Mikä merkitys sillä olisikaan, että löytäisimme ihmiskuntana
jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo
meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista
lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen?
Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että
olemme Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi
Mikä olisi yhteinen identiteetti?
Raamatussa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista
Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä,
jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin
mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää
mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta
täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi
ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme
olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan
saa pitää itseämme (jonka perusta on varsinainen minä?) muita
parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten
rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme
vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja
haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena
kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin
voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa:
”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin
olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen
arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti
halventamatta olemustamme.
jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo
meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista
lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen?
Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että
olemme Jumalan henkilapsia. Tällainen identiteetti perustuisi
Mikä olisi yhteinen identiteetti?
Raamatussa meitä kehotetaan rukoilemaan taivaallista
Isäämme. Tällainen identiteetti olisi riippumaton yhteisöstä,
jossa elämme tai millaiseksi itsemme kuvittelemme. Myös kehitysopin
mukaan voisimme kunnioittaa ihmiseen sisältyvää
mahdollisuutta kehittyä entelekian periaatteen mukaisesti lopulta
täydelliseksi. Tällä ajattelutavalla ei loppujen lopuksi
ole suurta eroa siihen nähden, että jo ennen syntymäämme
olemme olleet taivaassa.
Olemme kukin yksilöitä ja erilaisia, mutta emme kuitenkaan
saa pitää itseämme (jonka perusta on varsinainen minä?) muita
parempana tai huonompana minkään ominaisuutemme kuten
rodun tai ulkonäkömme, lahjakkuutemme tai syntyperämme
vuoksi. Kristuksen kehotus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi” sisältää tällaisen velvoitteen. Erinomainen ja
haastava kehotus on: ”Suhtaudu jokaiseen ihmiseen sellaisena
kuin hän voisi olla, eikä sellaisena kuin hän nyt on!” Näin
voisimme kenties poistaa sitä surua, joka ilmenee lauseessa:
”Se joka minä olen, tervehtii surullisena sitä, joka minä voisin
olla” (Hebbel). Meidän kaikkien tulisi huomata iankaikkinen
arvomme ja todellinen identiteettimme sekä toimia sen mukaisesti
halventamatta olemustamme.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Meillä on jo yhteinen identtiteetti: Olemme ihmisiä.
Jotkut pitävät ihmistä vain yhtenä eläinlajina. Ei ole suinkaan itsestään selvää eli yksinkertaista, mikä ihminen on. Uskonnolliselta kannalta on olennaista uskoa siihen, että meillä on taivaallinen Isä. Sellaisella identifioinnilla on suuri merkitys siihen, miten suhtaudumme itseemme ja lähimmäisiimme.
" Uskonnolliselta kannalta on olennaista uskoa siihen, että meillä on taivaallinen Isä."
Juu tätähän inkvisiittorit ja ristiretkeiläiset ovat miekoillaan takoneet ihmisten kalloihin vuosisatoja. Olen ollut kylläkin siinä uskossa, että tästä pimeästä keskiajasta oltaisi jo päästy ulos, mutta olen näköjään ollut väärässä.
Uskontoa on levitetty tavalla ja toisellakin, mutta vain rakentava tapa on oikea.
Miten voit olla näin sokea oman ajatuksesi puutteille? Juuri tämä "yhteinen identiteetti" oli Konstantinus Suuren motiivi kun hän päätti kutsua kaikki kirkkoisät Nikeaan. Maailmassa on jo yksi Katolinen kirkko vakiinnuttanut asemansa, miksi kuvittelet, että sinun versiosi olisi yhtään sen parempi?
Nyt sekoitat kirkon ja ihmisen toisiinsa. Aloitukseni koski sitä, mitä ihminen on eikä sitä mitä kirkko on. Konstantin Suuri halusi valtioonsa yhtenäisen uskonnon.
Konstantinus halusi helpommin hallittavissa olevan kansan. Kansan joka uskoo ja ajattelee samalla tavalla on yhtenäinen ja helposti hallittava. Konstantinus halusi siis luoda kansalaisilleen yhtenäisen identiteetin ts. tunkea kaikki ihmiset samaan muottiin aivan kuten sinäkin tällä yhtenäisellä identiteetilläsi. Ajatuksesi ei siis poikkea mitenkään Konstantinuksen ajatuksista kun esität tällaisen kysymyksen avauksessasi:
"Mikä merkitys sillä olisikaan, että löytäisimme ihmiskuntana
jonkun meille kaikille yhteisen identiteetin, joka olisi jotain jo
meissä olevaa ilman, että identifioisimme itseämme sosiaalisista
lähtökohdistamme käsin tai itsekkäitä tarpeitamme tyydyttäen?"
