Epäromanttinen naiseni

Olette liian erilaisia.Et tule koskaan olemaan onnellinen, koska asia vaivaa suhdetta.Löydät sellasen, joka arvostaa panostustasi suhteeseen.Tämä nainen ei sitä tee!

Noin kai se on nähtävä. Harmi, sillä muuten hän olisi unelmakumppani. Jonkinlaista sitoutumispelkoa hänellä myös on. Omia tunteita on kuitenkin niin paljon jäljellä, että en pysty tekemään mitään ratkaisuja vielä. Pistän nyt pienen romanttisen höperön sisälläni pakkolomalle markkinatilanteesta johtuvista syistä. Antaa mennä näin ja katsdotaan mitä suhteesta on jäljellä muutaman kuukauden kuluttua.

Oma naiseni ei taas ymmärrä yhtään puhetta, ei osaa puhua tunteistaan oikeastaan ja silti vaikea. Minkäs teet. Ehkä meidän olisi pitänyt osata valita paremmin. Lopetin kanssa tänään asioista keskustelun, kun asiat eivät parane puhumalla. Olen sitten puhumatta tunteista kun sekin loukkaa naistani.

Aloittaja
Minulla on juuri sellainen mies kun sinä olet hyvin, romanttinen ja hellä, mutta keran sattui niin että oli liian romanttinen eräälle toisellekkin joten sen jälkeen en ole itse arvostanut romanttisuutta. Sillä se jota luulee olevan vaan meidän kahden välillä on kauneinta mitä tiedän, mutta silloin kun joku kolmas on pelissä mukana loppuu usko romantiikkaan ja miehiin jotka ovat sellaisia. Itse kaipaan niitä romanttisia aikoja kovasti, vaan en luota enää koskaan kehenkään mieheen ja ¨tulen aina epäilemään jos joku huomioitsee minua liikaa että se on vaan tehtyä romantiikkaa ja kun tilaisuus tulee niin sanotaan samat asiat jollekkin toiselle, joten suhde muuttui ja rakkaus kuoli ja nyt ollaan vaan ystäviä vaikka ollaankin saman katon alla ja melkein kuten ennenkin.Ja mies luulee että asiat tulevat ennalleen, mutta minä tiedän etteivät tule, sillä minulle riittää vaan yksi näyttö niin tunteet kuolevat.

En tiedä onko tästä mitään hyötyä, mutta väännä rautalangasta. Sano, että jos tilanne ei muutu, niin et välttämättä jaksa jatkaa suhdetta. Sen jälkeen annat aikaa ja katsot tuleeko tilanteeseen muutosta edes vähän. Itse ainakin olisin toivonut miehen tekevän asian aivan selväksi, kun meillä oli vähän saman kaltainen tilanne. Vaivautuneisuuteni ei johtunut siitä, ettenkö pitäisi läheisyydestä. Olimme vain vähän aikaa yhdessä ja en ehtinyt tottua. Te olettekin olleet pitkään yhdessä.

Ikävä juttu. Minulla on jokseenkin samantapainen suhtautuminen romanttisiin tempauksiin kuin aloittajan naisystävällä, vaikkei välttämättä samasta syystä. Hyvääkin tarkoittava käytös saattaa tuntua 'lipevältä', ikään kuin kehun tai huomionosoituksen tarkoitus olisi saattaa minut kiitoksen velkaan jota sitten myöhemmin voidaan käyttää minua vastaan.

Olettekohan kokeillut kompromissiratkaisua? Esimerkiksi sen sijaan, että sinä ostaisit hänelle lahjan, menette yhdessä ostamaan jotakin. Tai että sen sijaan että sinä pykäisit romanttisen illallisen, kokkaatte yhdessä jotain hyvää.

Saattaa mennä analyysini ihan metsään, mutta jujuna on,ettei hän tuntisi sinua tekijäksi ja itseään teon kohteeksi. Kun osoitat hänenelle huomiota, tee se niin ett' hyödyt siitä itsekin. Enemmän tai vähemmän näennäisesti.

" Hän ei halua mitään kovin kiinteää tunnesidettä "

Ehkä hän on pettynyt edellisisssä suhteissaan ja siksi ei halua tulla satuteksi uudelleen.

