Kuka on Jasser Arafat 3

Nuori taistelija

Israelin itsenäisyyssodan puhjettua toukokuussa 1948 Arafat oli opiskelemassa korkeakoulussa Kairossa. Hän liittyi heti Muslimiveljestön joukkoihin, jotka hyökkäsivät juutalaisasutusta vastaan Kfar Datomessa Egyptin rajan läheisyydessä. Siellä nyt 19-vuotias Jasser johti egyptiläisten vapaaehtoisten joukkoa. Sota kääntyi kuitenkin hyvin pian Israelin voitoksi ja katkerana Arafat joutui luovuttamaan aseensa egyptiläisille joukoille, jotka oli määrätty riisumaan palestiinalaiset aseista. Arafatin oma selitys häviölle oli se, että sekä arabivaltiot että britit pettivät palestiinalaiset, koska ne halusivat luoda juutalaisen valtion. Eräs vanha arabimies, joka näki nämä tapahtumat, sanoi, että Arafat palasi taistelusta kuin valittava pikkupoika.

Itsenäisyyssodan päättyessä Israelilla on 72 % koko Palestiinan alueesta. YK:n jakopäätös oli luvannut sille vain 54 %, mutta vaatiessaan itselleen koko Palestiinaa ja aloittaessaan sodan Israelia vastaan arabijohtajat olivat menettäneet lisää alueita Israelille. Palestiinanan valtio olisi siitä huolimatta vielä voitu perustaa niille aluueille, jotka eivät olleet joutuneet Israelin alaisuuteen. Sen sijaan arabinaapurivaltiot jakoivatkin ne keskenään. Egypti otti Gazan alueen, Transjordania eli nykyinen Jordania niin kutsutun Länsirannan ja Syyria Golanin ylängön. Palestiinan vapautusjäörjestön historian tutkijat ovat todenneet, että jos kiihkokansalliset arabijohtajat, kuten mufti Haj Amin al-Husseini eivät olisi vaatineet Palestiinan valtion muodostamista Israelin tilalle, vaan sen rinnalle, se olisi pystytty jo silloin perustamaan.

Seuraavien kuukausien aikana Arafat joutui ajattelemaan uudelleen läpi koko tilanteen mukaan lukien oman elämänsä. Hän päätti omistaa koko tulevaisuutensa Palestiinan takaisinsaamiseksi. Ensin hän harkitsi liittymistä Egyptin armeijaan, mutta isänsä painosti häntä palaamaan takaisin kouluun. Jasser palasikin Kairoon ja kirjoittautui teknilliseen opistoon saadakseen keskeytyneet opintonsa päätökseen. V. 1949 hän jälleen jätti Kairon, kun hänen isänsä otti vastaan työpaikan muftin palveluksessa Egyptin hallitsemalla Gazan alueella. Natsi-Saksasta Gazaan palannut mufti yritti muodostaa siellä Palestiinan hallitusta. Jasser kouluttautui Gazassa terroristiryhmän johtajaksi. Aluksi Gazan terroristiryhmän kohteena olivat toiset palestiinalaiset. Mufti Haj Amin lähetti heidät terrorisoimaan Jerusalemin palestiinalaisia, koske he olivat sallineet Transjordanian ottaa haltuunsa Länsirannan. Mufti kertoi seuraajilleen, että heillä oli nyt kaksi vihollista: juutalaiset ja jordanialaiset.

