Miksi ihmiset jaksavat väitellä siitä, että onko
Jumalaa vai eikö ole. Mielestäni kysymys on
toissijainen. Jokainen ihminen uskoo joka
tapauksessa niinkuin haluaa ja vain niinkuin itse
uskoo. Tietyn uskon / totuuden levittäminen
toisiin kulttuureihin ja piireihin voi olla
haitallista, yhtälailla kuin siitä voisi olla
apua. Länsimaalaiset kirkonmiehet ovat talloneet
jalkoihinsa etelä-Amerikan kulttuureja siinä,
missä vanhoja sivilisaatioita tuhottiin jo kauan
ennen nykyistä, kristillistä aikakautta. Ihminen
on se joka toimii, niinkuin ihminen toimii.
Raamatun sanassa niinkuin minkä tahansa
kulttuurin pyhissä teksteissä on luettavissa
Jumalan Sanaa. Aikanaan kiellot ja elämänohjeet
tulivat tarpeeseen, ne loivat järjestystä sinne,
missä sitä ei ollut. Mutta uskon, että ihminen
loi sen järjestyksen, vaikka inspiroijana oli
Jumala. Eri kulttuureissa on nähtävät samat
juonteet; hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa,
kristinuskossa, zarathustralaisuudessa, kaikki
ovat samaa alkuperää, ilmoitusta. Jumala ei
kirjoja kirjoittanut, vaan ihmiset. Siten
maailmankaikkeuden Järjestäjä, Ylläpitäjä, Luoja
ja Tuhoaja saa persoonan ihmisessä.
Mihin tarvitsemme yhteisiä kirkkoja palvoaksemme
tätä persoonaa meissä? Mihin tarvitsemme jatkuvaa
taistelua siitä, mikä persoona meissä on Se
oikea? Taistelu totuudesta ja oikeasta Jumalasta
on skitsofrenista. Niin kauan kuin se taistelu
jatkuu, on ihmiskunta vakavasti terapian
tarpeessa. Jos haluatte tehdä jotain Jumalanne
hyväksi, niin rakastakaa läheisiänne ja kohdelkaa
heitä niinkuin toivoisitte itseänne kohdeltavan.
Nämä viisaudet löytyvät jokaisesta uskonnosta, se
löytyy antiikin ja historian filosofioista. Se on
se kantava voima, joka yhdistää niin uskovaiset
kuin ateistit.
Tämän halusin sanoa.
Jumalaa vai eikö ole. Mielestäni kysymys on
toissijainen. Jokainen ihminen uskoo joka
tapauksessa niinkuin haluaa ja vain niinkuin itse
uskoo. Tietyn uskon / totuuden levittäminen
toisiin kulttuureihin ja piireihin voi olla
haitallista, yhtälailla kuin siitä voisi olla
apua. Länsimaalaiset kirkonmiehet ovat talloneet
jalkoihinsa etelä-Amerikan kulttuureja siinä,
missä vanhoja sivilisaatioita tuhottiin jo kauan
ennen nykyistä, kristillistä aikakautta. Ihminen
on se joka toimii, niinkuin ihminen toimii.
Raamatun sanassa niinkuin minkä tahansa
kulttuurin pyhissä teksteissä on luettavissa
Jumalan Sanaa. Aikanaan kiellot ja elämänohjeet
tulivat tarpeeseen, ne loivat järjestystä sinne,
missä sitä ei ollut. Mutta uskon, että ihminen
loi sen järjestyksen, vaikka inspiroijana oli
Jumala. Eri kulttuureissa on nähtävät samat
juonteet; hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa,
kristinuskossa, zarathustralaisuudessa, kaikki
ovat samaa alkuperää, ilmoitusta. Jumala ei
kirjoja kirjoittanut, vaan ihmiset. Siten
maailmankaikkeuden Järjestäjä, Ylläpitäjä, Luoja
ja Tuhoaja saa persoonan ihmisessä.
Mihin tarvitsemme yhteisiä kirkkoja palvoaksemme
tätä persoonaa meissä? Mihin tarvitsemme jatkuvaa
taistelua siitä, mikä persoona meissä on Se
oikea? Taistelu totuudesta ja oikeasta Jumalasta
on skitsofrenista. Niin kauan kuin se taistelu
jatkuu, on ihmiskunta vakavasti terapian
tarpeessa. Jos haluatte tehdä jotain Jumalanne
hyväksi, niin rakastakaa läheisiänne ja kohdelkaa
heitä niinkuin toivoisitte itseänne kohdeltavan.