Itse taas arvostaisin miestä, joka huomio naista ostaa lahjoja ja viitsii nähdä vaivaa..

Mutta tasan ei käy onnen lahjat.

Jokaiselle kai löytyy se omanlainen ja sopiva. Henkilökohtaisesti en jaksa innostua yltiöromanttisista halailu-silittely pusittelija miehistä. Miehiset miehet kiinnostaa enemmän. Joten ymmärrän naisystävääsi.

Aika mielenkiintoista kyllä, minusta on alkanut tuntumaan että nykyään miehet taitavat olla se romanttisempi sukupuoli. Tähän järkeilyyn olen päätynyt tarkkailemalla lähipiirini pareja ja välillä tuntuu että omassakin parisuhteessani tuo määritelmä sopisi usein kyllä minuun, vaikka kyllä kumppaninikin halutessaan osaa romanttinen olla. Mitä mieltä muut keskustelijat ovat? En siis halua arvottaa tai arvostella tässä mitään, kunhan vain kerron mielipiteeni.

Hieman vanhan kansan romantiikkaa loppuun: http://www.youtube.com/watch?v=fBJrqdOTqVw

Viileä isukki kirjoittaa: "...muuten hän olisi unelmakumppani."

Muuten? Ulkoistako tarkoitat?

ja: "Pistän nyt pienen romanttisen höperön sisälläni pakkolomalle markkinatilanteesta johtuvista syistä. Antaa mennä näin."

Eli tuo nainen on sinulle vain parempi kuin ei mitään. Saattaa siis hyvinkin olla, että hän tunnistaa romanttiset tekosi naiseen, ei itseensä kohdistuviksi - eli teennäisiksi.

Ai millä tavalla unelmakumppani. Kieltämättä hän on kaunis nainen, joten ulkoiset asiat ovat kohdallaan :) Lähinnä arvomaailma ja huumorintaju kohtaavat tosi hyvin. Elämäntilanteetkin käyvät yksiin. Lisäksi tykkään siitä, että hän ei ole niin ripustautuva kuin aikaisemmat naiseni, omaa hyvän itsetunnon ja elämänhallinnan.

"Eli tuo nainen on sinulle vain parempi kuin ei mitään. Saattaa siis hyvinkin olla, että hän tunnistaa romanttiset tekosi naiseen, ei itseensä kohdistuviksi - eli teennäisiksi."

Tuo pistääkin miettimään. Mielestäni noin se ei ole. Toki löytyy naisia, jotka ovat jossakin suhteessa parempia, mutta niinhän se aina on. En usko mihinkään yhteen oikeaan vaan riittävän sopivan kanssa syntyy sopivissa olosuhteissa rakkaus ja aito välittäminen.

Ette siis asu yhdessä?

Suora kysymys: onko sinulla useampi suhde menmeillään tai oletko tuollaisesta touhusta kärähtänyt kumppanillesi? Jos olet, kukaan tervepäinen nainen ei enää usko leperryksiä kärähtämisen jälkeen (nimimerkillä Omakohtainen kokemus) . Ihan sama, miten paljon sitä miestä rakastan - en luota enää, en halua olla missään tekemisissä

Empä nyt halua pelotella ketään, mutta seurustelin vielä hetki sitten samanlaisen naisen kanssa. Pussasi ja seksi sujui, mutta tunteistaan se ei osannut puhua ollenkaan. Seurusteltiin vuosi, kunnes tämä sitten yhtäkkiä jätti ilman kummempia selityksiä ja ongelmia. Nainen oli juuri kaunis ja vaikutti päällepäin unelmakumppanilta, mutta sisällä ei tainut olla kaikki sittenkään kohdilaan.
Googletappas välttelevästi kiintyvä. Jos naisesi täytttää nämä tunnusmerkit, niin hänen kanssaan voi hankala olla, jos kaipaat romanttista vastakaikua.
Ei tarvitse vastata, mutta saako naisesti orgasmia sängyssä?
Tuollaiset naiset harvemmin saavat, koska eivät osaa päästää toista ihmistä lähelle.
Lykkyä, sitä tarvitsette.

