The Lancet on maailmankuulu lääketieteellinen tietokanta:
Tässä tutkimus vuodelta 2001
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2801%2906580-1/abstract
Virallinen taho ja lääkärit ovat itse jo vuosikymmeniä syöneet D-vitamiinia purkista paljon ja valehdelleet meille, jotta D-vitamiinia ei tarvita????
Tässä tietoa D-vitamiinin ja I-tyypin diabeteksen yhteydestä:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf
http://www.katsomo.fi/?progId=39716
http://www.vitamindwiki.com/tiki-index.php?page_id=339
Lasten diabetes on kasvava ongelma Suomessa. Oikeampaa olisi sanoa tilanteen karanneen käsistä. Lääketieteellinen eliitti ja diabetesliitto kieltäytyvät näkemästä ongelmaan liittyviä selkeitä tosiasioita sillä muutenhan maassa harjoitettu terveyspolitiikka joutuisi outoon valoon. Olisi syytä pelätä, että hiilihydraatti- ja kasvirasvateoria romahtaa. Kun lukee diabetekseen liittyviä tutkimuksia, tulee vihaiseksi ja samalla hyvin surulliseksi siitä, että pienet lapset joutuvat kärsimään vallanhaluisten, paikalleen jämähtäneiden aikuisten itsepäisyydestä.
Ehkä oheinen tilastokäppyrä puhuu puolestaan. 1965 D-vitamiinin suositusta alennettiin 4500IU:sta 2000:een IU:iin. Sen jälkeen diabetes alkoi lisääntyä. 1975 suositus laskettiin tuhanteen yksikköön, jolloin sairastavuus vain jatkoi nousuaan, ja radikaali huononnus tuli kun suositus tiputettiin 400 yksikköön. Kaiken lisäksi lapsille on syötetty D2-vitamiinia (ergokalsiferoli) D3:n (kolekalsiferola) sijaan. Edellinen on kasvimaailmasta ja jälkimmäinen eläinmaailmasta, ja ihmiselle luonnollinen. Pakkomielle kasviperäisiin tuotteisiin on tässä maassa saanut mielipuoliset mitat.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=102
Kun mietitään vitamiinien merkitystä, niin se on suuri uhka lääketeollisuudelle ajatellaanpa vaikkapa D-vitamiinia, jota tuo sakki on vastustanut henkeen ja vereen. Ihmiset kärsivät kroonisesta niin C- kuin D-vitamiininkin puutteesta, mutta se ei huoleta tuota sakkia. Tärkeintä on, että vitamiinien puutostauteja hoidetaan lääkkein eikä vitamiinein.
Lääketeollisuus kehittelee koko ajan patentoitavia vitamiinien kopioita. Foolihapon ja D-vitamiinin korvikkeet ovat jo markkinoilla, ja niitä saa vain lääkärin reseptillä. Lisää on varmaan tulossa. Tästä on pohjimmiltaan kysymys koko vitamiiniasiassa.
Vitamiinien käyttö on arkipäivää omassa praktiikassani. Niillä todellakin voi parantaa ja auttaa ihmisiä. Harvardissa tehdyn randomisoidun vitamiinitutkimuksen mukaan vitamiinihoito vähensi AIDS -kuolemia 27 %.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=248
Tässä tutkimus vuodelta 2001
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2801%2906580-1/abstract
Virallinen taho ja lääkärit ovat itse jo vuosikymmeniä syöneet D-vitamiinia purkista paljon ja valehdelleet meille, jotta D-vitamiinia ei tarvita????
Tässä tietoa D-vitamiinin ja I-tyypin diabeteksen yhteydestä:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf
http://www.katsomo.fi/?progId=39716
http://www.vitamindwiki.com/tiki-index.php?page_id=339
Lasten diabetes on kasvava ongelma Suomessa. Oikeampaa olisi sanoa tilanteen karanneen käsistä. Lääketieteellinen eliitti ja diabetesliitto kieltäytyvät näkemästä ongelmaan liittyviä selkeitä tosiasioita sillä muutenhan maassa harjoitettu terveyspolitiikka joutuisi outoon valoon. Olisi syytä pelätä, että hiilihydraatti- ja kasvirasvateoria romahtaa. Kun lukee diabetekseen liittyviä tutkimuksia, tulee vihaiseksi ja samalla hyvin surulliseksi siitä, että pienet lapset joutuvat kärsimään vallanhaluisten, paikalleen jämähtäneiden aikuisten itsepäisyydestä.
Ehkä oheinen tilastokäppyrä puhuu puolestaan. 1965 D-vitamiinin suositusta alennettiin 4500IU:sta 2000:een IU:iin. Sen jälkeen diabetes alkoi lisääntyä. 1975 suositus laskettiin tuhanteen yksikköön, jolloin sairastavuus vain jatkoi nousuaan, ja radikaali huononnus tuli kun suositus tiputettiin 400 yksikköön. Kaiken lisäksi lapsille on syötetty D2-vitamiinia (ergokalsiferoli) D3:n (kolekalsiferola) sijaan. Edellinen on kasvimaailmasta ja jälkimmäinen eläinmaailmasta, ja ihmiselle luonnollinen. Pakkomielle kasviperäisiin tuotteisiin on tässä maassa saanut mielipuoliset mitat.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=102
Kun mietitään vitamiinien merkitystä, niin se on suuri uhka lääketeollisuudelle ajatellaanpa vaikkapa D-vitamiinia, jota tuo sakki on vastustanut henkeen ja vereen. Ihmiset kärsivät kroonisesta niin C- kuin D-vitamiininkin puutteesta, mutta se ei huoleta tuota sakkia. Tärkeintä on, että vitamiinien puutostauteja hoidetaan lääkkein eikä vitamiinein.
