Olen pannut merkille erään mielenkiintoisen asian. Jotkut ihmiset yrittävät tulla tuntemaan Jumalaa ohi Jeesuksen Kristuksen. Silloin he myös yrittävät tulla tuntemaan Jumalaa ilman Jumalaa itseään. Tämä on tietenkin järjetöntä touhua; jättää Jumala syrjään ja yrittää oppia tuntemaan Jumalaa. Kuka niin tekee? Kuitenkin monet ihmiset tälläkin palstalla toimivat juuri niin.
Jumalan tuntemisessa ollaan riippuvaisia Jumalasta itsestään. Jumala tullaan tuntemaan vain ja ainoastaan jos Hän itse ilmoittaa itsensä ihmiselle? Jos siis Jumala ei ilmoita itseään ihmiselle, hän ei voi ymmärtää Jumalaa eikä tulla tuntemaan Häntä. Me kaikki olemme siis riippuvaisia Jumalasta itsestään tässä asiassa.
Jumala on ilmoittanut meille itsensä Pojassaan. Poika on Jumalan Sana. Jumalan Sanassa ja Sanan kautta me voimme nähdä Jumalan ja tulla tuntemaan Jumalaa (Joh 1:1,14, 14:8-11). Jumalan tuntemisen edellytys on se että ensin tullaan Hänen luokseen. Jumalan luokse päästään vain Jeesuksen kautta (Joh 14:6). Raamatun Sana on Jumalan meille ilmoittama Sana Hänestä itsestään. Raamatun Sanassa ja Sanan kautta Jumala ilmoittaa/paljastaa meille itseään. Jumala elää Sanassaan.
Jumalan tuntemisen edellytys on usko Raamatun Sanaan ja Sanan vastaan ottaminen (Joh 1:11-13). Silloin ihminen syntyy uudesti ylhäältä Jumalasta, Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi ja tulee uskoon. Jumala ilmoittaa itsensä vain omille lapsilleen jotka rakastavat Häntä. Uskosta osaton ihminen on Jumalan vihollinen. Uskova ihminen on Jumalan ystävä. Jumala ei tietenkään ilmoita itseään vihollisilleen. Eihän kukaan ihminenkään avaudu vihollisilleen. Ystävälle voi avautua. Siksi vain uudestisyntynyt uskova voi tulla tuntemaan Jumalaa syvällisemmin. Ja Jumala puhuu itsestään Raamatun Sanassa. Muistetaan tämä. Mutta.....
Jumalan tuntemiseen ei päästä inhimillisellä viisaudella. Ihmisen viisaus parhaimmillaankaan ei riitä ymmärtämään Jumalaa. Jumala ei ole tarkoittanutkaan että ihminen tulisi tuntemaan Häntä oman viisautensa kautta. Jumala on antanut Pyhän Hengen joka vie uskovan Hänen tuntemiseensa. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen. Pyhä Henki selittää Jeesusta Kristusta uskovalle. Oletko sinä ottanut vastaan Pyhän Hengen Opettajaksesi? (Apt 1:4-8, 2:1-4, 38, 8:14-19, 19:1-7).
Koska Paavali oli ottanut vastaan Pyhän Hengen, hän tunsi hengellisiä syvyyksiä ja kykeni opettamaan niitä toisille. Pyhä Henki antoi hänelle viisauden ja teki hänestä kykenevän opettamaan. Paavalin kyky oli siis Jumalasta.
Paavali kertoo hengellisestä ihmisestä joka tutkii kaiken, jopa Jumalan syvyyksiäkin (1 Kor 2. Luku). Hengellinen ihminen on uudestisyntynyt Pyhän Hengen vastaan ottanut Hengessä elävä ja vaeltava uskova (1 Kor 2:10-13). Siksi hengellinen ihminen voi tulla tuntemaan Jumalaa. Mutta luonnollinen ihminen, joka on uudestisyntymätön ja uskosta osaton, ei kykene ottamaan vastaan eikä ymmärtämään hengellisiä asioita. Ne kun täytyy tutkia hengellisesti Pyhän Hengen opetuksessa. Vain hengellinen ihminen kykenee tutkimaan hengellisiä asioita ja ymmärtämään niitä Pyhän Hengen opettamana. Jumalan tunteminen Jeesuksessa Kristuksessa on mitä suuremmassa määrin hengellinen asia.
