Älkää alkako missään tapauksessa rouskimaan mielialalääkkeitä. Olen henkilökohtaisesti nähnyt monen nuoren elämän tuhoutuvan kyseisten myrkkyjen takia.
Lääkärit kirjoittavat näitä pillereitä lähes jokaiseen vaivaan: masennus, kipu, unettomuus, yleinen vitutus, levottomuus, keskittymisvaikeudet...
Mainitut vaivat ilmenevät lähes jokaisessa ihmisessä, etenkin murrosikäiset ovat lääkefirmojen parhaita asiakkaita.
Mitä nuorempana jäät koukkuun sitä parempi bisnes olet lääketehtaille. Valitettava totuus on, että noista lääkkeistä on lähes mahdotonta päästä eroon.
Jos kohtaat elämässäsi akuutin kriisin ja koet, että tarvitset siihen lääkitystä, niin ainoastaan muutaman viikon mittainen bentsodiatsepiinikuuri voi tulla kysymykseen.
Painakaa tämä varoitus mieleen ja älkää uskoko lääkäreitä. Muistakaa ottaa selvää lääkkeistä ennen kun alatte niitä popsimaan.
Lääkärit kirjoittavat näitä pillereitä lähes jokaiseen vaivaan: masennus, kipu, unettomuus, yleinen vitutus, levottomuus, keskittymisvaikeudet...
Mainitut vaivat ilmenevät lähes jokaisessa ihmisessä, etenkin murrosikäiset ovat lääkefirmojen parhaita asiakkaita.
Mitä nuorempana jäät koukkuun sitä parempi bisnes olet lääketehtaille. Valitettava totuus on, että noista lääkkeistä on lähes mahdotonta päästä eroon.
Jos kohtaat elämässäsi akuutin kriisin ja koet, että tarvitset siihen lääkitystä, niin ainoastaan muutaman viikon mittainen bentsodiatsepiinikuuri voi tulla kysymykseen.
Painakaa tämä varoitus mieleen ja älkää uskoko lääkäreitä. Muistakaa ottaa selvää lääkkeistä ennen kun alatte niitä popsimaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuinkakohan monelta itsemurhalta on vältytty mielialalääkkeitten takia?
Totuus on kait useimmiten siellä keskivälissä...
Täysin eri mieltä. Itse olisin jo haudassa ellen olisi saanut jotakin nappeja tasoittamaan mielialaa. Kannattaa muistaa, että elämä nuorillakin ihmisillä on aivan erilaista kuin joskus muinoin, ennen ihmiset riudutti itsensä kuoleman kieliin ja näkee monista keski-ikäisistäkin ettei ongelmiin ole puututtu ajoissa, itse en halua sellaista tulevaisuutta. Apua kannattaa hakea ja lääkehoito varmasti auttaa muiden apujen rinnalla. On paljon ei-koukuttavia lääkkeitä, esimerkiks nykyään suuressa suosiossa olevat SSRI-lääkkeet. Itsellä motto pikemminkin että nuorempana ongelmat hoidetaan, keinoilla millä hyvänsä, jossain vaiheessa on sitten tarpeeksi vahva kestämään omin avuin, niin ettei ole silti elämän riuduttama ja kokoon kuitunut kuori jonka ainut unelma on päästä mahdollisimman pian eläkkeelle, koska ei ole oppinut nauttimaan elämästä paskojen asenteidensa myötä.
Millä tavoin SSRI-lääkkeet hoitavat ongelmat? Ne hoitavat oireita, eivät sairautta.
Mielipidelääkkeitä määrätään aivan liian heppoisin perustein kuten kivun hoitoon ja unettomuuteen.
Jollekkin nämä SSRI-lääkkeet varmasti tuovat helpotuksen, mutta kohtuus kaikessa. Kipuun kipulääkkeitä ja unettomuuteen unilääkkeitä jos näitä vaivoja ei ilman lääkehoitoa kyetä hoitamaan.
Mielialalääkkeillä tuppaa olemaan melko ikäviä sivuvaikutuksia, kuten lihoaminen, joka itsessään saattaa ruokkia masennusta ja itseinhoa.
Jotenkin tuntuu, että masennus on jonkinlainen muoti-ilmiö, johon määrätään heti lääkkeitä eikä itse masennuksen aiheuttajaa edes pyritä poistamaan.
