Uskoontulon sivutuotteet

Kaikki ei vain alistu siihen ahdistukseen.

tuossa yksi--ns sivutuote.. tosin minulle pää-sellainen

iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa

Voisiko sanoa, että sivutuotteena saamme ristin.
Niin kauan kuin olemme maailmassa, meillä on ahdistus.

* Ehdottomasti hyvä aloitus pitkään aikaan ! Juuri noin se on. Ei saisi kerskuen paasta mitä itse on saanut kokea, kun kaikki on saatu, koti eheytynyt, työpaikka saatu, talous asiat ovat sujuneet kuntoon. Näin voi toki tapahtua, mutta kun se ei aina näin mene jokaisen kohdalla, ja kun ei mene, sitten koetaan tulleen petetyksi.

* Siksi tärkeintä on evankeliumia saarnattaessa, että saadaan synnita nateeksi, päästään syyllisuudestä, tuno kirvoittuu vapauteen kaikesta mikä ennen syytti ja tuomitsi. Nyt uskoon tullessa kaikki painot putoaa, ja voi olla niin vapaa, kuin vain vappaaksi Poika vapauttaa. Pelastuksen ydin on iankaikkisuudessa, ei tässä ajassa, vaikka se antaa ajallisellekkin elämälle puitteet elää täysipainoista hyvää elämää. Pelastuksen päämäärä on kuin´tenkin iankaikkinen elämä. Kaikki muut, niin kuin aloituksen tekijä sanoo, sivutuotantoa, ja hyvää on sekin, totta ! Mutta tärkeintä on tulla tuntemaan Jeesus ja Hänen anteeksiantamuksensa.

* Saarnan aihe on siis Jeesus Kristus, lahjojen antaja, eikä lahjat, ei edes Pyhän Hengen lahja voi olla saarnan perusta, kun evankeliumia julistetaan, Hän tulee mukaan vasta saarnatun Sanan alkaessa vaikuttaa uskoa sydämisssä, silloin PH: tulee pyytämättä ja jakaa lahojaan, ottaa Jeesuksen omasta ja jakaa oman tahtonsa mukaan. Näin kaikki kunnia ja huomio tulee Jeesukselle.

Juuri näin.Kukaan kristitty ei pääse helpolla ja koska me elämme tässä ajassa lihassa ei meistä näy Kristus,vaan olemme kuin maalimassa.Kerskumme,ylpeilymme,petämme,rienaamme,jne.Meidän tulisi kuolettaa oma lihamma jotta Jeesus voisi olla meissä.Lihanmielestä johtuu kaikki meidän ahdistukset,vaan heikkoutamme tiemme on vaikea,mutta Herra kyllä tuntee meidät ja tietää meidän heikkoudet ja vain hänessä saamme rauhan.

* Ja miksi saamme rauhan? Vaikka olemme usein uskottomat, en nyt tarkoita mitäänparisuhde uskottomuutta, vaan me voimme olla niin monella eritavalla uskottomia, lyömme laimin, jo kotona perheen jäseniämme, olemme laiskoja evankeliumin suhteen, etsimme verukkeita sieltä ja täältä, syyttelemme toisia, kiitos jää vähälle, vaikka Sana kehoittaa kiittämään joka tilassa, ja" vieläkin minä sanon, kiittäkää"! - Paavali -

* En tarkoitta kiittämisellä ylistystä, joka on saanut ylivallan seurakunnissa, ja vienyt Sanan opetuksen paikan, se on sielullista useinkin, haetaan jotain ihme fiilistä, olen tämän kuullut niin monet kerrat nuorten kokouksisssa. En moiti nuoria, en tosiaankaan, vaan opettajia, he ovat laiminlyöneet Sanan opetuksen.

* Musiikki on hyvästä, mutta sekin on saanut aivan liian ison siivun kokouksista. Sana vaan jää toisarvoiseksi, ja se on surullista ja niin väärin , varsinkin nuorisoa kohtaan. Vaikka he ehkä vaativat enemmän kaikkea muuta kuin Sanaa, olisi opettajin osattava ja tiedettävä että Sanan opetusta ei saa laiminlyödä, ei vaikka mikä olisi.

* Ja looppujen lopuksi uskon, että nuoretkin haluaa sitä sisimmässään, ja oppisivat nopeaan Sanan arvon uskonelämässään. Mutta jos ei sitä ole tarjollakaan, niin miten he voisivat siihen tykästyä. Sanassa on elämän leipä, koska Jeesus itse on Sana, ja Hän sanoo olevansa elämän leipä . Ja jos tätä elämän leipää ei pidetä tarjolla joka kokouksessa, Sanan nälkä hiipuu hissukseen, ja saadaan sielillista hengellistä ajanvietettä tilalle.

Mistä ihmeeestä kaikki te uskovaiset olette niin kamalan syntisiksi tulleet?
En tajua koko sanaa synti, jokin uskovaisten keksimä ilmiö.
Ihan tavallisia Jumalan luomia ollaan, ihan tavallista elämää vietetään, vapaana koska syntiä ei ole olemassakaan. On pahuutta ja vääriä rikollisia tekoja, mutta syntiä? Kun lukee palstaa lähes kaikilla on tuo synti ensimmäisellä sijalla, oikein kilpaillaan kuka on ollut syntisín ennen uskoon tuloaan.
Mitä enemmän luen, sen vakuuttuneemmaksi tulen siitä että kannattaa pysyä kaukana kaikesta tuollaisesta.
Kyllä Jumala tietää tekeleensä, millaisia olemme kaikkine vikoinemme, hän olisi erehtynyt pahasti jos hänen luomistaan ihmisistä suurin osa joutuu ikuiseen kärsimykseen kuolemansa jälkeen, koska niin siinä käy, jos on uskominen siihen mitä täälläkin kirjoitellaan. Hyvin harva vuonna 2011 enää miettii onko kuinka syntinen ja ahdistuisi sellaisista elämään kuuluvista asioista kuin seksuaalisuus tai inhimilliset heikkoudet.
Ei kunnon ihminen ole tupakan, alkoholin eikä huumeiden orja kuten uskovaiset kuvittelee, he elättävät työllään perhettään ja suovat joskus itselleen pieniä iloja hyvällä mielellä.