Paha äitipuoli ja adhd-lapsi

Ota yhteyttä adhd-liittoon ja kysele onko paikkakunnallasi vertaistukiryhmää.

Kysy terveydenhuollosta saisitko sinä apua arjen jaksamiseen, koska perheessänne en erityistukea tarvitseva lapsi.

Keskustelkaa kolmistaan (lapsen isä, lapsen äiti (ehkä hänen kumppaninsa, jos on) ja sinä) ja sopikaa yhteiset kasvatussäännöt, joita kaikki sitoutuvat noudattamaan, näin adhd-lapsellakin on helpompaa, kun ei tarvitse pitää mielessään sinun sääntöjäsi, isän sääntöjä, äidin sääntöjä ja niiden toteutusta. Adhd menee todella helposti sekaisin noin monien erilaisten kasvatuskäytöntöjen kanssa. Kaikki lapset menevät, mutta adhd erityisesti. Sitten ADHD luovuttaa, kun tajuaa että sekään ei auta, että edes yrittää toteuttaa jotain sääntöä ja palaa vanhaan tuttuun ja turvalliseen tapaan, vaikka se olisi sitten se, että "kaikki huutaa", mutta se on hänelle tuttu tapa jonka säännöt (= minä teen väärin ja sitten minulle huudetaan) hän hallitsee. Tuo nyt siis vain esimerkkinä :)


On hyvä, että olet lukenut ADHD:sta, mutta suosittelen lämpimästi pyytämään perheen ulkopuolista apua siihen lisäksi. SIeltä saa juuri niitä käytännön vinkkejä. Sinun ei tarvitse kasvattajana olla yksin tämän asian kanssa. Kun teitä on kolme, niin olisipa mainiota, jos kaikki menisitte hakemaan kasvatusapua ja voisitte siellä yhdistää voimavaranne. Tai ainakin te kaksi: sinä ja miehesi.

KELAkin järjestää kuntoutuskursseja (jotkin niistä ovat koko perheelle tarkoitettuja). Varmasti koulun kauttakin asia voisi lähteä eteenpäin, etenkin jos lapselle ollaan jo suunnittelemassa lääkitystä. Psykologille voisi vaikka esittää toiveen muidenkin tukitoimien järjestämisestä. Tuo tarkoittaa lähinnä niitä käytännön niksejä ja vinkkejä, joita kaiketi juuri kaipasit.

Onhan niitä muitakin juttuja, mutta jos ainakin saisit selvitettyä vertaistukiryhmätoiminnan paikkakunnallasi tai kysyttyä mt-toimistosta/koulupsykologilta tukitoimia teille vanhemmillekin, niin varmasti lähtee asiat rullaamaan eteenpäin!

hei,

Luin viestisi ja itselläni on kaksi oppimisvaikusdiagnoosin saanutta lasta,,toinen suorittanut normi ammattikoulun ja toinen loppusuoralla. Nuorimmalla lapsella on lievä adhd-diagnoosi. Hänellä se diagnosoitiin 5-vuotiaana. Koskaan kun ei lapsia saisi verrata toisiinsa mutta hän oli pienestä alkaen vilkaampi kun muut ja saattoi pomppia tekemisestä toiseen. No onneksi tartuin asiaan ajoissa ja pääsimme tutkimuksiin ja saimme diagnoosin. Hänellä tulee kausia jollon on vilkaampi kun yleensä. Niin oppimisvaikeuksista "kärsivien" kanssa kuten hänenkin kanssaan pitää olla tavallaan rytmitetty päivä (ainakin pienempänä) tietää mitä tehdään ja milloin tehdään. Eikä esim. kauppaan lähdetty kun sanotaan että nyt lähdetään vaan sanotaan näin että tuntia aikaisemmin,,näin lapsi osaa tehdä leikkinsä ja muut tekemisensä niin että voi keskeyttää ne. Lisäksi näille lapsille ovat monet uudet asiat vähän vaiketa,,eli tarkoitan että heitä pitää valmistaa niihin ja kertoa,,esim. hammaslääkärikäynti,,lääkärikäynnit,
ym. asiat.

