Lämpöinen halaukseni yksinäisen Joulun viettäjille :-XXX

Lämpöisin Joulun toivotuksin!

Monen monille yksinäinen joulu on täysin omavalintainen asia.

Mitä sitä turhaa. On tähän jo totuttu.
Muuten on Joulurauha maisemassa, mutta yläkerran asukas vain jaksaa kolista aamuyhdeksästä puolilleöin. Mitä kolissenee...

Kohdensinkin lämpimän halaukseni hänelle, joka JOUTUU viettämään yksinäisen Joulun.

Vapaaehtoisesti voi viettää tai suorastaan voi valitakin yksinäisen Joulun, se on eri asia se kuin ettei tahtoisi olla yksin ja kokee juuri Jouluna yksinäisyyden erityisen kipeänä.

Jouluun liittyy niin paljon sellaista, joka ahdistaa ihmisiä. Monelle voi olla kärsimystä ´veittää pakosti sukulaisten kanssa ns. laatujoulua. Itse olen jo 10 vuotta sitten päättänyt, että vietän jouluni yksin. Lapset asuvat ulkomailla, ja omilla sukulaisilla on oma perhe ympärillään. Näin ollen olen yksin kotosalla Jouluna, mutta osaa nauttia rauhasta ja levosta. Joulun jälkeen lähden sukuloimaan, ja siinä sitä vilinää riittääkin. Nyt saan huokaista. Eli ei tämä ole ollenkaan niin kamalaa. Minusta Joulunaika on mukavaa ja erityisen kivaa on se, että saa olla miten lystää.
Ymmärrän toki että silloin kun yksinäisyys on pakotettua niin se kamalaa. Voisikohan sen aaten kuitenkin ottaa hiukan kevyemmin ja iloita siitä mitä on. Voi hankkia vaikka mukavan kirjan tai erityisen hyvää ruokaa. Elämässä on muitakin ulottuvuuksia kun yksinäisyys. Sitä jos lähtee liiaksi murehtimaan, niin masentuu.
Jotain vikaa kuitenkin suomalaisessa kulttuurissa on, kun niin paljon on yksinäisyyttä!

Onhan se varmaan mukava ittekseen ja yksin joulua vietellä, kun on glögiä ja kirsikkalikööriä hankittu, lohet ja kalkkunat ja muut leikkeleet ja konvehdit. vaan mitäpä kun yksinäisyys usein liittyy köyhyyteen.
Ei ole varaa itselleen unohdusta ostaa. Matkustaisin yksinäisestä jouluhelvetistä pois jonnekin etelään, mutta ei ole rahaa sellaiseen. Kaipaisin niin viiniä nyt, viinin unohdusta. Vaan kun ei ole kaapissa mitään.

Joulu on yksinäiselle pelkkää helvettiä ja jos jotenkin osais niin kyllä itteni heti lopettaisin. Elämällä ei ole paljon enää annettavaa, hidas alamäki, nöyryytykset. Muut siellä istuvat, sukulaiset ja muut, kauniissa joulupöydissään. Missään ei ole tilaa yksinäiselle, ulkopuoliselle, lapsettomalle, eronneelle ja erotetulle, jo elämän katkeroittamalle yksinäiselle sielulle.