Elokuussa 1951 Arafat isänsä pyynnöstä palasi Kairoon opiskellakseen Kairon Fuadin yliopistossa. Arafat kirjoittautui yliopistoon nimellä Jasser Muhammed Arafat jättäen pois isänsä nimen al-Qudwa. Jo silloin Arafat halusi kätkeä henkilökohtaisen elämänsä yksityiskohdat. Opiskelutoverit muistavat hänet helposti räjähtäväksi luonteeksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan Arafat meni kihloihin v. 1951. Romanssi loppui kuitenkin hyvin lyhyeen, kun Arafatille selvisi, että hänen kihlattunsa kaksi ystävätärtä olivat juutalaiset sisarukset. Kahden päivän kuluttua siitä, kun Arafat tapasi tytöt, heidän isänsä murhattiin. Kun morsian itki ystävättäriensä puolesta, Arafat raivostui. Tyttö pelkäsi purkaa kihlausta, mutta hänen isänsä peruutti häät saatuaan tietää, kuka Arafat oikein oli. Arafat itse kieltää koskaan tunteneensa tätä neitosta.

Arafat ryhtyi opiskelemaan yliopistossa insinööriksi, mutta hänen varsinaisen kiinnostuksensa aihe oli saada yliopiston lukuisat palestiinalaiset opiskelijat järjestäytymään hänen alaisuuteensa. Tämä ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, sillä Arafatilla oli myös kilpailijoita. Lopulta hän kuitenkin onnistui tavoitteessaa saatuaan taaksensa Muslimiveljestön tuen. Kun monet Arafatin vastustajista palestiinalaisten opiskelijaliikkeessä oli murhattu, valittiin tämä lopulta yhdistyneen liikkeen johtajaksi v. 1955. Lähtiessään yliopistosta v. 1956 Arafat oli toiminut jo 5 vuotta palestiinalaisten opiskelijoiden johtajana. Tänä aikana hän oli solminut läheiset ystävyyssuhteet niiden miesten kanssa, jotka myöhemmin auttoivat häntä perustamaan Fatahin, joka on Arafatin aseistettu taisteluryhmä.

Arafatin toimintatapoja kuvaa hyvin seuraava tapaus v. 1952 Egyptin Kairosta. Egyptin vanha hallitus on juuri kaatunut ja uuden vallankumoushallituksen presidentti päätti ottaa vastaan opiskelijaryhmän Kairon yliopistosta, koska ryhmä pyysi tapaamista. Eräs opiskelijajohtajista, joka oli juuri Arafat, ojensi hänelle anomuksen, joka oli otsikoitu "Älä unohda Palestiinaa" ja se oli allekirjoitettu verellä. Tämä anomus oli Arafatille tyypillistä "näyttämötaidetta". Jo opiskelijana ollessaan Arafat tiesi, kuinka saada dramaattisten esitysten avulla tärkeitten henkilöitten huomion kiinnittymään itseensä ja edustamiinsa asioihin. Oli myöskin Arafatille ominaista se, että vaikka hän vielä silloin oli opiskelija, hän pystyi pääsemään kiireisen vallankumoushallituksen presidentin puheille.

Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin
7344
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Aiotko liittää koko Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin kirjan tänne?

Äänestä
  • kaikki tuo liittyy juutalaisen valtion historiaan ja yksi tapa kertoa siitä on tehdä se kuten shalom tekee, luen sitä kiinnostuneena. Mieluummin ainakin kuin sinun meuhkaamistasi.

    Äänestä

  • XXX kirjoitti:

    kaikki tuo liittyy juutalaisen valtion historiaan ja yksi tapa kertoa siitä on tehdä se kuten shalom tekee, luen sitä kiinnostuneena. Mieluummin ainakin kuin sinun meuhkaamistasi.

    Meuhkaamistani?

    Äänestä

  • Pitkäpä oli tuo sinunkin listasi minun koko kevään sanomisistani, joten saanen sinunkin luvallasi jatkaa, sillä kirjoja riittää sinullekin luettavaksi aivan tarpeeksi.

    Et sinä minua vaikenemaan saa noilla apinoinneillasi ja plagionneillasi.

    Äänestä

  • Mika kirjoitti:

    Meuhkaamistani?

    Meuhkaamiseni... tai sitten vouhkaamisesi... tai sähläämisesi... tai puputtamisesi... tai kähisemisesi... tai rähisemisesi... tai selittelysi... tai...tai...tai...

    Ihan mitä vain!

    Äänestä

  • Shalom kirjoitti:

    Pitkäpä oli tuo sinunkin listasi minun koko kevään sanomisistani, joten saanen sinunkin luvallasi jatkaa, sillä kirjoja riittää sinullekin luettavaksi aivan tarpeeksi.

    Et sinä minua vaikenemaan saa noilla apinoinneillasi ja plagionneillasi.

    Pitkäpä on tuo sinun listasi ollut koko keväänä ja puolestasi saat jatkaa, sillä kiroituksiasi on surullista lukea.

    Et sinä minua vaikenemaan saa noilla apinamaisuuksillasi ja plagio(i)nneillasi.

    Äänestä

  • Mika kirjoitti:

    Pitkäpä on tuo sinun listasi ollut koko keväänä ja puolestasi saat jatkaa, sillä kiroituksiasi on surullista lukea.

    Et sinä minua vaikenemaan saa noilla apinamaisuuksillasi ja plagio(i)nneillasi.

    .. ideat loppuvat, apinointi alkaa (tai oikeastaan on jatkunut jo kuukausia).

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Shalom kirjoitti:

Nuori taistelija

Israelin itsenäisyyssodan puhjettua toukokuussa 1948 Arafat oli opiskelemassa korkeakoulussa Kairossa. Hän liittyi heti Muslimiveljestön joukkoihin, jotka hyökkäsivät juutalaisasutusta vastaan Kfar Datomessa Egyptin rajan läheisyydessä. Siellä nyt 19-vuotias Jasser johti egyptiläisten vapaaehtoisten joukkoa. Sota kääntyi kuitenkin hyvin pian Israelin voitoksi ja katkerana Arafat joutui luovuttamaan aseensa egyptiläisille joukoille, jotka oli määrätty riisumaan palestiinalaiset aseista. Arafatin oma selitys häviölle oli se, että sekä arabivaltiot että britit pettivät palestiinalaiset, koska ne halusivat luoda juutalaisen valtion. Eräs vanha arabimies, joka näki nämä tapahtumat, sanoi, että Arafat palasi taistelusta kuin valittava pikkupoika.

Itsenäisyyssodan päättyessä Israelilla on 72 % koko Palestiinan alueesta. YK:n jakopäätös oli luvannut sille vain 54 %, mutta vaatiessaan itselleen koko Palestiinaa ja aloittaessaan sodan Israelia vastaan arabijohtajat olivat menettäneet lisää alueita Israelille. Palestiinanan valtio olisi siitä huolimatta vielä voitu perustaa niille aluueille, jotka eivät olleet joutuneet Israelin alaisuuteen. Sen sijaan arabinaapurivaltiot jakoivatkin ne keskenään. Egypti otti Gazan alueen, Transjordania eli nykyinen Jordania niin kutsutun Länsirannan ja Syyria Golanin ylängön. Palestiinan vapautusjäörjestön historian tutkijat ovat todenneet, että jos kiihkokansalliset arabijohtajat, kuten mufti Haj Amin al-Husseini eivät olisi vaatineet Palestiinan valtion muodostamista Israelin tilalle, vaan sen rinnalle, se olisi pystytty jo silloin perustamaan.

Seuraavien kuukausien aikana Arafat joutui ajattelemaan uudelleen läpi koko tilanteen mukaan lukien oman elämänsä. Hän päätti omistaa koko tulevaisuutensa Palestiinan takaisinsaamiseksi. Ensin hän harkitsi liittymistä Egyptin armeijaan, mutta isänsä painosti häntä palaamaan takaisin kouluun. Jasser palasikin Kairoon ja kirjoittautui teknilliseen opistoon saadakseen keskeytyneet opintonsa päätökseen. V. 1949 hän jälleen jätti Kairon, kun hänen isänsä otti vastaan työpaikan muftin palveluksessa Egyptin hallitsemalla Gazan alueella. Natsi-Saksasta Gazaan palannut mufti yritti muodostaa siellä Palestiinan hallitusta. Jasser kouluttautui Gazassa terroristiryhmän johtajaksi. Aluksi Gazan terroristiryhmän kohteena olivat toiset palestiinalaiset. Mufti Haj Amin lähetti heidät terrorisoimaan Jerusalemin palestiinalaisia, koske he olivat sallineet Transjordanian ottaa haltuunsa Länsirannan. Mufti kertoi seuraajilleen, että heillä oli nyt kaksi vihollista: juutalaiset ja jordanialaiset.