OVATKO KAIKKI USKOVAT HENGELLISIÄ RAAMATTUA OIKEIN YMMÄRTÄVIÄ USKOVIA?
Minä olen ymmärtänyt että kaikki uudestisyntyneetkään ihmiset eivät välttämättä ole hengellisiä uskovia joilla on hengellistä näkökykyä ja ymmärrystä hengellisistä asioista (Gal 6:1). Uskovakin voi siis olla lihallinen ilman syvällisempää ymmärrystä hengellisistä asioista (1 Kor 3:1-3). Sellainen uskova elää ilman Pyhän Hengen täyteyttä. Hän ei siis ole ottanut vastaan Pyhää Henkeä Opettajakseen (Apt 1:4-8, 2:1-4, Joh 6:45, 14:26). Huomaa tässä asiayhteydessä Paavalin opetus Pyhän Hengen merkityksestä hengellisten asioiden ymmärtämisessä 1 Kor 2. luvun jakeet 6-13, erikoisesti jakeet 10-12.
Jumalan tuntemisessa ollaan riippuvaisia Jumalasta itsestään. Jumala tullaan tuntemaan vain ja ainoastaan jos Hän itse ilmoittaa itsensä ihmiselle? Jos siis Jumala ei ilmoita itseään ihmiselle, hän ei voi ymmärtää Jumalaa eikä tulla tuntemaan Häntä. Me kaikki olemme siis riippuvaisia Jumalasta itsestään tässä asiassa.
Jumala on ilmoittanut meille itsensä Pojassaan. Poika on Jumalan Sana. Jumalan Sanassa ja Sanan kautta me voimme nähdä Jumalan ja tulla tuntemaan Jumalaa (Joh 1:1,14, 14:8-11). Jumalan tuntemisen edellytys on se että ensin tullaan Hänen luokseen. Jumalan luokse päästään vain Jeesuksen kautta (Joh 14:6). Raamatun Sana on Jumalan meille ilmoittama Sana Hänestä itsestään. Raamatun Sanassa ja Sanan kautta Jumala ilmoittaa/paljastaa meille itseään. Jumala elää Sanassaan.
Jumalan tuntemisen edellytys on usko Raamatun Sanaan ja Sanan vastaan ottaminen (Joh 1:11-13). Silloin ihminen syntyy uudesti ylhäältä Jumalasta, Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi ja tulee uskoon. Jumala ilmoittaa itsensä vain omille lapsilleen jotka rakastavat Häntä. Uskosta osaton ihminen on Jumalan vihollinen. Uskova ihminen on Jumalan ystävä. Jumala ei tietenkään ilmoita itseään vihollisilleen. Eihän kukaan ihminenkään avaudu vihollisilleen. Ystävälle voi avautua. Siksi vain uudestisyntynyt uskova voi tulla tuntemaan Jumalaa syvällisemmin. Ja Jumala puhuu itsestään Raamatun Sanassa. Muistetaan tämä. Mutta.....
Jumalan tuntemiseen ei päästä inhimillisellä viisaudella. Ihmisen viisaus parhaimmillaankaan ei riitä ymmärtämään Jumalaa. Jumala ei ole tarkoittanutkaan että ihminen tulisi tuntemaan Häntä oman viisautensa kautta. Jumala on antanut Pyhän Hengen joka vie uskovan Hänen tuntemiseensa. Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen. Pyhä Henki selittää Jeesusta Kristusta uskovalle. Oletko sinä ottanut vastaan Pyhän Hengen Opettajaksesi? (Apt 1:4-8, 2:1-4, 38, 8:14-19, 19:1-7).