Niin SSRI- kuin SNRI-lääkkeetkään eivät hoida mitään, vaan aiheuttavat tardiivin dyskinesian ja käyvät tehottomiksi:
http://www.antipsychiatry.org/drugs.htm
SSR-lääkeet voivat kenties auttaa pysymään elämässä ja arjessa mukana, vaikkeivät pääset "asioiden ytimeen". Se puoli on paljon myös itsestä, terapiasuhteista, läheisten ihmisten jne jne kanssa toimisesta. En oo todellakaan sitä mieltä että mitkään lääkkeet yksin auttaa ongelmissa, mutta niillä voi päästä alkuun. Itse ainakin tajuan että paranemiseen ja sellaiseen vaaditaan paljon kaikkea muutakin tekemistä. Se että päästää itsensä tippumaan yhteiskunnasta vain siksi että vastustaa kaikkia lääkkeitä sun muita, ei ehkä oo paras mahdollinen vaihtoehto myöskään hyvinvoinnin kannalta. Lääkkeitten käyttö voi olla lyhytaikaistakin, eikä tarkota että niitä vetelee lopun elämänsä ja suo helvetissä vaan syvenee.
Jos saisin apua kipuun mielialalääkkeistä, niin mieluusti käyttäisin. Eivät kipulääkkeetkään ongelmattomia ole. Tällä hetkellä joudun huumaamaan itseni päivittäin, jotta selviän miten kuten arjessa. Mielummin käyttäisin kipukynnystä nostavia lääkkeitä, jos ne sopisivat.
Asiat ovat harvoin musta-valkoisia ja se pätee myös masennuslääkkeisiin. Nykyään potilaat tuntuvat odottavan lääkäriltä vähintää reseptiä, vaikkei se hoidon kannalta ole tarpeen
Niin, vähän monitahoinen asia tämä mielialalääkitys. Jos se auttaa pysymään arjessa ja elämässä mukana, niin eikö se tavallaan haittaa tai jopa estä sitä muutosta, joka tarvittaisiin elämän korjaamiseksi?
Itse olen muutamat lääkkeet läpi käynyt. Luulin aina lääkettä vaihtaessa ja annoksia nostaessa, että nyt tuli apu ja nyt menee taas hyvin, mutta valhetta se vain oli. Kun vuosi takaperin jätin mielialalääkkeet pois, niin elämään tuli aivan uutta puhtia. Kun alkoi taas tuntea asioita, huomasi nauttivansa elämästä. Kun ajoin alas viimeistä SNRI-lääkitystä, niin vieroitusvaiheessa suorastaan nautin siitä järkyttävästä olosta, jonka vieroitusoireet toivat. Tunsin sentään taas jotain.
Nyt menee satunnaisesti jotain bentsoja, enkä muihin päälääkkeisiin koske enää ikänä. Ne tekivät minut paljon sairaammaksi kuin alun perin olinkaan. Mennessäni ensimmäisen kerran lääkäriin aiheesta olin täysin työkykyinen, parin kuukauden päästä alkoikin sitten pitkä sairausloma, johon lääkitys minut suisti. Ei enää koskaan niitä.
psyykelääkkeistä, koska tiesi koukkuun jäämisen riskit. Hoitava lääkäri määräsi lääkäriksi opiskelevan pakkohoitoon mielisaraalaan. Ja mitä tapahtuikaan:
http://www.s8.createphpbb.com/home/viewtopic.php?p=180&highlight=&mforum=home#180
Pilleriä lisää vaikka potilas kuolee turhien lääkkeiden takia:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-pula-08092010-meijereiden-takia-maidon-kasittelyssa-on-vakava-terveys-uhka-maidon-homogenointi-on-lopetettava-valittomasti/mhb-turhat-synteettiset-kemialliset-laakkeet-laaketieteen-kaikkien-aikojen-huijaus-nyt-kohteena-kosteusvaurio-homeen-toksiinille-altistuneet/
Aikaisemmin ei mielialalääkkeitä jaettu tässä mittakaavassa kuin nyt. Lääkkeitä ollaan nykyisin heti hakemassa jos ei ole kivaa, ennen sinniteltiin ilman lääkkeitä ja yleensä selvittiin. Joskus sitten pimahdettiin totaalisesti jolloin pistettiin suljettuun laitokseen tai ihminen ehti tehdä itsemurhan. Laitoksista suurin osa on lopetettu ja ihmiset jotka olisi kuulunut sinne, laitetaan muiden ihmisten joukkoon vahvasti lääkittynä. Nuoruuden kaveripiiristäni vain yksi poika tappoi itsensä rotanmyrkyllä, muut selvisi elämässään eteenpäin ilman lääkityksiä. Nykyisin kun kuuntelee nuorten puheita, suuri osa käyttää mielialalääkkeitä ja se tuntuu todella oudolta. Eikö nuoret edes halua selvitä omillaan elämässä kun pillereillä voi turruttaa itsensä. Omat lapseni ovat selvinneet mainiosti ilman mielialalääkityksiä vaikka elämä on välillä kolhinutkin. Omalta kohdaltani odotan pelolla jos joudun joidenkin vuosien kuluttua laitoshoitoon, turrutetaanko minutkin mielialalääkkeillä hiljaiseksi ja helppohoitoiseksi vuodepotilaaksi.
