olen tavallinen nuori. Olen vuonna 1985 e-
suomessa syntynyt tyttö... olen kokenut kovia,
olen alkoholisoitunut ja olen päihteiden
vallassa, elämästäni puuttui suunta ja voima ja
lopulta löysin sen Herrasta ja julistan hänen
puolestaan elämäni loppuun asti! hän auttoi
minua, käännyin oikeaan suuntaan, pääsin ylös
pohjalta, sain elämäni enemmän hallintaan ja
mieleni sai rauhan, omatuntoni taas elää ja olen
onnellinen! hän voi myös auttaa sinua kun vain
huomaat totuuden!...Lisäisin vielä että jokainen
itse päättää omasta uskostaan, ihminen itse uskoo
tai ei, ihminen itse "kärsii" viimisen päivän
jälkeen jos ei uskonut, ihminen itse voi antaa
pahalle periksi! maailmassa on sekä hyvä että
paha, Jumala ja saatana! se joka on tajunnut
Jumalan puoleen kääntyä olkoot onnellinen ja se
joka on saatanalle periksi antanut voi ehkä
hetkellisen onnen löytää maanpäältä mutta
helvetti häntä myös kutsuu! kannattaa rikastuttaa
elämäänsä ja löytää ratkasu ennen kuolemaansa tai
maailmanloppua! miksi antaa pahan vallata? miksi
ei voisi lukea raamattua kerran läpi? miksi
soditaan? miksi ihmisiä kuolee? miksi ihminen on
paha?....siksi että saatana on olemassa ja ihmis
raukat turvaa saatanaan ja tulevat hänen
kaltaisikseen! jokainen joka turvaa jumalaan on
pohjimmiltaan hyvä ja hänelle vielä paratiisi
koittakoon ilman pahuutta, köyhyyttä ja
nälänhätää!
rakastakaa Jumalaa ja uskokaa siihen, sillä
Jumala on aina ollut, tulee aina olemaan ja hän
on Herra jolla on päätösvalta kaikesta, jota
tulee myös kunnioittaa!
-kristitty-
suomessa syntynyt tyttö... olen kokenut kovia,
olen alkoholisoitunut ja olen päihteiden
vallassa, elämästäni puuttui suunta ja voima ja
lopulta löysin sen Herrasta ja julistan hänen
puolestaan elämäni loppuun asti! hän auttoi
minua, käännyin oikeaan suuntaan, pääsin ylös
pohjalta, sain elämäni enemmän hallintaan ja
mieleni sai rauhan, omatuntoni taas elää ja olen
onnellinen! hän voi myös auttaa sinua kun vain
huomaat totuuden!...Lisäisin vielä että jokainen
itse päättää omasta uskostaan, ihminen itse uskoo
tai ei, ihminen itse "kärsii" viimisen päivän
jälkeen jos ei uskonut, ihminen itse voi antaa
pahalle periksi! maailmassa on sekä hyvä että
paha, Jumala ja saatana! se joka on tajunnut
Jumalan puoleen kääntyä olkoot onnellinen ja se
joka on saatanalle periksi antanut voi ehkä
hetkellisen onnen löytää maanpäältä mutta
helvetti häntä myös kutsuu! kannattaa rikastuttaa
elämäänsä ja löytää ratkasu ennen kuolemaansa tai
maailmanloppua! miksi antaa pahan vallata? miksi
ei voisi lukea raamattua kerran läpi? miksi
soditaan? miksi ihmisiä kuolee? miksi ihminen on
paha?....siksi että saatana on olemassa ja ihmis
raukat turvaa saatanaan ja tulevat hänen
kaltaisikseen! jokainen joka turvaa jumalaan on
pohjimmiltaan hyvä ja hänelle vielä paratiisi
koittakoon ilman pahuutta, köyhyyttä ja
nälänhätää!
rakastakaa Jumalaa ja uskokaa siihen, sillä
Jumala on aina ollut, tulee aina olemaan ja hän
on Herra jolla on päätösvalta kaikesta, jota
tulee myös kunnioittaa!
