"kapinoimalla" eli olemalla omissa oloissaan tekemättä työtä.
Täällä on kiusaajayhteiskunta, vaaditaan liikaa ihmisiltä työssä ja tulee loppuunpalamisia sekä pitää olla niin hirveän älykäs ja kaunis tai jos et ole niin et ole mitään.
Olen monta kertaa tyrmännyt Suomen yhteiskunnan alakoukullani.
Olen erilainen, en sano että kaikkien ihmisten pitäisi olla samanlaisia kuin minä koska muutenhan tämä yhteiskunta ei toimisi mut on ihan ok jos on olemassa munkin kaltaisia immeisiä, eikö??
Mutta ettekö huomaa että Suomessa on paljon nuorisotyöttömyyttä, masennusta, itsemurhia ja työkyvyttönmiä?? KAIKKI JOHTUU KIUSAAJAVALTAKUNNASTAMME ja TÄYDELLISYYTEEN PYRKIVÄNÄ YHTEISÖNÄ.
Olen ollut jo noin kymmenen vuotta syrjäytyneenä.
Se oli valintani.
Olen tehnyt siinä sivussa seittemän vuotta putkeen yhtä "yksinäisen miehen duunia" kunnes sekin jäi.
En kaipaa Suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa ongelmakohtia.
Moni kiusattu on kanssani eri mieltä mutta eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus omaan mielipiteeseensä??
Hyvästi julma maailma!, sanoin niin jo kymmenen vuotta sitten.
Minua on kiusattu ja yritetty kiusata TOSI PALJON elämäni aikana, enkä ole kuin 29vuotias.
Olen myös loppuunpalanut yksilö ja yhteiskuntaan vittuuntunut.
Olen omasta mielestäni rohkea enkä suinkaan pelkuri koska uskallan olla erilainen.
Mikä järki mun olisi tehdä duunia kun ei kerta jaksa koska siitä aiheutuisi vain lisää masennusta???
Hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta.
Yrittäkää tulla toimeen muiden kanssa, niin minäkin mutta itse valitsen silti tarkkaan ystäväni kenen kanssa vietän aikaani.
Täällä on kiusaajayhteiskunta, vaaditaan liikaa ihmisiltä työssä ja tulee loppuunpalamisia sekä pitää olla niin hirveän älykäs ja kaunis tai jos et ole niin et ole mitään.
Olen monta kertaa tyrmännyt Suomen yhteiskunnan alakoukullani.
Olen erilainen, en sano että kaikkien ihmisten pitäisi olla samanlaisia kuin minä koska muutenhan tämä yhteiskunta ei toimisi mut on ihan ok jos on olemassa munkin kaltaisia immeisiä, eikö??
Mutta ettekö huomaa että Suomessa on paljon nuorisotyöttömyyttä, masennusta, itsemurhia ja työkyvyttönmiä?? KAIKKI JOHTUU KIUSAAJAVALTAKUNNASTAMME ja TÄYDELLISYYTEEN PYRKIVÄNÄ YHTEISÖNÄ.
Olen ollut jo noin kymmenen vuotta syrjäytyneenä.
Se oli valintani.
Olen tehnyt siinä sivussa seittemän vuotta putkeen yhtä "yksinäisen miehen duunia" kunnes sekin jäi.
En kaipaa Suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa ongelmakohtia.
Moni kiusattu on kanssani eri mieltä mutta eikö jokaisella ihmisellä ole oikeus omaan mielipiteeseensä??
Hyvästi julma maailma!, sanoin niin jo kymmenen vuotta sitten.
Minua on kiusattu ja yritetty kiusata TOSI PALJON elämäni aikana, enkä ole kuin 29vuotias.
Olen myös loppuunpalanut yksilö ja yhteiskuntaan vittuuntunut.
Olen omasta mielestäni rohkea enkä suinkaan pelkuri koska uskallan olla erilainen.
Mikä järki mun olisi tehdä duunia kun ei kerta jaksa koska siitä aiheutuisi vain lisää masennusta???
Hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta.
Yrittäkää tulla toimeen muiden kanssa, niin minäkin mutta itse valitsen silti tarkkaan ystäväni kenen kanssa vietän aikaani.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Moni kiusattu on myös kanssani samaa mieltä, luulen niin mutta eivät tule ilmoittamaan sitä tänne nettipalstalle.
