Tulin uskoon tässä yhtenä kauniina aamuna
kymmenen vuotta sitten. Silloin edellisenä iltana
ryypiskelyn päätteeksi oli kauhea riita silloisen
vaimon kanssa ja tämän löi minua raamatulla
päähän (ei muutakaan siihen hätään löytänyt). Pää
oli aamulla kipeä, liekö johtunut viinasta vai
siitä raamatusta, mutta siinä aamukahvia
ryystäessä minulla välähti - alanpa uskovaiseksi.
Kaivelin sen raamatun kirjahyllyn raunioista
(joo, vaimo teki pahaa jälkeä) ja aloin lukemaan.
Siinäpä se viikonloppu sitten raamattua lukiessa
menikin.
Nyt on elämä sitten mallillaan! Liityin oitis
lestadiolaisiin, sain synnit anteeksi ja saan
vastakin, kun vaan muistan kirjoittaa kaiken
tekemäni ylös ja tunnustaa ne sitten
uskonveljille ja sisarille seuroissa. Vaimo oli
hieman vaikeampi kääntää parannuksen tielle,
joten siitä piti luopua. Löysin kuitenkin uuden
uskon sisarten joukosta, sellaien ihanan
parikymppisen neitsyen jonka saatoin oitis
siunattuun tilaan (vasta papin aammenen jälkeen
tietysti). Nyt on jo kakaroita seitsemän ja
kahdeksas tulossa. Yhteiskunta maksaa elämisen ja
olemisen (itse olen työtön), uskonsisarilta ja -
veljiltä saa myös tukea tarvittaessa ja
ennenkaikkea viikottaisen synninpäästön. Vaimo
ottaa mukisematta turpiinsa, sehän on vaimon osa
lapsenteon ja miehensä miellyttämisen lisäksi.
Kyllä uskonto pelasti minun elämäni. Tee sinäkin
parannus!
kymmenen vuotta sitten. Silloin edellisenä iltana
ryypiskelyn päätteeksi oli kauhea riita silloisen
vaimon kanssa ja tämän löi minua raamatulla
päähän (ei muutakaan siihen hätään löytänyt). Pää
oli aamulla kipeä, liekö johtunut viinasta vai
siitä raamatusta, mutta siinä aamukahvia
ryystäessä minulla välähti - alanpa uskovaiseksi.
Kaivelin sen raamatun kirjahyllyn raunioista
(joo, vaimo teki pahaa jälkeä) ja aloin lukemaan.
Siinäpä se viikonloppu sitten raamattua lukiessa
menikin.
Nyt on elämä sitten mallillaan! Liityin oitis
lestadiolaisiin, sain synnit anteeksi ja saan
vastakin, kun vaan muistan kirjoittaa kaiken
tekemäni ylös ja tunnustaa ne sitten
uskonveljille ja sisarille seuroissa. Vaimo oli
hieman vaikeampi kääntää parannuksen tielle,
joten siitä piti luopua. Löysin kuitenkin uuden
uskon sisarten joukosta, sellaien ihanan
parikymppisen neitsyen jonka saatoin oitis
siunattuun tilaan (vasta papin aammenen jälkeen
tietysti). Nyt on jo kakaroita seitsemän ja
kahdeksas tulossa. Yhteiskunta maksaa elämisen ja
olemisen (itse olen työtön), uskonsisarilta ja -
veljiltä saa myös tukea tarvittaessa ja
ennenkaikkea viikottaisen synninpäästön. Vaimo
ottaa mukisematta turpiinsa, sehän on vaimon osa
lapsenteon ja miehensä miellyttämisen lisäksi.
Kyllä uskonto pelasti minun elämäni. Tee sinäkin
parannus!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siinäpä se onkin kun pää sekoaa niin on helvetin
hyvä olla. Itse ei huomaa mutta ympäristö ja
tutut kyllä kaikkoaa ja vaihtuu uskovaisiin
hörhöihin.