p: Heh, olet täsmälleen samassa tilanteessa kuin minä kaksi kuukautta sitten. Ajattelin, että minulla on itselleni paras tyttöystävä, joka ei vain osannut kertoa tunteistaan. Nyt olen oppinut sen, että jos ihmisellä on tunteita toista kohtaan, hän kyllä sen kertoo. Onko kumppanisi kertonut sinulle, että rakastaa sinua? Onkohan sitä kertonut kellekään? Mieti eläämääsi kaksi vuotta eteenpäin. Oletko tyytyväinen suhteeseen, jos ei ole tällä saralla mihinkään edennyt. Jos hän ei edeleenkään kerro rakastavansa sinua.
Tyttöystäväsi ei kuitenkaan välttämättä ole ihan niin kadonnut sielu, kuin entiseni, sillä hän ei ollut koskaan saanut orgasmia, saati kertonut kellekään rakastavansa. Ikä kuitenkin lähestyi jo 30. Orgasmitkin pystyy tosin teeskentelemään, naisilla sekin on helpompaa:P

Jos olisin sinä, lopettaisin leikin sikseen ja etsisin hieman parisuhteeseen soveliaamman naisen. Sinä kuitenkin olet nyt suhteessa se heikompi osapuoli, koska et osaa lähteä. Tyttöystäväsi tietää sinun tunteesi häneen, mutta et tiedä todellisudessa hänen tunteitaan. Yksi luonnon laki on se, että mikään ei muutu niin helposti tässä maailmassa, kuin naisen mieli. Jos hänellä ei ole tunteita sinua kohtaan, niin olet asiassa erittäin heikoilla hangilla. Uskon, että haluat kuitenkin tämän naisen kanssa olla, niin laita tunteesi pakastin arkkuun ja luovu toivosta, että hän joskus rakastaa sinua samalla tavalla kuin sinä häntä. Mitä enemmän häntä lähestyt, sitä kauemmas hän menee.
Kerron tämän siksi, että toivon, että joku olisi kertonut minulle millaisen ihmisen kanssa todellisuudessa olen tekemisissä. Parisuhteet ovat joskus aika raakaa peliä, syö tai tule syödyksi. Joskus vaan voittajia ei ole.

Kyllä tuo sun naises paremmalta kuulostaa, kun entiseni. Tämä ei mitään noteerannut, kun hänelle jotain hellää sanoin. Rakkauttani en tahallani tunnustanut, koska en häneltä mihinkään miedompaan saanut vastakaikua.
Seurusteltiin tosissaan pikkaisen vajaa vuosi.

No olin tähän naiseen kuitenkin sen verran koukussa, seksi oli hyvää jne, et en vain osannut lähteä. Nyt on jo sellainen olo, et onni etten mokoman jääpalan kanssa enempää aikaa hukannut. Nyt oon hetken aikaa yksin, et kykenen taas toisiin ihmisiin luottamaan ja alan taas uudelleen metsälle.

täytyy tässä kirjoittaa että kiva lukea kun huomaa ettei ole yksin,,,,ite olen vastaavanlaisten asioiden kanssa paininut kohta kymmenen vuotta ja kaikesta huolimatta saan vaimoltani niin paljon ja silloin tällöin kun muistaa muistuttaa asiasta niin se joko korjaantuu tai sit ei mut mun mielestä kumpikin on hyvä ratkaisu,,,kerran täällä eletään,,,minä keskustelin ennen vuoden vaihdetta asiasta suoraan ja sanoin että jos ei ole valmis kompromissiin niin minä en aio odottaa,,,,ei kannata ainakaan suutuksissa puhua asiasta,,,,,,,,,,,,tsemppiä

Olen kokenut minäkin samaa. Useamman naisen kanssa (siis yhden aina kerrallaan) on ollut tilanne, että nainen kokee romanttisuuteni mielistelynä. Tästä palautteesta omassa mielessäni tietenkin loukkannun ja jossakin vaiheessa annan olla ja rupean viileemmäksi naista kohtaan. Usein silloin nainen saattaa osoittaakin lämpimemmin tunteitaan, mutta minulle se on jo liian myöhäistä, koska olen jo niin monta pettymystä saanut kokea naisen taholta.

