Kansanedustaja Hanna Mäntylän (PS) Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa eilen julkaistu kirjoitus:
"Vanhojen puolueiden paniikkia ja toistensa sättimistä seuratessa tuntuu, että aika moni - ja syystäkin.
Perussuomalaisten tekemä välikysymys on tiistaina eduskunnan käsittelyssä ja ministerimme joutuvat vastaamaan kysymyksiin, joita he eivät haluaisi kuulla.
Pilipalipuheet siitä, että Suomen perustuslakia ja itsenäisyyttä kunnioitetaan jatkuvat.
Perustuslakivaliokunta antoi lähes yksimielisen kannanoton asiaan evästäessään ministereitämme ns. huippukokoukseen – Suomi vaatii päätöksissä jatkossakin yksimielisyyttä.
Huippukokouksen tuomisina oli kuitenkin pääministeri Kataisen alaviite ja viesti siitä, että Suomen tuleva paikka on osana liittovaltiota sekä, että Suomen budjettivalta ollaan antamassa aivan muualle, kuin sinne minne se kuuluu - eli eduskunnalle. Tokihan Kokoomuksen harjoittamassa tuolileikissä – ”kuka ehtii ensimmäisenä istumaan ei välttämättä saa pitää paikkaansa” - pääsi Kimmo Sasi esittämään perustuslakivaliokunnassa eriävän näkemyksen asiaan.
Ennen kuin EVM-laki tulee eduskunnan äänestykseen, perustuslakivaliokunta katsoo Ranskan ja Saksan esityksen perustuslain mukaiseksi. Kun EU lopulta käskee, niin hallituspuolueiden ministerit kuin kansanedustajatkin sanovat kaikkeen ”kyllä”. Näin tulee toimimaan myös perustuslakivaliokunta hallituspuolueiden edustajien osalta.
Lasten kasvatuksen eräs tärkeimmistä asioista on opettaa lapsille rajoja. Siihen kuuluu oleellisesti myös sana ”ei” ja mitä se todella tarkoittaa. Se ei tarkoita ”ehkä” ja vielä vähemmän ”kyllä”. Tämän hallituksen kasvatus on kuitenkin jäänyt joltain osin puutteelliseksi, koska heille sana ”ei” on täysi mysteeri ja usein se saa matkalla Brysselistä Helsinkiin aivan uusia ulottuvuuksia. Kuitenkin nyt, jos koska sitä pitäisi osata käyttää – silläkin uhalla, että eurooppalainen leikkikaveri ei siitä pitäisi. Suomalaisten kannalta hyväksyttävissä on vain ja ainoastaan jättäytyminen vihdoin ulkopuolelle kaiken takaus- ja vastuutoiminnan. Ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on sanoa vihdoin ”ei”.
Vallan kolmijaon, joka on yksi länsimaisen demokratian tunnusmerkki ja jopa EU:n tunnustama, mukaan on erotettava toisistaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Tuomiovaltaan oleellisena osana kuuluu lainmukaisuuden tulkinta. Suomi ei tältä osin kuulu länsimaiseen demokratiaperheeseen, koska meillä perustuslain mukaisuutta valvoo poliittisten voimasuhteiden mukaan lainsäätäjistä koostuva valiokunta. Tämä sopii hallituspuolueille, jotka ovatkin kynsin hampain perustuslakituomioistuinta vastaan.
Niille suurille EU-maille jotka ovat mukana, sopimus käy, sillä niillä säilyy suora veto-oikeus. Saksa ei milloinkaan voisi oman perustuslakinsa mukaan kyseistä EVM-lakia hyväksyä, ellei Saksan veto-oikeus säilyisi. Saksan osuus on 16%, siis juuri sen verran että Saksa voi yksin estää päätökset. Samalla logiikalla ei ongelmaa olisi myöskään Suomen kohdalla, jos Suomi voisi myös yksin estää päätökset. Näin sopimuksia räätälöidään suurille sopiviksi, suomesta ei niin väliä.
Jo nyt suurin osa laeista tulee EU:sta. Mitä ilmeisemmin tulevaisuudessa tarkoitus on, että Suomen eduskunta on vain täysi kumileimasin, jossa jo valmiit päätökset käytetään vain näytillä. Maan tavaksi tullut näennäisdemokratia, jossa päätökset on tehty pienissä piireissä, jatkuu.
Ilman Perussuomalaisia EU:n virkamies- ja eliittivallankaappaus eivät olisi koskaan nousseet aktiivisen vaikuttavaan poliittiseen- ja kansalaiskeskusteluun. On sanomattakin varmasti selvää, että Keskusta, joka on osaltaan ollut viemässä Suomea kohti liittovaltiota sekä taloudellista kriisiä, ei olisi koskaan voinut olla, eikä ole, uskottava kritiikissään EU:ta kohtaan. Perussuomalaiset ovat pitäneet ja pitävät kiinni siitä, mikä on suomalaisten etu – ja se on sana ”ei”.
Linkki alkuperäiseen kirjoitukseen:
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91076-kuka-pelkaa-perussuomalaista
"Vanhojen puolueiden paniikkia ja toistensa sättimistä seuratessa tuntuu, että aika moni - ja syystäkin.