Tuon merkityksen Konstantinus oivalsi jo 1700 vuotta sitten tulokset on nähty ja koettu kertaalleen. Miksi nykyihmisen pitäisi toistaa samat virheet yhä uudelleen?
Nämä tämmöiset kommentit eivät ole lainkaan rakentavia.
Vihjailet jotain epämääräistä ikäänkuin sinulla olisi jotain sellaista tietoa mitä muilla ei ole, kysyttäessä et kuitenkaan ole pystynyt tietojasi perustelemaan, vaan livistät Mormonin kirjan paikalliseksi asiamieheksi.
Olet oikeassa siinä, että Konstantinus Suuren motiivit olivat poliittisia. Hän vaikutuksestaan kirkosta tuli valtionkirkko. Keisari nimitti kirkon johtajia. Tuo perinne jatkui Suomessakin, kunnes Martti Ahtisaari vaikutti uuteen perustuslakiin niin, että piispojen nimittäminen poistui tasavallan presidentiltä.
Se yhteinen identiteetti, jota toivon, on ihmisten omaan ymmärrykseen vetoava käsitys siitä, mitä ihminen syvimmiltään on eikä suinkaan kenenkään saneluun perustuva käsitys.
Ihmiskunnalla on yhteinen emotionaalinen spiritualiteetti josta kaikki uskontokunnat ammentavat voimansa.
"Se yhteinen identiteetti, jota toivon, on ihmisten omaan ymmärrykseen vetoava käsitys siitä, mitä ihminen syvimmiltään on eikä suinkaan kenenkään saneluun perustuva käsitys."
Jos viittaat tällä ihmisen oman ymmärryksen mukaiseen käsitykseen, että Raamattuun perustuvat uskonnot ovat humpuukia ja orjuuttaa ihmisiä syyllistämällä heitä asioista, joita he eivät ole tehneet, ja tämän takia tällaisiin negatiivisiin tunteisiin kuten pelko ja syyllisyys perustuvat pronssikaudelta peräisin olevat identiteetit olisi syytä jo heivata kaatopaikalle, niin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Jos taas yrität tarjota näitä negatiivisia uskonnollisia identiteettejä "ihmisen oman ymmärryksen mukaisina" ja vieläpä positiivisina niin enpä oikeastaan voisi olla kanssasi enempää erimieltä.
Ymmärrykseen vetoava käsitys voi syntyä Pyhän Hengen vaikutuksesta kuten muukin uskonnollista totuutta koskeva.
Aivan!
Sanomasi "Kaikille ihmisille yhteinen identiteetti olisi se, että
olemme Jumalan henkilapsia." on kuitenkin ajatuksena varsin omituinen.
Kuulumme osana meitä korkeamman voiman (Jumalan) järjestykseen. Mainittu voima on mm. elämän antaja. Tiedämme, ettei elämää synny ilman tuota voimaa. Ihminen ei pysty tekemään edes toimivaa vehnänjyvää.
Miten identifioidumme uskomuksilla henkilapsiin tai korkeimmassa kirkkaudessa pariutumiseen?
Edelleen uskon väkevästi vapautuvani inhimillisistä vieteistäni lopullisesti kuolemassa. Näin uskon käyvän myös sinulle Tapani. Tuollaiset esittämäsi ajatukset saattavat vakavasti häiritä vastuunkanto kykyämme tässä elämässä.
Mitä järkeä olisi koko kuolemisessa jos esimerkiksi sosiaaliviettiimme liittyvät vietit seuraavat meitä vielä kuoleman jälkeen hamaan ajattomuuteen.
Ajatuksesi viittaa Kilkerin tautiin, joka syötättää, juotattaa, naitattaa ja ajatuskin hyödyllisestä työstä suorastaan pyörryttää.
Turust
"Ymmärrykseen vetoava käsitys voi syntyä Pyhän Hengen vaikutuksesta kuten muukin uskonnollista totuutta koskeva."
