Mitä luit viimeksi?

Korostan ironisuutta siksi, että London selvästi rakastui Larsen-hahmoonsa aidosti ja kuvasi siinä osin itseäänkin, mutta Tammisen enon ihailu ei välttämättä ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Enemmänkin romaanissa on kyse 60-70(-80?)-luvuilla syntyneen akateemisen kaupunkilaistuneen sukupolven hukassa olevasta miehuudesta ja kysymyksestä, millä paikata tämä aukko. Enon ja Myrskyn vanhanaikainen renttumiehuus näyttäytyy kertojalle parhaana vaihtoehtona, muttei ole erityisen hyvä sekään. Miten olla sivistynyt ja moderni mutta pysyä samaan aikaan miehenä? Londonin Larsenin ratkaisu - sivistys itseopittuna, "modernius" traditionaalisen yhteisöllisyyden ja sitovan moraalin hylkäämisenä - maskuliinisuuskysymykseen ei toimi. Breivik ei vastaa ykköskäsitystäni "miehestä", vaikka hänenkin edessään moraalinen sivistysvaltio näyttää voimattomalta*. Ehkä perussuomalaisuuden kaltaisten aatteiden nousukin on nähtävä (ainakin osin) yhtenä yrityksenä ratkaista miehuuden kriisi maltillisemmalla tavalla, palaamalla keinotekoisesti konstruoituun haavemenneisyyteen. Siihenkään en usko.

Äh, ehkä puhutaan kuitenkin niistä kirjoista joita olette lukeneet. Luulen nimittäin ettei mieskysymys ratkea sen enempää kirjoja lukemalla kuin sekavalla jaarittelulla.

* Tarkoitan tällä muun muassa pohjoismaiden sitoutumista humanismin nimissä kuolemantuomion kieltämiseen. Vähemmän piipertelevä USA nitisti Osama bin Ladenin ilman tunnontuskia ja heitti ruumiin mereen - mikä sattumalta oli myös Susi-Larsenin laivallaan suosima menettelytapa.

Jouko Turkka: Häpeä. Finlandia-ehdokas aikoinaan sekin. Analyysiksi rittänee tieto, että teos Turkan kirjoittama.

Tässä on lukuharrastus ollut kyllä jäissä pitkään. Joskus sitä luki päivät pitkät... Tuota, oisko ollu Näkijän Tarun kertaus edellinen... Audiokirjana puolella korvalla palstaillessa tuli Saatana Saapuu Moskavaan kuunneltua tossa, mutta se on hieman eri asia kuin lukeminen.

Muuten voisin vastata tähän, mutta viimeisin luettu kirja sattuu olemaan Houellebecqin Maasto ja kartta, eikä oikeastaan huvittaisi tunkea näppejäni siihen palstan takia. Muista viimeksiluetuista taas olen kirjoittanut jossain muualla, enkä halua riskeerata paljastumista.

Joten ei kai ole vaihtoehtoa. Jossain sanottiin, että Maasto ja kartta on Houellebecqin kypsin teos - ja pakko olla samaa mieltä. Se on ensimmäinen hänen kirjansa, joka vaikuttaa "oikean" kirjailijan teokselta. Ei sillä, ettenkö olisi pitänyt hänen aiemmista suomennetuista teoksista, mutta tässä ollaan aika kaukana Halujen taistelukentän tylyydestä, mutta toisaalta myös ontuvasta muodosta.

Jed Martin on nuori, vaatimattomassa asunnossa reistailevan lämmitinlaitteen kanssa asuva taiteilija. Suomessa ei taiteella kai eletä, mutta autistisen taiteen ja yhden taidennäyttelyn seurauksena hänestä tulee rikas. Maalauksissaan ja valokuvissaan hän esittelee "yksinkertaisia töitä", työkaluja, ja ennen kaikkea Michelinin karttoja. Taiteenystäviä, ja kansaa, kiinnostaa kuvat kartoista, ei siitä mitä kartta esittää. Niin kuin naisia kiinnostaa vain pinta, eikä asiasta katkeran ruman ja lihavan neitsytpojan sisin; ja niin kuin palstapoika julistaa: "rumalla naisella ei tee mitään". Pinta on se, millä on merkitystä. Ja pinnalla saat menetystä. Jedin tauluista maksetaan lopulta jopa miljoonia euroja kappale.