Kun pää sekoaa, saattavat tutut kaikota ympäriltä
myös siten, ettei tilalle tule ketään, ei edes
uskovaisia hörhöjä. Silloin tuntuu vähän siltä
kuin eläisi kuolemassa. Kuvatunkaltainen tila on
kaikessa murheellisuudessaan autuas.
usko on ihan sieltä ja syvältä...miksi usko on
ees keksitty???vastaa siihen niin oisin
tyytyväinen...kaikki on muka niin uskovaisia muta
ei oo kummiskaan ja kaikki väittää et usko on
mukamas pelastanut ne pahan kynsistä mutta se ei
oo niin...koska minäkin olen joskus uskonut mutta
se ei oo pelastanut minua mistään pulasta eikä
mistään muustakaan jutusta...kaippa ne on
onnellisia jotka uskoo mukamas et usko on
pelastanut ne...ei sellasten ihmisten unelmaa voi
riistää...antaa kaikkien vaan uskoo siihen mihin
uskoo...jos sinä uskot liikaa niin sekään ei ole
hyvä juttu koska sitten et usko mihinkään
muuhun...
Ei ole kovinkaan rakentavaa lähteä liikkeelle
jostain todella jumiutuneesta uskosta, jonka
suohon on uppoutunut ilmeisen liiallisesti.
Uskokoon ken tahtoo, mihin tahtoo, vaikka
Perkeleen Varhaisperunaan, jos tahtoo. Kaipa
jokaisen täytyy jonkinlainen uskomus- tai
epäuskomuskannanottonsa perustaa, jotta jaksaa
ylipäätänsä elää elämäänsä, johon syntyi vain
kuolemaan. Muutenhan kaikki vaikuttaisi turhalta!
usko on ihan sieltä ja syvältä...miksi usko on
ees keksitty???vastaa siihen niin oisin
tyytyväinen...kaikki on muka niin uskovaisia muta
ei oo kummiskaan ja kaikki väittää et usko on
mukamas pelastanut ne pahan kynsistä mutta se ei
oo niin...koska minäkin olen joskus uskonut mutta
se ei oo pelastanut minua mistään pulasta eikä
mistään muustakaan jutusta...kaippa ne on
onnellisia jotka uskoo mukamas et usko on
pelastanut ne...ei sellasten ihmisten unelmaa voi
riistää...antaa kaikkien vaan uskoo siihen mihin
uskoo...jos sinä uskot liikaa niin sekään ei ole
hyvä juttu koska sitten et usko mihinkään
muuhun...eikä mikään kirjan lyönti parannu ketään
uskoon...ite oon saanut monta iskua raamatusta
päähän ja oon vain tyhmentynyt...=)
Oikea kuvaus uskovaisen elämästä. Kiitos!
kaikki paskastoorit.
Kumma kyllä, huomasin pilaksi, kun olin lukenut
...Tulin uskoon tässä yhtenä kauniina aamuna
kymmenen vuotta sitten. Silloin edellisenä iltana
ryypiskelyn päätteeksi oli kauhea riita silloisen
vaimon kanssa ja tämän löi minua raamatulla
päähän...
Kauhean kiva juttu oli siis.
"Kumma kyllä, huomasin pilaksi, kun olin lukenut"
Minustakin se oli on kummaa. Jopa pikkuateisti
ottivat jutun todesta, joten nyt on _todistettu_
ettei foorumin hölmöimmät löydy uskovaisten
joukosta. Jopa Kaizu tajusi pilkaksi!
OLikos "uskossa on ihanaa" teksti kenties pilaa
vai mitä se oli? Enpä usko että lestadiolaiset
lyövät vaimojaan...ja ei sitä tyypit yleensä tuu
uskoon silleen, että "ryhdynpä nyt
uskikseks"..mieti vähän mitä kirjotat!
Jos toi oli tositarina (mitä en kyllä usko),
niin pyydän anteeksi negatiivista kannanottoani..
Entäs se kirjahylly?
Vieläkö se on palasina?