Miten kerron vanhemmille poikaystävästäni

''Olen 16 vuotias tyttö ja tapailen 30 vuotiasta miestä. ''

Huhhuh! Jos tuo 30-vuotias mies tosiaan on kiinnostunut noin nuoresta tytöstä, rohkenen epäillä, onko hänen murrosikänsä vielä päättynytkään.

''Olen hiukan peloissani vanhempien reagtiosta, siks haluisinkin tulla kysyyn et mikä ois paras tapa kertoo niille. Muutenkin kun ne on aika kriittisii kaikesta, niin tää varmasti saa varsinkin äitin ihan tolaltaan. Miten siis pystyn kertomaan niille jotenkin varovasti tästä miehestä, koska olis kiva jos nekin oppis tunteen sen. Noh toivottavasti nyt joku ymmärtää että ei iällä nyt niin suurta merkitystä ole''

Mahtaakohan sitä ymmärrystä löytyä sinultakaan omille lapsillesi, kun he eräänä kauniina päivänä kertovat pokanneensa kolmikymppisen...

Kuinka kauan olette seurustelleet?

Ei väliä miten kerrot asian mutta jos kerrot vanhemmillesi miehen iän niin teidän "suhteenne" on finito.

P.S: Vaikka mitä väittäisitkin niin siltikin epäilen miehen olevan hieman hämärä...

Sanokaa mitä sanotte, ei mun mielestä ikäerolla pitäis olla noin suurta merkitystä. Joo mitä sitten vaikka se on 30 vuotias? Estääkö se nyt sua jotenkin jatkamasta elämääsi?
Olisitte täysin hyväksyväisiä jos tulisin kertomaan että olen 20 vuotias ja seurustelen 34 vuotiaan kanssa. Eikö? Miten siis tämä jotenkin eroaa tuosta :o Ja en nyt tullut oikeen tästä ikäerostamme kysymään, koska sen me olemme jo poikaystävänkanssa miettineet jne. Mutta jos sinulla joitakin hyviä perusteluja on sille ettemmekö voisi seurustella niin voit vapaasti kertoa.
Ja kiva kun ilmaisit mielipiteesi

Ollaan oltu yhdessä nyt noin 2 kk. Ja olisi jo kiva että vanhemmatkin siitä tietävät.
Sinullekkin sama että miksi muka emme voisi seurustella? Onko olemassa jokin laki mikä kieltää tämän? Eipä ole.
"Vaikka mitä väittäisitkin niin siltikin epäilen miehen olevan hieman hämärä... "
No eihän siinä mitään jos ajattelet noin. Jos vain tuntisit miehen niin uskon että peruisit sanasi.

Ymmärrän kyllä mitä haitte takaa, mutta eikös kukin ihminen saa seurustella kenen kanssa vaan, jos molemmat sitä haluavat ja jos se laissakin on sallittua.
Ilosena ottaisin vastaan neuvoja miten vaikka itse ootte poika/tyttöystävästänne kertoneet vanhemmillenne. Pitäisikö mies ottaa mukaan, jolloin vanhemmat saavat heti tutustua mieheen?

Mikäli kummatkin osapuolet ovat parisuhteessa omasta tahdostaan, niin en näe mitään ongelmaa suhteessa ja lainkin puolesta tämä on sallittu. Kaikille moralisoijille: miehet ovat kautta aikojen kiinnostuneet itseään nuoremmista naisista, ihan biologiselta näkökulmalta katsoen.

Mitä vanhempiisi tulee, niin kertoisin heille, sillä salailu on yleensä henkisesti raskasta itse kullekin.

I smell Pedobear! :D
en itse 30 vuotiaana ihan noin nuoriin lähtisi vaikka laissa sallitaankin. kerrot jotenki vanhemmille, ei kukaan kiven alla jaksa elellä. jos ne hyväksyy niin onnet. ehkä sitten ajan kanssa, pieni shokki varmaan on.

Eka kerrot et sul on poikaystävä ja puhut miten ihana se on jne jne mut et kerro ikää. Sit parin päivän päästä esittelet sen ja ootta tosi söpöi ni ne alkaa tykätä siitä miehestä eikä sen ikä oo sit niillä ensimmäisenä mielessä

Jotenki kauhistuttaa tälläset viestit...14 vuoden ikäero? Ja kun minusta se kahdenkin vuoden ikäero tuntuu huimalta ja olen 16v. Eniten minua ihmetyttää miksi 30v mies edes katselisi 16v tyttöjä muuten kuin ''panomielessä''.

