Kannattaisitko seuraavaa monikielistä Suomea? Jos et, niin mikset?
Monikielisessä Suomessa suomi on pääkieli, kansallisesti merkittävin vähemmistökieli on suomenruotsi, muita kansallisia vähemmistökieliä on täällä puhutut saamen kielet, romanikieli ja viittomakieli ja sitten on lähikieliä omine vähemmistöineen (viro, venäjä), lingua franca englanti sekä liikkuvien eurooppalaisten kieliä (kuten ranska, saksa, espanja), kauempaa tulleen maahanmuuttajaväestön valtakieliä (kuten somali, kurdi, vietnam) ja muita pienempiä kieliryhmiä.
Näiden kielien kohdalla pyritään keskinäiseen kunnioitukseen ja rinnakkaineloon. Kenenkään ei oleteta luopuvan äidinkielestään ja monikieliset perheet saavat tukea vanhempien kotikielten juurtumisessa myös lapsille. Suomen kieltä kehitetään maan pääkielenä ja kansallisia vähemmistökieliä kansallisina vähemmistökielinä. Muita kieliä kehitetään muissa maissa niiden kotialueilla.
On itsestään selvää, että tällaisessa kuviossa Suomeen muodostuu koulutusta paitsi suomeksi (mikä on koulutuksen ja tieteen pääkieli täällä) myös ruotsiksi sekä englanniksi ja koulutuskokonaisuuksisa pyritään löytämään esimerkiksi verkkoyhteistyötä ulkomaisten, eri kielillä opettavien yliopistojen kanssa, jotta opiskelu onnistuisi kunhan osaa kohtuullisesti jotakin kielistä suomi, ruotsi, englanti - ja sitten omaa äidinkieltään, mikä se onkin.
Opiskelijoiden kieltenopiskelu mahdollistettaisiin kielikeskusten yhteistyöllä ja valinnanmahdollisuuksia olisi paljon. Peruskoulussa kouluilla olisi tarjota englannin ohella esim. ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää - jokaisella koululla olisi vähintään kolme B-kieltä tarjolla. Useiden A-kielten tarjoaminen olisi lähinnä suurempien kaupunkien intressissä, ja siellä voisi olla omat luokkansa arabian, kiinan tms. lukijoille.
B-kielten varhaisten vuosien opetus painottuisi valmiille kurssimateriaalille (tietokoneharjoitteet ja tv-sarjat), jotta kieltenopettajien koulutuksen nykyinen vinutuma ehdittäisiin korjata. Pääpaino B-kielissä olisi kieleen ja kulttuuriin tutustumisella oikeinkirjoituksen sijaan.
Englantia pakollisena kielenä kannattaa harkita, sillä se helpottaisi kielipalettia huomattavasti. Tosin olisi otettava huomioon, että osa voisi aloittaa vieraan kielen jo ekalta mutta osa kolmannelta, niin erilaisia lapset ovat. Vapautus B-kielestä annettaisiin niille, joiden vaikea lukivaikeus tms. haittaa jopa äidinkielen opintoja - sekä niille, joilla jo on muita kotikielenopintoja.
Tunnustettaisiin erilaisten suomalaisten identiteettien olemassaolo ja lähdettäisiin tietoisesti rakentamaan suomalaista monikulttuuria. Erilaisten identiteettien mosaiikki olisi mielenkiinnon ja asiallisen tutkimuksen kohteena vailla paheksuvaa suhtautumista sen paremmin perinteiseen sisusuomalaisuuteen, suomenruotsalaiseen nordismiin kuin monenkirjavaan monikulttuurisuuteenkaan.
Monikielisessä Suomessa suomi on pääkieli, kansallisesti merkittävin vähemmistökieli on suomenruotsi, muita kansallisia vähemmistökieliä on täällä puhutut saamen kielet, romanikieli ja viittomakieli ja sitten on lähikieliä omine vähemmistöineen (viro, venäjä), lingua franca englanti sekä liikkuvien eurooppalaisten kieliä (kuten ranska, saksa, espanja), kauempaa tulleen maahanmuuttajaväestön valtakieliä (kuten somali, kurdi, vietnam) ja muita pienempiä kieliryhmiä.
Näiden kielien kohdalla pyritään keskinäiseen kunnioitukseen ja rinnakkaineloon. Kenenkään ei oleteta luopuvan äidinkielestään ja monikieliset perheet saavat tukea vanhempien kotikielten juurtumisessa myös lapsille. Suomen kieltä kehitetään maan pääkielenä ja kansallisia vähemmistökieliä kansallisina vähemmistökielinä. Muita kieliä kehitetään muissa maissa niiden kotialueilla.
On itsestään selvää, että tällaisessa kuviossa Suomeen muodostuu koulutusta paitsi suomeksi (mikä on koulutuksen ja tieteen pääkieli täällä) myös ruotsiksi sekä englanniksi ja koulutuskokonaisuuksisa pyritään löytämään esimerkiksi verkkoyhteistyötä ulkomaisten, eri kielillä opettavien yliopistojen kanssa, jotta opiskelu onnistuisi kunhan osaa kohtuullisesti jotakin kielistä suomi, ruotsi, englanti - ja sitten omaa äidinkieltään, mikä se onkin.
