Luotava oma muitomerkkinsä panttipatataljoonana sekä sankarillista aikaansannoksistaan Kaukasuksella taisteluitaa bolshevismin riivaavaa rinnakkaiselomme vastai8panoksi. Tosi pyyteetömiä miehiä, ilman oman etunsa tavoittteluita. Onnekseni minulla on silloin tällöin heitä velä tavatakkin ja keskutella muisteluden merkeissä. Vaan, harmaaksi pojatkin ovat muuttuneet niistä kähinöistä . sellaista se tuppaa olemaan kaiketi tulevisuudedessakin:
Eilen täytin muuten 86 v. mutta onnistuu tämä tälläainenkin ja täähän on aika hauskaakin nimi tuo mielipiteitten vaihto. Tyttären poika tuossA
ihmetteli vähän, ja sanoi, etrtei minusta ole mihinkään uutta oppimaan, mutta eikös tullut sanomani perille noin ensi kertaa? Tämähä muuten on aika hyvä juttu.
Eilen täytin muuten 86 v. mutta onnistuu tämä tälläainenkin ja täähän on aika hauskaakin nimi tuo mielipiteitten vaihto. Tyttären poika tuossA
ihmetteli vähän, ja sanoi, etrtei minusta ole mihinkään uutta oppimaan, mutta eikös tullut sanomani perille noin ensi kertaa? Tämähä muuten on aika hyvä juttu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aha. Olet säilyttänyt nuorekkuuden kirjoituksessasi.
Suuresti suomalaisia ss-miehiä, kuten myös muita suomea puolustaneita.Kiitoksia
Trollihan tämä oli, mutta:
SS-miehille ei kunniaa tehdä, ei saksalaisille eikä suomalaisille!
Nürnbergissä sotarikollisuudesta tuomittu organisaatio, pitäisikö muillekin Hitlerin hulluuksille muistomerkkejä pystytellä Suomeen?
SS-divisioona Viking, jossa myös suomalaiset palvelivat, teloitti vankeja, siviiliväestöä ja juutalaisia. Näitäkö pitäisi muistaa?
kun ei asiaan ole grustnij-koera tutustunu. kuuntele lisää porvari nukkuu huonosti levyä ja suutele murhamies che quevaran kuvaa!
asiaan. trolli tai ei niin Felix Sterinerin johtama Wiking-divisioona, sai ihan puhtaat paperit Nürnbergissä. ja sen enenmpää ne ei teloittanut vankeja/siviiliväestöä ku muutkaan suomalaiset Suomen rintamilla.
ainoa asia joka täsä muistomerkki-jutussa minua painaa on ss-järjestön anti-judaistinen tausta ja historia. moisesa merkisä pitäisi tunnustaa ss-tappajakoerien ja urhoollisten ss-joukoissa rintamalla palvelleiden ero.!
holokaustin takia asia on tästä syystä ikävä ja herkkä. EI MUUSTA SYYSTÄ!
Kyllä SS-järjestö tuomittiin.
Sekä SD, SA, Gestapo, OKH, OKW...
Ja niinkuin olen todennut:
SS-järjestöä kunnioittavat ovat jättäneet historiankirjat lukematta.
Jaa niin, ettei sen enempää teloittaneet kuin muutkaan suomalaiset...
Nyt onkin hyvä muistella Hannu Teiderin juttua Seura-lehdestä.
-------------------------
Mitä tapahtui Krivillä 1942
Suomalainen sotarikos
Teksti Hannu Teider
Kuvat E.CRONSTRÖM/SA-KUVA
Krivillä kaatui tuhansia venäläisiä sotilaita. Myös suomalaisten tappiot olivat suuret.
Irakilaisten sotavankien julma kohtelu kauhistuttaa maailmalla. Jatkosodassa raakuuksiin syyllistyivät myös suomalaiset sotilaat. Lauri Kivistö ei enää vaikene venäläisvankien ampumisesta.
Riihimäkeläinen Lauri Kivistö on elänyt painajaisensa kanssa vuosikymmenet. Hän ei ole aikaisemmin halunnut kertoa julkisuudessa omalla nimellään Karhumäen lähistöllä käytyjen Krivin taistelujen dramaattisista jälkitapahtumista helmikuussa 1942.
Nyt ikävuodet painavat päälle, eikä Kivistö enää halua vaieta synkästä salaisuudesta.
Kivistö on komppaniansa viimeinen elossa oleva silminnäkijä, joka näki venäläisiin sotavankeihin kohdistuneet raakuudet. Joulukuussa 87 vuotta täyttänyt Kivistö muistaa tarkasti sotatapahtumien yksityiskohtia. Vaikka liikkuminen on iän myötä vaikeutunut, muisti ja ajatukset toimivat selkeinä.
Kivistö sai sodissa kaksi Vapaudenmitalia ja palasi haavoittumatta, niin kuin äiti oli ennustanut. Vanhempi veli kaatui Maaselällä 1941.
Kivistö toivoo, että jälkipolville jää tietoa myös suomalaisten sotarikoksista. Veteraani on elämänsä ajan taistellut oikeudenmukaisuuden puolesta ja pitänyt sorrettujen puolta. Hän valottaa sodan julmuutta näkökulmasta, josta on vaiettu.
– Suomalaissotilaat eivät olleet niin puhtaita ja viattomia kuin kirjoissa ja julkisuudessa on kerrottu.
"Muistan ikuisesti vankien surumieliset kasvot"
Kivistö ei koskaan unohda näkymää, kun kohmettuneita venäläisvankeja teloitettiin iltahämärässä taistelujen jälkeen. Pakkasta oli yli 30 astetta, ja korkeat lumikinokset vaikeuttivat liikkumista.
– Muistan ikuisesti vankien surumieliset kasvot. Ne ovat jääneet mieleeni. Vangit tiesivät kohtalonsa ja olivat alistuneet siihen.
Suomalaiset olivat 6.–7. helmikuuta 1942 tuhonneet rajuissa motitustaisteluissa venäläisten 367. divisioonan pääjoukot. Venäläisten siperialaisesta joukko-osastosta kuoli Krivin taisteluissa kaikkiaan yli 4 000 sotilasta.
Suomalaisten käsiin jäi virallisesti vain 62 vankia, joidenkin tietojen mukaan hieman yli sata. Taisteluja on kuvattu rajuiksi. Venäläiset taistelivat sotahistorioiden mukaan lähes viimeiseen mieheen.
– Eihän vankeja jäänyt, kun lähes kaikki antautuneet tapettiin, Kivistö sanoo. – Siinä olisi Helena Rannallekin työmaata tutkittavaksi.
Kivistö oli komppaniansa lähetti. Motitustaistelujen loppuvaiheissa komppanian kohdalla antautui ryhmä venäläissotilaita. Suomalaiset ottivat venäläiset vangeiksi ja vartioivat joukkoa.
– Komppanian päällikkö lähetti minut pataljoonan komentajan luokse kysymään, mitä vangeille tehdään, Kivistö muistelee.
Hän sai käskyn talloa lumihankeen tasainen iso alue ja jakaa vangit kahden ympyrän sisään. Pakkanen jatkui ja ilta pimeni, mutta lisäohjeita ei kuulunut.
– Menkää kysymään uudestaan, mihin vangit viedään, komppanianpäällikkö pyysi.
"Ampukaa ne"
Kivistö lähti takaisin komentopaikalle, jonne oli kokoontunut muidenkin pataljoonien komentajia. Kivistö muistelee, että myös prikaatinkomentaja, everstiluutnantti, näkyi kukkulalla seisoneiden upseerien joukossa.
Kun Kivistö esitti kysymyksensä sotavankien kohtalosta, 6–7 upseeria kerääntyi yhteen ja vetäytyi sivuun neuvotteluun.
– Pataljoonan komentaja tuli keskustelun jälkeen luokseni ja sanoi ykskantaan: Ampukaa ne.
Ampujaa ei määrätty, eikä kukaan ilmoittautunut vapaaehtoiseksi tappamaan vankeja. Silloin yhdeksännen komppanian päällikkö keksi ratkaisun.
– Onhan meillä kevytosasto. Kutsukaa se tänne.
Kun ryhmä saapui vankien luokse, se otti innokkaasti tehtävän vastaan. Kivistö tiesi, mitä oli tulossa. Hän poistui sivummalle.
– En halunnut jäädä katsomaan teurastusta. Kuulin konepistoolien sarjat. Kun menin takaisin paikalle, venäläiset makasivat maassa kuolleina.