Perussuomalaisten tekemä välikysymys on tiistaina eduskunnan käsittelyssä ja ministerimme joutuvat vastaamaan kysymyksiin, joita he eivät haluaisi kuulla.
Pilipalipuheet siitä, että Suomen perustuslakia ja itsenäisyyttä kunnioitetaan jatkuvat.
Perustuslakivaliokunta antoi lähes yksimielisen kannanoton asiaan evästäessään ministereitämme ns. huippukokoukseen – Suomi vaatii päätöksissä jatkossakin yksimielisyyttä.
Huippukokouksen tuomisina oli kuitenkin pääministeri Kataisen alaviite ja viesti siitä, että Suomen tuleva paikka on osana liittovaltiota sekä, että Suomen budjettivalta ollaan antamassa aivan muualle, kuin sinne minne se kuuluu - eli eduskunnalle. Tokihan Kokoomuksen harjoittamassa tuolileikissä – ”kuka ehtii ensimmäisenä istumaan ei välttämättä saa pitää paikkaansa” - pääsi Kimmo Sasi esittämään perustuslakivaliokunnassa eriävän näkemyksen asiaan.
Ennen kuin EVM-laki tulee eduskunnan äänestykseen, perustuslakivaliokunta katsoo Ranskan ja Saksan esityksen perustuslain mukaiseksi. Kun EU lopulta käskee, niin hallituspuolueiden ministerit kuin kansanedustajatkin sanovat kaikkeen ”kyllä”. Näin tulee toimimaan myös perustuslakivaliokunta hallituspuolueiden edustajien osalta.
Lasten kasvatuksen eräs tärkeimmistä asioista on opettaa lapsille rajoja. Siihen kuuluu oleellisesti myös sana ”ei” ja mitä se todella tarkoittaa. Se ei tarkoita ”ehkä” ja vielä vähemmän ”kyllä”. Tämän hallituksen kasvatus on kuitenkin jäänyt joltain osin puutteelliseksi, koska heille sana ”ei” on täysi mysteeri ja usein se saa matkalla Brysselistä Helsinkiin aivan uusia ulottuvuuksia. Kuitenkin nyt, jos koska sitä pitäisi osata käyttää – silläkin uhalla, että eurooppalainen leikkikaveri ei siitä pitäisi. Suomalaisten kannalta hyväksyttävissä on vain ja ainoastaan jättäytyminen vihdoin ulkopuolelle kaiken takaus- ja vastuutoiminnan. Ainoa hyväksyttävä vaihtoehto on sanoa vihdoin ”ei”.
Vallan kolmijaon, joka on yksi länsimaisen demokratian tunnusmerkki ja jopa EU:n tunnustama, mukaan on erotettava toisistaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Tuomiovaltaan oleellisena osana kuuluu lainmukaisuuden tulkinta. Suomi ei tältä osin kuulu länsimaiseen demokratiaperheeseen, koska meillä perustuslain mukaisuutta valvoo poliittisten voimasuhteiden mukaan lainsäätäjistä koostuva valiokunta. Tämä sopii hallituspuolueille, jotka ovatkin kynsin hampain perustuslakituomioistuinta vastaan.
Niille suurille EU-maille jotka ovat mukana, sopimus käy, sillä niillä säilyy suora veto-oikeus. Saksa ei milloinkaan voisi oman perustuslakinsa mukaan kyseistä EVM-lakia hyväksyä, ellei Saksan veto-oikeus säilyisi. Saksan osuus on 16%, siis juuri sen verran että Saksa voi yksin estää päätökset. Samalla logiikalla ei ongelmaa olisi myöskään Suomen kohdalla, jos Suomi voisi myös yksin estää päätökset. Näin sopimuksia räätälöidään suurille sopiviksi, suomesta ei niin väliä.
Jo nyt suurin osa laeista tulee EU:sta. Mitä ilmeisemmin tulevaisuudessa tarkoitus on, että Suomen eduskunta on vain täysi kumileimasin, jossa jo valmiit päätökset käytetään vain näytillä. Maan tavaksi tullut näennäisdemokratia, jossa päätökset on tehty pienissä piireissä, jatkuu.
Ilman Perussuomalaisia EU:n virkamies- ja eliittivallankaappaus eivät olisi koskaan nousseet aktiivisen vaikuttavaan poliittiseen- ja kansalaiskeskusteluun. On sanomattakin varmasti selvää, että Keskusta, joka on osaltaan ollut viemässä Suomea kohti liittovaltiota sekä taloudellista kriisiä, ei olisi koskaan voinut olla, eikä ole, uskottava kritiikissään EU:ta kohtaan. Perussuomalaiset ovat pitäneet ja pitävät kiinni siitä, mikä on suomalaisten etu – ja se on sana ”ei”.
Linkki alkuperäiseen kirjoitukseen:
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91076-kuka-pelkaa-perussuomalaista
Vastaukset 2
Vanhimmat
SUURET PUOLUET PELKÄÄ HEIDÄT KOSKA HE OVAT VOITTAJIA !!!!!!!!!!!!!!!
Hyvä kirjoitus. Tähän maahan olisi todellakin saatava Perustuslakituomioistuin, jotta kokoomuksen "sasit" saataisiin kuriin ja nykyinen pelleily loppuisi.