Tiedän että adhd-lapsen kanssa väsyy helposti varsinkin jos hän on erittäin vilkas ja mielialat saattavat myös muuttua,,kiukunpuuskat,,hän voi vetää pöytäliinan lattialle kiukuissaan,,heittää muuta lattialle,,huutaa,,kiukutella,,kun oma lapseni oli pieni otin hänet tiukkaan halaamisotteeseen ja istuimme lattialla,,vähitellen hän rauhoittui.

Elikkä rytmitys päivään, kerro etukäteen asioista mitä teette, ei liian äkkinäisiä käänteitä,,yritä olla menettämättä hermoja ja huutamatta,,niihin lapsi reagoi hyvinkin..Ja lasta voi myös rasittaa juuri se kun on kahdessa kodissa ja kummassakin erilaiset säännöt ja tavat,,ne pitäisi olla samanlaiset.

Siihen että lapsi ei muista, tai sekoittaa asioita auttaa vaan se että jaksaa kärsivällisesti selitää mitä tekee tai hakee ja mahdollisesti (en tiedä minkä ikäinen hän on) mutta ottaa käyttön kuvia ja laittaa esim. pesukoneen kylkeen sen kuva jne..Ja se että lapsi saattaa puhekielessä myös sekoittaa asioita keskenään etsiä vastinetta niin oikea sana löytyy etsimällä yhdessä.

Ja vielä jos ja kun lapsi saa kiukun/raivonpuuskan neuvon että siihen ei kannta mennä mukaan samalla raivolla/kiukulla. Mutta tiedän että ei ole helppoa.

Oma lapseni pitää askartelusta ja piirtämisestä,niitten kanssa hän rauhoittuu ja jaksaa tehdä ne loppuun.

Yrittäkää keskustella kaikki,,lapsen biologiset vanhemmat ja kummankin uudet puolisot sekä lapset yhdessä miten toimia tämän lapsen parhaaksi,,että kaikilla on hyvä olla.

Mukavaa Uutta Vuotta 2012

Hei. Ymmärrän hyvin tuskatumisesi tilanteeseen, itsellänikin on joskus hermot kireällä, vaikka miehen kanssa molemmat ollaan samoilla linjoilla. Meillä siis on viisivuotiaana diagnosoitu yksi, kahdella muullakin on omia erikoisuuksiaan, mm. aistitoimintojen kanssa jokaisella ongelmatilanteita aiheuttavia piirteitä. Vanhin on ollut pienryhmässä liki koko koulu-uransa ajan, mutta siltikin koulunkäynti on haastavaa. Mm. läksyjen tekoon tavitsee meistä toisen.

Mutta yksi kokemus meille oli hyvä. En tiedä missäpäin asutte, mutta me saimme tilaisuuden vuosia sitten päästä Niilo Mäki-instituutin perhekouluun. Vasta siellä kohtasimme heitä, joita emme luulleet olevankaan, eli säännöllisesti vertaistukea, sekä paljon hyviä vinkkejä arjen kaaoksen hallintaan. Mistään muusta ei ole ollut yhtä paljon hyötyä. Sieltä sai mm. ihan käytännön vinkkejä, miten ongelmatilanteista voi selvitä, ja ne ongelmatilanteet eivät ole samanlaisia, kuin ns. normaalilapsella. Tämä toiminta on nykyään useissa kaupungeissa jo säännöllistä, ja jos oikein muistan, niin kela osallistui kustannuksiin mm siten, että jos aiheutui töistä poissaoloa, niin kuluihin sai hakea kelalta korvausta. Itse emme hakeneet, joten summaa en tiedä. Meille aikanaan tehtiin jokin lausunto erikoissairaanhoidosta, mutta nykyisin kai pääsy ryhmiin on helpompaa, kun näkyvät mainostavan päiväkotienkin ilmoitustaululla. Tämä oli siis ainakin silloin täysin maksutonta toimintaa. Mutta sitoutua siihen piti. Lapsille oli hoito siksi ajaksi.