Koska Paavali oli ottanut vastaan Pyhän Hengen, hän tunsi hengellisiä syvyyksiä ja kykeni opettamaan niitä toisille. Pyhä Henki antoi hänelle viisauden ja teki hänestä kykenevän opettamaan. Paavalin kyky oli siis Jumalasta.
Paavali kertoo hengellisestä ihmisestä joka tutkii kaiken, jopa Jumalan syvyyksiäkin (1 Kor 2. Luku). Hengellinen ihminen on uudestisyntynyt Pyhän Hengen vastaan ottanut Hengessä elävä ja vaeltava uskova (1 Kor 2:10-13). Siksi hengellinen ihminen voi tulla tuntemaan Jumalaa. Mutta luonnollinen ihminen, joka on uudestisyntymätön ja uskosta osaton, ei kykene ottamaan vastaan eikä ymmärtämään hengellisiä asioita. Ne kun täytyy tutkia hengellisesti Pyhän Hengen opetuksessa. Vain hengellinen ihminen kykenee tutkimaan hengellisiä asioita ja ymmärtämään niitä Pyhän Hengen opettamana. Jumalan tunteminen Jeesuksessa Kristuksessa on mitä suuremmassa määrin hengellinen asia.
OVATKO KAIKKI USKOVAT HENGELLISIÄ RAAMATTUA OIKEIN YMMÄRTÄVIÄ USKOVIA?
Minä olen ymmärtänyt että kaikki uudestisyntyneetkään ihmiset eivät välttämättä ole hengellisiä uskovia joilla on hengellistä näkökykyä ja ymmärrystä hengellisistä asioista (Gal 6:1). Uskovakin voi siis olla lihallinen ilman syvällisempää ymmärrystä hengellisistä asioista (1 Kor 3:1-3). Sellainen uskova elää ilman Pyhän Hengen täyteyttä. Hän ei siis ole ottanut vastaan Pyhää Henkeä Opettajakseen (Apt 1:4-8, 2:1-4, Joh 6:45, 14:26). Huomaa tässä asiayhteydessä Paavalin opetus Pyhän Hengen merkityksestä hengellisten asioiden ymmärtämisessä 1 Kor 2. luvun jakeet 6-13, erikoisesti jakeet 10-12.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lihalliselta uskovalta puuttuu siis Opettaja Pyhä Henki. Siksi hän joutuu turvaamaan omaan ymmärrykseensä. Hän vetoaa omaan inhimilliseen järkeensä ja omiin inhimillisiin kykyihin. Silloin ei ole mikään ihme jos hengellisten uskovien puheet kuulostavat hänen mielestään oudoilta. Ne voivat joskus kuulostaa jopa harhaoppisen eksyttäviltä puheilta.
Jeesustakin syytettiin eksyttäjäksi ja kansan villitsijäksi koska Hän puhui Pyhän Hengen Hänelle antamia sanoja. Syyttäjät olivat kansan uskonnolliset johtajat. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä. Jeesus taas oli täynnä Pyhää Henkeä. Näin liha ja Henki sotivat toisiansa vastaan jo Jeesuksen päivinä. Niin on tänäkin päivänä.
Lihallisuudesta seuraa myös riidat, kateus, vallanhimo ja muut ikävät asiat uskovien joukossa. Tästäkin syystä Jumala tahtoo antaa Pyhän Hengen jokaiselle uskovalle jotta uskova voisi olla Hengen vallassa. Silloin lihallisuus ei pääse kukoistamaan seurakunnassa. Kun Henki hallitsee uskovaa, silloin on rakkaus, rauha, ystävällisyys jne. (Gal 5:22).
Henkikasteessa (Mark 1:8) Opettaja Pyhä Henki valtaa ja täyttä uskovan läsnäolollaan. Silloin Pyhä Henki tekee lihallisesta uskovasta hengellisen hengellisiä asioita syvällisemmin ymmärtävän ystävällisen Hengen hedelmää kantavan uskovan.