Ennen oli erilaiset olosuhteet selvitä, nykyään nuorilla on enemmän henkisiä kuin fyysisiä paineita elämässä. Jokainen vois taistella itsensä henkihieveriin ilman lääkkeitä, mutta ehkä parempi tarttua ongelmiin JOLLAKIN LAILLA ennen kun mielenoikut kääntyy itseään vastaan pahasti ja elämästä ei tule mitään ja kaikki arkielämä jää katkolle kun sut haetaan johonkin laitokseen hoitoon?
Ja kyllä tunnen monia keski-ikäisiä ihmisiä jotka olis varmasti nyt onnellisempia ja paremmin voivia kun olisivat saaneet nuorempana jotakin nappia nassuunsa :D Toiset ryyppää löytääkseen onnen, syövät suruihinsa ja lihovat helvetisti ja masentuvat lisää, elävät liiankin sumussa ja painavat vaan eteenpäin vuosia ja vuosia olematta kuitenkaan aidosti onnellinen. Itse kyllä valitsen napit, rauhallisen elämän, tasaisen mielen, ehkä hieman jotain vierotusoireita, mutta tällä mennään. Elämän pitää olla hyvää jotta se on elämisen arvoista. Tahdon ainakin pitää itseni tavallisen arjen pyörteissä, enkä lamaannuttaa itseäni neljän seinän sisään pitkiks ajoiks :) Vanhempana ja viisaampana, kun elämäkin alkaa tasaantua valintojen sun muiden jälkeen, on ehkä oma asunto, puoliso, lemmikki, mukavat harrastukset, mukava työ. Sillon ei sitten ehkä tarvii lääkkeitä niin pahasti, pärjää koska on nuorempana saanut kasvaa rauhassa, lääkkeet apuna :) Nimim. 20 vuotias minä.
Ja mielialalääkkeetkin on kuitenki parempi kun viina, tupakka, huumeet?
"Ennen oli erilaiset olosuhteet selvitä, nykyään nuorilla on enemmän henkisiä kuin fyysisiä paineita elämässä."
Tuon voi tulkita niin kovin eri tavalla. Kyllä nykynuoret selvivät paljon helpommalla kuin vaikkapa isovanhempansa nuoruudessaan. Ennen ei ollut niin hyviä sosiaalipalveluja kuin nykyään, oli pakko elättää itse itsensä. Ei ollut työttömyyskorvauksia, olit nälässä ja asunnoton ellet löytänyt työtä. Sossustakaan ei saanut rahaa tuosta vaan pyytämällä, ehkä jotain pientä köyhäinapua pahimpaan. Oli melkoinen henkinen taakka ellet pystynyt elättämään itseäsi tai perhettäsi, yleensä vaimo oli kotona hoitamassa lapsia koska ei ollut lastentarhoja. Matkustaminenkin oli kallista, lastenvaunuistakin maksettiin erillinen maksu, eikä tavallisen ihmisen tuloilla matkustettu edes sukulaisiin bussilla tai junalla niiden kalleuden vuoksi. Nykyiset sosiaaliedut ovat loistavat siihen verrattuna mitä oli ennen, ehkäpä nuoret ovat oppineet liian helppoon elämään ja jos tulee pienikin vastoinkäyminen, haetaan heti apua lääkkeistä. En pidä mielialalääkkeitä yhtään sen vaarattomampina kuin viina, tupakka ja huumeet.
Näköjään 45 vuoden ikäkuilu asettaa asiat eri mittakaavaan.
Puoli vuotta käyttöä, irtaantuminen ei tuottanut vaikeuksia. Ihan älyttömän hieno juttu mulle, sain vähän perspektiiviä ajatella asioita rauhassa. Eli en voi muuta kuin suositella vaikkei masennusta olisikaan diagnosoitu. Itselläni tietty kohtuu lyhyt aika ja kohtuu pieni annostus auttoi asiaan.
Et voi olla tosissaan. Suosittelet masennuslääkkeitä täysin oireettomille koska niistä tulee kiva olo.
Joko olet todella lääkkeiden ja lobotomian tarpeessa tai olet lääkefirman edustaja.
Ovat itse pääperrkeleen keksintöjä, varsinkin neuroleptit jos alotat et pysty lopettamaan, kokemusta on ja lääkärit valehtelee ettei ne muka koukuta.
Ei niistä mikään kiva olo tule! Pienellä annostuksella kun ei taida olla mitään merkitystä et saisi jonkun "fiiliksen" päälle, isommista annosteluista en tiedäkään kun niihin ei ole ollut tarvetta. Suosittelen kyllä aivan tosissani niille joille lääkäri ne näkee mahdollisena apuun (oli se sitten masennus tai suru). Se että ei ole diagnosoitu ei tarkoita sitä etteikö oireita olisi.