmäistä kertaa "tarkkailijan asemassa"
Kaikkein oudointa mielestäni oli se, että kun sankarihaudoille oli laskettu seppele "kirkon ja kansalaisjärjestöjen" puolesta, alettiin veisaamaan virttä, jossa sanotaan "ain köyhää holhoomme" Mitä vitun tekemistä holhouksella ja itsenäisyydellä on keskenään? Ovatko ne saman kolikon kääntöpuoli? Ajattelin vain nyt, kun minulla on vapaus ajatella ja julkistaa se missä vaan....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sotiemme veteraanit suojelivat itsenäistä Suomea. Jossa myös köyhillä on oikeus elää.
Monilla uskonnollisilla toimituksilla ja menoilla on jokin symbolinen merkitys. Mutten itsekkään ymmärrä miten jonkin virren veisuu tai rukous olisi sen tehokkaampi tapa hoitaa asioita kuin toiveajattelu.
"Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijoiden mielestä kenelläkään ei pidä enää tällä vuosituhannella olla mitään velvollisuutta osallistua uskonnollisiin taikamenoihin voidakseen hankkia korkeakoulusivistystä tai toimia yliopistovirassa. Läntisistä demokratioista mm. Ranska ja USA pärjäävät hyvin ilman valtionkirkkoja. Yliopistossa ei pitäisi kouluttaa ketään uskonnollisiin työtehtäviin. Pappiskoulutus sekä uskonnollinen varhaiskasvatus tulisi jättää uskonnollisten yhteisöjen omaksi huoleksi."
http://etkirja.pp.fi/Jumalaton30.html
Olen osallistunut uskonnollisiin menoihin monesti. Kirkossa olen mennyt avioonkin kolme kertaa, mutta ikinä en ole tuntenut mitään herätyksenomaista tunnetta kirkossa. Sen sijaan kirkkorakennuksilla on suuri merkitys elämässäni, mutta se liittyy kokonaan niiden kulttuurihistorialliseen arvoon. Minusta on suuremmoista, että voin esitellä esimerkiksi Turun Tuomiokirkon keski-eurooppalaisille vävyilleni oikeasti vanhana rakennuksena. Niitä ei Suomessa ole paljon toisin, kuten esimerkiksi Belgian Gentissä, jossa asutaan lähes tuhat vuotta vanhoissa taloissa edelleen.
''Mikä on huonointa uskonnollisissa rituaaleissa?''
Valheellisuus.
Aivan oikein...Mikä vatun yksinoikeus kirkolla on omia itselleen yksinoikeus? Ja ovatko kaikki kansalaisjärjestöt sitoutuneet niin, että pappi voi laskea seppeleen haudoille heidänkin puolestaan....Minä kannatan tuon laatuisia kunnianosoituksia, mutta sytyttelen kynttiläni yleensä yksin ja ajattelen mitä ajattelen...
"Mikä on huonointa uskonnollisissa rituaaleissa?"
Kaikki. Naurettavaa pelleilyä. Naurettavinta on ehtoollinen. *hörp hörp jeesuksen verta, nom nom nom jeesuksen lihaa* Kivasti siinä papin edessä suu auki ja polvillaan. Ei hel.vetti sentään....
Pahinta on muotojumalisuus joka on vain rituaaleja: silloin puuttuu todellinen elämä ja yhteys Jumalan kanssa. Sen vuoksi en yleensä keskity viettämään joulua, pääsiäistä ja erityisiä kirkollisa juhlia, koska ihminen on taipuvainen muttamaan uskon rituaaliseksi uskonnoksi.
Kirkossa käyvät vain älyllisesti vajaat saatananpalvojat eli Kristityt
- Olen kanssasi samaa mieltä, nimimerkki "ei rituaaleja"
Minua nolottaa niiden ihmisten puolesta jotka pomppivat kuin vieteriukot jonkun rituaalin ohjekirjan mukaan. Menin kerran rippijuhliin kun pyydettiin. En tajunnut sitä että kirkossa noustaan välillä seisomaan ja välillä istutaan hipihiljaa. Muut ilmeisesti tunsivat koreografian.
Kaikkineen koko touhu on älytöntä.
Naurettavia rituaaleja? Kyse ei ole siitä miltä ne ulkoisesti näyttävät, vaan siitä mitä ne sisältävät niihin osallistujien mielessä. Ihminen on aina tarvinnut sisäiseen ajotaitoon ulkoisia rituaaleja. Monet niistä vaikuttavat naurettavilta niiden mielestä, jotka eivät tunne niiden merkitystä ja historiallista sisältöä. Ne auttavat ohjaamaan ajatuskulut niille raiteille, keskittymään riittävästi, jossa kommunikointi toimii niin kuin pitää - korkeimpien voimien kanssa. Ehtoollinen on hyvä esimerkki. Sen symboliikka on väkevä ja puhutteleva. Se puhdistaa ja vapauttaa mielen niiltä, jotka sen kokevat oikealla tavalla. Älkää halveksiko heitä, vaan kokeilkaa joskus itsekin. Voitte yllättyä todella paljon.
On ne naurettavia rituaaleja. Hyvä juttu on se, ettei itse sellaisiin tarvitse osallistua.
>>>Mikä on huonointa uskonnollisissa rituaaleissa?
En ole ollut varsinaisesti uskovainen, harhaanjohdettu lapsi vain joka uskoi aikuisten ja opettajien puheisiin.
Uskonnollisiin menoihin olen aikoinaan osallistunut, jopa ehtoolliseen ripille päästessäni.
Pahinta uskonnollisissa rituaaleissa on mielestäni se että niitä ei pidetä vain rituaaleina vaan niihin ympätään mukaan totuusarvoja. Kuin viini olisi todella Jeesuksen verta, kuin Jumala todella kuuntelisi rukouksia jne.
Rituaaleissa sinänsä ei ole mitään pahaa, luulen että ihminen on taipuvainen tarvitsemaan enemmän tai vähemmän rituaaleja elämän sekasotkuisuudessa ja moninaisuudessa turvaa ja selkeyttä antamaan.
Kunhan muistaa että ne ovat vain rituaaleja ja tietysti kunhan niistä ei ole kenellekään haittaa, niin kaikin mokomin minun puolestani.
Minäkin heitän saunatontulle loppulöylyt ja sanon hyvää yötä vaikka hyvin tiedän ettei sitä oikeasti ole olemassa. Se vain on minusta hauskaa.
Siinä vaiheessa kun ryhtyisin määräilemään muiden ihmisten tekemisiä saunatontun mieltymysten mukaisiksi minulle saisi kyllä vakavasti huomauttaa asiasta.