Opiskelijoiden kieltenopiskelu mahdollistettaisiin kielikeskusten yhteistyöllä ja valinnanmahdollisuuksia olisi paljon. Peruskoulussa kouluilla olisi tarjota englannin ohella esim. ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää - jokaisella koululla olisi vähintään kolme B-kieltä tarjolla. Useiden A-kielten tarjoaminen olisi lähinnä suurempien kaupunkien intressissä, ja siellä voisi olla omat luokkansa arabian, kiinan tms. lukijoille.
B-kielten varhaisten vuosien opetus painottuisi valmiille kurssimateriaalille (tietokoneharjoitteet ja tv-sarjat), jotta kieltenopettajien koulutuksen nykyinen vinutuma ehdittäisiin korjata. Pääpaino B-kielissä olisi kieleen ja kulttuuriin tutustumisella oikeinkirjoituksen sijaan.
Englantia pakollisena kielenä kannattaa harkita, sillä se helpottaisi kielipalettia huomattavasti. Tosin olisi otettava huomioon, että osa voisi aloittaa vieraan kielen jo ekalta mutta osa kolmannelta, niin erilaisia lapset ovat. Vapautus B-kielestä annettaisiin niille, joiden vaikea lukivaikeus tms. haittaa jopa äidinkielen opintoja - sekä niille, joilla jo on muita kotikielenopintoja.
Tunnustettaisiin erilaisten suomalaisten identiteettien olemassaolo ja lähdettäisiin tietoisesti rakentamaan suomalaista monikulttuuria. Erilaisten identiteettien mosaiikki olisi mielenkiinnon ja asiallisen tutkimuksen kohteena vailla paheksuvaa suhtautumista sen paremmin perinteiseen sisusuomalaisuuteen, suomenruotsalaiseen nordismiin kuin monenkirjavaan monikulttuurisuuteenkaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvä yhteenveto. Englannin kielikin voisi olla aivan hyvin vapaaehtoinen, koska 95% koululaisista valitsisi sen ensimmäiseksi kieleksi muutenkin. Ja se riittää mainiosti.
Lisäperuste: Niin vedettäisiin myös matto alta svekojen pakkoenglanti-vouhotukselta ja puheilta englannin liian hallitsevasta asemasta.
Ehdotuksesi on järkevä ja kaikin puolin kannatettava. Tavoitteeseen pääsemiseksi on aloitettava kielitaitolain uudistamisella. Vanha laki on saatava pois jaloista jarruttamasta muutosta.
Ihan ok kunhan huomioidaan ruotsinkielisten kotipaikkaoikeus Svenskfinlandissa. Se tarkoittaa mm. sitä että täälläpäin ruotsinkielen opiskelu ja varsinkin osaaminen kuuluu edelleen suomenkielisten oikeuksiin, samoin kuin viranomaisten ruotsinkielen taito.
Mielestäni tänne myöhemmin muuttavan tulisi myös tietyn ajan kuluessa osata/opetella ruotsia ainakin alkeiden osalta.
Yksikielisessä, suomenkielisessä suomessa ei tarvitsisi olla ruotsinkieltä pakollisena aineena.
"Svenskfinlandissa --- täälläpäin ruotsinkielen opiskelu ja varsinkin osaaminen kuuluu edelleen suomenkielisten oikeuksiin"
Toivon, että käyttäisit sanaa velvollisuus. Voit aivan hyvin olla sitä mieltä, että vaikkapa Raaseporissa olisi kouluissa luettava ruotsia (EU:ssa on muistaakseni jokin prosenttirajakin sille, milloin kielestä tulee alueellinen vähemmistökieli), mutta kyse on velvollisuudesta eikä oikeudesta.
Tällainen sanojen uudelleenmäärittely pilaa keskustelun ja hämärtää tosiasiat. Ruotsinopiskelu ei ole samanlainen asia kuin lukutaito. Toki katsomme, että lapsella on oikeus oppia lukemaan, mutta silti puhummi oppivelvollisuudesta.
Mikä se Svenskfinland oikein on? Alueet, joilla yli puolet väestöstä on ruotsinkielisiä?
Larsmo (92,6 %)
Korsnäs (89,8 %)
Närpiö (87,6 %)
Pedersöre (90 %)
Uusikaarlepyy (88,9 %)
Maalahti (87,5 %)
Kruunupyy (83,2 %)
Vöyri (82,7 %)
Kemiönsaari (70,9 %)
Mustasaari/Korsholm (69,8 %)
Raasepori (65,9 %)
Länsi-Turunmaa (57,4 %)
Pietarsaari (56,4 %)
Inkoo (55,8 %)
Raaseporiin muuttavat finnit rekisteröidään ruotsinkieliseksi. Tätä ei pysty muuttamaan, koska suomalaisilla ei ole sitä finniksi.fi sivustoa.
Vuosia asuneena ja vaikka tasaisin väliajoin pyydän paprut suomeksi - tulevat aina ja vaan ruotsiksi.
