"....... Eräs esimerkki henkisen tiedostamisen
kehittymisestä löytyy kesältä 1966.
Siihen aikaan työnsaantimahdollisuudet olivat
hyvin satunnaisia. Oli tehtävä milloin mitäkin
satunnaisia töitä ja sinä kesänä olin sahaamassa
naapurin isännälle pinotavaraa kotini lähellä
Vuoselässä. Oli heinänteon aika ja heinäpoutia
oli riittänyt jo pitkään. Sinä päivänä myös
naapurin isäntä itse oli työskentelemässä sillä
hakkuualueella. Olimme keittäneet päiväkahvit ja
juotuamme pistin selälleni siihen kumpareelle,
jossa asentopaikkamme oli. Loikoilin siinä
pitkän tovin ja taas ajattelin tapani mukaan
Elisaa ja hänen elämäntyötään. Keskityin
tiedostamaan sen hetkisen todellisuuden, niin
kuin profeetta Elisa olisi tiedostanut. Aurinko
paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli täysin
tyven. Ei pienintäkään tuulenvirettä. Siinä
loikoessani sain voimakkaana mielikuvan siitä,
että juuri sillä hetkellä on
Tornionjokilaaksossa sadepilvi, joka on tulossa
kohti ja on kuuden aikaan illalla meillä. Niin
sen enempiä ajattelematta sanoin naapurin
isännälle: "Kuuleppa Eero" ”No mitä?", kysyi
naapurin isäntä. "Kuule. Jos minulla olisi
kuivia heiniä haasioilla niin paljon, kuin
sinulla on, niin minä lähtisin justiin ja
ajaisin ne latoon". "No miksi?" "Kuule, kun
illalla kuudelta alkaa satamaan vettä". Niin
naapurin isäntä liristi pannusta viimeiset tipat
ja juotuaan lähti kävelemään kotiin heiniä
ajamaan.
Töistä tultuani lähdin polkupyörällä käymään
6 km päässä olevalla kaupalla ostamassa
varusteita seuraavaa työpäivää varten ja tältä
kauppamatkalta ajelin kotipihalle vähän ennen
kuutta ja kävi niin, että viittä vaille kuusi
satoi ensimmäiset pisarat portaille. Tämä sade
oli rankka ja kesti noin puoli tuntia ja jälleen
tuli pouta moneksi päiväksi. Seuraavana aamuna
naapurin isäntä tuli tyytyväisenä töihin: "Sainpa
minä kuivia heiniä, mutta mistä sinä
tiesit?" "Kuule, kun en osaa oikein selittää”.
Tämä oli yksi monista profeetallisista
kokemuksistani joita niihin aikoihin tiedostin.
Se, että tuo sade tosiaan tuli kuudelta, osoitti,
ettei kysymyksessä ollut jokin illuusio tai
epätodellinen haavekuva. Profeetallisen
tiedostamisen ehdoton tunnusmerkki on, että se,
minkä profeetta sanoo, tosiaan tapahtuu. Tässä
tapauksessa saatoin hyödyntää tätä kehittyvää
ominaisuuttani niin, että naapurin isäntä sai
sinä vuonna hyvälaatuista heinää........"
kehittymisestä löytyy kesältä 1966.
Siihen aikaan työnsaantimahdollisuudet olivat
hyvin satunnaisia. Oli tehtävä milloin mitäkin
satunnaisia töitä ja sinä kesänä olin sahaamassa
naapurin isännälle pinotavaraa kotini lähellä
Vuoselässä. Oli heinänteon aika ja heinäpoutia
oli riittänyt jo pitkään. Sinä päivänä myös
naapurin isäntä itse oli työskentelemässä sillä
hakkuualueella. Olimme keittäneet päiväkahvit ja
juotuamme pistin selälleni siihen kumpareelle,
jossa asentopaikkamme oli. Loikoilin siinä
pitkän tovin ja taas ajattelin tapani mukaan
Elisaa ja hänen elämäntyötään. Keskityin
tiedostamaan sen hetkisen todellisuuden, niin
kuin profeetta Elisa olisi tiedostanut. Aurinko
paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli täysin
tyven. Ei pienintäkään tuulenvirettä. Siinä
loikoessani sain voimakkaana mielikuvan siitä,
että juuri sillä hetkellä on
Tornionjokilaaksossa sadepilvi, joka on tulossa
kohti ja on kuuden aikaan illalla meillä. Niin
sen enempiä ajattelematta sanoin naapurin
isännälle: "Kuuleppa Eero" ”No mitä?", kysyi
naapurin isäntä. "Kuule. Jos minulla olisi
kuivia heiniä haasioilla niin paljon, kuin
sinulla on, niin minä lähtisin justiin ja
ajaisin ne latoon". "No miksi?" "Kuule, kun
illalla kuudelta alkaa satamaan vettä". Niin
naapurin isäntä liristi pannusta viimeiset tipat
ja juotuaan lähti kävelemään kotiin heiniä
ajamaan.