Ainahan elämässä tulee vastaan ikäviä ihmisiä ja ikäviä duunejakin...se vaan kuuluu tähän elämään. Kun teet parhaasi se saa kelvata, ja jos ei kelpaa muille kelvatkoon ainakin sinulle itsellesi.
Olen vähän ihmetellyt aika paljon, miksi olet "trollaamassa" Suomi24:ssä ja muissa keskustelupalstoissa? Vaikka sinänsä yrität kirjoittaa joskus "asiallisia" viestejä, mielipiteesi ovat olleet jotenkin välillä kummallisia! Skitsofrenia, eikö? Anteeksi vain, jos mielipiteeni on itsekin tylyn kuuloinen!
http://www.youtube.com/watch?v=sXyiivHMw8w&feature=related
ÄÄnestäkää Väyrystä, miestä on media syrjinyt kohta 40-vuotta !
JAA ENNEMMIN PERSETTÄS !!
Hyvä ja vedä kunnolla, että tuntuu. Kyllä ne vittupäät on sen ansainneet. Oikein sitä kerjäsivät. Kunnon vihapuhetta asenteella. Näillä mennään.
Jotta menestyy edes jotenkin tässä elämässä, niin pitää taistella kaikesta. Se on tosi. Ja taistelu pitää aloittaa itsestä !!!!!!!
Jokainen reagoi yhteiskuntaamme eri tavoilla. Tekstisi ei kerro mikä sinut tekee erilaiseksi yksilöksi. Olisi mielenkiintoista kuulla. koska tunnen ainakin samoja ajatuksia omaavia henkilöitä ja paljon.
Tuntuu, että Suomessa suuri osa ihmisistä on kokenut kovia. On minuakin kiusattu, syrjitty, käyty käsiksi, sorjittu. Olen kokenut läheisten vakavia sairauksia, kuolemia, huumeongelmia, vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat koituneet monelle (itseni mukaanlukien) jopa hengenvaaraksi. Olen tuntenut kylmien, katkeroituneiden vanhempieni vihan ja tuskan pienestä pitäen. Katsonut heidän toistensa solvaamista, sovinistisia kommentteja, pelännyt ja kunnioittanut heitä vuoronperään. Elän itse vielä parantumattoman sairauteni kanssa.
Suomessa ehkä myös hienoa on se, että emme ole niin avoin yhteiskunta. Emme pääse ihmisten lähelle ehkä niin helposti, mutta kun pääsemme, pysymme toistemme sydämissä aina. Itse olen ystävien vuoksi kärsinyt, minulla on joskus ollut liian suuria toiveita ja näin ollen myös sydänsuruja. Mutta ne on vain niitä elämän luomia arpia. Ei arpiin kuole, ellei itse tapa itseänsä sisältä. Aina saattaa löytää jonkun merkittävän ihmisen, jonka sydämen sulattaa tässä varautuneessa yhteiskunnassa.
Jokainen elää tavallaan. Kuka päättää erakoitua, kuka ryhtyä marttyyriksi, kuka epäluuloiseksi, kuka pysyy ehkä jopa tyhmän positiivisena. Mutta sinisilmäisyys kaikkoaa täällä helposti.
Kuinka kauan kestää ihmisten oppia, että lähes kaikki lähtee sisältä? Jos ei osaa koskaan avautua, ei voi olettaa, että kukaan koskaan oppii tuntemaan toisen 'sisintä'. Jos ei koskaan kaadu, päädy pohjalle, kuinka voi nousta?
Hyvät tyypit tunnetusti vetää mahtavaa väkeä puoleensa. Ihmissuhteet lähtee useammasta ihmisestä, myös itsestä. Moni kavereistani on sanonut, että on oppinut minulta paljon ihmissuhteista, lojaaliudesta, rehellisyydestä, toisten auttamisesta, mutta myös itsekunnioituksesta. Ja nämä ovat monesti olleet aika uskonsa menettäneitä, rappiolla olevia ihmisiä.