Nykyisin en sitten viitsi enää tunteitani niin tomanttisesti osoittaa vaan seurailen aikani, mitä se nainen odottaa ja itse minulle ilamisee omista tunteistaan.

Sisälläni olen toki edelleen romanttinen hömppeli, mutta pidättäydyn sen kertomisesta naisystävälle.

Laitetaanpas tilannepäivitys tähän ketjuun.

Kummasti tuo romantiikan pihtaaminen auttoi. Nainen on jotenki muuttunut aloituksestani ja on alkanut oma-aloitteisesti viljelemään pieniä hempeyksiä ja rakkaudentunnustuksia. Ehkäpä hän ei kokenut romanttista puoltani riittävän luotettavaksi tai sitten olen vaan tuuneilmaisultani häntä niin paljon nopeampi, että ehdin aina ensin. Toki hän sanoo vieläkin pelkäävänsä, että rakastun toiseen ja suhteemme päättyy. Enhän minä nyt niin hölmö ole, että edes katselisin muita, kun on unelmanainen kumppanina.

Jätä sellanen nainen. Kokemuksesta tiedän, että kohta saat anella sitäkin seksiä tai sit sun on mentävä vieraisiin. On kauheaa elää romantiikkaa vailla kun itse on romanttinen ja toinen kylmä kala.

jos nainen sanoo ettei halua mitään vahvaa tunnesidettä niin eiköhän vastaus ollut siinä. minä aikankin otan vastaan kaikki mieheni hellyydenosoitukset ja myös pyrin mahdollisimman paljon huomiomaan häntä. parisuhteessa ja rakkaudessa täytyy olla vahva tunneside, eihän se muuten mitään rakkautta ole. kysy häneltä suoraan mitä hänelle merkitset, mitkä ovat hänen visionsa teidän tulevaisuudesta, vai täyttääkö hän jonkinlaista tyhjiötä elämässään sinulla.

Tietysti tämä suhde on vähän erilainen, kuin perinteinen parisuhde. Meillä on molemmilla rankat erot takana tahoillamme, emmekä ole yhteen muuttamassa. Ollaan yhtä mieltä siitä, että suhde on parempi näin, kun ei kuormiteta sitä yhteisen arjan jakamisella. Huonosti toimineet parisuhteet painavat taustalla. Ei meidän alunperin pitänyt edes seurustelusuhteeseen alkaa, vaan kyseessä oli panokaveruus ja ystävyys. Muutaman kuukauden kuluttua huomasimme olevamme rakastuneita toisiimme.

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin nainen on muuttunut kun pihtasin omia tunneilmauksia. Hänellekin jäi siten tilaa niihin. Rakkaudentunnustuksia ja huominosoituksia on alkanut sadella, vaikka ei hän edelleenkään mikään yltiöromantikko ole. Tunne on kuitenkin syventynyt puolin ja toisin.

Katsotaan nyt, kuinka tämä tarina etenee.

Itse en ole tunnekylmä, mutta en ole oikeastaan koskaan oppinut osoittamaan tunteitani. Lepertely ja muut valtamedian syöttämät "romanttiset eleet" tuntuvat teennäisiltä. Kerron kyllä miehelleni sanoin ja kosketuksin, että rakastan häntä, mutta olen jäänyt miettimään, pitäisikö minun tehdä jotain "enemmän". Ja tehdä mitä: Ostaa kukkia? Tuoda aamiainen sänkyyn? Kirjoittaa rakkausrunoja?

Kuinka te miehet haluaisitte naistenne osoittavan rakkauttaan romanttisten tekojen kautta?

Teennäisyys ei tietenkään ole tavoiteltavaa. Voit toteuttaa omaa romanttisuuttasi sinulle sopivalla tavalla. Mielestäni olennaisinta on muutenkin ne aivan pienet sanat, hymyt ja kosketukset arjen keskellä. Se, että mahdollisimman usein arjessansa muistaa tehdä näitä pieniä eleitä, on paljon tärkeämpää kuin mitkään suuret ja erikoiset jutut. Pelkkä "Tykkään susta" merkitsee jo paljon, kun se tulee sydämestä.