Uskonnolliset ihmiset ilman Pyhää Henkeä vastustavat tänäänkin hengellisiä ihmisiä ja heidän opetuksiaan. Uskonnollinen ihminen on aina ollut pahin elävän uskon vastustaja. Uskonnollinen ja lihallinen ihminen vastustaa myöskin opetuksillaan Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Siksi jokaisen itseään uskovana pitävän henkilön on kysyttävä itseltään: ”Olenko ottanut vastaan Pyhän Hengen? Olenko saanut Pyhän Hengen tultuani uskoon? Tämä ei ole itsestään selvä asia eikä vähäpätöinen kysymys . Apostoleille Pyhän Hengen vastaan ottaminen oli vesikasteen jälkeen ensimmäinen ja tärkein kysymys (Apt 19:1-7).
Hengellinen ihminen on siis Henkikasteen vastaan ottanut uskova joka myös elää ja vaeltaa Hengessä. Hän ymmärtää hengellisiä asioita Jumalan itsensä opettamana. Hengelliset opetukset eivät siis ole inhimillisen viisauden opettamia sanoja. Siksi niitä ei voi ottaa vastaan inhimillisellä viisaudella. Ne ovat Jumalan itsensä opettamia sanoja ja ne otetaan vastaan Pyhän Hengen täyteyden kautta ja jälkeen.
1.Korinttolaiskirje 2:13 "ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti."
Muistan omasta Pyhän Hengen vastaan ottamisesta erikoisen asian. Kun olin täyttynyt Pyhällä Hengellä, minä koin että minulla oli nyt aivan uusi Raamattu kädessä. Raamatun Sana oli nyt täysin selvää ja ymmärrettävää. Aikaisemmin Raamattu oli ollut minulle erittäin vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Ihmettelin että onko tämä helluntaiseurakunnasta ostamani Raamattu todella sama Kirja jota luterilaisuudessa on aina luettu ja josta olin kuullut saarnattavan ja jota olin joskus yrittänyt lukea ymmärtämättä siitä paljoakaan. Minun piti nyt tarkastaa että luterilaisilla ja helluntailaisilla on todella sama Raamattu. Minun piti tarkistaa että minulle ei vai ole myyty helluntailaisten omaa Raamattua. Minulla oli tietenkin sama Raamattu jota olin joskus aikaisemminkin lukenut. Mutta nyt minulla oli Raamatun Kirjoittaja Pyhä Henki Opettajana. Hänen opettamanaan Raamatun Sana alkoi elämään ja siksi se tuntui uudelta ja ymmärrettävältä Sanalta.
Jumala on meissä ihmisissä ja ellei ihminen hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on, niin silloin on turha puhua Jumalasta mitään.
Jumala tullaan tuntemaan ihmisen kautta ja muu jumalisuudella knoppailu on turhanaikaista.
Hengellisyys on valjastettu hengelliseksi saivarteluksi pyhyyksillä ja niillä ei ole mitään tekemistä arkikristillisyyden kanssa, turhaa sanahelinää, mutta sitähän pastorit ovat vuosikymmeniä harrastaneet.
Usko muka oikeuttaa tulemaan toisen reviirille ja asettamaan kohteelle vaatimuksia.
Evankeliumi/ usko on aina yksilöllinen je henkilökohtainen, eikä koskaan kollektiivista omaisuutta jolla hallitaan toisia.
Valitettavasti kaikki xx liikkeet pitävät oikeutenaan hallita ja orjuuttaa jäseniään, mutta se tulee kostautumaan irtiottona.
body kirjoitti 26.12.2011 klo 12:48 mm. näin:
>>"Jumala on meissä ihmisissä ja ellei ihminen hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on, niin silloin on turha puhua Jumalasta mitään.
Jumala tullaan tuntemaan ihmisen kautta ja muu jumalisuudella" knoppailu on turhanaikaista.
Jumalan poika, herramme Jeesus Kristus ei voi olla sama kuin herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, koska Kristus itse todisti:
Johannes 7
28 'Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja
i t s e s t ä n i - m i n ä - e n - o l e - t u l l u t, - vaan - h ä n, - joka
m i n u t - o n - l ä h e t t ä n y t, - on oikea lähettäjä, ja häntä te ette
t u n n e.'