En tarkoita etteikö yhteiskunnassamme olisi epäkohtia, on tottakai. Mutta tätä maailma on. Elämme sodan täyttämässä, toisin sanoen inhimillisessä maailmassa. Kaikki eivät selviä, eikä ihmisiä pidä kääriä pumpuliin. On hienoa, että otetaan kantaa esimerkiksi koulukiusaamiseen. On hirveää, ettei paljoa ole saatu aikaiseksi ja mieleni tekisi käydä hakkaamassa esimerkiksi joka opettaja, joka katsoo koulukiusaamista läpi sormiensa. Mutta emme voi vaikuttaa kaikkeen. Maailmassa on surullisia ihmiskohtaloita, mutta ei se ole yksin Suomen ongelma.
Slummeista nousee myös ihmisiä. Itse olisin voinut päätyä erilaiseen loppuun, tai pitäisikö sanoa keskivaiheeseen kuin nyt. Mietin useasti aiemmin elämäni lopettamista. Muut ihmiset, ne tärkeät, ovat kuitenkin antaneet minulle elämässäni valon, saan tehdä töitä kutsumusalallani, ja vaikka en koe yhtäkään kivutonta päivää, saan silti joka päivä nauraa, tuntea toisen ihmisen hellän kosketuksen, välittävän katseen ja tehdä sitä mitä haluan. Ei minua pidättele enää rajat pääni sisällä. Ja nimenomaan ne, jotka ovat pääni sisällä. Ei puhettakaan yhteiskunnasta, joka koettelee ihmisiä, eikä puhettakaan muista ihmisistä, jotka eivät minua hyväksy.
Mutta edelleenkin, jokainen elää tavallaan. Ei se, että olen päättänyt itse elää näin, tarkoita, että muiden tarvisi. Ja kyllä minäkin viihdyn usein omissa oloissani. Mutta pian elämä on ohi. Minulla ehkä nopeammin sairauteni vuoksi, mutta kaikilla muillakin joskus. Haluan elää jokaisen päivän erityisenä ja antaa ihmisille mahdollisuuden. Enkä tarkoita tällä, että haetaan elämää suurempaa ihmissuhdetta bussipysäkillä tai ettei saisi viettää pelkkää sohvaperunapäivää makoillen peiton alla jenkkitoimintaleffaa katsellen. Elämä pitäisi osata ottaa myös tietyllä huumorilla, että asioita sattuu ja tapahtuu.
Huikean hyvää tekstiä, veikkaan että olet nero ihminen.
olen kiusattu monta kertaa elämässäni vaikka oon nuori.
Olen myös ujo, hiljainen ja rauhallinen sekä erakkomainen hieman.
Kaikki, semmonen vyyhti eri luonteenpiirteitä ja negatiivisia asioita ajoi mut pisteeseen missä olen.
jotain työtäkin voisi kokeilla silti, vaikka oon eläkeläisiä.
Jotain pientä työtä että voisi auttaa yhteiskuntaamme edes vähän, mut suuriin kuvioihin en ole pystyvä.
Kiitos upeasta viestistäsi.
Voi vittu mitä paskaa!"vai pitääs ottaa eläm'ssä huumorilla, kun niin vaan sattuu ja tapahtuu"
Jos sua on vedetty perseeseen alta kymmenen vanhan siitä etiäppäin 7 vuotta,niin pitäisikö ihmisen VAAN ottaa elämä HUUMORILLA aikuisiällä VASTAAN??!!
SAATANAN IDIOOTTIPASKA!!!
"Jokainen elää tavallaan. Kuka päättää erakoitua, kuka ryhtyä marttyyriksi, kuka epäluuloiseksi, kuka pysyy ehkä jopa tyhmän positiivisena."
En minä ainakaan itse päättänyt syrjäytyä. Minut hakattiin lapsena ja teininä syrjäytyneeksi. Henkisesti ja fyysisesti. Kotona ja koulussa.
"Kuinka kauan kestää ihmisten oppia, että lähes kaikki lähtee sisältä? Jos ei osaa koskaan avautua, ei voi olettaa, että kukaan koskaan oppii tuntemaan toisen 'sisintä'. Jos ei koskaan kaadu, päädy pohjalle, kuinka voi nousta?
Hyvät tyypit tunnetusti vetää mahtavaa väkeä puoleensa. Ihmissuhteet lähtee useammasta ihmisestä, myös itsestä."