Älä odota lääkkeestä mitään ihmeparannusta aiheutuvan. Jotenkin itseäni ainakin aikanaan helpotti se asian tunnustaminen, että tämä nyt on tätä. Ja lapsi kyllä edistyy koko ajan, joskus arjessa sen muistaminen on vain hankalaa. Yrittäkää löytää arjesta positiivistakin. Ettei se mene kokonaan ja ainoastaan negatiiviseksi ja kaikille raskaaksi. Tilanne ei nimittäin ole helppo kelleen, ehkä sille lapselle itselleen jopa hankalin. Uskoisin, että kaikkein paras tuen muoto onkin nimenomaan vertaistuki. Mm- verkossa toimii suljettuja vertaistuen ryhmiä, joihin ei ketä vaan huolita mukaan, juuri sen vuoksi, että siellä voisi oikeasti avautua ilman pelkoa tietämättömästä leimaamisesta, joihin näillä julkisilla törmää. Valitettavasti en tiedä, mitä kautta niihin mukaan pääsisi, kun itse en ole niissä toiminnoissa mukana :(

Kun kerran lapsi on teillä ja sinä varmaan laitat ruuan, kokeile säätää lapsen ruokaa sellaiseen suuntaan että pastaa, leipää ja perunaa on vähemmän ja pitemmän kylläisyyden antavaa rasvapitoista lihaa, rasvaista kalaa, voita, oliiviöljyä on hiukan enemmän.

Rasvojen mukana tulee myös rasvaliukoisia vitamiineja, ja rasva yksinäänkin jo rauhoittaa niin aikuista kuin lastakin tuomalla moneksi tunniksi kylläisen tunteen jolloin se kiusallinen "pikkunälkä" ei ole kimpussa, ja kaiken lisäksi tällainen ruokavalio pitää verensokeria tasaisempana.

Tärkkelyspitoisella eli korkeahiilihydraattisella eli sokereita sisältävällä ruualla nousee ja laskee verensokeri vauhdilla ja se näkyy lapsen levottomuutena ja kyvyttömyytenä olla rauhassa ja keskittyä. Ihan terveilläkin. ADHD diagnoosin saaneet tarvitsevat apua rauhoittumiseen, ja usein jo ruokaa hiukan muuttamalla saa eron aikaan. Levoton käytös kun ei ole aikuisellakaan tahallista, jos on huolimattomuuttaan elänyt päivän pelkällä kahvilla ja Marspatukoilla. Lapsilla tämä näkyy paljon herkemmin.

Talveksi varsinkin kannattaa ottaa extra D3-vitamiinia, se vaikuttaa yllättävän moneen asiaan.

Googlaa näitä asioita ja etsi tietoa miten päivän ruoka vaikuttaa ADHD:hen, uskon että saat siitä käytännön apua ilman että tarvii muuttua keittiöpsykologiksi. Kyse on kuitenkin ihan tavallisesta ruuasta, viime vuosina vaan on menty niin äärivähärasvaiseen suuntaan koulussakin, että se jättää nälkäisen olon jolloin ei jaksa keskittyä.

Jos ruoka yksin ei auta, etsi lisätietoa, pystyt kyllä löytämään avun ja elämänne muuttuu hallitummaksi ennen kuin vuosi on pitkälläkään.

mä komppaan kanssa tätä ruokajuttua! Nopeat hiilarit pois ja tilalle pitkäkestoisia...puuroja sun muuta, hedelmiä ja kasviksia...semmosta tavallista tylsää ruokaa, vähän pizzaa sun muuta herkkua...mun kaveri on hoitanu Asperger-poikaa ruokavaliolla ja hyvin tuloksin...niitä raivareita vähemmän kun ei ole nälkä...ja se adhd-liitto, se on tosiaan hyvä, heillä on sopeutumisvalmennuskursseja.
Käy myös papunet.fi sivuilla, siellä on kuvia joista voit tehdä esim. aamun kulun ennen kouluunlähtöä...kuvat kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Sun ei tartte "huutaa" kun käytät kuvia! ;D Usein pojilla puheenpajatus mennee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kysy siltä koulupsykologilta ohjeita kuvien käyttöön. Suosittelen!
voit tehdä ohjeet vaik jääkaapin oveen ja oman huoneen oveen jne kuvatyökalulla, helppoa ja simppeliä!
Opasta toki ensin...
http://papunet.net/tietoa/materiaalit/kuvapankki.html