Tunnetko sinä, jaikal, Isän, Jumalan pojan lähettäjän?
Johannes 12
49 'Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua.'
Johannes 14
10 "Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen."
>>>Tunnetko sinä, jaikal, Isän, Jumalan pojan lähettäjän?
2. Korinttolaiskirje 5
16 "Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne."
Johannes 8
25 'Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, - m i t ä - minä - p u h u n k i n - teille."'
Johannes 14
10 "Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja
I s ä, - j o k a - m i n u s s a - a s u u, - tekee teot, jotka ovat hänen."
Jeesus ei sanonut olevansa Isä, mutta todisti Isän asuvan hänessä.
Isä asuu meissäkin, mutta se ei tee meistä Jumalaa, niin kuin ei tehnyt Jeesuksestakaan:
2. Korinttolaiskirje 6
16 "Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
Jumalan voi oppia kuulemma tuntemaan myös elokuvien kautta kuten > Taru sormusten herran
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Joh 8:24)
Tätä kohtaa ovat sekä unitaarit että trinitaarit käyttäneet pelotteena eri tavalla uskovia vastaan. Jos joku ei uskoisi "jumaluuteen" samalla tavalla kuin he uskovat, kuolisi hän synneissään. Mutta mitä Jeesus todella tarkoitti näillä sanoillaan?
Jeesus todistaa juutalaisille asiayhteydessä siitä, että [1] hän ei ole syntynyt aviorikoksesta (hänen isänsä on Jumala) ja että [2] hän on se Kristus, josta Mooses ja profeetat ovat ennustaneet. Jos juutalaiset eivät uskoisi hänen sanojaan ja todistustaan, niin he kuolisivat synneissään.
Jeesus ei siis väittänyt sellaista, mitä unitaarit ja trinitaarit väittävät: että jos joku ei ole samaa mieltä Jeesuksen oletetusta pre-eksistenssistä tai jumaluudesta, niin hän kuolee synneissään ja menettää iankaikkisen elämän. Siksipä meilläkään ei ole lupaa tulkita asiayhteydestä irrottamalla väärin näitä Jeesuksen sanoja. Jos uskot, että Jeesus on Kristus ja Jumalan poika, niin sinä saat elää iankaikkisesti. Juuri siitä apostolit ja erityisesti Johannes todistivat.
"... nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:31)
Johanneksen ensimmäisen kirjeen neljännestä ja viidennestä luvusta näemme sen, että jos joku tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihassa tulleeksi, on hän Jumalasta, jos vielä rakastaa veljiään. Jos ei rakasta tai jos ei pidä Jeesusta täydellisenä ihmisenä, niin hän ei ole Jumalasta vaan on antikristus ja eksyttäjä. Johannes taisteli doketismiksi nimettyä harhaoppia vastaan, jonka kannattajat pitivät Jeesusta Jumalana tai jumal-olentona, joka oli ihmisen ruumiissa. Jeesus ei ollut heidän mielestään täydellinen ihminen, lihaa ja verta niin kuin me, vaan hän ainoastaan näytti ihmiseltä, mutta oli todellisuudessa Jumala ihmisen ruumiissa tai jumal-olento ihmisen ruumiissa. Tällaista oppia Johannes piti harhaoppina ja painotti, että Jeesus on Jumalan poika ja täydellinen ihminen, lihassa tullut Kristus.
Johannes on taltioinut Jeesuksen sanat ns. ylimmäispapillisessa rukouksessa, joka alkaa näin:
Johanneksen evankeliumi:
17:1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
17:2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Jeesus sanoi, että iankaikkinen elämä on Isän Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Tarkoittiko Jeesus näillä puheillaan sitä, että kristittyjen tulisi ymmärtää oikealla tavalla jumaluus-oppi, jotta he voisivat elää iankaikkisesti? Vai tarkoittiko hän jotakin muuta? Mikä on tärkeintä Jumalan tuntemisessa?