Tilanteessa, jossa oletetaan, että tuollainen ulkoinen "voima" on olemassa, ei ole kyse ihmisen omaan ymmärrykseen perustuvasta asiasta, jota taas peräänkuulutit edellisessä viestissäsi, vaan PH:n sanelemasta käsityksestä jonka ihminen vain kuulee.
"Turust" kirjoitti. "Edelleen uskon väkevästi vapautuvani inhimillisistä vieteistäni lopullisesti kuolemassa."
Ilmoituksessa sanotaan, että kuoltuamme olemme saman hengen vaikutuksen piirissä kuin olimme eläessämme. Tiedämme Raamatun perusteella, ettei rakkaus häviä koskaan.
Koska meillä ei ole kuoleman jälkeen fyysistä ruumista ennen ylösnousemusta, tunne-elämämme ehkä poikkeaa elävien tunteista. Toimintakykymme on myös rajoittuneempaa. Ylösnousemuksen jälkeen saamme sen kirkkauden, jonka periaatteiden mukaan olemme valmiit toimimaan.
Tapani,
Se sinun pyhä henki on vain oman henkesi ja alitajuntasi toive ja inte, miten sinun mukaasi kaikkien muidenkin pitää se omaksua uskonnollisena totuutena - se vain on sinun henk.koht. totuutesi, ei muiden.
Kaiken lisäksi olet tosi törkeä, kun et anna sijaa muiden mielipiteille - heidän ja minunkin sanomiseni on yhtälailla oikea ja oikeutettu.
Kysymys on totuudesta. Se on kaikille sama.
"Kysymys on totuudesta. Se on kaikille sama."
..mutta ei näytä kiinnostavan sinua pätkääkään niin kauan kun se on ristiriidassa omien uskomustesi kanssa.
Tietokin on uskomus. Filosofian sanakirja: "...tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus." Uskomukseni eli tietoni on hyvin perusteltua.
Määritelmällisesti tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, mutta tällä ei ole mitään tekemistä sinun uskomustesi kanssa. Olet nyt jättänyt kokonaan tuosta määritelmästä huomiotta sen kannalta varsin keskeisen termin "tosi" joka viittaa totuuteen. Perustelusi eivät tee uskomuksistasi tietoa kun perustelusi eivät perustut totuuteen vaan subjektiivisiin tuntemuksiisi, joiden perusteella sivuutat joko osittain tai kokonaan objektiivisen tiedon maailmankaikkeudesta. Kun uskomuksesi eivät perustu totuuteen tai edes todellisuuteen, niin voimme perustellusti todeta, että sinun uskomuksesi eivät myöskään ole tietoa.
Eroaako totuutesi yleisesti vallitsevista tosiasioista?
Taas törmäämme jo monesti esillä olleeseen tosiasiaan, että myös kokemuksen kautta saa tosi tietoa. Looginen eli objektiivinen tieto ei ole ainoa tiedon ja totuuden laji, kuten jatkuvasti tunnut ajattelevan. Kuvitteletko ettei kokemus olisi todellisuutta?
Kun lukee Mormonin kirjaa, niin voi aivan perustellusti kokea sen olevan totta. Siitä seuraa monia muita totuuksia kuten se, että Kristuksen kirkko on palautettu.
Yleinen mielipide eli "yleisesti vallitsevat tosiasiat" eivät ole totuuden kriteeri. Aikanaan pidettiin tosiasiana, että maa on litteä kuin pannukakku, sillä jos se olisi pallo, niin pudottaisiin toisella puolella avaruuteen. Myös luultiin, että maa on keskus, jota kaikki muut taivaankappaleet kiertävät.
Uskonnollisesta totuudesta on nyt olemassa noihin verrattavia luuloja.
"Taas törmäämme jo monesti esillä olleeseen tosiasiaan, että myös kokemuksen kautta saa tosi tietoa."
Niin mitä sitten. Tämä tiedon laatu taas kertoo vain meidän omista kokemuksistamme.
" Looginen eli objektiivinen tieto ei ole ainoa tiedon ja totuuden laji, kuten jatkuvasti tunnut ajattelevan."
Näytät sotkevan tiedon lajit pyrkimällä väittämään, että subjektiivinen kokemus kertoo jostain muusta kuin kokemuksesta itsestään.
"Kuvitteletko ettei kokemus olisi todellisuutta?"