Näitä tälläisiä tapauksia on onneksi todella harvassa.. oletko miettinyt asiaa pitemmän päälle? 14v ikäero on kuitenkin todella suuri, miehellä on varmaan jo työ ja kaikkea kun sinulla taas vielä koulutkin käymättä... Ajattele asiaa näin, kun sinä vasta synnyit, tämä mies oli 14v.

Ja se että suhteenne on laissa sallitu ei todellakaan tarkoita että noin suuri ikäero olisi jotenkin hyvä... olettehan tunteneet toisenne vasta 2kuukautta. Ei se ikäero pienemmäksi muutu ja kyllähän sekin aika hullulta kuulostaisi jos 20v nuori nainen seurustelisi 34v keski-ikäisen miehen kanssa.

En nyt tuomitse mutta mieti tarkkaan millaisen miehen kanssa olet tekemisissä, voisitko itse ihastua 30vuotiaana 16v poikaan?

Ymmärrä kyllä teitä ja teijän huolia mutta ei mies ole sellainen mitä joku tässä nyt ehkä kuvittelee. Oikeasti! Ja voin jopa kertoa että ei olla edes seksiä vielä harrastettu, että ei hän nyt minkään pillun perässä ole. Ittekkin sanonu että meillä ei ole siihen mikään kiire. Eikä mies oo mua ikinä painostanu mihinkään tai muuta vastaavaa.

Juu mies käy töissä ja minä koulussa. Mielestäni se ei oo mikään ongelma. Älä nyt hermostu, seurusteluahan tämä vain on, eihän tässä mihinkään naimisiin olla menossa herran jestas.

"Ja se että suhteenne on laissa sallitu ei todellakaan tarkoita että noin suuri ikäero olisi jotenkin hyvä... "
Mielestäni en kyllä sanonut että mielestäni tämä olisi jotenkin hyvä juttu. Sanoin vain että itseäni ei ikäero haittaa, eikä muutenkaan ikäeron pitäisi suhdetta rikkoa. Eihän sille mahda mitään jos ihastuu korviaan myöten ihmiseen, se on aivan sama onko tämä mies 20v vai 30v, ihastunut minä silti olisin häneen.

"En nyt tuomitse mutta mieti tarkkaan millaisen miehen kanssa olet tekemisissä, voisitko itse ihastua 30vuotiaana 16v poikaan?"
Kiitos neuvosta, uskon kyllä tietäväni että kenen kanssa olen seurustelemaan alkanut. En kai mä nyt ketä vaan valitsisi. Paha vielä sanoa kun en 30 vuotias ole. Sen näkee sitten

Kiitos 678909876q
Tuo kuulostaa aika hyvältä. En ajatellutkaan ihan heti miehen ikää kertoa koska uskon että kun he mieheen ovat tutustuneet, niin he kyselevät jo että milloin hän tulee uudestaan käymään.

Ja sitten parin kuukauden pääst 16 vuotias tyttö kadonnut. Lopun voitte sitten arvatakkin...

otat römpsäs esille ja nautit elämästä. T: serkkusi

Vittu kun te olette ilkeitä!!!! Hitto mä en tullu tänne mistään meidän iästämme keskutelemaan, että jokaisen pitäis niillä pikku aivoillansa hiukan ymmärtää kun sanon että en kaipaa siihen teiltä vastauksia!
Tänne ei sit kiitos tarvi tulla mitään enään laittaan. Asia tuli mulle jo selväks että täälä ei pyöri yhtäkään viisasta ja ymmärtäväistä ihmistä.
Enkö saa elää ihanaa elämää ihanan miehen kanssa? Mikä siinä on niin väärin etten juuri mä saisi kenenkään kanssa seurustella.
Kukaan ei edes tunne miestä niin miten kehtaatte edes sanoa jotakin tollasta hänestä! Hän on yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä enkä aijo teidän takia suhdettamme pilata!!
Kiitos tästä kun ikinä ei mitään positiivista voida asiasta löytää.
Noh jaa kaikki saavat olla sellasia kun ovat.