Jumalan tuntemisessa on tärkeintä se, että tunnemme hänen mielenlaatunsa ja käskynsä, jotka ovat annetut meille elämän ohjeeksi hänen kirjoitetussa sanassaan, Raamatussa. Jos elämme Jumalan tahdon mukaan ja rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme, niin me elämme iankaikkisesti, kun olemme ensin saaneet syntimme anteeksi uskomalla Jumalan poikaan Jeesukseen Kristukseen ja sanaan rististä, syntien sovituksesta Kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta, ja uskomalla Jeesuksen ylösnousemukseen kuolleista.
Iankaikkisen elämän saamisessa ei ole tärkeintä se, millä tavalla me ymmärrämme Jumalan olemusta (hypostasis) tai muita jumaluusopillisia asioita. Tärkeintä on noudattaa Jumalan käskyjä ja Jeesuksen sanoja ja elää niiden mukaan: elää ne todeksi. Jumaluusopilliset asiat ovat toisarvoisia eivätkä vaikuta suoraan sielujemme pelastukseen, kun vain pidämme totena nämä välttämättömät:
Jeesus on se Kristus, josta Mooses ja profeetat ovat ennustaneet, hän sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, on Jumalan ainosyntyinen poika, eli synnittömän elämän, kärsi ja kuoli Golgatan ristillä, Jumala herätti hänet ylös kuolleista kolmantena päivänä, hän ilmestyi 40 päivän ajan Jumalan edeltä valitsemille todistajille, hänet otettiin ylös taivaaseen opetuslasten katsellessa ja hän katosi pilven taakse, Jumala on korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle herraksi ja kuninkaaksi, hän on tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, kaikki alistetaan hänen valtaansa ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Jeesus Kristus on se Jumalan Karitsa, joka istuu Isän Jumalan oikealla puolella hänen valtaistuimellaan ja jota taivaalliset olennot ja Israelin vanhimmat ja ihmiset ylistävät ja kumartavat ja kiittävät ja palvovat yhdessä Isän kanssa. (Ilm. 5:12-14)
Tämän yli meneviä tunnustuksia Jeesuksesta ei ole meiltä Raamatussa edellytetty eikä vaadittu pitämään totena, jotta voisimme pelastua. Sekä unitaarien että trinitaarien joukossa on varmastikin niitä, jotka ovat nukkuneet pois ja saavat elää iankaikkisesti. Molempien joukossa on myös niitä, jotka eivät saa olla Jumalan valtakunnan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, mutta syy siihen ei ole jumaluusopillinen erehtyminen vaan Jumalan tahdon vastainen elämä; mm. se, miten he ovat kohdelleet muita ihmisiä ja kanssaveljiään, jotka tunnustavat Jeesuksen Kristukseksi ja todistavat elämällään ja suullaan hänet Herraksi ihmisten edessä.
Pelastuminen on prosessi
Kun ajattelemme sitä, miten me pelastumme Raamatun kirjoitusten mukaan, niin pelastus kuvataan siellä sekä silmänräpäyksellisenä siirtymisenä elämästä kuolemaan (uudestisyntyminen Jumalan lapseksi) ja prosessina (pyhitys), joka kestää koko elämän ajan uskoontulon jälkeen. Meidät on pelastettu sillä hetkellä, kun me synnyimme Hengestä Jumalan lapsiksi, mutta meitä pelastetaan edelleen pyhityksen kautta, jona aikana me opimme erottamaan hyvän pahasta ja toivon mukaan hylkäämme pahan. Pyhitykseen kuuluu osana myös totuuden ja valheen erottaminen toisistaan. Juuri tämän vuoksi unitaarit ja trinitaarit tuomitsevat toisiaan ajatuksissaan ja sanoillaan iankaikkisen tuomion alaiseksi, koska toinen näkemys on epätotta ja toinen totta (tai molemmat ovat epätosia).