Toisinaan tietysti jokin vähän suurieleisempikin juttu on aina paikallaan, kunhan tuo peruskuvio on ensin kunnossa. Tarkoitan siis sitä, että niillä suurilla eleillä ei oikein voi korvata näiden pienten eleiden puuttumista. Pohja suhteen hyvänä pysymiselle luodaan niillä pienillä jutuilla, jotka toistuvat enemmän tai vähemmän päivittäin.

Mitkä sitten olisivat hyviä vähän suurempia eleitä? Tämä varmasti riippuu paljolti vastaanottajasta. Aamiainen sänkyyn ilahduttaisi varmasti. Runot eivät sinänsä ole oma juttuni, mutta kyllähän niitä tietenkin arvostaisin, jos toinen olisi nähnyt vaivaa niitä kirjoittaakseen. Kukat jäävät johonkin siihen välimaastoon. Niiden kanssa on pieni riski siitä vaikutelmasta, että hän olisi ostanut kukkia enemmän itseään kuin minua varten.

Itseäni ilahduttaisi esimerkiksi se, jos naiseni olisi yllätyksenä laittanut minulle vähän spesiaalimman aterian - vaikkapa lempiruokaani ja jotain hyvää jälkiruokaa kivasti katettuna. Toinen hyvä ele olisi vaikkapa se, että hän olisi lämmittänyt saunan ja laittanut sinne kynttilät valmiiksi, kun illalla tulen töistä.

Kaikenlaiset kahdenkeskiset romanttiset paot arjesta ovat tietenkin myös aina hyvä juttu. Ulkona syöminen mukavassa ravintolassa, hotelli- tai kylpyläviikonloppu tai jokin matka toimii aina. Näitä ei aina pysty järjestämään yllätyksenä toiselle, mutta ne toimivat ihan yhtä hyvin myös yhdessä järjestettyinä. Tärkeintä lienee kuitenkin se valmius nähdä vaivaa suhteensa eteen ja halu rakentaa pientä romantiikkaa siihen.

Oli keino sitten mikä tahansa, niin kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että viestittää kumppanilleen sitä, että hän on rakas ja tärkeä.

Niin samaa mieltä..."Minusta pienet sanat, teot ja huomionosoitukset lujittavat suhdetta, koska silloin kumpikin voi kokea olevansa tärkeä ja ainutkertainen toiselle "...

Tuollaisen miehen kun löytäisi, joka on tarpeeksi mies uskaltaakseen helliä ja halata.

Itselläni tunteet kuolivat kun toinen ei ollut yhtään romanttinen ja minulle se on todella tärkeää....

Toivon teille kuitenkin kaikkea hyvää ja toivottavasti löydätte keinon yhdistää romantiikka ja antiromantiikka.

Minä kyllä uskaltaisin helliä ja halata, mut ei ole ketään helltittävää ja halattavaa:/

Tsemppiä vaan kaikille romantiikan puutteen kanssa painiskeleville ja kiitokset kommenteista.

Eipä näytä mullakaan tilanne juuri muuttuneen. Välillä oli parempi jakso, mutta sitten taas naiseni kylmyys ja rationaalisuus iskee silmille, juuri kun kaikki tuntuu olevan hyvin tai lähes tyydyttävällä tasolla. Tässä taas pähkäilen, että mihin ihmeeseen tunkisin kaiken hellyyden käsistäni ja minne hukuttaisin kaikki ne kauniit sanat, jotka haluaisivat tulla sanotuksi. Naiseni ei vaan halua olla rakastettu siten kuin minä häntä haluaisin rakastaa. Onhan tässä hyviäkin puolia. Ainakin tiedän, että hän ei näyttele mitään.

Jotenkin minustakin tuntuu siltä, että minä olen se, joka osoittaa hellyyttä ja romantiikkaa naistani kohtaan. Mikä on tietty mielestäni miehen rooli parisuhteessa, mutta haluaisin kyllä hellyyttä takaisin. Enhän minä muuten tunteitani osoittaisi, ellen odottaisi että saisin samalla mitalla hellyyttä takaisin :)

Tosin tyttöystäväni ei ole ihan kylmä, mutta välillä mietityttää, että ollaankohan me ihan samalla "sivulla" tässä suhteessa. Tuntuu välillä, että minä olen se, joka on antanut sydämeni hänen armoilleen, ja olen täysin riippuvainen hänen rakkaudestaan, eikä hän ole ihan niin pahasti langennut kuin minä. En ole vieläkään varma että nauttiiko hän edes miten paljon hellyydestä vai tunteeko hän sen olevan jonkinlaista heikkoutta miehessä. Ollaan liian alussa, jotta osaisin asiasta varmistua.