Se mitä minä olen kokenut ja mitä se minulle on tehnyt, ei taatusti ole lähtenyt minusta itsestäni. Siinä ei paljon avautumiset ja pohjalla käymiset auta, kun ihminen on hakattu paskaksi ja yhteiskunnissa ei ole ihmisyydelle riittävää sijaa. Pohjalle painetaan ja siellä myös pidetään. Paskaksi hakattuna en vedä puoleeni enää edes kiduttajia, ilmeisesti en ole siihen tarpeeksi hyvä tyyppi.
"En tarkoita etteikö yhteiskunnassamme olisi epäkohtia, on tottakai. Mutta tätä maailma on. Elämme sodan täyttämässä, toisin sanoen inhimillisessä maailmassa. Kaikki eivät selviä, eikä ihmisiä pidä kääriä pumpuliin. On hienoa, että otetaan kantaa esimerkiksi koulukiusaamiseen. On hirveää, ettei paljoa ole saatu aikaiseksi ja mieleni tekisi käydä hakkaamassa esimerkiksi joka opettaja, joka katsoo koulukiusaamista läpi sormiensa. Mutta emme voi vaikuttaa kaikkeen. Maailmassa on surullisia ihmiskohtaloita, mutta ei se ole yksin Suomen ongelma."
Jos ihmisten orjuuttamine ja sota ovat mielestäsi inhimillistä, sinulla on vielä paljon opittavaa ihmisestä ja maailmasta. Kaikki eivät selviä, mutta on oleellinen kysymys, miksi kaikki eivät selviä. Siihen ei olisi mitään esteitä. Se ei tarkoittaisi pumpuliin kietomista, vaan aitoa tasa-arvoa ja elämän kunnioittamista. Jos haluaisit käydä hakkaamassa ihmisiä, olet osa ongelmaa. Hakkaamalla et saa opettajaa toimimaan vastuullisemmin, järjestelmästä, joka opettajaakin käyttää, puhumattakaan.
"Slummeista nousee myös ihmisiä. Itse olisin voinut päätyä erilaiseen loppuun, tai pitäisikö sanoa keskivaiheeseen kuin nyt. Mietin useasti aiemmin elämäni lopettamista. Muut ihmiset, ne tärkeät, ovat kuitenkin antaneet minulle elämässäni valon, saan tehdä töitä kutsumusalallani, ja vaikka en koe yhtäkään kivutonta päivää, saan silti joka päivä nauraa, tuntea toisen ihmisen hellän kosketuksen, välittävän katseen ja tehdä sitä mitä haluan. Ei minua pidättele enää rajat pääni sisällä. Ja nimenomaan ne, jotka ovat pääni sisällä. Ei puhettakaan yhteiskunnasta, joka koettelee ihmisiä, eikä puhettakaan muista ihmisistä, jotka eivät minua hyväksy."
Slummeista ei nouse ihmisiä. Slummeissa elää ihmisiä. Sinä itse olet yhtä tärkeä, kuin jokainen ihminen on. Ihmisten positiivisesta vuorovaikutuksesta ja itsensä vapauttamisesta olen samaa mieltä, siinä on avain inhimilliseen elämään. Mutta siinä ei ole kaikki. Ympärillä on edelleen sama maailma samoine ongelmineen ja se koskettaa aivan jokaista. Myös siitä elämää halveksivasta orjuutuksen järjestelmästä on vapauduttava.
"Mutta edelleenkin, jokainen elää tavallaan. ... Elämä pitäisi osata ottaa myös tietyllä huumorilla, että asioita sattuu ja tapahtuu."
Huumori on osa inhimillistä kokemusta tässä elämässä, ja monenlaisia asioita todella tapahtuu, mutta jos haluat sanoa, että huumorilla ottaminen auttaisi siihen, miten ihmisiä orjuutetaan, hakataan paskaksi ja jopa tapetaan, olet väärässä. Se puoli asioista on otettava aina vakavasti.
Onhan eräs poliitikko joka jauhaa siitä kuinka "kaikille hyvä elämä" ollut kiusaaja ja pilannut yhden ihmisen elämän kokonaan.
voi vapaasti keventää ähämäänsä välillä. Huvittavaa on se miten erityisesti poliitikot ja Tarja Halonen heti Norjan ampumisjutun jälkeen alkoivat vaatimaan mielipide vapauden poistamista. Maahamme noiden vaatimusten jälkeen laskeutui menneen Neuvostoliiton ilmapiiri. Siellähän ei kansalaisilla saanut olla mielipiteitä jotka poikkesivat valtaapitävien sairaasta ideologiasta. Sairasta ihmisarvon polkemista!