Ei kukaan normaali 30-vuotias mies kehtaa tulla 16-vuotiaan tyttöystävänsä vanhempien silmien eteen. Jaa, miksikö? No keharina tai pedofiilinähän sellaista miestä pidettäisiin. :P

Ikävää kuulla, että sinulle on tullut tällainen hankala tilanne :/ Omaa ikäänsähän ei kukaan pysty itse päättämään, enkä muutenkaan näe sitä esteeksi suhteelle. Valitettavasti 14 vuoden ikäero saa useimmiten negatiivisia kommentteja ja totta kai vanhemmillesikin tulisi ensimmäisenä mieleen, että kys. mies saattaa olla ihan muissa kuin vilpittömissä aikeissa, mikäli vain ilman mitään taustatietoja kerrot seurustelevasi 30v miehen kanssa. Jos vanhemmat alkavat meuhkaamaan, ei kuitenkaan kannata suuttua heille, koska he ajattelevat taatusti vain sinun parastasi.

Itse tuollaisessa tilanteessa menettelisin luultavasti siten, että ensiksi ottaisin asian esille 'ohimennen' jommankumman vanhemman kanssa (miksei molempienkin) kyselemällä ensin heidän mielipiteitään suhteesta, jossa ikäero on "ihan vaikka esimerkiksi 14 vuotta tai jotain sinnepäin". Voit myös ohessa selventää, että olet lukenut tällaisista tapauksista internetistä - eikä sen tarvitse olla valetta, voit oikeastikin käydä tutustumassa vastaavanlaisiin tapauksiin netissä ennen sitä. Mikäli saat vanhemmiltasi negatiivisia kommentteja asiaa koskien, voit jatkaa keskusteltua kyselemällä esim. "miksi se on mielestänne väärin?" tai "oletko sitä mieltä, että mitkään sellaiset suhteet eivät voi olla vilpittömiä?" tms. Mikäli vanhempasi alkavat kauhistuneina epäilemään että sinulla on suhde 30-vuotiaaseen, voit rauhoitella heitä vahvistamalla sen, että olet lukenut tietoa netistä.

Jos käy hyvä lykky, vanhempasi alkavat suvaita sellaisia suhteita. Voit jossain vaiheessa myöntää, että olet kiinnostunut eräästä miehestä, ja kysyä, haluaisivatko vanhempasi kenties tavata hänet, mikäli ovat epävarmoja miehen aikeista. Sitten voidaan sopia tapaaminen (kerro tässä vaiheessa seurustelukumppanillesi, että ette saisi tapaamisen aikana käydä liian läheistä kanssakäymistä vanhempiesi hämmennyksen välttämiseksi) ja kun vanhempasi ovat tarkemmin tutustuneet mieheen, heidän on helpompi luottaa häneen. Kun vanhemmat luottavat mieheen, voit hienovaraisesti kertoa teidän seurustelevan.

Tämä ei varmaankaan tule olemaan helppoa, mutta toivotan onnea! :)

Jos olet aikuinen ja seurustelet 30v miehen kanssa, niin mitä väliä on vanhempiesi mielipiteellä ikäerostanne? Aikuistuminen on sitä, että tekee elämästään sellaista kun itse tykkää, muiden mielipiteistä välittämättä. Jos olet noin huolestunut ja riippuvainen vanhempiesi hyväksynnästä niin ehkä et sitten olekaan niin aikuinen? Ja silloin ei kovin vakavaa parisuhdetta vielä kannata perustaa. Itse aloin (13v sitten ) 20v iässä seurustelemaan 31 v miehen kanssa. Ihan hyvin on mennyt vaikka hurjia mutkiakin on ollut matkassa. Mulla ei esim. meinannut pää kestää köyhää opiskeluaikaa "rikkaan" työssäkäyvän (oma asunto yms) puolison kanssa.. ja hänellä iski vauvakuume minun kannalta ihan liian aikaisin.. Mutta kompromissien ja kasvun kautta ollaan nyt ihan onnellinen kahden pienen tytön kanssa lapsiperhe :)

Itse olen päälle 20 vuotias kaveri, jopa jos minulla olisi 16vuotias tyttöystävä niin minua katsottaisiin halventavasti.

Tapauksessa toinen on vielä lapsi ja toinen osapuoli on jo aikuinen mies. Veikkaanpa,etteivät tytön vanhemmat innostu,kun saavat tietää että heidän lapsellaan on aikuinen mies seurustelukaverina. Tällaiset lapsi aikuinen suhteet loppuvat yleensä aika nopeasti,koska kumpikaan ei ole henkisesti kypsiä.

ja seXikii on harrastettu, ja ilman rumaa kumia!

Älä kerro vanhempasi uhkaavat vain poliisilla. Jos haluat seurustella älä kerro kaverin ikää...

Minusta tuo ikäero voi kuulostaa pahemmalta mitä on. Ehkä on vain tapahtunut sellainen normaali asia että tämä mies on vain ihastunut sinuun, ilman mitään inhottavia taka-ajatuksia.
Vanhemmille kannattaa kuitenkin kertoa asiasta varoen, ensin olla kertomatta ikää ainakaan tarkalleen. Tsemppiä!

Näin taas täällä sitten kirjoitellaan toisen nimimerkillä, onpas jollakin hauskaa...

No kiitos kuitenkin kaikille vastanneille

"Jos olet noin huolestunut ja riippuvainen vanhempiesi hyväksynnästä niin ehkä et sitten olekaan niin aikuinen? Ja silloin ei kovin vakavaa parisuhdetta vielä kannata perustaa"

Hmm.. missähän olen muka sanonut että olen aikuinen? Tiedän kyllä että olen vielä lapsi ja mies on jo aikuinen. Voi luoja mistä te näitä juttujanne revitte, enhän ole sanonutkaan että olisimme jotakin vakavaa suhdetta perustamassa.

Kyllä mä nyt varmasti vanhemmille miehestä kerron, koska miehestä itsestäänkin olisi kiva nähdä vanhempani ja tutustua heihin. Luulen kyllä että juttu menee hyvin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Noh sen näkee sitten. Kyllä kait nyt hänen ystävänä sit voin vaan olla jos muuta vanhemmat ei hyväksy. Ja kyllä mies on sanonu että voi odottaa siihen asti että täytän 18 vuotta, koska hänestäkin se sitten on paljon turvallisempaa, kun olen jo täysi ikäinen.

huhhuh kun teillä tota ikäeroa on :o itte nuorena miehenä en ihan nuin nuorta tyttöä ottaisi, mutta ei minulla mikään ole teitä vastaan. Kyllä mielestäni te voitte seurustella jos molemmat osapuolet sitä haluavat. Onnea siis teille!

mulla vähän samantapanen tapaus kaveriporukassa on ollut.. ja sanon ihan sun ja miehen parasta ajatellen, että odota siihen asti kun olet 18 vuotias. Silloin sun vanhemmat ei voi enää sanoa mitään :)

Vaikka toi ei olekaan enää ''laissa kielettyä'' voi silti esimerkiksi vanhempasi nostaa asiasta syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja se voi hyvinkin mennä läpi. Olet joka tapauksessa lapsi siihen asti kunnes täytät 18 vuotta.
En usko todellakaan että vanhempasi voisivat asiaa hyväksyä, mieshän voisi olla melkein sun isä!

Joten tosissaan suosittelen odottamaan siihen asti kun olet 18, että teidän suhde voi jatkua samanlaisena kun tähän astikin on jatkunut.
Silti en ymmärrä miestä joka on kolmekymppinen ja haluaa16-vuotiasta lasta.. joku siinä miehessä täytyy mättää, joko se on TODELLA jälkeenjäänyt tai sitten sitä toista en halua ajatellakaan....

Olen ijältäni varmaan hieman väärässä paikassa,mut tuli vaan mieleen että itse olen 12 vuotias ja jos seurustelisin 26 vuotiaan miehen kanssa (siinä olisi se 14 vuotta ikä eroa) tuntisin itseni aika hölmöksi hänen seurassa niin ja minua pidettäisiin hölmönä! Joten sinuna miettisin suhdettanne,kannattaako tuollaista jatkaa... Esim kun sinä täytät 30 vuotta hän on jo 44!

Olen ijältäni varmaan hieman väärässä paikassa,mut tuli vaan mieleen että itse olen 12 vuotias ja jos seurustelisin 26 vuotiaan miehen kanssa (siinä olisi se 14 vuotta ikä eroa) tuntisin itseni aika hölmöksi hänen seurassa niin ja minua pidettäisiin hölmönä! Joten sinuna miettisin suhdettanne,kannattaako tuollaista jatkaa... Esim kun sinä täytät 30 vuotta hän on jo 44!

Olen ijältäni varmaan hieman väärässä paikassa,mut tuli vaan mieleen että itse olen 12 vuotias ja jos seurustelisin 26 vuotiaan miehen kanssa (siinä olisi se 14 vuotta ikä eroa) tuntisin itseni aika hölmöksi hänen seurassa niin ja minua pidettäisiin hölmönä! Joten sinuna miettisin suhdettanne,kannattaako tuollaista jatkaa... Esim kun sinä täytät 30 vuotta hän on jo 44!

Itse olen sitä mieltä, että ikäero ei haittaa aikuisiässä. Onhan esimerkiksi 63-vuotiaan Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio vasta 34, ikäeroa semmoiset 30 vuotta. Mutta ei haittaa.

Se on sitten eri asia taas nuoruudessa (itse ei tullut kokeiltua joten paha sanoa). Mielestäni jotenkin on vaan kohtuutonta, että jo vuosikymmenen tai enemmän aikuisiässä ollut seurustelee vielä alaikäisen kanssa. Itse en vaan millään voisi luottaa tuommoiseen, jos olisin alaikäinen ja seurustelukumppani vuosikymmenen vanhempi, vahvimmankin ihastuksen peittoisi pelko jonkinmoisesta hyväksikäyttäjästä. Yritän ymmärtää sinuakin, mutta en vain pysty ajattelemaan että kolmikymppinen mies voisi "ihan pelkästä rakkaudesta" seurustella alaikäisen kanssa. Anteeksi.

No hyi vittu 14 vuotta ikäeroo en kyl ite seukkais

Taidanpa olla sinun poikaystäväsi! voin tavata äitiäsi ja kertoa asian tälle. Kyllä hän sitten lämpiää kun puhun hänelle kauniisti.

Onnea.

Noh niitä joita asia vielä kiinnosti (tuskin ketään) niin voin nyt laittaa pienen selosteen miten meillä nyt menee

Kerroin joululomalla vanhemmilleni, tai oikeastaan äidille asiasta. Sanoin että olen tapaillut jo jonkin aikaa sellaista mukavaa miestä ja hän haluaisi joku päivä tulla meille tutustumaan teihin. Äiti suostu ja sit alko se kysely... kun äiti sit iän kysy niin voihan vitsi kun tunsin kuinka poskia alko kuumottaan.. sanoin vaan et se on aikapaljon vanhempi mua....... et sellanen kolmekymppinen. En ny pystyny valehteleenkaan. Kyllähän se toki järkytty ja pelästy mut sit se varmaan mun takia sano et juu no pyydä joku päivä se käymään. Ehkä äiti ei sit viittiny tuottaa pettymystä tai jotakin mut kyl nyt huomasin et ei se ihan innoissaan asiasta ollu

Hän sitten tuli meille, kerto paljon kaikkea, oli oma itsensä ja sanoi että kyllä hän voi oottaa siihen asti et täytän 18v, jos vanhemmat ei hyväksy suhdetta. Mut kyl äitillä on nyt erinlainen asenne, ehkä mies teki siihen sellasseen vaikutuksen että kyllä se ihan meidän antaa olla rauhassa ja yhdessä. Hyvä näin, kunhan vielä iskä ymmärtää ja antaa meidän seurustella.

Kiitos jokaselle vastaajalle joka viitsi laittaa jotakin

Musta oli rohkeeta kertoa se suoraan! ..mulla ei aikoinaan mennytkään niin hyvin. Salailin pitkään suhdettani yli 35 vuotta mua vanhempaan mieheen. Kun yks ilta luulin olevani yksin miehen kanssa kotona, niin tietysti vanhemmat palasivat aikaisemmin kun tarkotus oli. Vanhemmat suuttui ja luuli että se hyväkskäyttää mua. Suojaiän ylittäneenä siinä ei ollut mitään väärää. Helpommalla olisin selvinnyt jos oisin sen suoraan niille sanonut aiemmin. Kyllä siinä selittelemistä ainakin oli vähäksi aikaa.