Eräs kovasti töitä tekevä nainen kuulosti puhelissa hyvin väsyneeltä töihinsä. Tuntui etten saa lähiaikoina muutenkaan tavattu tarpeekseni hänestä, joten auto alle: pizzat, 1x rakastan sinua ruusu, levy Fazerin sinistä ja piknik-kori täytettynä, viltillä, hyvyyksillä juustoista, suolaisiin ja pirskahtelevan kulplivan juomaan.

Lopulta hän löysi myös love-you korttini.

Hän ilahtui, sen päivän työt jäi siihen ja tuli muita ajatuksia mieleemme :)

Tuli hyvä mieli, kun sain työuupuneen naisen hyvin hyvin iloiseksi :)

Daddy Cool ja muut romantiikasta pitävät.

Tunnistan itseni teksteistänne. Olen romantiikasta pitävä ja tykkään osoituksista, mutta minun ongelmat kumpuavat lapsuudesta. Vanhempien en koskaan nähnyt lellivän toisiaan ja itsekin siitä jäin paitsi. Vaikka sisälläni rakkaus kiehuu ja tunne on voimakas, en osaa näyttää sitä. Minua pidetään "kylmänä". Lapsiinii olen syntymistään lähtien opetellut näyttämään tunteitani. Sylitän ja sanon heille joka päivä rakastavani heitä. Heitä kohtaan olen oppinut sen. He ovat vilpittömiä ja aitoja, eivätkä tuomitse tapaa, jolla sitä osoitan. Toisin on sitten ollut exäni ja nykyiseni. Lasten isä halusi liiton loppuvan, koska olin kylmä. Nykyisenikin siitä valittaa, että harvinaisen rationaalisesti suhtaudun naiseksi osoituksiin ja ylipäätään mihinkään romantiikkaan. Seksuaalisesti olen aktiivinen ja saan orgasmeja, mutta tunne tilojen näyttämisessä olen surkea. Tiedostan vikäni ja välillä muistutan itseäni, että "muista helliä, muista sanoa, mitä ajattele" jne. en myöskään uskalla näyttää sisintäni, vaikka se on omasta mielestä hyvin herkkä. Tunteeni ovat syvät, mutten osaa käsitellä niitä. Avioliiton aikana näin vaivaa, että lapseni oppisivat osoittamaan tunteitaan. Tämä tila on minulle itsellenikin kamala ja siitä tulee helposti syyllinen olo.

Omaan kyllä paljon hetkiä, kun avaudun. Avoimena persoonana sanojen käyttäminen ei ole omgelma, mutta en vain tiedä miten romantiikkaa naisen tulisi näyttää. Mitä te miehet pidätte romanttisena? Olen monesti ongelmastani puhunut, mutta minusta on outoa, ettei kukaan mies ole vaivautunut kuuntelemaan aiheesta, vaikka siitä valittavatkin. Olen tullut tulokseen, että kylmyyteni estää miehiä puhumasta minulle aiheesta avoimesti, koska kokevat tulevansa kylmyyteni kohteeksi tms. En tiedä. Mutta jokaisesta hellittelysanasta olen tykännyt.

Mutta hauskinta on huomata, että kohdalleni sattuu aina ne romanttiset miehet! Enivei, minulle romanttista on piiiitkät keskustelut ja avaukset omasta päivästä, viikosta, suunnitelmista, jne. Romanttisena koen myös arjen yhteiset hetket, kuten sopusointuinen ruoanlaitto, yhteinen pihaprojekti, nurmikolla makoilua shamppanjan kanssa ja souturetki järvellä.

Mutta tyytyväinen olen löytäessäni tämän ketjun. Sain itsestäni ja miehistä paljon tietoa.