-kristitty-
Vastaukset 22
Vanhimmat
...että löytyy tuollaisia nuoria väkeviä
todistajia vielä maan päältä! Olen kokenut
melkeinpä samat asiat, ehkä pahempiakin asioita,
ja olen saanut vapautuksen synneistäni viime
kesänä rippikoulun jälkeen. Pidä kiinni siitä
mitä sinulla on! Siunausta Jeesuksessa
Kristuksessa!
".........".........
Kului pari vuotta. Sinä tammikuisena tiistaina
menin linja-autossa kylälle siinä tarkoituksessa,
että kävelen kuuden kilometrin matkan kotiin ja
käyn matkalla naapurissa pidettävissä
maamiesseuran ompeluilloissa, joihin kylän väki
kokoontui istumaan iltaa ja samalla kerättiin
varoja kylän maamiesseuran toimintaan.
Sillä kertaa kävin tapani mukaan eläkepäiviään
viettävän Nestorin pienessä mökissä, josta lähdin
hyvissä ajoin ehtiäkseni naapurissani pidettäviin
ompeluiltoihin. Nyt asiassa kävi niin, että
vajaan kilometrin käveltyäni kuulin, kuinka
takaani kuului hevosen tiu'un helinä ja nuorten
ilakointi. Päättelin, että kylän nuoret ovat
hevospelillä menossa ompeluiltaan ja nyt kun
minulla oli sama päämäärä, ajattelin hypätä
samaan kyytiin ja mennä yhtämatkaa. Mutta. Siinä
vaiheessa kun hevonen kohdalleni tuli ja yritin
rekeen hypätä, ilmeni, että siinä nuorten reessä
ei ollut minulle sijaa. Minut työnnettiin pois ja
jäin kävelemään yksin pimeää talvista maantietä.
Kuulin kuinka hevosen kavioiden kapse, tiu'un
helinä ja nuorten ilakoivat äänet katosivat
vähitellen pimeyteen. Sydämeni itki verta. Suuret
kyyneleet vierivät pitkin poskipäitä ja jos siinä
tilanteessa olisi tullut joku ja sanonut
haluavansa kävellä rinnallani, tämä ihminen olisi
ollut yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei
ketään. Olin yksin. Yksin vain en takia, että
olin erilainen. Sen vuoksi, etten ollut
kouluaikana kivittänyt toisten yllytyksestä
maamiesseurantalon ikkunoita. Yksin sen vuoksi,
että halusin olla Nestorin kaveri silloin kun
toiset Nestoria kiusasivat. Yksin sen vuoksi,
etten ollut alkanut toisten mukana juopottelemaan.
Siinä yksin talvista pimeää tietä kävellessäni
muistui mieleeni virren 600 kolmas
säkeistö: "Muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet. Sinulta saavat, sä
luet haavat, ja kyyneleet". Tämän virren sanat
olivat sinä iltana minulle elävää todellisuutta.
Sydämeni itki verta ja kyyneleet vierivät pitkin
poskipäitä ja hyräilin tätä virren säkeistöä yhä
uudelleen ja uudelleen. "Muut kaikki hylkää, vaan
Sinä et... sä luet haavat ja kyynelet..." ja
tämän virren myötä sisimpääni kasvoi varmuus
siitä, että minusta tulee Jumalan
mies. "Hylätköön ihmiset, mutta älköön Jumala".
Käytännössä tämä merkitsi myös sitä, että niihin
ompeluiltoihin en mennyt. Kävelin suoraan kotiin
enkä halunnut olla vuosiin näiden nuorten kanssa
missään tekemisissä enkä ole tämän kokemuksen
jälkeen ollut yhteenkään "rekeen" pyrkimässä.
