Ystävältäni kuoli tässä kesällä koira, joka on ollut perheessä siis jo ainakin 10 vuotta. Itseasiassa koira ei kuollut vanhuuttaan vaan se piti lopettaa sillä se kärsi pahoista kasvaimista vatsan alueella ja lääkäri oli heille suositellut lopettamista.
Ystäväni on edelleen hyvin masentunut ja kantaa vielä auton takakontissaan peitettä ja koiran nukkumapaikkaa. Kuinka kauan te muut olette surreet lemmikkiänne ja olisiko jollain esittää jotain hyviä ideoita miten voisin tukea/auttaa/ helpottaa ystävääni? Minulla itselläni on samaa rotua oleva koira kotona ja välillä mietin että, onko ystävälleni hyväksi aina nähdä koira...siis että muistuttaako se sitten siitä omasta koirasta. Ystäväni on ainakin tähän saakka vaikuttanut iloiselta nähdessään meidät.
Ystäväni on edelleen hyvin masentunut ja kantaa vielä auton takakontissaan peitettä ja koiran nukkumapaikkaa. Kuinka kauan te muut olette surreet lemmikkiänne ja olisiko jollain esittää jotain hyviä ideoita miten voisin tukea/auttaa/ helpottaa ystävääni? Minulla itselläni on samaa rotua oleva koira kotona ja välillä mietin että, onko ystävälleni hyväksi aina nähdä koira...siis että muistuttaako se sitten siitä omasta koirasta. Ystäväni on ainakin tähän saakka vaikuttanut iloiselta nähdessään meidät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvästelin kuukausi sitten oman hauvani. Parasta terapiaa on ollut, kun olen saanut käydä katsomassa ja hoitamassa tuttavani koiraa. Koirattomat ihmiset eivät tätä surua voi ymmärtää.
Oma koirani tuli syliini, kun olin surullinen. Koira aistii ja osaa lohduttaa - omalla tavallaan.
VAI NIN