Nämä viisaudet löytyvät jokaisesta uskonnosta, se
löytyy antiikin ja historian filosofioista. Se on
se kantava voima, joka yhdistää niin uskovaiset
kuin ateistit.
Tämän halusin sanoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että Jeesus on Herra!!!
Jopas luulotautine jeesustelija yritti taas
valheen heittä väliin. Mahtaa niitä
jeesustelijoita vituttaa kun saavat kuulla
totuuksia ja vapaehtoisesti lukevat.
...eukko on? Ja tietääkö veroministeri asiasta?
p.s. miksei jeesus voisi olla feminiini?!?
Hmm...kysympäs tuon asian kohta uudessa topikissa.
Kyllä, uskon Jeesuksen olevan herra. Hänen
symbioottisesta suhtestaan Jumalaan en ole varma.
Jos Raamatun Sanaan on luottaminen niin Jeesus,
Jumala ja Pyhä Henki ovat yhtä. Itse uskon, että
Jeesus oli tavallinen ihminen, jolle olisi
siunaantunut vain ripaus enemmän jumalallisia
kykyjä. Hänen ihmetekonsa eivät todista Raamatun
totuudellisuutta, mutta hänen oppinsa ovat
universaaleja.
mielenkiintoinen teksti, tulee mieleen pht...
jostain. oletko jutellut hänen kanssaan? itseäni
kiinnostaisi tietää, että uskotko jumalaan vai
et? menikö multa jotain ohi?
En ole keskustellut pht:n kanssa, mutta olen
lukenut hänen tekstejään. Uskon jumalaan, mutta
en nimeä Häntä sen enempää Jahveksi, kuin
Allahiksi. Uskon kaikkien uskontojen puhuvan
samasta jumalasta.
ihan hyvä asenne, kun et nosta kuitenkaan mitään
uskontoa ilmeisesti toista paremmaksi? itseäni
uskovaisissa ärsyttää ja pelottaa se, että he
ovat niin varmoja sen yhden, tietyn jumalan
oikeellisuudesta. ja haluaisin tietää, että
millainen jumalakäsitys sinulla on, jos uskot
kaikkien kirjojen puhuvan yhdestä ja samasta?
löytyy uskollesi jotain määritelmää?
> Mihin tarvitsemme yhteisiä kirkkoja palvoaksemme
tätä persoonaa meissä? Mihin tarvitsemme jatkuvaa
taistelua siitä, mikä persoona meissä on Se
oikea? Taistelu totuudesta ja oikeasta Jumalasta
on skitsofrenista. Niin kauan kuin se taistelu
jatkuu, on ihmiskunta vakavasti terapian
tarpeessa.
Mielestäni asia on päinvastoin. Niin kauan kuin ihmiskunta on terapian tarpeessa, taistelu totuudesta ja oikeasta jumalasta jatkuu.
Sanoisin että kirkkojen valta ja uskonsodat johtuvat pohjimmiltaan pelosta. Tuntemattomat ja selittämättömät asiat ja etenkin epävarmuus pelottavat ihmisiä. Niimpä kun heille tarjotaan uskontoa, joka selittää miksi asiat ovat niinkuin ovat ja esim. onko kuoleman jälkeen elämää, ihmiset innostuvat. Ei tarvitse olla enää epävarma mistään eikä varsinkaan vaivata aivojaan: absoluuttinen totuus kaikesta olennaisesta löytyy pyhästä kirjasta.
Niinpä kun henkilö A joutuu tekemisiin vierasta uskontoa edustavan henkilö B:n kanssa, varmuus järkkyy. Sehän uskoo aivan eri tavalla ja on ehdottoman varma että on oikeassa! Kumpi tässä on oikeassa? Entä jos minä olenkin väärässä? Uskonnon luoma turvallisuuden tunne ja selkeä maailmankuva alkaa horjua. Pelko astuu kehään. Henkilö A tuntee itsensä uhatuksi ja pelkää alitajuisesti menettävänsä varmuuden esimerkiksi siitä, että pääsee kuoltuaan taivaaseen. Pelkoon reagoidaan usein aggressiolla. Kuten Yoda sanoo: "Fear leads to anger, anger leads to hate and hate leads to suffering". Ja loppu onkin paitsi historiaa myös nykypäivää, valitettavasti.