Lääketeollisuus kehittelee koko ajan patentoitavia vitamiinien kopioita. Foolihapon ja D-vitamiinin korvikkeet ovat jo markkinoilla, ja niitä saa vain lääkärin reseptillä. Lisää on varmaan tulossa. Tästä on pohjimmiltaan kysymys koko vitamiiniasiassa.
Vitamiinien käyttö on arkipäivää omassa praktiikassani. Niillä todellakin voi parantaa ja auttaa ihmisiä. Harvardissa tehdyn randomisoidun vitamiinitutkimuksen mukaan vitamiinihoito vähensi AIDS -kuolemia 27 %.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=248
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lastenkin vitamiininsaanti alittaa usein viralliset suositukset. Pikkulapsille suositeltavia vitamiinitippoja saa päivittäin vain 55 %, selvisi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. (Yliopiston tutkija Sanna Ylinen 2010)
D-vitamiini on immuunijärjestelmän avaintekijä, joka suojaa meitä lähes kaikilta sairauksilta flunssasta syöpään. Keskityn tässä katsauksessa siihen, mitä tällä hetkellä tiedetään D-vitamiinin vaikutuksista virus- bakteeri- ja muihin infektioihin. Kuten tiedämme, D-vitamiinia saadaan kahdesta lähteestä, auringonvalosta ja ravitsemuksesta (ruoasta ja ravintolisistä). Pohjoisilla leveysasteilla (45 leveyspiirin pohjoispuolella, jossa Suomikin sijaitsee) auringosta ei saada riittävästi D-vitamiinia. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta kehottavat kaikkia suomalaisia ottamaan D-vitamiinia ravintolisänä vuoden jokaisena päivänä. Uusien tutkimusten valossa viranomaissuositus vain on aivan liian pieni, alle 2-vuotiaille 10 mikrogrammaa (µg), 2–60-vuotiaille 7,5 µg ja yli 60-vuotiaille 20 µg päivässä. Aikuisen todellinen tarve on noin 100 µg päivässä. Ihanteellinen S-D-25:n pitoisuus infektioiden torjunnassa on yli 95 nmol/l.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2129
Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on D-vitamiinin puutos. Dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa helsinkiläislapsista noin puolella on D-vitamiininpuutos jo vastasyntyneenä. Mäkitien arvelee myös, että Suomessa on suuri joukko nuoria aikuisia, joilla on merkittävä riski sairastua osteoporoosiin jo ennen keski-ikää.
Hauras luusto on riskitekijä osteoporoosin lisäksi myös varhaiselle nivelrikolle ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Ympärivuotisen ja riittävän D-vitamiinin lisäksi luuston normaali kehitys vaatii liikuntaa.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090
Monikin varmaan ihmettelee, että miksi ennen ei ole puhuttu julkisesti lasten luuston hauraudesta vai onko se jotain ihan uutta, niin onhan sitä tutkittu jo yli 10 vuotta sitten.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1657861.html#p1657861
Yli puolet kouluikäisistä ei käytä lainkaan D-vitamiinivalmisteita. Tuoreen tutkimuksen mukaan D-vitamiinin saantisuositus toteutuu sitä huonommin mitä vanhemmista lapsista on kyse. 13–17-vuotiaista enää joka viides ottaa päivittäin D-vitamiinia. Pienet lapset saavat teini-ikäisiä enemmän D-vitamiinia. Lähes kolme neljästä alle kolmevuotiaasta saa D-vitamiinivalmistetta päivittäin. Suositusten mukaan alle 18-vuotiaiden tulisi käyttää D-vitamiinilisää joka päivä. Yliopiston Apteekin Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn haastateltiin syyskuussa 1 003 ihmistä, jotka ovat 15–79-vuotiaita.
http://tinyurl.com/5twkvoa
D-vitamiinin kokonaissaantia auringosta ja ravinnosta mittaa sen metaboliitin, kalsidiolin, pitoisuus seerumissa. Yleinen mielipide on, että D-vitamiinin saanti tulee varmistaa lisäämällä
sitä ravintovalmisteisiin ja käyttämällä D-vitamiinivalmistetta. Virallisen suosituksen mukaan aikuisen päivittäinen D-vitamiinin lisätarve vitamiinivalmisteesta on 7,5 µg. Luoja ei kuitenkaan laskenut D-vitamiinin päiväannosta puolen mikrogramman tarkkuudella vaan mahdollisti aurinkohormonin jopa 250 µg:n kertatuotannon ihossa, mikä etelässä tuottaa seerumin kalsidiolipitoisuuden 100–200 nmol/l (Vieth 2009). D-vitamiinin toksisuudesta on yllättävän vähän raportteja. Jopa vuoden tarvetta vastaavat kerta-annokset eivät ole aiheuttaneet myrkytysoireita. IOM:n uusin suositus kaksinkertaisti D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin 50:stä 100:aan µg:an. Aikuisilla ei ole osoitettu toksisuutta, kun D-vitamiinin pitkäaikainen päiväsaanti on ollut 250 µg:n tasolla. Sattumoisin noin 250 µg on D-vitamiinin määrä, jonka iho tuottaa auringon UVB-säteiden kerta-altistuksen aikana. Suomalaiset saavuttavat 75 nmol:n tason yleensä vain kesäkuukausina. Duodecim 2011;127:1242–3