Ymmärrän kuinka vaikeaa voi olla adhd-lapsen/nuoren kanssa, varsinkin kun kyseessä ei ole oma lapsi. Jos adhd:n ymmärtäminen on jo lapsen biologiselle vanhemmalle välillä vaikeaa, on se vielä haastavampaa muille läheisille.

Itse olen 16-vuotiaan adhd-pojan äiti. Ja eivät ne haasteet ole vieläkään ohi, nyt kun teini-iässä vielä hormoonivaihtelut tulevat mukaan kuvioon, olen myös ollut monesti pojan pärjäämisen suhteen epätoivoinen. Koulu ei sujunut kovinkaan hyvin, oli osan aikaa erityisluokalla, sitten taasen normiluokalla, lääkitys auttoi osittan, mutta eihän se mikään ihmelääke ole, tosin tasoittaa pahimmat särmät.

Olen yrittänyt selittää läheisille (ja avomiehelleni, joka ei ole pojan isä) että pojan piuhoitukset eivät vain mene samoin kuin muilla, sillä vaan ajatukset menevät aivan toista rataa. Mitä tulee sääntöjen noudattamiseen, adhd-lapsi on aika teflonpintainen... monesti luullaan että lapsi on ymmärtänyt mitä hänelle sanotaan, tosiasiassa sillä kertaa 80% on valunut ohi. Eivät he tee tätä tahallaan, tai ollakseen ilkeitä, vaan adhd-lapsi saattaa jäädä pohtimaan sitä ihan alkua mitä on sanottu, ja loput vaan menee ohi. Heidän on vaikeaa sisäistää teoriaa, eli puhuttua tai luettua. Kuvat auttavat, kuten myös yksinkertainen lista päivittäin tehtävistä asioista.

Toisaalta taasen suurimmalla osalla adhd-henkilöistä on omia todella mahtavia lahjakkuuksia. Niin on minunkin pojallani. Hänen ymmärtämys ja osaaminen atk-asioissa on käsittämätöntä. Hoitaa ja huoltaa koko lähipiirin tietokoneet ja muut elektroniikkalaitteet. Asentaa uusiksi televisiot ja tietokoneet. Poika on myös todella herttainen ja herkkä, avulias ja antelias. Kun ajatukset eivät pojan päässä kulje samalla lailla kuin miten ne meillä itsellämme menee, tulee väistämättä konflikteja.

Arjen askareita helpottaa huomattavasti kun antaa lapselle/nuorelle vain yhden tehtävän kerralla. Jos annat listan asioita tehtäväksi, unohtuu niistä suurin osa, tai lapsi yrittää selviytyä listan hommista nopeasti, jolloin helposti hutiloidaan. Eli yksi homma ja kun se on tehty kunnolla, sitten vasta seuraava. Kehua pitää kun on tehnyt oikein ja hyvin, ja asiallisesti jaksaa selittää jos jotain ei ole mennyt oikein.

Ei ole tämä helppoa adhd-lapselle/-nuorelle. He jossain vaiheessa kokevat olevansa "separeita", tai ainakin että eivät ole normaaleja, ja varsinkin teini-iässä he todella haluaisivat olla samanlaisia kuin kaikki muut. Tavallaan sama näkyy jo ala-asteella, ja lisääntyy sitten yläasteella, usein opettajat pitävät heitä häirikköinä, ja adhd-lapsia myös kiusataan koulussa.

Jos ajattelet asiaa tällaisen adhd-lapsen kannalta, häntä jatkuvasti moititaan asioista joita hän ei voi käsittää olevan väärin. He ovat opettajien silmätikkuina, kun eivät osaa mukautua (aikuisten mielestä helppoihin) sääntöihin. Kotona nalkutetaan tekemättömistä asioista, huomautellaan lähes kaikesta. Jos lapsen itsetunto ei ole poikkeuksellisen hyvä ja kehittynyt jo varhaisessa lapsuudessa, tulee varmasti jatkuvan lyttäämisen mukana itsetunto-ongelmia.

Suosittelen että asiat yksinkertaistetaan, pidetään kiinni niistä tärkeimmistä säännöistä. Opitaan keskeyttämään överiksi menevä käytös asiallisesti, ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä. Ja mitä tuossa muutamassa kirjoituksessa sanottiin ruokavaliosta, se sitten todellakin pitää paikkansa että sokerit varsinkin "rundaavat" lisää, ehdoton pahis on myös energiajuomat. Kaikessa kohtuus, mutta ruokavaliota kannattaa noudattaa, ei tee huonoa muullekaan perheelle!

Ja ennen kaikkea muista, sinä olet se aikuinen ja sinulta voi siksi odottaa enemmän. ADHD-lapsen kanssa on haastavaa elää, mutta se on vielä haastavampaa henkilölle itselleen.

Jos ongelmia vain on ja on, tulee seuraavaksi lapsen biologiset vanhemmat ottaa puhutteluun. Jämerä asiantuntija selittäköön heille, että poika tarvitsee paljon kuria, säännölliset elämäntavat ja tietysti rakkautta. Että pojasta tulee luuseri tai vankilakundi jos nyt äiti ja isä löysäisevät pojan kasvatuksen suhteen. Itse lähin auttajasi ja pojan isän puhuttaja voisi olla neuvolapsykologi, jos sattuu sopiva kohdalle. Olisi maksutonta ja isänkin läsnäolo olisi helppo toteuttaa. Ota huomioon, että ADHD on perinnöllistä, eli todennäköisesti ainakin toinen vanhemmistakin on (diagnosoimaton) ADHD. Tällöin vanhemmalla saattaa itsellään puuttua kykyä pitkäjänteiseen kasvatustyöhön. Hyvä että olet olemassa, olet juuri tässä vaiheessa arvokas lisä pojan perheeseen. Sinulla sentään on kykyä, halua ja taitoa auttaa poikaa.
Isänsäkin pitäisi olla kiitollinen sinulle hyvästä yrityksestä.
Onko pojalla mitään harrastusta, jossa hän saisi onnistumisen kokemuksia? Koettakaa järjestää, vaikkapa isä poika, jokin sopiva urheilulaji (karate, paini tms.) tai vaikka rumpujen hakkaaminen, jotakin järjellistä tekemistä. Kukaan ei kai ollut maininnut selkeitä yhteisesti sovittuja rajoituksia tietokoneen ja pelien käytössä. Poika ei ehkä aikuisenakaan osaa lopettaa näitä omatoimisesti, vaan selkeät säännöt ovat tarpeen, esim. ruutuaika (TV, pelit ja tietokone) arkena max. 2 tuntia ja viikonloppuna max. 4 tuntia. ADHD:t ovat eteviä kehittämään addiktioita näyttöjen äärellä kökötykseen ja tämä aika on aina pois muusta oppimisesta, motoriikan kehittämisestä ja fyysisestä liikunnasta. Huonoimmin käyttäytyy varmaan erityislapsi, joka syö ja juo mitä sattuu, istuu ajanvietteidensä äärellä liikkumatta, eikä liiku reippaasti päivittäin. Omega-3:t olette varmaan jo kokeilleetkin?
Miten lääkityksen alku on sujunut?

ADHD ei mene ohi ajan myötä.Sen kanssa pitää elää lopun ikänsä.Eikä tietääkseni ole olemassa 'lievää' ADHD:ta.Minulla on ADHD-tyttö,joka on sen lisäksi myös vammainen.Oli lapsi sitten oma tai puolison mukanaan tuoma,taikka vaikka lapsenlapsi,niin ADHD-lapsen kanssa eläminen on rankkaa.On minulleki tullut välillä mieleen lähettää lapsi Kiinaan asti.Niin rakas kuin onkin,mutta välillä palaa loppuun.