Staalo vaiko Jumala?

Leo Salmela kirjoitti:

"......

5. Jumaluus meissä itsessämme.

Hamasta muinaisuudesta asti lappalainen on
palvonut tunturien suurta henkeä, Staaloa.
Palvonut ja kumartanut kivisiä tai puisia seitoja
ja uhrannut näille omat uhrinsa sekä rummuttanut
omaa rumpuaan. Vaivuttaakseen itseensä
ekstaattiseen tilaan. Langetakseen loveen, kuten
tätä tapahtumaa yleisemmin kutsutaan. Sitten tuli
mustaan kaapuun ja lipereihin puettu muukalainen,
jota lannanmaalla papiksi kutsuttiin. Tämä
mustiin puettu muukalainen hävitti hirvittävin
tuomioin ja uhkauksin noitarummut, hajotti
seitapatsaat ja muut palvontapaikat uskotellen,
että ne olivat itsestään paholaisesta peräisin
olevia epäjumalanpalveluspaikkoja. Että tällä
pakanallisella menolla ihminen hukutetaan
helvetin tuleen; ja että välttyäkseen helvetin
tulelta, lappalaisten olisi annettava kastaa
itsensä kristinuskoon ja uskottava taivaan
Jumalaan, joka antaisi ihmiselle iankaikkisen
elämän taivaassa. Ja näin Lapin ihmiset
käännytettiin uhkauksin ja pakkokeinoin
kristinuskoon.

Mutta mitä todellisuudessa tapahtui? Oliko
lappalaisten harjoittama ikimuistoinen uskonto
paholaisesta ja oliko se uusi länsimainen
kristillisyys, johon heidät käännytettiin, yhtään
sen parempi tai oikeampi uskonto kuin entinen
lappalaisten harjoittama uskonto? Ja vastaus on:
Ei ollut.

Ne ihmiset, jotka ovat perillä suggestioon ja
hypnoosiin liittyvistä ilmiöistä, omaavat
riittävän hypnoottisen pragmatiikan, tietävät,
että lappalaisten harjoittama uskonto ei ollut
paholaisesta peräisin. Tässä uskonnossa
lappalainen palvoi omien kuvitelmiensa ja
uskomuksiensa luomuksia. Staaloa ja
seitapatsaita, joissa hän uskoi hengen olevan; ja
joita hän sen vuoksi jumalinaan kunnioitti.
Kuitenkin totuus on, että kaikki ne kokemukset,
joita lappalainen palvoessaan ja kumartaessaan
koki, olivat yksinomaan lappalaisen omasta
alitajunnasta tulevia heijasteita, uskonnollisia
tunteita, jotka hän palvoessaan ja kumartaessaan
tunturiin tai seitaan projisoi. Siis kysymys oli
täysin itsesuggestioista, joissa tunturi tai
seitapatsas toimi suggestiivisena symbolina.
Herättäen lappalaisessa ne kokemukset, joita hän
suuren hengen vaikutukseksi uskoi.
Todellisuudessa ei ole olemassa tunturien henkeä,
enempää kuin henkeä kivellä tai puupatsaallakaan,
vaikka lappalainen näitä jumalinaan kunnioitti.

Entä miten on länsimaisen kristillisyyden? Onko
se sitten itsestään Jumalasta lähtöisin oleva
lopullinen ja autuaaksitekevä sekä iankaikkiseen
elämään johtava totuus, jollaiseksi tämä on
ihmisille uskoteltu ja ihmisiä tähän uskoon
käännytetty? Ja vastaus taaskin on: Ei ole.

Eräässä tutussa hengellisessä laulussa
sanotaan: "Täällä Pohjantähden alla on nyt
kotimaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen
kodon saamme". Tämä laulu kuvaa hyvin sitä
käsitystä, joka länsimaisella kristityllä on
Jumalasta ja iankaikkisesta elämästä taivaassa.
Tämä uskomus on herättänyt ihmisissä voimakkaita
uskonnollisia tunteita ja johdattanut monet
voimakkaisiin ekstaattisiin kokemuksiin ja
kuvitelmiin milloin minkäkinlaisesta Jumalasta ja
hänen tahdostaan. Ja kuitenkin totuus jälleen on,
että tähtien tuolla puolen ei ole olemassa
Jumalaa enempää kuin uutta kotimaatakaan hyvin
onnistuneille ihmisille. Kaikki ne uskonnolliset
kokemukset, toiveet ja unelmat, joita länsimaiset
kristityt kokevat, ovat täysin ihmisen omia
uskonnollisia tunteita ja omasta alitajunnasta
kohoavia heijasteita, jotka hän oman
mielikuvituksensa luomaan, tähtien tuolla puolen
olevaan, jumalaansa projisoi. Eli siis kysymys on
täysin samoista asioista, suggestiovaikutuksista,
joita lappalainen omissa palvontamenoissaan koki.
Erona on vain se, että lappalainen näki
luonnollisin silmin uskonsa kohteen, sen sijaan
länsimainen kristitty joutuu kuvittelemalla
kuvittelemaan itselleen jumalan, johon hän
uskonnolliset tunteensa projisoi. Ja siinä, että
länsimaisessa kristillisyydessä joissakin
uskonsuunnissa koetaan voimakkaita
hurmiokokemuksia, on kysymys täysin samoista
ekstaattisista kokemuksista, joita lappalainen
koki omaa rumpuaan rummuttaessaan. Ero
noitarummun synnyttämään ekstaasiin on vain
siinä, että näissä uskonsuunnissa ekstaattisen
hurmiokokemuksen synnyttäjänä on yleensä kitara
ja svengaavat hengelliset laulut sekä
voimakkaasti suggestiiviset rukousmenot. Eli
että. Kun lappalaiset käännytettiin heidän omasta
uskostaan länsimaiseen kristillisyyteen, heidät
käännytettiin yhdestä harhasta toiseen ilman,
että he koskaan olisivat tulleet todellista
totuutta tuntemaan......."

Enemmän


http://www.aretalogia.com/pragmatiikka/pragmatiikk
a.5.htm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä