Sinä sanot, ettet koskaan unohda missä olit kun
kuulit uutiset Syyskuun 11. päivä. En minäkään.
Minä olin 110:ssä kerroksessa, savuntäyteisessä
huoneessa miehen kanssa, joka soitti vaimolleen
kertoakseen tälle hyvästi. Pidin kiinni hänen
tärisevistä käsistään, jotta hän pystyi
painelemaan puhelinnumeron. Annoin hänelle rauhan
sanoa; ´Rakas, en pääse täältä pois, mutta kaikki
on kunnossa - olen valmis lähtemään.´
Soiton tullessa olin hänen vaimonsa kanssa, joka
syötti lapsilleen aamiaista. Pidin häntä pystyssä
kun hän yritti ymmärtää miehensä sanat ja kun hän
tajusi, että miehensä ei tulisi illalla kotiin.
Olin portaikossa, 23:ssa kerroksesa kun eräs
nainen huusi minua avukseen. ´Olen koputtanut
sydämesi oveen yli 50 vuotta´ sanoin, ´totta kai
näytän sinulle tien kotiin, mutta vain jos uskot
minuun nyt´.
Olin rakennuksen pohjakerroksessa papin
lohduttaessa ja siunatessa loukkaantuneita ja
hätääntyneitä sieluja. Vein hänet kotiin
paimentamaan laumaansa taivaassa. Hän kuuli
ääneni ja vastasi.
Olin kaikissa niissä neljässä lentokoneessa;
jokaisessa istuimessa, jokaisessa rukouksessa.
Olin miehistöjen kanssa kun koneet kaapattiin.
Olin uskovien matkustajien sydämissä lohduttaen
heitä ja varmistaen heille, että heidän uskonsa
on pelastanut heidät.
Olin Sydneyssä, Phoenixissa, Lontoossa,
Heinolassa, Soulissa. Seisoin sinun vierelläsi
kun kuulit nuo hirveät uutiset. Tunsitko
läheisyyteni? Näin jokaisen naaman. Tiesin
jokaisen nimen - vaikka jokainen ei tiennyt
minua. Jotkut tapasivat minut ensimmäistä kertaa
86:ssa kerroksessa. Joku huusi minua viimeisellä
henkäyksellään. Jotkut kuulivat kutsuni savun ja
liekkien läpi, ´Tule luokseni... tätä tietä...
ota käteni´. Jotkut kielsivät minut viimeisen
kerran elämässään. Mutta minä olin siellä.
Sinä et ollut noissa torneissa tuona
Tiistaiaamuna. Mutta jos olisit ollut, olisitko
huutanut minua? Syyskuun 11. päivä ei ollut sinun
matkasi loppu. Mutta jonakin päivänä sinun
matkasi loppuu, ja minä olen siellä sillä
hetkellä sinua varten.
´Etsi minua nyt kun minut voi vielä löytää.
Sitten, minä hetkenä hyvänsä, kun sinun aikasi
koittaa, olet valmis lähtemään. Aion olla
portaissasi sinun viimeisellä hetkelläsi.´
kuulit uutiset Syyskuun 11. päivä. En minäkään.
Minä olin 110:ssä kerroksessa, savuntäyteisessä
huoneessa miehen kanssa, joka soitti vaimolleen
kertoakseen tälle hyvästi. Pidin kiinni hänen
tärisevistä käsistään, jotta hän pystyi
painelemaan puhelinnumeron. Annoin hänelle rauhan
sanoa; ´Rakas, en pääse täältä pois, mutta kaikki
on kunnossa - olen valmis lähtemään.´
Soiton tullessa olin hänen vaimonsa kanssa, joka
syötti lapsilleen aamiaista. Pidin häntä pystyssä
kun hän yritti ymmärtää miehensä sanat ja kun hän
tajusi, että miehensä ei tulisi illalla kotiin.
Olin portaikossa, 23:ssa kerroksesa kun eräs
nainen huusi minua avukseen. ´Olen koputtanut
sydämesi oveen yli 50 vuotta´ sanoin, ´totta kai
näytän sinulle tien kotiin, mutta vain jos uskot
minuun nyt´.
Olin rakennuksen pohjakerroksessa papin
lohduttaessa ja siunatessa loukkaantuneita ja
hätääntyneitä sieluja. Vein hänet kotiin
paimentamaan laumaansa taivaassa. Hän kuuli
ääneni ja vastasi.
Olin kaikissa niissä neljässä lentokoneessa;
jokaisessa istuimessa, jokaisessa rukouksessa.
Olin miehistöjen kanssa kun koneet kaapattiin.
Olin uskovien matkustajien sydämissä lohduttaen
heitä ja varmistaen heille, että heidän uskonsa
on pelastanut heidät.
Olin Sydneyssä, Phoenixissa, Lontoossa,
Heinolassa, Soulissa. Seisoin sinun vierelläsi
kun kuulit nuo hirveät uutiset. Tunsitko
läheisyyteni? Näin jokaisen naaman. Tiesin
jokaisen nimen - vaikka jokainen ei tiennyt
minua. Jotkut tapasivat minut ensimmäistä kertaa
86:ssa kerroksessa. Joku huusi minua viimeisellä
henkäyksellään. Jotkut kuulivat kutsuni savun ja
liekkien läpi, ´Tule luokseni... tätä tietä...
ota käteni´. Jotkut kielsivät minut viimeisen
kerran elämässään. Mutta minä olin siellä.
Sinä et ollut noissa torneissa tuona
Tiistaiaamuna. Mutta jos olisit ollut, olisitko
huutanut minua? Syyskuun 11. päivä ei ollut sinun
matkasi loppu. Mutta jonakin päivänä sinun
matkasi loppuu, ja minä olen siellä sillä
hetkellä sinua varten.
´Etsi minua nyt kun minut voi vielä löytää.
Sitten, minä hetkenä hyvänsä, kun sinun aikasi
koittaa, olet valmis lähtemään. Aion olla
portaissasi sinun viimeisellä hetkelläsi.´
Vastaukset 9
Vanhimmat
...vänkä tarina,selvää sci-fi ainesta!
Herättävä teksti.
...'Olin hämilläni, kun muuan arabimies kutsui
minua tuona syyskuun 11. päivänä kesken aamup...
tai olihan ilta, olin juuri toisella puolella
maapalloa kun kutsu kävi amerikkaan. Mies kutsui
minua Allahiksi, se on minun Alias, hän oli
matkustajalentokoneen pilotti. Hänen oli määrä
ajaa kone päin isoa pilvenpiirtäjää, mutta hän oli
uskossaan heikko ja minä riensin avuksi. Sanoin
hänelle: Poikaseni, ole rohkea, minä odotan sinua
kohta kotiin. Tartuin hänen käteensä ja hän sai
siitä voimaa, hän oli onnellinen.
Jälkeenpäin mietin olinko sittenkään kovinkaan
viisas, sillä tuli siitä sitten helvetinmoinen
duuni loppupäiväksi....'
niin miksi et tehnyt mitään estääksesi tragediaa?
Olipa hieno teksti. Typerä ja taikauskoinen mutta
hienosti kirjoitettu.
Unohdit mainita että olit niitten terroristen
kanssa ja veit nekin riemuiten taivaaseen.
Alkuperäisen tekstin kirjoittaja on minulle
tuntematon. Käänsin tekstin suoraan ja niin
lähelle alkuperäiseen tyyliin kun osasin
englannista.
Menikö terroristit taivaaseen? Ne oli varmaan
hartaimmat uskovaiset koko porukasta.
voisti kunnoittaa edes sen verran, että mainitset
alkuperäisien tekstin kirjoittajan. Tämä kuuluu
jo hyviin tapoihin (tosin copy/pastaaminen
keskustelupalstalle ei ole kovin korrektia).
...piiriin tuo raamatun kopioiminen kuuluu?
Voiko esim. seurakunta siitä jotain vaatia?!?
Tosin sehän on jo niin vanhentunutta ja
fiktiivistä,etten luule kenenkään sitä nyt niin
tosissaan ottavan(siis normaalien ihmisten)!