Nu yrar du,till magistraten skall man gå om man vill byta sitt modersmål. Om du får pappren på svenska,då har du kruxat för att du är svenskspråkig.
Suomalaisuuden liitto esitti englantia ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi jo 80 vuotta sitten..ja elävä elämähän menee liiton linjausten mukaisesti. Mutta pakkoruotsi estää kaikkien muiden kielten opiskelun.
"Muun muassa maisteri Elsa Enäjärvi kirjoitti Suomalaisuuden liiton vuonna 1929 julkaiseman Englanti ruotsin sijaan ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomalaisiin kouluihin -nimisen pamflettinsa lopuksi: ”Tämä asia on periaatteellisesti ja käytännöllisesti vastaansanomaton. Tässä ei ole kysymys ruotsalaisvihasta eikä Ruotsin halventamisesta, vaan tässä on puhe eräästä Suomen kulttuurikansan elinkysymyksestä.”[13]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisuuden_liitto
Tämä on mielenkiintoinen ja hieno kommentti menneisyydestä.
Viisikymppisenä kuollut Elsa Enäjärvi-Haavio (s. 1901) oli ensimmäinen suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen alalta tohtoriksi väitellyt nainen ja naimisissa runoilija Martti Haavion eli P. Mustapään kanssa.
Ja aivan tuore teksti ja siinä jo joudutaan rauhoittelemaan ruotsinkielistä vähemmsitöä aivan samoin sanoin kuin tänäänkin: "Tässä ei ole kysymys ruotsalaisvihasta eikä Ruotsin halventamisesta, vaan --- Suomen kulttuurikansan elinkysymyksestä."
Upea lainaus!
Hehehee.... Närppes....hihihhiii
Erinomainen aloitus, jota kannatan täydestä sydämestäni. Juuri noin pitää Suomen kielipolitiikka ja -lainsäädäntö järjestää.
Monikielinen Suomi kelpaa siis Talalle ja yllä vastanneille "nettifennoille" - entä Ankdam ja nettisvekot?
Totta kai kelpaa - ovathan käytännössä kaikki maat maailmassa monikielisiä. Niin ovat myös kaikki pohjoismaat, joista myös kaikki Suomea toistaiseksi lukuunottamatta ovat virallisesti yksikielisiä. Virallisesti yksikielisiä ovat myös kaikki muut monikieliset Itämeren rantavaltiot; Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Saksa.
Miksei Suomessa puhuta monikielisyydestä?
Erinomainen avaus. Juuri näin sen pitäisi mennä.
"Ihan ok kunhan huomioidaan ruotsinkielisten kotipaikkaoikeus Svenskfinlandissa. Se tarkoittaa mm. sitä että täälläpäin ruotsinkielen opiskelu ja varsinkin osaaminen kuuluu edelleen suomenkielisten oikeuksiin, samoin kuin viranomaisten ruotsinkielen taito. "
Luulen että kirjoittaja tarkoitti, että ruotsinkielen opetusta pitää järjestää jatkossakin. Siksi hän puhui hieman väärässä asiayhteydessä oikeudesta eikä velvollisuudesta.
"Mielestäni tänne myöhemmin muuttavan tulisi myös tietyn ajan kuluessa osata/opetella ruotsia ainakin alkeiden osalta."
Tällaista ei voida vaatia missään tapauksessa. Ketään ei voida Suomessa pakottaa opiskelemaan mitään kieltä oppivelvollisuuden pakkoruotsin/pakkosuomen jälkeen. Opiskelu perustuu valmistumisen jälkeen vapaaehtoisuuteen.
"Yksikielisessä, suomenkielisessä suomessa ei tarvitsisi olla ruotsinkieltä pakollisena aineena." Naulankantaan! Juuri tätä me suomalaiset olemme aina halunneet. Pysykööt ruotsi vapaaehtoisena vähemmistökielenä ja annettakoot enemmistölle OIKEUS ja vapaus opiskella niitä kieliä joita kukin haluaa ja katsoo tarpeellisiksi.
"Luulen että kirjoittaja tarkoitti, että ruotsinkielen opetusta pitää järjestää jatkossakin."
Sehän on selvä.
Täällä on ruotsinkielisten kirjoituksia moniin eri aloituksiin, mutta kukaan ei vastaa tähän. Mitä ruotsinkieliset ajattelevat monikielisestä Suomesta?
För oss är det ju vardag,med finnar talar vi finska,med utlänningar engelska ibland tyska och hemma svenska förstås.Jag har dessutom gått på en teckenspråkskurs på arbetarinstitutet.Ryska står närmast på agendan.
Jos tavoite on siis yhteinen, miksei tällä palstalla löydy yhteisymmärrystä?
"skitprat
23.12.2011 15:23
Nu yrar du,till magistraten skall man gå om man vill byta sitt modersmål. Om du får pappren på svenska,då har du kruxat för att du är svenskspråkig. "
Tulikin mieleeni että juuri Raaseporissa yrittävät saada tuota maistraattia yksikieliseksi ruotsinkieliseksi. Suomenkieliset voivat mennä asioimaan Espooseen.
Det där tror nu ingen heller på ??