Vakaa näkemykseni on, että silloin kun nuori
joutuu valitsemaan omantuntonsa ja joukon tahdon
välillä, nuoren on kuunneltava omantuntonsa ääntä
ja valittava se tie, jonka hän itse oikeaksi ja
hyväksi kokee. Ihmissuhteet syntyvät ja
katkeilevat, mutta omantuntonsa kanssa ihminen
joutuu elämään läpi elämänsä pääsemättä eroon
silloinkaan kun omatunto syyttämällä
syyttää......"
kirjoitus.
Minulle on vain muodostunut aika ristiriitainen
käsitys sinusta. En tosin ole kovin paljon
juttujasi lukenut.
Kuitenkin tiedän, että olet nuorena ollut
raamattukoulussa jne. Edelleen sulle sattui tosi
paha tälli 80-luvulla.
Mutta...
Olen toisaalta tietyistä sun jutuista löytänyt
melkoista katkeruutta Jumalaa kohtaan.
Eli en tiedä, oletko uskossa tänä päivänä.
Edelleen hypnoosihommat tuntuu oudoilta.
vaatii rautaiset elämän eväät ja tähän ei
kaikesti perinteinen kotoinen kristillisyys
riitä. Rehellisesti sanon, että nuoruudessani
aloittamani hypnoosiopinot ovat olleet
suoranaista Jumalan johdatusta ja ilman tämän
alan asiantuntemustani en elämästäni olisi ikinä
selvinnyt. En nuoruudessani enkä nyt.
Kuitenkin on syytä myös muistaa, että näiltä
alueilta löytyy apu vain ajallisiin tarpeisiin.
Sen sijaan iankaikkista elämää näillä eväillä ei
voiteta. Siihen tarvitaan kokonaan
toiset "lääkkeet".
Mitä taas siihen Jumalaan ja katkeruuteen tulee,
niin turhaa mie hänelle pettymyksiäni pusken
silloin kun syyt ovat kotoisessa pitkälle
harhautuneessa kristillisyydessä ja ennenkaikea
uskovina esiintyvien henkisessä heikkoudessa.
Uskoni uskovaisiin olen menettänyt aikapäiviä
sitten ja jotain uutta ja parempaa täytyy löytyä
ja ainakin tähän löytymiseen asti ahkeroin myös
hypnoosin parissa.
"silloin kun syyt ovat kotoisessa pitkälle
harhautuneessa kristillisyydessä ja ennenkaikea
uskovina esiintyvien henkisessä heikkoudessa.
Uskoni uskovaisiin olen menettänyt aikapäiviä
sitten"
Seuraavat kysymykset sulle:
1) Minne kotoinen kristillisyys on harhautunut??
2) Mitä tarkoittaa uskovien henkinen heikkous??
3) Miksi menetit uskosi uskovaisiin??
Ensinnäkin koko kotoinen kristillisyys on,
muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta,
totaalisesti harhautunut toiminnassaan.
Jos ajatellaan Jeesuksen toimintaa, niin hän ei
käännyttänyt ketään, ei pyrkinyt karsinoimaan ja
alistamaan ihmisiä henkisesti. Hän vaelsi
ympäriinsä, teki kaikkinaista hyvää ja paransi
kaikki perkeleen valtaan joutuneet katsomatta
siihen, tuliko joku uskoon ja hänen
opetuslapsekseen vaiko ei. Eräänkin kerran hän
paransi kymenen pitalista, joista vain yksi tuli
kiittämään.
Valitettavasti kotoinen kristillisyys on sortunut
pääasiassa käännyttämisen tielle. Hajaantuneessa
kristillisyydessämme vallitsee valtava kilpailu
ihmisten sieluista ja lähimmäisellä on vain omaan
joukkoon käännyttämisen arvo ja rakkauttakin
nykyisellä kristillisyydellä riittää vain omaan
joukkoon kuuluville tai niille, joista on toivoa
saada jäseniä joukkoonsa. Samoin vaikeassa
elämäntilanteessa, vaikea sairaus, vammautuminen
ym. olevat ovat vain "helppoja saaliita", joiden
hädänalaista tilannetta pyritään hyödyntämään
käännytystyössä. Omakohtainen kokemus:
Huhtikuussa 1984 minut kotiutettiin Käpylän
kuntoutuskeskuksesta. Tämän jälkeen aivan
ensimmäisinä päivinä mitä Sodankylän keskustassa
pyörätuolillani kärräsin, tuli eräs paikallinen
helluntailainen: "Joko minä lähen pukkaamhan
sinua Betaniaan" (helluntailaisten rukoushuone)
ja kun hän kuuli, ettei minua tarvitse Betaniaan
pukata, hän jatkoi matkaansa ja tämän jälkeen
helluntailaiset ovat nokka pystyssä ohitseni
kävelleet. Eli tämän verran heillä on
autokolarissa vaikeastivammautuneelle invalidille
annettavaa.
Toiseksi. Joulun jälkeen 1983 minut vietiin Lapin
Kuntoutuskeskukseen Rovaniemelle. Täällä
henkilökohtaiseksi fysioterapeutiksi tuli eräs
Taina, joka oli aiemmin papereitani tutkittuaan
kauhistunut nähdessään papereissani sanan
evankelista. Mutta. Meille muodostui valtavan
syvällinen työtoveruuteen perustuva me-henki ja
yhdessä saimme lähes ihmeitä aikaan. Nyt tämän
Tainan henkinen panos oli niin valtavaa, että jo
vajaan parin kuukauden kuluttua kävelin
tetrakepin avulla pitkin käytävää lääkärien
suureksi kummastukseksi ja ilman tämän ei-
uskovaisen Tainan hekistä panosta en koskaan
olisi tästä selvinnyt ja auton rattiin uudelleen
noussut.
Nyt viimeiset yli 17 vuotta olen etsinyt ja
toivonut ja rukoillut Sodankylästä samanlaista
hengen jättiläistä, mutta ei niin ei. Meillä on 7
eri uskonsuuntaa ja kirkkokuntaa mutta kaikki
nämä ovat täsmälleen tyhjää täynnä silloin kun
joku todella henkistä tukea ja rohkaisevaa uskon
snaa tarvitsisi. Uskovaisilta puuttuu
totaalisesti usko ja sen myötä se hengen voima,
jolla ihmeitä ja tunnustekoja tehtäisiin.
Edellä lienee jo tullut vastaus myös kolmanteen
kysymykseen.
kuin aikuiset koskaan osaisivat olla. Nuorille
kaveripiirin hyväksyntä on niin tärkeää että sen
takia usein uhrataan omat ajatukset ja
periaatteet ja tasapäistytään laumaan. Pelottavaa
on että on ihmisiä jotka eivät koskaan aikuistu
vaan säilyvät tällä koulukiusaajatasolla
loppuelämänsä. En edes usko että kukaan aikuinen
juurikaan ajattelee ystäviensä perhetaustoja tai
uskonnollisia vakaumuksia enää parinkymmenen
ikävuoden jälkeen. Itsekin olen lapsena tehnyt
asioita pelkkää ajattelemattomuuttani ja nyt
vanhempana niitä katunut. Loppujen lopuksi
ihminen joka on aina pitänyt periaatteistaan
kiinni hinnalla millä hyvänsä ja varsinkin kun
periaatteet eivät ketään vastaan ole olleet on jo
lapsena ollut kypsempi ja kunnioitettavampi
ihminen kuin näistä lauman mukana kulkevista
koskaan tuleekaan mikäli vain ihminen itse pystyy
suojelemaan itsensä vihalta ja katkeruudelta ja
näkemään asioiden todellisen luonteen:)
Harvoin täällä olen tavannut "uskovaisen" jonka
mielipiteet voisin allekirjoittaa joten
lopputulos on ainakin ollut hyvä vaikka tie
rankka olisi ollutkin!
Upeaa luettavaa - jokin sydämessäni liikahti ja
silmät kostuivat. Olet ihana Jumalan lapsi; otit
Häneltä viisauden hengen vastaan jo nuorena.
Siunasuta ja voimia uskon tiellesi.
"....... Pyhäkköni ja temppelini
Mitä enemmän samoilin suurissa humisevissa
erämaissa, sitä enemmän tästä erämaasta muodostui
osa minun sieluani - samalla myös minun pyhäkköni
ja temppelini. Kaukana oli katala maailma ja
kaukana ne ihmiset, jotka olivat siihenastisen
elämäni sysineet ja tyrkkineet. Erämaan
hiljaisuudessa sain olla oma itseni, kuunnella
oman sydämeni ääntä ja toteuttaa omia sisäisiä
kehotuksiani kenenkään häiritsemättä. Samalla
olin löytänyt todellisen henkisen yhteyden
koirani kanssa ja me, erätoverukset, ymmärrettiin
sanattomasti toisiamme. Vaikka ulkoisesti elämä
oli ilman työtä ja työttömyyskorvausta tai
muutakaan tuloa todella köyhää, niin henkisesti
elin elämäni rikkainta ja kehittävintä aikaa.
Jokainen päivä ja jokainen yö joko havuvuoteella
rakotulilla tai eräkämppien lavereilla antoi
mahdollisuuden aina uusiin ja uusiin henkisiin
kokemuksiin. Kun samaan aikaan tutkin myös
henkistä filosofiaa tutkivaa kirjallisuutta, nämä
yksinäiset illat ja yöt tarjosivat mitä
parhaimmat mahdollisuuden jo luetun
analysointiin, vertailuun aiemmin paljon lukemani
Raamatun kanssa ja asettamiseen henkisen
maailmakuvani laajenevaan palapeliin.
Nythän on niin, että "seura tekee
kaltaisekseen", eli silloin kun ihminen pyörii
jossain joukossa, työporukassa tai muutoin
kaveripiirissä, niin tällä joukolla on yksilön
psykologisena auktoriteettina taipumus muokata
yksilön maailmankuvaa ja persoonallisuutta tämän
joukon mukaisesti ja tuskin kukaan pystyy tätä
joukon vaikutusta täysin eliminoimaan, ainakaan
joutumatta suuriin ristiriitoihin joukon kanssa.
Nyt täällä erämaan hiljaisuudessa ei ollut
tällaisia inhimillisiä tämän maailman mukaisia
muokkaajia, niin olin täysin vapaa olemaan hengen
välittömässä johdatuksessa. Mutta myös ihmisen
ikävä oli erämaan hiljaisuudessa jatkuvaa
todellisuutta.
Oli lauantai lokakuun puolivälissä 1963.
Sinä päivänä suuntasin eräretkeni Luostotunturin
ja Pyhätunturin välillä olevan Pyhälammen kautta
Luoston tunturimajalle, jossa suunnittelin
olevani yötä. Iltapäivällä kahden - kolmen
tienoilla olin Pyhälammella ja keittelin kahvia
kun samoile tulille käveli kaksi nuorta miestä
Pyhäjärveltä. Oli ensimmäinen hirvenpyyntipäivä
ja vaikka maa oli lumeton, miehet olivat
lähteneet hirvimetsälle. Kun sitten saimme kahvit
juotua ja lähdimme jatkamaan matkojamme, he
suuntasivat kymmenen kilometrin päässä olevalle
Huttu-ukon autiotalolle yöksi ja minä taas yhtä
kaukana olevalle Luoston tunturimajalle. Kävi
vielä niin, että Luoston helmakuusikoissa oli
metsoja ja koppeloita, joiden vaanimisessa meni
aikaa siinä määrin, että pimeä yllätti kesken
matkan. Kello oli jo pitkästi yli kuuden kun
lähes säkkipimeässä pyrin eteenpäin. Sen verran
vierellä oleva tunturi häämötti taivasta vasten,
että tiesin mihin suuntaan minun on pyrittävä ja
niin jatkoin matkaani. Joskus pimeästä kuusikosta
alkoi kuulua maan töminää ja risujen pauketta,
josta päättelin isomman elukan olevan liikkeellä,
mutta sitä, mikä elukka tämä oli, en pimeässä
nähnyt. Saattoi olla hirvi tai poro tai vaikka
karhu. Niinpä pidin kiväärin käsissäni
ampumavalmiina; etten joutuisi Moskun Aleksin
kohtalotoveriksi.
Joskus kahdeksan lopulla, kun majaa ei
alkanut näkymään, ajattelin jo kävelleeni ohi ja
suunnittelin nuotion laittamista ja yöksi
jäämistä metsään. Kuitenkin, kun vähän matkaa
olin kävellyt, alkoi edestäni kuulua pienen puron
solinaa ja pian tuli linja vastaan ja linjalta,
ylärinteeltä päin häämötti valkea majan
nurkkalauta ja niin olin päässyt määräni päähän.
Laitoin tulet takkahuoneeseen, keitin kahvin ja
söin vähän voileipää ja lämmitin vielä saunan
sinä iltana. Saunomisen jälkeen kulutin iltaani
lueskelemalla kynttilän valossa majalla olutta
vieraskirjaa samalla kun ajattelin tapaamiani
hirvimiehiä. Heitä oli kaksi, kun taas olin yksin
koirani kanssa. Sillä kertaa tunsin ikävää ja kun
lueskelin vieraskirjassa olleita uskovien nuorten
ryhmien kirjoituksia, niin jostain syvältä
sisimmästäni nousi valtava kaipaus päästä
tällaiseen joukkoon. Joukkoon, josta ei pois
ajettaisi sen vuoksi, etten ala juopottelemaan ja
syntiä tekemään. Joukkoon, jossa olisin
hyväksytty, rakastettu ja voisin yhdessä toisten
kanssa palvella Jumalaa. Kuitenkaan tällaista
nuorten joukkoa ei kotiseudullani ollut ja kun
kotikyläni nuoret olivat minun reestään pois
työntäneet, olin yksin. Yksin Jumalani,
omantuntoni ja koirani kanssa ja sinä iltana
vaivuin uneen pohjattoman ikävän vallassa.
Kuitenkin koitti taas uusi aamu ja kun kahdeksan
tietämillä heräsin hyvin nukutun yön jälkeen,
paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja kun
katsoin ulos, oli yöllä satanut ensilumen ja koko
tunturimaisema säteili puhtaanvalkoisena
kirkkaassa auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa.
Niinpä aamukahvit juotuani ja vähän voileipää
syötyäni suuntasin kotimatkalle ja uusiin
vaiheisiin henkisen korkeakouluni haastavalla
tiellä.........."
Joo kiitti vaan kirjoituksestasi.
Joskus vähän paremmalla ajalla kommentoin
joitakin edellä esittämiäsi asioita.
Siunausta sulle!!!
Kaikista elämän kolhuista huolimatta
PÄRJÄILE!!!
pidätkö uskovien "ihmetekoja" kriteerinä sille
että kyseessä on oikea uskonto, se uskonto mihin
haluaisit kuulua??
Tutustu raamatun kertomukseen siitä millaisia
ihmeitä hengen vaikutuksesta tehtiin.
Ketkä siihen pystyvät nykyään?
Ja pitääkö niin ollakkaan?
todista mitään.
Olen perehtynyt nuoruudessani hypnoosiin ja
niihin "ihmeparantumisiin" mitä maailmassa on
tapahtunut milloin Mesmerin, milloin Lourdesin
lähteen pyhän veden, milloin Ganga-joen pyhän
virran tai Lapin entisajan verenseisottajien
toimesta. En tosiaankaan pidä ihmeparantumisia
todisteena mistään ainoasta oikeasta uskosta.