Komppaan Hot Mamaa ja totean vielä näin naisena, että olisi helpompi olla romanttinen ellei vuosien kokemus olisi opettanut että sen pitää johtaa AINA yhdyntään tai tuloksena on raivokas koko illan kestävä kiukuttelu....omaa rauhaa ei saa koskaan tai mitään pyyteetöntä hellittelyä?
Eli minusta on vuosien varrella tullut "kylmä" ja nyt sinkkuna asioiden uudelleen opettelu tekee tiukkaa.. Täälläkin siis rankka ero takana.. mutta onhan minulla loppu elämä aikaa opetella, tsemppiä :)

Tästähän alkaa tulla jo blogi :) Kesä epäromanttisen naiseni kanssa alkoi hyvin yhteisen perheloman merkeissä. Silloin hän jopa hakeutui omaehtoisesti lähelleni, halasi ja suuteli, vaikka ympärillä oli muita. Silloin tuntui, että kesästä tulee mukava. Juhannus oltiin myös yhdessä, tällä kertaa ilman lapsia.

Siinäpä kesän yhteinen aika sitten onkin. Kaikki menee ristiin, eikä vähiten exiemme ansiosta. Nainen tuntuu välillä jopa välttelevän lyhyitäkin tapaamisia ja hellyydenosoituksiani. Loppuloman reissailen sitten yksin ja omien lasteni kanssa. Tässä alkaa olla uskollisuuslupaus koetuksella, varsinkin tuon oman lomareissun aikana. Alan olla todella altis lomaromanssille.

Saapa nyt nähdä, miten tämä juttu etenee. En enää jaksa odottaa parempaa huomista. Olen roikkunut riittävän kauan löysässä hirressä.

Täytyy myöntää, et on tätä sun blogiasi sivusilmällä seurattua, ihan sen takia ku oli vastaavanlaisesta naikkosesta kokemusta tai oikeastaan kahdestakin.
Etköhän sä tiedä, mitä sun tulee tehdä, mutta onko sinussa miestä tehdä se?
Ei minustakaan ollut, mutta onneks tämä "viileä" nainen hoiti sen puolestani.

Oon jo hänestä päässyt jo yli, mutta eipä viel oo mikään muu miltään tuntunut, mutta tiedän, että jonain päivänä tuntuu ja aion saada samaa tunnetta takaisinkin. Anna itselles se mahdollisuus.

"Mut jos tilanne on se, että et vain ole rakastanut ketään ja useampia kumppaneita on ollut, niin ehkä joku terapeutti voi auttaa, jos koet jääväsi jostain paitsi. "

SIinähän se, en koe jääväni mistään paitsi.

Mutta miehet näköjään kokevat ongemaksi, etten ole kiinnostunut "romantiikasta". SIksi haluaisin opetella sitä eli jos nyt siis aloittaisi siitä, mitä termillä tarkoitetaan. Mitä se on käytännössä? Onko se jotain runoja ja kynttilöitä? Vai hienostuneempi nimi seksille?

Olen rakastanut, enkä silti ole koskaan ollut romanttinen. Rakastuinkin mieheen, joka ei ollut liikatunteellinen, oli helppoa olla yhdessä.

Hmm. Tämäpäs menee mielenkiintoiseksi...

Pakko kysyä sulta tarkemmin, sillä mulla on aika huonoja kokemuksia "epäromanttisemmista naisista".

Miten osoitat sen, että olet rakastunut?
Oletko koskaan sanonut sitä?
Kauanko sinulla meni, että huomasit olevasi rakastunut?

Entiseni esimerkiksi oli pisimmillään seurustellut 3 vuotta ja hän ei omien sanojensa mukaan ollut ketään rakastanut...

Aika mielenkiintoista keskustelua tämä blogini on herättänyt. Miksi ihmeessä niin erilaset ihmiset ajautuvat niin usein yhteen. Toisaalta en minäkään tunne olevani juuri missään muussa suhteessa erilainen erpäromanttisen naisen kanssa kuin tässä jutussa. Se oli kuitenkin niin suuri juttu, että se ajoi meidät erilleen. Sovussa erosimme ja olemme edelleen ystäviä. Minä haluan rakastaa ja näyttää sen. Haluan myös olla rakastettu ja tuntea sen. Sellainen ahdsti häntä, kun se ei ole hänelle luonteenomaista. Surullista, mutta tämä oli kriittinen erilaisuuden paikka.