Nyt maamme päättäjät Halosen johdolla syyttävät maan epäkohtien esilletuojia vihapuheista. Ovelaa kansan manipulointia ja "nuhtelua" maan "isiltä" ja "äidiltä". Siis mielipiteensä esittäjät ovat tuomittavia vihapuheiden pitäjiä. Näin kansaa aletaan käskyttämään asenteella köyhät kyykkyyn, ette ole mitään!!!
Eikö kansalaisilla ole oikeus vaatia poliitikoita ja päättäjiä ottamaan työstään vastuuta esim työttömyyden hoidosta niin ettei maamme nuori sukupolvi menehdy työttömyyden kurimukseen. Kun näistä ongelmista joku puhuu suoraan ja vaatii asioiden hoitamista, hän onkin vihapuheiden pitäjä.
Huvitti katsella uutisista kun Halonen vieraili Hurstin joukon järjestämässä vähäosaisten Joulun ruokailu tapahtumassa. Ylpeänä näytti ihailevan ja kiittelevän kun rahvas sai ruokaa syöpäsairaan miehen organisoimana.
Näin kansakunnan "äiti" huolehtii...Itse ihmettelen miten ihmeessä tämä kansa on niin kilttiä ja sopeutuvaista, tuhkatkin pesästä kansaa. No, historiaa tuntien passiivisuus jotenkin selittyy. Kuitenkin verrattuna muihin EU:n maihin joissa kansat nousevat heti takajaloilleen pienenkin vaatimuksen edessä lakkoillen ja mellakoiden polttaen puoli kaupunkia raivossaan.
Sensijaan täällä kotopesässämme päättäjät miettivät ankarasti suunnitelmia tehden, mistä ja keiltä päästäs taas rosvoaan varoja joita päästäs kauhomaan noille elättimaille. Ja kansamme uskoo ja ymmärtää päättäjien totisista naamoista lähtevät selitykset ja niin taas kiristetään vyötä ja varotaan pitämästä vihapuheita.
Pohjois-Korean kansan köyhyyttä päivitellään ja sen johtoa halveksitaan ja eikä huomata,että oman valtiovallan harjoittama sama taktiikka ja samat keinot kurjistavat sekä aineellisesti että henkisesti kansaamme, eikä loppua näy. Kun herrat ovat kansan imeneet kuiviin eikä huvita asua täällä masentuneiden maassa, silloin heidän on kiva suuren ulkomaille talletetun pankkitilin turvin nousta koneeseen ja suunnata kohti velattomia ökyasuntoja jotka on tietty pallon toisella puolella. Onkohan tämä nyt sitä vihapuhetta...
Juha on itse kiusaaja, joten hyvää jatkoa vaan elämääsi.
tavallaan olen kiusaaja koska olen radikaali joka ns tyrmäsi yhteiskuntamme omalla tyylillään, elämällään jossa erakoitui MUTTA ETKÖ TAJUA SITÄ MIKSI OLEN TEHNYT NÄIN, ELÄNYT NÄIN ELÄMÄÄNI ???
Et näköjään tajua sitä, huoh.
Mietipä sitä "mietipä hieman" henkilö joka lähetti kommentin vailla järkeä.
Miks mun pitäs ymmärtää sua kun sinäkään et halua ymmärtää mua? Omaa napaasi vaan tuijottelet joten et poikkea pahemmin massasta. Pyh!
"kapinoimalla" eli olemalla omissa oloissaan tekemättä työtä."
No eläkkeessä sen sitten lopulta näkee, ainoastaan tehty työ, josta saa palkkaa ja maksaa veroja kartuttaa eläkettä, muutoin eläke jää todella pieneksi. Se on ikäänkuin loppuelämäsi olla PA. No kukin taaplaa tyylillään ja valitsee itse.
Tosin taloudessa näyttää siltä, että täällä siirrytään pian sellaiseen malliin, jossa rahaa ei sossuista tai muista vastaavista saa. Safkaa saa sitten jenkkimalliin hyväntekeväisyysjärjestöjen soppatykeiltä ja asunnottomille on joukkomajoitukset.