Elokuussa 1951 Arafat isänsä pyynnöstä palasi Kairoon opiskellakseen Kairon Fuadin yliopistossa. Arafat kirjoittautui yliopistoon nimellä Jasser Muhammed Arafat jättäen pois isänsä nimen al-Qudwa. Jo silloin Arafat halusi kätkeä henkilökohtaisen elämänsä yksityiskohdat. Opiskelutoverit muistavat hänet helposti räjähtäväksi luonteeksi. Joidenkin tietolähteiden mukaan Arafat meni kihloihin v. 1951. Romanssi loppui kuitenkin hyvin lyhyeen, kun Arafatille selvisi, että hänen kihlattunsa kaksi ystävätärtä olivat juutalaiset sisarukset. Kahden päivän kuluttua siitä, kun Arafat tapasi tytöt, heidän isänsä murhattiin. Kun morsian itki ystävättäriensä puolesta, Arafat raivostui. Tyttö pelkäsi purkaa kihlausta, mutta hänen isänsä peruutti häät saatuaan tietää, kuka Arafat oikein oli. Arafat itse kieltää koskaan tunteneensa tätä neitosta.

Arafat ryhtyi opiskelemaan yliopistossa insinööriksi, mutta hänen varsinaisen kiinnostuksensa aihe oli saada yliopiston lukuisat palestiinalaiset opiskelijat järjestäytymään hänen alaisuuteensa. Tämä ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, sillä Arafatilla oli myös kilpailijoita. Lopulta hän kuitenkin onnistui tavoitteessaa saatuaan taaksensa Muslimiveljestön tuen. Kun monet Arafatin vastustajista palestiinalaisten opiskelijaliikkeessä oli murhattu, valittiin tämä lopulta yhdistyneen liikkeen johtajaksi v. 1955. Lähtiessään yliopistosta v. 1956 Arafat oli toiminut jo 5 vuotta palestiinalaisten opiskelijoiden johtajana. Tänä aikana hän oli solminut läheiset ystävyyssuhteet niiden miesten kanssa, jotka myöhemmin auttoivat häntä perustamaan Fatahin, joka on Arafatin aseistettu taisteluryhmä.

Arafatin toimintatapoja kuvaa hyvin seuraava tapaus v. 1952 Egyptin Kairosta. Egyptin vanha hallitus on juuri kaatunut ja uuden vallankumoushallituksen presidentti päätti ottaa vastaan opiskelijaryhmän Kairon yliopistosta, koska ryhmä pyysi tapaamista. Eräs opiskelijajohtajista, joka oli juuri Arafat, ojensi hänelle anomuksen, joka oli otsikoitu "Älä unohda Palestiinaa" ja se oli allekirjoitettu verellä. Tämä anomus oli Arafatille tyypillistä "näyttämötaidetta". Jo opiskelijana ollessaan Arafat tiesi, kuinka saada dramaattisten esitysten avulla tärkeitten henkilöitten huomion kiinnittymään itseensä ja edustamiinsa asioihin. Oli myöskin Arafatille ominaista se, että vaikka hän vielä silloin oli opiskelija, hän pystyi pääsemään kiireisen vallankumoushallituksen presidentin puheille.

Tuula ja Esko Siljanen:
Ikkuna avoinna Jerusalemiin

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu