vaikka tuhansia vastaan.
Erään kerran oli televisiossa haastateltavana
eräs suomalainen jääkiekkotuomari, joka oli ollut
Moskovassa Lusnikin hallissa tuomitemassa
silloisen Neuvostoliiton ja erään toisen maan
välistä ottelua. Tässä ottelussa hän oli hylännyt
neuvostolittolaisen potkaisemalla tehdyn maalin.
Seuraus tästä oli ollut, että koko Lusnikin
halli, 14.000 ihmistä oli protestoinut ja
buuannut hänen tuomiolleen, mutta. Siinä yksin
14.000 ihmistä vastaan ollessaan hän oli tiennyt
tehneensä oikean ratkaisun.
Sama koskee minua. En kumartele kuvia enkä
mielistele joukkojen paljoutta. Katson aina
siihen, mikä on totuus ja oikeus ja toimin sen
mukaan. Täällä Sodankylässä olen varmahan yksin
ja kaikkien hylkäämä, mutta tiedän toimineeni
oikein ratkaisuissani. Vihatkoon minua ihmiset,
mutta älköön Jumala.
Erään kerran oli televisiossa haastateltavana
eräs suomalainen jääkiekkotuomari, joka oli ollut
Moskovassa Lusnikin hallissa tuomitemassa
silloisen Neuvostoliiton ja erään toisen maan
välistä ottelua. Tässä ottelussa hän oli hylännyt
neuvostolittolaisen potkaisemalla tehdyn maalin.
Seuraus tästä oli ollut, että koko Lusnikin
halli, 14.000 ihmistä oli protestoinut ja
buuannut hänen tuomiolleen, mutta. Siinä yksin
14.000 ihmistä vastaan ollessaan hän oli tiennyt
tehneensä oikean ratkaisun.
Sama koskee minua. En kumartele kuvia enkä
mielistele joukkojen paljoutta. Katson aina
siihen, mikä on totuus ja oikeus ja toimin sen
mukaan. Täällä Sodankylässä olen varmahan yksin
ja kaikkien hylkäämä, mutta tiedän toimineeni
oikein ratkaisuissani. Vihatkoon minua ihmiset,
mutta älköön Jumala.
Vastaukset 7
Vanhimmat
onko oma koira ojassa?!
rauhaa vaan
p.s. onko se absoluuttinen totuus siis se mitä katsot olevan oikeaa, ja väärää?!
esimerkin:
Siitä on joaikaa kun palasin Jumalan
valtuusmiehenä Sodankylään erääseen pieneen
paikallisseurakuntaan. Pian tämän jälkeen oli
vuosikokous, jossa oltiin erottamassa
erästä "takapenkkiläistä" "saatanan haltuun".
Tiesin tapauksen taustat ja sen, että sen
seurakunnan saarnaaja oli alunpitäen syyllinen
syntyneeseen tilanteeseen ja tiesin myös sen,
ettei vanhimmisto ollut pannut tikkua ristiin
asian hoitamiseksi.
Nyt täsä vuosikokouksessa vanhimmisto yritti
mennä kuin koira veräjästä, eli esitti kyseisen
hekilön erottamista saatanan haltuun. Tässä
tilanteessa minulle ei jäänyt muuta
mahdollisuutta kuin nousta vastustamaan kyseistä
erottamista. Asia meni äänestykseen ja vain
saarnaajan käsi nousi erottamisen puolesta ja
kaikki muut vastustivat erottamista. Vanhemisto
oli jäävi äänestämään omasta esityksestään.
Lopputulos oli, että erottamatta jäi ja tämä oli
murskaava arvovaltatappio sen seurakunnan
isokenkäisille ja ymmärrettävää on, että minulle
kiristeltiin tämän jälkeen hampaita. Mutta tiesin
toimineeni oikein vaikka tästä alkoikin
lähtölaskentani siitä seurakunnasta ja koko
herätysliikkeestä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että jos rauha ja
hyvänolontunne saavutetaan sillä, että laput
silmillä ja korvilla huudetaan hallelujaa jossain
lahkossa ja mielistellään isokenkäisiä ja
väännetään kaikki asiat niin, että ne
kiillottavat joidenkin isokenkäisten
pintakiiltoa, niin totisesti en tarvitse
tällaista rauhaa.
Olet sodankylän kylähullu joka kylässä on ainakin
yksi teikäläinen suurimmissa taajamissa useampi.
Etkö huomaa omaa tilaasi vaikka se on sinulle
varmaan kerrottu? Kokeileppa mennä hoitoon niin
näet hoidon jälkeen miten upea maailma avautuu
sinullekkin elää onnellisena ja tyyntä elämää.
"Katson aina siihen minkä haluan olevan totuus,
oli se sitten vaikka omaa mielikuvitustani. Kun
ihmiset kerran vihaa niin mielikuvituskaveri ei
ainakaan vihaa. Se rakastaa minua enemmän kuin
ketään muuta."
Kerronpa tapauksen:
Toukokuussa 1995 ostin muutaman hehtaarin maa-
alueen erään pienen järven rannalta Lapissa. Nyt
kun olen itse autokolarissa vammautunut
nelirajahalvausinvalidi, on automaattivaihteinen
autoni ainut liikkumismahdollisuus kotini seinien
ukopuolella. Niinpä ajakohtaiseksi tuli rakentaa
henkilöautolla liikennöitävä tie ostamalleni
kiinteistölle. Asian johdosta oli yhteydessä
silloisen rajanaapurini kanssa, mutta hän totesi,
ettei hän kyseistä tietä tarvitse eikä aikonut
osallistua tämän tien kustannuksiin. Niinpä
rakensin tien yksin omilla varoillani.
kustannukset noin 10.000 mk. Tämän lisäksi
konttaamalla konttasin tielläni monta viikkoa ja
viimeistelin muurauslastan kanssa tien niin,
ettei minkäänlaisia kuoppia tielleni jäänyt.
Vuotta myöhemmin Metsähallitus tarvitsi tietä ja
korvasi tien rakennuskustannuksista 1/3 eli 3378
mk. Täsä yhteydessä tehtiin myös kirjallinen
sopimus, jolla luovutin Metsähallitkselle pysyvän
oikeuden käyttää sanottua rakentamaani tietä.
Kukaan muu ei ole tiekustannuksiin osallistunut
eik näin ollen tieoikeutta ole muilla kuin
minulla ja Metsähallituksella.
Kuluneenä syksynä Metsäliitto suoritti
hakkuutöitä naapurin metsässä ja siinä yhteydessä
tunkeutui raskaalla kalustolla ilman lupaani ja
vielä kelirikkoaikana omaan käyttöön
rakentamalleni tielle sillä seurauksella, että
tiehen syntyi korjausta vaativia vaurioita. Asian
johdosta olen käynyt neuvonpitoa Metsäliiton
kanssa, mutta tämä on kieltäytynyt korvaamasta
tielleni aiheuttamiaan vaurioita ja näillä
näkymin näyttää siltä, että joudun haastamaan
Metsäliiton Lapin käräjäoikeuteen.
Sanoppa nyt, Keppo: Oikein vai väärin? Sanoppa,
olenko minä velvollinen kustantamaan yksin omilla
eläketuloillani tietä Metsäliiton liiketoimintaa
tai rajanaapurin kiinteistökeinottelua varten?
Miten tähän tapaukseen soveltuvat sinun teoriasi
mielikuvitustotuuksistani?
Elämäsi esimerkit ovat aina yhtä hienoa luettavaa.
Toivotaan, että näillä nuorukaisilla täällä ei mene
ylpeys kokemusten edelle, ja että he uskaltaisivat
myöntää ainakin itselleen, että paljon on vielä
elämästä kokematta.
Nämä väitteet täällä kovin harvoin kertovat muusta
kuin väittelijöiden huolimattomasta, ikävytyneestä
ja päämäärättömästä elämästä. Luulis olevan
parempaakin tekemistä kun tuota intoa ainakin
näyttää riittävän niin, että voimia vois olla
muuhunkin kuin älylliseen spekulointiin ja
fraasimaisiin väittelyihin.
*hyviä tarinoitasi lueskellen*
...Leksalla on miltein aina hyviä juttuja ihmisen
raadollisuudesta ja ahneudesta tai ylpeydestä...
ne pistää monesti funtsimaan tätä meidän nyky-
yhteiskuntaakin...se kysymys,että onko ne tarinat
tosia ei vähentäne niiden arvoa tai
mielenkiintoisuutta ?!? Sama juttu lienee
raamatunkin laita...paikoin jännää legendaa!?!