Töistä tultuani lähdin polkupyörällä käymään
6 km päässä olevalla kaupalla ostamassa
varusteita seuraavaa työpäivää varten ja tältä
kauppamatkalta ajelin kotipihalle vähän ennen
kuutta ja kävi niin, että viittä vaille kuusi
satoi ensimmäiset pisarat portaille. Tämä sade
oli rankka ja kesti noin puoli tuntia ja jälleen
tuli pouta moneksi päiväksi. Seuraavana aamuna
naapurin isäntä tuli tyytyväisenä töihin: "Sainpa
minä kuivia heiniä, mutta mistä sinä
tiesit?" "Kuule, kun en osaa oikein selittää”.
Tämä oli yksi monista profeetallisista
kokemuksistani joita niihin aikoihin tiedostin.
Se, että tuo sade tosiaan tuli kuudelta, osoitti,
ettei kysymyksessä ollut jokin illuusio tai
epätodellinen haavekuva. Profeetallisen
tiedostamisen ehdoton tunnusmerkki on, että se,
minkä profeetta sanoo, tosiaan tapahtuu. Tässä
tapauksessa saatoin hyödyntää tätä kehittyvää
ominaisuuttani niin, että naapurin isäntä sai
sinä vuonna hyvälaatuista heinää........"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksikäs Jumala olisi sitten ilmoittanut juuri
sinulle tulevasta sateesta. Onko Jumala asettanut
sinut profeetaksi(profeetoiden aika on mennyt jo
vuosituhansia sitten ohi.
Tai halusiko Jumala ilmaista itsensä sinulle
noin?? vahvistaa uskoasi??
Nuo on juuri noita kokemuksia, mitä on monilla
ihmisillä ja joillakin ei-uskovillakin
samanlaisia kokemuksia.
Epäilen aina noiden profeetallisten tuntemusten
alkuperää...
Toukokuussa 1977 kuuluin paikalliseen
helluntaiseurakuntaan ja niinpä menin
tervehtimään eräällä sivukylällä yksin asuvaa
vanhimmistoveljeä, Ante Kettusta. Tämä oli juuri
lähdössä kokemaan pyydyksiään läheiselle Angee-
järvelle ja pyysi minut soutumieheksi ja niin
mentiin.
Siinä vaiheessa kun ensimmäiselle katiskalle
oltiin matkalla, hän pyysi arvaamaan montako
kalaa siinä katiskassa on. "Siinä on kaksi haukea
ja kaksi ahventa", vastasin ja näytin vielä
käsilläni minkä kokoisia nämä kalat ovat. Ja kun
Ante-veli nostaa katiskaa, niin siinä oli just ne
kalat ja sen kokoisetkin kuin olin sanonut. Tämän
jälkeen soudettiin toiselle katiskalle ja jälleen
just ne kalat jotka olin sanonut ja kun näin kävi
myös kolmannella katiskalla, niin tämä antaa jo
viitteitä muusta kuin sattumasta. Mainittakoon
vielä, että olin ensimmäistä kertaa kysisellä
järvellä joten minulla ei ollut ennakkoon tietoa
sen järven kaloista tai niiden normaalista
koosta.
epäilen edelleen alkuperää.
karismaattisilla ja okkulttisilla liikkeillä
paljon yhtäläisyyksiä...
Mutta hyvä jos itse olet vakuuttunut.
saat eppäillä.
Asiahan on niin, että jo 10 ikäisenä tein
ensikerran sovintoa Jumalan kanssa ja näistä
ajoista lähtien tutkin kaikessa yksinäisyydesäni
raamattua. Tämän jälkeen olen lukenut valtavan
määrän erilaista kirjallisuutta ja vertaillut
oppimaani raamatun sanomaan. Eli siinä vaiheessa
kun lokakuussa 1975 hakeuduin heluntailaisten
piiriin, minulla oli takanani jo 20 vuoden
tutkijan menneisyys ja muistin enemmän
raamatunkohtia kuin silloiset vanhemmistoveljet
yhteensä.
Kolme vuotta myöhemmin matkustin raamattukouluun,
jossa oli jokaisena koulupäivänä testikokous.
Yhden tällaisen testikokouksen saarnan aiheeksi
minulle annettiin Pyhän Hengen toiminta. Tämän
testikokouksen, "kohokohdan", jälkeen oppilaat ja
opettajat arvostelivat kokouksen ja sen viikon
opettajana olleen Mauri Vikstenin arvostelu
saarnastani oli: "Veljellä on harvinaisen selkeä
käsitys Pyhän Hengen toiminnasta".
Tämä harvinaisen selkeä käsitys minulla oli ollut
jo vuosia ennen helluntailaisiin hakeutumista,
joten: Jo vain sie saat eppäillä. Jos sie oot
epäTIETOINEN niin kaikki on OK, mutta jos sie oot
epäLUULOINEN, niin pielessä olet.
siis helluntalaisiin...no se selittääkin kaikki.