Kokemus on todellinen ja sellaisenaan kertoo tietoa itse kokemuksesta, mutta ei mistään muusta.
"Kun lukee Mormonin kirjaa, niin voi aivan perustellusti kokea sen olevan totta."
En epäile hetkeäkään ettet voisi kokea näin, mutta kokemuksesi kertoo vain kokemuksesta itsestään. Kokemuksesi ei kuitenkaan kerro itse kirjan väitteiden todellisuudesta tuon taivaallista.
"Siitä seuraa monia muita totuuksia kuten se, että Kristuksen kirkko on palautettu."
Ei seuraa. Ainoa mitä tästä voidaan päätellä, että olet lukenut jotain emotionaalisesti palkitsevaa, mutta kirjan tapahtumien todellisuudesta, johon oletuksesi tämän tiedon laadusta näytät jatkuvasti ulottavan, se ei kerro tuon taivaallista.
Jotta pystyisit keskustelemaan totuuksista sinun tulisi ensin sisäistää millaista tietoa milläkin tavalla karttuu, mutta tämä tuntuu sinulta olevan täysin hukassa.
Millaisissa tosiasioissa olisi syytä sitten hylätä oman järjen käyttö?
Häh? Sanoit: "Kokemus on todellinen ja sellaisenaan kertoo tietoa itse kokemuksesta, mutta ei mistään muusta." Kokemus antaa tietoa siitä, mitä koetaan eli mitä kokemus koskee. Kun koetaan jotain, ei olennaista ole kokemuksen fysiologia vaan asia, ilmiö, tms. joka kokemuksellisesti todetaan. Voimme asennoitumisellamme värittää kokemustamme muuksi mitä se varsinaisesti on. Totuudellisuus on sitä, että ilmaisemme asian tai kokemuksemme itsellemme sellaisena kuin se on. Uskonnolliset kokemukset ateisti tulkitsee pelkäksi fysiologiaksi kuten sinusta voi havaita ja - kokea.
"Kun koetaan jotain, ei olennaista ole kokemuksen fysiologia vaan asia, ilmiö, tms. joka kokemuksellisesti todetaan."
Kokemus ei kerro itse koettavasta asiasta mitään, ainoastaan sen miten ihminen asian kokee. Kuten aiemmin totesin, käsityskyvyssäsi todellakin on merkittäviä puutteita niiltä osin kun tulkitset millaista tietoa erilaiset tietolähteet oikeasti tarjoavat. Luonnollisesti jos kuvittelet saavasi jotain arvokkaampaa tai asiasisällöllisesti erilaista tietoa, kuin kulloisestakin lähteestä todellisuudessa saadaan, syntyy mielessäsi varsin vääristynyt kuva todellisuudesta.
Etteikö mitään! Kovin on kummallinen tämä ajatuksesi: "Kokemus ei kerro itse koettavasta asiasta mitään, ainoastaan sen miten ihminen asian kokee." Jos noin olisi, niin emme voisi luottaa kokemaamme. Tietysti meidän tulee myös ymmärtää kokemamme, jotta sillä olisi merkitystä. Uskonnollisissa kysymyksissä ja muissakin Pyhä Henki antaa meille ymmärrystä totuudesta. Sen avulla voimme punnita kokemuksiamme. Meillä on totuuden tuntuun mahdollisuus, mutta mahdollisuus myös torjua se, mikä on totta.
Oman järjen käyttöä ei tule hylätä missään, mutta on syytä myöntää oman järkensä rajat. Omien rajoitustensa myöntäminen on totuudellisuutta. Sokrates oli viisas, koska hän tiesi ettei tiedä mitään. Se oli hänen järkensä tuottama viisaus.
Todella on niin, ettei ihminen omin keinoin eli järkeilemällä voi tietää mitään tämän kokemusmaailmamme ulkopuolella olevasta. Ilmoitukset ovat ainoa tapa saada sellaista tietoa ja ymmärrystä.
"Jos noin olisi, niin emme voisi luottaa kokemaamme."