Aina kun minä haaveilen pöytälaatikkokirjailijaksi ryhtymisestä (tiedän, suuret luulot), ja osallistun sitten johonkin kurssille, jossa luetaan toisten tekstejä, minua harmittaa että muut näkevät jossain hahmossa aina minut. Ikään kuin kirjoittaisin tositarinoita omasta elämästäni (etenkin se yksi ATM-tarina... vaikka olisihan se voinut olla totta). Houellebecq on ratkaissut asian kirjoittamalla itsensä tarinaan, joten kerrankin emme voi olettaa suoraan, että Jed olisi Houellebecq itse (toista oli Halujen Taistelukentässä ja etenkin Alkeishiukkasissa). Hän myös kirjoittaa oman, silmittömän väkivaltaisen murhansa siihen. Yläasteen kirja-analyysissä tämä tarkoittaisi varmaan kirjailijan häiriintynyttä suhdetta itseensä. Minäkään en parempaan pysty, joten ehkä kirjailijan suhde itseensä on häiriintynyt. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, ettei hänen murhaansa ollut muuta syytä kuin se, että hänellä oli Jedin maalaama taulu hänestä. Jedin viimeiseksi jäänyt maalaus, siis huippuarvokas. Houellebecqin tapausta tutkinut rikoskomisario pettyy: rikoksen motiivina ei ollut mikään muu kuin toinen perinteisistä - joskus tuntuu miltei ainoista - motiiveista, raha ja seksi.

Minä olen niin huono näissä. Pahoittelen. Tällä hetkellä luen Kari Hotakaisen kirjaa Huolimattomat. Menen vasta alussa, mutta vaikuttaa palstan kannalta lukemisen arvoiselta.

Brian Greene: Kätketyt ulottuvuudet
Suurelle yleisölle suunnattu säiteorian esittely, jossa kuljetaan suhteellisuusteorian (yleinen ja erityinen) ja kvanttifysiikan kautta säiteorian solmuisiin maailmoihin. Samaa aihepiiriä kuin Hawkingin hittiteos Ajan lyhyt historia, mutta ehkäpä parempi ja hieman seikkaperäisempi, vaikka sisältää vähemmän kuvitusta. Vaikka onkin suunnattu lukevalle yleisölle joka ei välttämättä aihetta tunne tai omaa sen syvempää luonnontieteellistä koulutusta, niin menee varsinkin loppupuolen säiteoreettisessa osiossa aika hardcore linjoille. Abstrakteista teorioista ja maailmankaikkeuden rakenteesta kiinnostuneille.

David Bentley Hart: Ateismin harhat
Eräänlainen vastine nykyään muodikkaille "uusateistisille" hittikirjailijoille, jotka kilpalaulavat että uskonto on "luonnollinen" (Dennett) tai Jumala ei ole suuri (Hitchens, R.I.P.) tms. Kristinuskon historiaa ja vaikutuksen erittelyä länsimaiselle moraalintajulle ja kulttuurille. Elämme arvoiltamme ja tavoiltamme kristillisessä maailmassa vaikka emme uskoisikaan enää sen myytteihin. Suositellaan etenkin sellaisille ateistihihhuleille, jotka jaksavat räiskiä mutupohjaisia ja historiaa tuntemattomia syytöksiään kristinuskon turmelevasta vaikutuksesta ja kaiken kaikkisesta saatanallisuudesta.

Franz Kafkan "Linna" tuli viimeinkin luettua. Onhan se tunnelmaltaan mielenkiintoisen unenomainen ja kuvaa hyvin ihmisen vieraantumista yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Päähenkilö "K" saapuu kaupunkiin maanmittarin tehtävää hoitamaan, mutta hänelle selviää että tätä tehtävää ei enää olekaan, koko kutsu oli vain käsittämättömän byrokratian aiheuttama virhe.

Päähenkilö on siis kaupungissa melko tarpeeton, kuten meistä jokainen varmaan joskus tuntee olevansa. Häntä pompotellaan byrokratian toimesta, tämäkin varmaan tuttua jokaiselle. Ikäänkuin pelkkä ihmiseksi syntyminen olisi jo synti josta on syytä rangaista.

Oon kyllä semmonen etten pahemmin lue kirjoja koskaan... en tiiä ei vaan kiinnosta lukea jotain paksua opusta. Mutta sanomalehtiä ja muita lehtiä kyllä lueskelen mielenkiinnolla.

Frédéric Beigbeder: 99F

Kertomus kolmikymppisestä mainossnobista maailmassa jossa kaikki on kaupan, mainokset määräävät halusi ja kusípäitä rakastetaan, mutta onni on silti päähenkilöltämme kateissa ja työkin ketuttaa. Sisäistä tyhjiötä ja henkistä pahoinvointiaan hän paikkaa materialla, seksillä sekä tietenkin kokaiinilla, turhaan, sillä edes uusi avobemu ei lohduta kuin tovin. S'amuser, c'est la même chose que se suisider, sauf qu'on peut le faire tous les jours eli nautinto on kuin itsemurha, mutta vain toista voi tehdä päivittäin. Ihan viihdyttävää yhteiskuntakritiikkiä, joskin ei mitään sellaista mitä joku toinen ei olisi keksinyt ja kaunokirjallisuudessakin hyödyntänyt ennen ja jälkeen tämän (2000).

Viimeksi luin aku ankkaa.

Opiskeluun liittyvää mennyt koko syksyn, ei jää aikaa oikein muulle, joten sieltä puolelta löytyy luetut kirjat. Ne taas niin tylsiä, etten ala luetella. Fiktiota taisi olla viimeisimmät Terry Pratchettin Keskiyö ylläni ja Hirmurykmentti. Lempikirjailijan uusimmat suomennokset. Kumpaakaan en kykene arvioida, koska Kiekkomaailma on itselle niin läheinen juttu, etten osaa arvioida niitä kirjoina.

Tällä hetkellä menee Arto Pietikäisen Joustava Mieli, joka ei ole romaani sekään, muttei liity suoraan tämän hetkisiin opintoihinkaan.

Kaunokirjallisuus on ollut hetken jäissä kun opiskelut painaa päälle. Menossa Reijo A Kauppilan Mielen voima. Selkeä luettava ja hyvin jaksotettu.

Luin viimeksi moottoripyörän huoltokirjaa. :-) En välitä kauheesti lukea kirjoja, ellei ne kosketa jotain käytännön asiaa.

Katja Ketun Kätilö. Hämmästyttävän rikasta ja monipuolista kieltä noin nuorelta likalta. Kysymyksesi tosin jäi, missä välissä ne ehtivät kaiken naiskentelun ja lapsenpäästämisen ohessa sotia.

Nyt menossa Tervon Troikka. En ole ikinä päässyt sisälle Tervon kirjoihin, optimistisesti yritän nyt taas, aihe on kiinnostava.

Ihan turhaa ajankulua. Ei siitä ole mitään hyötyä. Ainakaan ei mitkään mielikuvitusjutut kiinnosta.

semiootikon Roland Barthesin pikku kirjasen "Pariisin iltoja". Oli katkeraa tilitystä siitä, kuinka vanheneva Barthes (joka oli homo) joutui istumaan kotona ja katsomaan TV:tä kun ei enää saanut poikia, vaikka maailman kuulu teoreetikko olikin.

Homoista näköjään tulee ATM:iä vanhetessaan toisin kuin hetero YTM.stä. Bartheskin antoi ymmärtää, että nuorempana flaksi kävi tosi hyvin.

H. P. Lovecraftin kootut teokset, I-III (Jalava, 2009-2011)
Tuttuja tekstejä, mutta ensimmäistä kertaa oikoluettu ja ambienssien mukaan jaoteltu. Nautinto jo sinäänsä.
Enemmän taisin kuitenkin jokaisen kirjan johdannosta saada tällä kertaa irti, vaikka samaiset tekstit voi helposti vaikkapa wikipediasta lukea. Plussana Necronomiconin historia.
...ja tietty Nietzschen Ecce Homo (Unio Mystica, 2002), jotta tajuan mikä elämässä on tärkeintä.
Muuten on ollut hiljaisempaa...ei ole oikein jaksanut kiinnostua lukemaan näin syksyn/talven tullen. Liian paljon sosiaalista elämää nääs.

Risto Isomäki: Herääminen (2000)

Tällainen ekoscifikirja. Kertoo 2030-luvun Maapallon elämästä, kun kasvihuoneilmiö räjähtää käsiin. Kuusta löytyneistä oudoista jäljistä jne. Aika hyvä scifipläjäys.

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Luin toisen kerran lävitse Orwellin 1984 tänä kesänä siinä toivossa, että ymmärtäisin siitä enemmän. Paremmin meni tällä kertaa, mutta kaikki ei kuitenkaan ihan auennut.

Television käyttöohjeen

Kamasutran

Nikki Sixx & Ian Gittins - Heroiinipäiväkirja (LIKE, 2007 ; The Heroine Diary)
Enpä muuta sano, kuin että hemmetinmoista huumesekoilua! :D Viihdyttävää luettavaa, jos kirosanat ja värikkäät kielikuvat ei häiritse ;)