Taas tuli todettua yksi oleellinen kriteeri mahdollisen uuden kumppanin suhteen ... sitten jonain päivänä. Nyt en halua uusia suhteita, enkä taitasi ketään kelpuuttaakaan, ennenkuin etäisyyttä epäromanttiseen naiseeni on riittävästi. Ystävyys tietysti hidastaa tunnesiteiden purkua.

Blogi jatkuu.... Aika nopeasti ikävä alkaa mennä ohi. Nyt voin vapaammin sopia tapaamisia ystävieni kanssa, kun ei tarvitse olla passissa, josko naiselleni sopisi tavata. Parhaat ystäväni ovat naisia, ehkä sekin hiersi suhdettamme, vaikka hän ei sitä tunnustanut. ehdottoman uskollinen olen hänelle kuitenkin ollut, vaikka usein tuntui, että muut naiset osoittavat välittämistä enemmän kuin omaa kultani.

Kuten ounastelin, tämä oli helppo ero. Jos suhteessa ei saa vastakaikua tunteilleen, niin tunneside jää ohueksi, kuten mulla on käynyt eräromanttisen naiseni kanssa.

Nyt en sitten lankea ensimmäiseen ihanaan kaunottareen, vaan odotan, että löytyy viimeinkin sopiva kumppani oikeaan aikaan.... uskos vielä itsekin tuon :D

Olen elänyt tuon tyylisessä suhteessa viisi vuotta kunnes lopulta kyllästyin.
Tiedän miten se satuttaa kun toisen mieli huutaa romantiikkaa ja läheisyyttä
mut toinen ei välitä siitä paskaakaan.
Ei ihminen siitä muutu, ei todellakaan. Älä turhaan satuta itseäsi sillä että
et saa vastakaikua kumppaniltasi.

Ihmiset olemme erilaisia.

Nykyisessä suhteessani taas olen joutunut opettelemaan että toista ihmistä saa todellakin koskettaa, silittää hypistellä muutenkin, toisen kainaloon voi käpertyä tai ottaa kädestä kiinni ja kieppaista ympärille.

Yritä vielä jutella kumppanisi kanssa :)

BLOGI JATKUU:

Ei täm niin helppoa ollutkaan! Olen totutellut poikamiesiskän rooliin, mutt kun kukaan muu nainen ei tunnu hyvälle,tunteet vaan kukkii epäromanttiselle naiselleni. Pitäs varmaan asua autiolla saarella muutama kuukausi, kun tuntuu, että keskustelutkin kaikkien muiden nasten kanssa on vaan tyhjää diibadaabaa! Tanssiminen on sentään ollut kivaa, hän kun ei tanssinut.

Eli tässä epäromanttisessa narussa roikun yhä :(

No, niin isukki nyt tartvittas vähä sitä kuuluisaa selkärankaa.
Tuohan kuuluu siihen ihmisestä irtaantumisen ensimmäiseen vaiheeseen, mutta
helpottaa ajan mittaan.

Ite reilussa puolessa vuodessa olen siinä, ettei kukaan muu tunnu miltään, mutta EN
kyllä ainakaan itselleni enää yhtään viileätä naista ota.
Niiden kanssa olet olet aina se, joka saa nenilleen kun suhde kaatuu tai tulee muuta ongelmia.

Jäin taannoin roikkumaan todella epäromanttiseen mieheen, kun muutakaan ei ollut näköpiirissä. Oli onni, että mies otti sitten kunnon irtioton. Vääräänkin suhteeseen voi jäädä todella helposti pitkäksi aikaa. Yksin vaellan vieläkin. Todella vaikeaa löytää ihmistä, jonka kanssa elo olisi suloisen ihanaa tietyllä tavalla arjessakin.

No, ehkä tässä alan päästä irti naisestani henkisesti. Hän asetti riman korkealle ja siellä se saa pysyä. Ei kenen tahansa kuulukkaan tuntua miltään, vain sellaisen minulle sopivan. Bareissa sellaisia ei ole, mutta kukaties puun takaa.

sillä on toinenkin mies