Uskontojen ja uskovien kuppikuntaisuus perustuu mielestäni myös osaltaan pelkoon. Jos keskustelee ainoastaan samaa mieltä olevien kanssa, kukaan ei kyseenalaista omia näkemyksiä - ei tule ilkeää epävarmuuden tunnetta. (Tämä ei rajoitu ainoastaan uskontoihin ja elämänkatsomuksiin, ko. asiat vain herättävät suurempia tunteita kuin koiravero tai burgerien hinnankorotus Arskan kioskilla.)
Oma ryhmänsä ovat saarnaajat ja käännyttäjät, joista osa varmaankin on mielestään nähnyt totuuden ja haluaa vilpittömästi kertoa siitä muille. Ja osa taas pelkää kauheasti. Niin paljon, että pitää huutaa toisille suureen ääneen, ettei vaan tarvitsisi olla hiljaa ja kysyä itseltään uskooko todella omaan sanomaansa. Niin paljon, että tietoisesti tai tiedostamattaan kieltäytyy uskomasta epämieluisia tosiasioita. He ovat rakentaneet elämänsä fundamentalistisen uskon varaan - älä ajattele, älä kyseenalaista, lue vain pyhää kirjaa, niin tiedät totuuden ja olet aina oikeassa.
Fundamentalistin täytyy tietysti pitää muita uskontoja ehdottoman väärinä, koska muutenhan hän ei itse olisi ehdottoman oikeassa. Pyhän kirjan pitää olla ehdoton totuus, koska sen kyseenalaistaminen toisi mukanaan epävarmuuden ja pelon. Kuolemanpelon. Horisontissa häämöttävän, väistämättöman kuoleman välttääkseen ihminen voi tehdä kaikkea itselleen valehtelemisesta väkivaltaan asti.
Että sellaista syväanalyysia tällä kertaa. Kommentteja?
(Huh kun tästä tulikin pitkä viesti. Taidan postata tämän joskus uudestaan, omalla otsikollaan.)
Minusta kirjoitit melkolailla asiaa. Pelko on
monesti taustalla toiminnan motiivina.
Uskonlahkoista jätit mainitsematta ateistit, vaan
varmaan on pelkomotivoituja ateistejakin.
Vastustajan demonisointikin on tulkittavissa
pelkoreaktioksi.
Ehkäpä joskus tapaat ihmisen, jolla rakkaus on
poistanut pelon.
...uskonlahko...??? Iso DUH !
Humanismi ja tiede yhdistettynä älykkytteen
sopisi paljon paremmin ateismin määrittelyyn...
ei tosin kaikki n.s. ateistitkaan ole niitä
kaikkia...itse yritän olla !?! Got it ?
...mutta mielestäni vielä yksi ulottuvuus pitäisi
liittää uskontoon...eli ihmisen seksuaalisuus!?!
Se kun on yksi kaikkein voimakkaimmista
"tarpeista" ihmisellä(vrt.lisääntyminen)joka tosin
ihmiskunnassa saa aikaan myös paljon pahaa
,jos ei ihminen osaa sitä oikein tulkita ja
kanavoida...uskonto pyrkii tekemään siitä
saastaista ja siten syntiä...siinäkin on
uskonnon omista eturistiriidoista kysymys,eikö?
Eihän esim. katolilaiset saisi sanomaansa niin
hyvin levitettyä jos ei olisi niitä suurperheitä
"aivopestäväksi",jotka yhä lisääntyis tahollaan...
Mistä lienee mieleeni tullut "viha" kuvaamaan
tänne kirjoittavien ateistien (=jumalattomien)
tunnetilaa keskimäärin. Viha taas voi johtua
pelosta.
Eiköhän turvallisten rajojen hakeminenkin kumpua
turvattomuudesta eli pelosta. Jotkut ovat
hakeneet kapinoimalla rajoja aina hautausmaille
asti, käyden siellä potkimassa hautakiviä. Tänne
kirjoittelevista nuorista mieleeni tulee
auktoriteettikapinallinen etsimässä rajojaan
vähän fiksummalla tavalla.
Oman otsikkonsa vois laittaa sillekin aiheelle,
miks kukin tänne kirjoittaa. Addiktioistakin on
ollu puhe.