Yli tuhat vuotta vanhoja hopearahoja pellosta löytänyt harrastaja-arkeologi uskoo, että Hattulan Vesunnan kartanon pellosta löytyneitä kolikoita on vielä lisääkin. Sensijaan hän on pettynyt Museoviraston maksamaan löytöpalkkioon ja saamaansa kohteluun: -Museoviraston pitäisi tulla alas norsunluutornistaan, mies sanoo Hämeen Sanomissa.
Hämeenlinnalainen Jussi NIeminen ja hattulalainen Ossi Kupila tekivät syksyllä pitkään aikaan merkittävimmän viikinkiaikaisen rahalöydön Hattulan Vesunnan kartanon pelloilta. Metallinpaljastimella he löysivät yhdeksän saksalaista hopearahaa, jotka ovat tuhat vuotta vanhoja.
Paikalle hälytetty Museoviraston väki löysi hetkessä 17 kolikkoa lisää.
http://yle.fi/alueet/hame/2011/12/hopearaha-aarteen_pellosta_loytanyt_siella_on_niita_lisaa_3128543.html
Hämeenlinnalainen Jussi NIeminen ja hattulalainen Ossi Kupila tekivät syksyllä pitkään aikaan merkittävimmän viikinkiaikaisen rahalöydön Hattulan Vesunnan kartanon pelloilta. Metallinpaljastimella he löysivät yhdeksän saksalaista hopearahaa, jotka ovat tuhat vuotta vanhoja.
Paikalle hälytetty Museoviraston väki löysi hetkessä 17 kolikkoa lisää.
http://yle.fi/alueet/hame/2011/12/hopearaha-aarteen_pellosta_loytanyt_siella_on_niita_lisaa_3128543.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ymmärrä sitä minkä takia harrastelija-arkeologit valittavat siitä että eivät saa kunnon palkkoja. Kyllä he varmasti tiesivät etukäteen mikä on museoviraston palkkiopolitiikka. Jos he haluavat rikastua, menkööt vaikka Englantiin aarteita metsästämään, siellä se onnistuu.
Suomen alueella olevat muinaismuistot (joihin myös esinelöydöt kuuluvat) ovat olleet suojeltuja ja valtiolle kuuluvia aina siitä lähtien kun maailman vanhin muinaismuistolaki tuli voimaan Ruotsin valtakunnassa vuonna 1666. Suomessa on niin vähän muinaistavaraa että suojelu on tarpeen. Englannissa, missä muinaislöytöjä tehdään jatkuvasti, on tutkijoilla niin paljon materiaalia muutenkin, että siellä löytäjä saa pitää.
Joo ihan pelleilyähän nämä palkkiot täällä meillä on, ei juuri kannusta etsimään mitään ja joitakin löytöjä jää sitten "löytämättä", ei ei ole vaivan väärtti mennä ilmoittamaan, pistetään kaivinkoneen kauhalla maata päälle.
Itselläni on tiettävästi maillani aarrekätkö, paikan tiedän suurinpiirtein, mutta eipä ole ollut innostusta mennä sitä etsimään. Isovaari oli jotain löytänyt, mutta hän oli tokaissut, että annetaan olla siellä. Isäni oli vielä jotain löytänyt kyntäessään, mutta ei hänkään tehnyt asialle mitään 1960-luvulla ja minulla on vain summittainen tieto alueesta. Joskus on ollut kaverin kanssa suunnitelmia, jos käytäisiin miinaharavalla koettamassa.