"No eläkkeessä sen sitten lopulta näkee, ainoastaan tehty työ, josta saa palkkaa ja maksaa veroja kartuttaa eläkettä, muutoin eläke jää todella pieneksi. Se on ikäänkuin loppuelämäsi olla PA. No kukin taaplaa tyylillään ja valitsee itse."
Ihan sama vaikka olisi eläkettä, ihan sama vaikka olisi 10 miljoonaa käteistä, ne kaikki voidaan ottaa pois jos joku näin haluaa. Olemme systeemin ja olosuhteiden armoilla ihan kaikki.
"Tosin taloudessa näyttää siltä, että täällä siirrytään pian sellaiseen malliin, jossa rahaa ei sossuista tai muista vastaavista saa. Safkaa saa sitten jenkkimalliin hyväntekeväisyysjärjestöjen soppatykeiltä ja asunnottomille on joukkomajoitukset."
Niin, systeemihän sen lopulta päättää. Sen siis että kuseeko raha- ja taloussysteemi vai ei.
Kyllä itsekin olen sitä mieltä, että porukoissa pärjää niin töissä kuin kouluissa kiusaajien mukana sivusta naurajana kun jotain onnetonta kiusataan. Jokaikisessä koulussa ja työpaikassa olen nähnyt jotain kiusattavan.
Kerran aloin puolustamaan kiusattua eräässä työpaikassa ja palkaksi tästä pitkään kiusattuna ollut alkoi savustamaan minua kiusatun asemaan. Kun nauraa pääporukan mukana, niin saa olla itse rauhassa ja töihin on itsellä kiva mennä.
Hyvä! Olen samaa mieltä täysin.
Itse en aio ikinä mennä töihin. Tosin johonkin työkokeiluun on pakko mennä, jos haluaa saada enemmän kuin 250 euroa kuussa.
Tsemppiä juha sulle. On meitä muitakin samoin tuntevia uupuneita. En tiedä miten seuraavat 30 v työelämää kestäisi.
Kiitos Shinner, täällä Suomessa ja muuallakin päin maailmaa kiusaaminen aiheuttaa moniin ihmisiin efektin eli loppuunpalamisen.
Sitten jotkut typerykset väittää että me kiusatut ollaan omaan napaan tuijottelijoita kun poikkeamme massasta kun alamme olemaan yksinään omissa oloissaan.
Se ei ole reilua puhetta.
Tsemppiä myös sulle Shinner.
Koita kestää se kaikki mutta ite oon sen verran paljon jo vittuuntunut ja paatunut sekä katkeroitunut että ei ole mitään asiaa mulla työelämään.
Varmaan kävisin käsiksi siellä kiusaajiin ja saisin potkut jo sen takia.
Sen verran inhoan niitä tyyppejä.
Oksennan niille.
Hyvä että Timo Räty sai potkut ja eräs toinenkin "kuuluisa" johtohenkilö sai potkut työpaikkakiusaamisesta
tämä on oikea malli nyky-Suomessa.
Potkut vain mädille omenoill.e.
Myyn itseni töihin miljoonan euron kuukausipalkalla mutta kukaan ei ole sitä vielä maksanut, joten antaa työn olla.
Joo murojuha se siellä kirjoittele eikös?
Minä olen jo 53 vuotta ja kiusaaminen alkoi työelämässä nuorena. Kyttääminen ja joka sanaan takertuminen ja nauraminen päin pläsiä. Minäkin paloin loppuun monessa eri työpaikassa oltuani. Eräs makeistehdas Helsingissä oli kamala, kun heti mennessäni työpisteeseeni ekan kerran siihen tuli oikea "piru" työkaveriksi, joka pilasi oman työnsä ja omani. Sitten Espoon kaupungilla ei voi olla töissä, kun siellä kiusataan ja kytätään ja kuulemma miehet pakottavat naisia..... ja naiset uhkailevat pomoja jollain tyypeillä ja työpaikka rauhaton läpäläpä p:kan jauhamista, niin että kun tulet kotiin haluat mennä heti nukkumaan. Ja seuraava päivä pelottaa jo valmiiksi.