(Matt 7:21)
Ne parantumiset, joita apostolit tekivät,
tapahtuivat USKON SANAN - REMATOS -
vaikutuksesta. Sama uskon - rematos - sana
pitäisi olla myös tämän päivän todellisten
Jumalan palvelijoiden käytössä ja samat teot,
joita apostolit tekivät, pitäisi tapahtua tänäkin
päivänä. Mutta kun ei. Uskovaisilta puuttuu
todellinen usko, sen myötä puuttuu uskon sana ja
sanaa seuraavat ihmeet ja tunnusteot.
jeesukselle kiitos.
olen ollut alle kuukauden uskossa ja saanut
kokonaisen uuden elämän. päässyt
tupakasta,viinasta ja muista mömmeröistä.
kiittäkäämme yhdessä herraamme tästä kauniista
elämästä jonka olemme saaneet.jumala antoi ainoan
poikansa sovittakseen syntimme.poistaaksen tuskan
sydämistämme.voidaksemme nähdä pyhän hengen
kirkkauden.kiittäkäämme.päivin öin
Tervetuloa perheeseemme, joka kasvaa päivä
päivältä isommaksi! Siunausta ja voimaa uskon
tiellesi!
on vain itsepsyykkausta.
luottakaa itseenne, voima tulee teistä, ei ulkoa.
ja pelastaa tänäkin päivänä sinunkin epäilyistä
huolimatta.
Siunausta kaikille tässä kirjoittaneille.
Luotin yksinomaan, vain ja ainoastaan itseeni
monet monituiset vuodet ennen kuin tajusin, että
olin vain pikkuinen vesipisara isossa
valtameressä - yksin, avuton ja kylmissäni. Nyt
olen vieläkin pienen pieni vesipisara, johon on
sekoittunut myös pienen pieni veripisara: Jeesus
minut puhdisti ja paransi verellään. En ole
koskaan enää yksin ja minua rakastetaan aivan
mielettömästi, vaikken sitä ansaitsekaan. En ole
enää heikko, sillä Jumala tekee minusta
päivittäin vahvan; Hänen avullaan pystyn
vastaanottamaan mitä tahansa maailma minulle
antaa. En koskaan Häntä jätä; en koskaan käännä
Hänelle enää selkääni; olen Hänen ja Hän on minun.
älä hyljeksi saatanaa...
SEKIN KIRJOTETAAN ISOLLA!!!!!! eli Saatana!
Ei sellasta luuseria kannata isolla kirjottaa.
MOT.
...elämänilosi uskosta...kuten olen aiemminkin
sanonut,on uskoon tulemisessa toki paljon hyviäkin
puolia,ei pelkkää fanaattisuutta ja toisten
kadotuksella pelottelua!?! Mutta...se,että joku
saa uskon kautta "pelastuksen" ei todista itse
uskonnon olevan faktatietoa...ei todellakaan!?!
Se on jokaisen omien aivojensa sisäisen
prosessoinnin tulos jos siten tulee
autuaaksi...!?!
Lykkyä sinullekin elämääsi!
Aivojen käyttö on silti yhä suositeltavaa...ehkä
joskus huomaat,ettei niitä jeesuksia oikeasti
enää tarvitakkaan...samaan "autuuteen" pääset
kyllä itsenäisesti tietoa ja itseluottamusta
keräämällä,rohkeutta vaan !?!
Hän lupasi korjata rikkinäiset sydämemme ja
vapauttaa meidät kahleistamme! Hän ei ole koskaan
pettänyt lupaustaan! Hän on Herra Kristus -
täydellinen Jumalamme!
Ihanaa, että olet valtavassa maailmanlaajuisessa
perheessämme. Siunausta ja voimaa uskon tiellesi!