Ihminen joka katsoo vaikkapa kuuta voi kokea voimakkaan kokemuksen, että siellä asuu kveekarin näköisiä ihmisiä tai katsoessaan aurinkoa kokee sen olevan selestisesti korotettu paikka jossa asuu selestisen kirkkauden saavuttaneita hahmoja, näinhän Joseph Smith sanoi näistä taivaankappaleista. Nämä kokemukset eivät kerro näistä taivaankappaleista kuitenkaan yhtään mitään. Henkilö joka tuollaisia esittää on vakavasti harhainen, eikä hänen kokemuksilleen mistään asioista voi antaa mitään arvoa ilman kunnollista objektiivista näyttöä yhtään mistään, vaikka hän kuinka vakuuttelisi kuinka hänellä on asiasta totuuden tuntua.
Mainitse yksi ilmoitus, joka on varmuudella peräisin Jumalalta!
Sokrates oli viisas ja nöyrä mies.
Narsistiselle persoonallisuudelle on kovin vaikea myöntää oman järkensä rajat, se merkitsisi hänelle turvattomuutta ja epävarmuutta.
Sen takia narsisti yrittää sovittaa yhteen väkisin asioita jotka eivät helposti menee yhteen.
Järjellä, tunteella ja kokemuksella kohtaamansa ristiriidat hän yrittää ratkaista self made man tyyliin pysyvillä patentoiduilla löydöksillään.
Tässä oma persoonallisuus karkaa lapasesta ja ajautuu helposti elämään muiden kokemaa elämää.
Narsisti ei huomaa ratkaisuidensa yhteyksiä omaan lapsuuteensa. Äidin rakkautta vaille jäänyt kuvittelee saavuttavansa elämässäoppimisyrityksissään saman turvallisuuden tunteen- jota vaille hän on jäänyt.
Jumala on varannut hänelle oikeudenmukaisuudessaan jotain aivan poikkeuksellista ylimääräistä hyvää kompensaatioksi varhaisesta menetyksestä.
Vaikuttaa siltä, että olet sekoittanut vertauskuvat siihen, mitä niillä kuvataan.
Konkreettisin eli käsiin otettava ilmoitus on Mormonin kirja. Sen ja muuta aineistoa voit saada ilmaiseksi tästä:
http://mormonit.fi/ota-meihin-yhteyttae/tilauslomake.html
Tapani miksi pakenet omaa vastuutasi asiamies positioon?
Voithan sinä kertoa aivan avoimesti minkä ilmoituksen sinä varmuudella koet nimenomaan Jumalalta peräisin olevaksi.
Henkilökohtainen ilmoitus minulle Mormonin kirjan totuudesta on Jumalalta peräisin tai täsmällisemmin sanoen Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyisin.
No tämähän on hyvä-- tätä sinä olet aina tavoitellut. Mormonin kirja on mainio kirja jota voit suositella kaikille.
Mitä vertauskuvallista siinä on, että Joseph Smith sanoi kuussa asustelevan ihmisiä jotka pukeutuvat kveekareiden tavoin?
"Henkilökohtainen ilmoitus minulle Mormonin kirjan totuudesta on Jumalalta peräisin tai täsmällisemmin sanoen Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyisin."
Todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että tämän elämyksen on synnyttänyt epäterve riippuvuutesin uskonnosta.
Ennen MAP-kirkkoon tutustumista olin tavanomainen epäaktiivi luterilainen. Filosofiaa olen pohdiskellut ja elämän tarkoituksen selvittäminen on ollut aina mielessä.
Niin ennen olit tältä osin "normaali", mutta sittemmin addiktoiduit mormoniuskoon ja, kuten monet muutkin addiktit, olet sokea omalle ongelmallesi kuvitellen "väärinkäyttösi" olevan hallinnassa.
Miksi edes kysyt tällaista: "Millaisissa tosiasioissa olisi syytä sitten hylätä oman järjen käyttö?" Aina pitää olla järki mukana, mutta rakentavalla tavalla. "Se mikä ei rakenna ei ole Jumalasta."
Kuka sitten määrää sen rakentavan tavan?
Voimme valita mielentilamme ja asenteemme miten suhtaudumme. Joku etsii kaikesta arvosteltavaa ja moitittavaa, toinen etsii myönteistä ja rakentavaa, sellaista, joka on arvokasta tavalla tai toisella. Meillä on arvotajunta.
Meillä on omat mielikuvamme ja voimme itse vaikuttaa mielentilaamme ja asenteisiimme. Olen jälleen samaa mieltä kanssasi. Meillä on myös kulttuurimme arvotajunta.