– Hirvittävää oli nähdä, kuinka jotkut suomalaissotilaista kaivoivat pistimillä tai puukoilla venäläisvankien kultahampaita irti.
– Minulta tuli oksennus. En olisi uskonut, että suomalaiset syyllistyvät ruumiiden häpäisyyn.
Lääkäri ampui vangin
Muutamaa päivää myöhemmin Kivistö joutui hankalaan tilanteeseen. Hänen olisi pitänyt ampua haavoittunut sotavanki.
Kolme venäläisvankia oli määrätty raivaamaan miinoitettua etumaastoa. Yksi vangeista oli loukkaantunut vaikeasti, kun miina oli räjähtänyt vieressä. Sormia menettänyt vanki lähetettiin joukkosidontapaikalle.
– Komppanian päällikkö määräsi minut hiihtämään perään. Hän käski ampua vangin, Kivistö kertoo tuohtuneena.
Kivistö lähti matkaan, mutta viivytteli ja käytti toista reittiä. Vanki pääsi vartijan kanssa jsp:lle, ja Kivistö joutui vastuuseen tottelemattomuudesta.
– Päällikkö tuli vastaan ja kysyi, oliko tehtävä täytetty. Hän raivostui, kun kerroin totuuden.
Päällikkö kertoi antaneensa jo ilmoituksen esikuntaan, että yksi vanki on poistunut muonavahvuudesta.
– Päällikkö oli vetäisemässä pistoolinsa esiin ampuakseen minut käskyn laiminlyönnistä. Olin nopeampi aseeni kanssa. Sain käteni ensin pistoolinkoteloon.
Hetken aikaa miehet mittailivat toisiaan viritetyt pistoolit valmiina. Tilanne laukesi, kun päällikkö huomasi jääneensä toiseksi. Lähistöllä tilannetta seurasi toinen upseeri, joka tuli miesten luokse.
– Siinä olisi syntynyt kaksi ruumista, jos päällikkö olisi yrittänyt ampunut minut. Olin varautunut painamaan liipaisinta, Kivistö sanoo.
Sotavangin ampui myöhemmin jsp:n lääkäri pistoolilla. Kivistö siirrettiin etulinjaan rangaistukseksi niskoittelusta.
Mitä Krivillä tapahtui? Lue koko juttu Seuran sivuilta 14-18.
---------------------
Että tällainen on suomalainenkin sodassa.
Murhamies.
SS-mies oli tappaja, kuului sitten mihin osastoon tahansa ja oli minkämaalainen tahansa.
Tietysti on henkilöitä, joiden mielestä Suomesta itään asuvia ei voi kutsua ihmisiksi ja näitä voi/saa/pitää kohdella kuten SS kohteli.
Hau hau. Porvari näemmä vieläkin nukkuu huonosti.
Noilla perusteilla pitäisi rakentaa varmaan stallareillekin oma muistomerkki. "Miehet jotka uskoivat asiaansa"...
Ehdotapa Saksassa ss-muistomerkin pystyttämistä.
Tunnen monia aikansa ss-sotilasta, eikä siinä mitään, ihan mukavia äijiä. Matrikkelista löytyy joka iikka.
Hieman vaan huvittaa, että suomalaiset ss-joukot sotivat "erillissotaa" Kaukasuksella saksalaisten komennuksessa. Ei kovin loogista.
Virossa puuhaavat ss-muistomerkkiä kovaa vauhtia. Osa kansasta vastustaa, isänmaalliset ss-joukot kun tappoivat omia kansalaisiaan ja toimittivat juutalaisia keskitysleireille Saksaan ja Puolaan.
aikana ei mikään ollut kovin loogista -paitsi juutalaisten joukkotuhoaminen. suomalaisten osallisuus kaukasuksen vallotukseen eli waffen-ss:ään oli ehkä tietynlainen poliittinen myönnytys tai pantti, jota Saksa hamusi.
Parempi kai se kuin että oltas muitten maiden tavoin myönnytelty kaikki oman maan juutalaiset Saksaan!?
Tosin persläpiHimmler oli kyllä ihastunut myös suomalaisten taistelukuntoisuudesta...
Tulee myös muistaa että Mannerheim halusi ja sittemin sai poikamme aika nopeasti takaisin suomen rintamille -kun taas niin monet ss-vapaaehtoiset menivät loppuun asti Saksan pillin mukaan...