Ajatelkaa, jos yhtenä vuonna, vain yhtenä vuonna, kaikki kehitysmaihin suuntautuva raha-apu sijoitettaisiin kotimaan vanhustenpalveluun.
(esimerkiksi lisä-hoitajien palkkaamiseen).
Ajatelkaa.
Ja tämä olisi mahdollista, jos päättäjillä olisi rohkeutta ja uskallusta kokeilla tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Mutta eikö ole halua?
Sen sijaan, että halituskaudella on 5000-10000 eri asiaa, joita kutakin hoidetaan pienellä pintaraapaisuulla vähän kerrallaan, eikö kukin eduskunta - ja hallitus - voisi tehdä listaa asioista, ja niiden tärkeydestä, ja hoitaa yhden asian kerrallaan, LOPPUUN ASTI?
Eli ratkaista asioita pysyvästi, eikä niin, että muutama euro sinne tänne, vaan siksi, että olisi hyvä omatunto että on sentään tehty jotain, vähän joka asialle.
Jokainen tietää, ettei kaikkia asioita saada hoidetuksi. Mutta että saataisiin edes JOTAIN hoidettua?
Eikö näin kotitaloudetkin toimi, asiat tärkeysjärjestyksessä?
(esimerkiksi lisä-hoitajien palkkaamiseen).
Ajatelkaa.
Ja tämä olisi mahdollista, jos päättäjillä olisi rohkeutta ja uskallusta kokeilla tehdä asioita eri tavalla kuin ennen. Mutta eikö ole halua?
Sen sijaan, että halituskaudella on 5000-10000 eri asiaa, joita kutakin hoidetaan pienellä pintaraapaisuulla vähän kerrallaan, eikö kukin eduskunta - ja hallitus - voisi tehdä listaa asioista, ja niiden tärkeydestä, ja hoitaa yhden asian kerrallaan, LOPPUUN ASTI?
Eli ratkaista asioita pysyvästi, eikä niin, että muutama euro sinne tänne, vaan siksi, että olisi hyvä omatunto että on sentään tehty jotain, vähän joka asialle.
Jokainen tietää, ettei kaikkia asioita saada hoidetuksi. Mutta että saataisiin edes JOTAIN hoidettua?
Eikö näin kotitaloudetkin toimi, asiat tärkeysjärjestyksessä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.