Katuuko tai muuttaako Jumala mieltään?
4. Moos. 23:19 "Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?"
Hes. 24:14 "Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu."
1. Sam. 15:29 "Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."
Mal. 3:6 "Sillä minä, Herra, en muutu."
vs.
2. Moos. 32:14 "Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa."
1. Moos. 6:6 "Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."
1. Moos. 6:7 "Ja Herra sanoi: Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni."
Joona 3:10 "... niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä."
2. Kun. 20:1-7
1. Moos. 18:23-33
4. Moos. 23:19 "Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?"
Hes. 24:14 "Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu."
1. Sam. 15:29 "Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi."
Mal. 3:6 "Sillä minä, Herra, en muutu."
vs.
2. Moos. 32:14 "Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa."
1. Moos. 6:6 "Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."
1. Moos. 6:7 "Ja Herra sanoi: Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni."
Joona 3:10 "... niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä."
2. Kun. 20:1-7
1. Moos. 18:23-33
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalakin on erehtyväinen siis, vituttaako naminami!
Vedenpaisumuskertomus nimenomaan perustuu Jumalan ihmisiä kohtaan tuntemaan pettymykseen. Tämä on ihmeellistä, sillä koska Jumala tietää kaiken ja näkee tulevaisuuden, hänen luulisi olevan mahdotonta pettyä.
No, tämäkin tarina on taas yksi niistä joissa ihminen loi Jumalaa omaksi kuvakseen: Epäonnistuu, pettyy, katuu ja kostaa.
Minä ymmärrän Jumalan täydelliseksi rakkaudeksi. Siihen rakkauteen ei kuulu viha, katkeruus, pettymys, kosto, mielen ailahtelut. Nämä luonteenpiirteet kuuluvat ihmisluontoon, joista meidänkin pitäisi poisoppia.
Mutta kuitenkin Raamattu opettaa meille juuri tuollaista ihmismäistä, rakkaudetonta jumalakuvaa.
Minulle tämä on selvä todiste siitä, että Raamattu on ihmismielen mukaista kaikessa epätäydellisyydessään. Jumalasta lähtöisin se ei ole.
Voisiko joku uskova vastata myös, koska heille tämäkin kysymys on avautunut pyhän hengen avulla.
Jumala on Rakkaus.
Tiedän, mistä puhun. "Minä tunnen Hänet, johon uskon."
Se, että ihminen antautui pahan valtaan,
teki Jumalan hyvin murheelliseksi/surulliseksi.
Sitä tuo esille nostettu jae ilmaisee.
Jumala oli tehnyt ihmisen.
"Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä tehnyt oli,
ja katso, se oli sangen hyvää."
Mutta ihmisen antautuminen pahan valtaan
on tullut murheeksi Jumalalle.
Mutta ei ihmisen tekemiset ihmiselle itselleenkään ole iloa tuottanut,
vaan pelkoa ja kauhua ja itkua ja pakoilua ja tuskaa ja kärsimystä.
Ihminen oli yhtynyt pahan kanssa.
Ja paholainen luuli jo voittaneensa
ja saaneensa koko maailman omakseen.
Mutta Jumala pelasti ihmisen vedenpaisumuksen kautta.
Sillä vielä oli Nooa, joka oli vanhurskas, joka uskoi Jumalaan.
Ja Jumala antoi Nooan saarnata parannusta 120 vuotta.
Ja rakentaa pelastuksen arkkia.
Mutta kukaan ei tullut enää parannukseen.
Vain Nooa ja hänen perhekuntansa antoi Jumalan pelastaa itsensä.
Muut eivät enää luopuneet pahuudestaan.
Ja näin Jumala pelasti ihmissuvun väistämättömältä tuholta.
Ja ihmissuku jatkui Nooasta ja myös Jumalan lupaama
Pelastaja saattoi ajallaan tulla maailmaan.
Sillä niin paljon Jumala on maailmaa rakastanut,
että Hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi.
Eli siis Jumala mielestäsi katuu omaa luomistyötään, jonka alussa totesi hyväksi, koska osottautuikin muuta kuin hyväksi.
Mitä voimme sitten päätellä tämän perusteella Jumalan kaikkivoipaisuudesta? Tämän perusteella ei Jumala voi olla kaikkivoipainen. Joko hän kaikkivoipaisena teki hyvän työn tai sitten hän ei ole kaikkivoipainen ja työ jonka hän teki meni pieleen vaikka aluksi näyttikin että työ oli hyvää.
Jossakin menee metsään mutta ei osaa nähdä metsää puilta, koska on pakko pysyä niissä raameissa mitkä on julistettu todeksi ja Jumalan sanaksi, vaikka selvästi voimme ja monet näkevät ristiriidan näissä Jumalan omissa sanoissaan.
Jumala ei katunut, vaan Hän koki surua/murhetta.
"The Lord was grieved that he had made man on the earth,
and his heart was filled with pain."