Moraalisesti tuomittavan valheen määritelmä ei ole kuitenkaan se, että jokin asia on totta tai epätotta. Moraalisesti tuomittava valhe on sitä, että joku ymmärtää sen, mikä on totta ja mikä epätotta, mutta pitää silti kiinni epätosista asioista tai opeista. Vasta siinä vaiheessa epätosi Raamatun tulkinta muodostuu tai voi muodostua hänelle tuomioksi. Miten siis käy niiden kristittyjen, jotka eivät ymmärrä riittävän hyvin sitä, mikä tulkinta on totta koskien Jeesuksen pre-eksistenssiä ja jumaluutta tai yleensä jumaluus-oppia?
Jos joku ei ymmärrä ns. jumaluusoppia riittävän hyvin Raamatusta voidakseen muodostaa siitä varmasti totena pitämänsä lopullisen kannan, tai jos joku on erehtynyt vilpittömästi tulkinnassaan, eikä näe totuutta, niin Jumala ei tuomitse häntä sen vuoksi ikuiseen tuhoon ja kuolemaan, kadotukseen. Jumala on pitkämielinen ja armollinen eikä vaadi omilta lapsiltaan enempää kuin mitä nämä voivat selvän Jumalan sanan ilmoituksen kautta uskoa ja totena pitää.
Opit Jeesuksen pre-eksistenssistä ja jumaluudesta ovat niin vaikeatajuisia ja moniselitteisiä, etteivät tavalliset kristityt voi mitenkään olla varmoja siitä, mikä tulkinta on oikein ja mikä väärin, mikä totta ja mikä epätotta. Monet tunnustavat sokeasti todeksi oman seurakuntansa tai kirkkokuntansa totena pitämät näkemykset, vaikka eivät ymmärrä, mitä niissä opetetaan ja sanotaan. Pelko saa aikaan sen, että on otettava kantaa asioihin, joita ei kunnolla edes ymmärretä. Kun kristittyjä uhataan ikuisella piinahelvetillä tai uskovien ryhmästä (yhteydestä) erottamisella, jos he eivät tunnusta oman yhteytensä oppeja tosiksi, eivät he uskalla tehdä muuta kuin tunnustaa isiensä ja johtajiensa opit tosiksi, vaikka eivät niitä ymmärrä. Näin ei kuitenkaan kenenkään tarvitse tehdä, sillä Jumala ei vaadi sellaista omilta lapsiltaan.
Olisi epärehellistä väittää varmasti todeksi jotakin opin näkemystä, jota ei itse kunnolla ymmärrä. Rehellisempää on tunnustaa, että ei ymmärrä jotakin asiaa kuin tunnustaa se sokeasti todeksi. Sen sijaan, että kristityt tunnustaisivat sokeasti todeksi katolisilta isiltä tai muilta ihmisiltä perimiään opillisia näkemyksiä, on oikeamielisempää sanoa suoraan, että ei jotakin asiaa ymmärrä riittävän hyvin, jotta voisi muodostaa lopullisen kannan jonkin tulkinnan puolesta tai sitä vastaan. Se on rehellistä ja osoittaa oikeaa sydämen laatua Isän Jumalan edessä, ja Herran Jeesuksen Kristuksen edessä, jolle meidän on tehtävä aikanaan tili itsestämme.
Kolminaisuusoppi ja siihen kiinteästi liittyvä Jeesuksen kaksiluonto-oppi ovat luonteeltaan sellaisia, joita ei voida järjellä ymmärtää eikä johdonmukaisesti todeksi selittää. Trinitaarit puhuvatkin avoimesti "salaisuudesta" (mysterion, mysteeri), jota ei voida järjellä ymmärtää eikä käsittää, vaikka he samanaikaisesti väittävät, että heidän oppinsa ei ole kuitenkaan "järjenvastaista" (he yrittävätkin selittää sitä tuhansin eri sanoin järjelliseksi ja johdonmukaiseksi opiksi siinä onnistumatta). Nämä opit pitää vain "uskoa", vaikka niitä ei voida järjellisesti ymmärtää, sillä niin ovat kirkon isät ja "kaikki kristityt" aina uskoneet ja totena pitäneet. Tämä on itse asiassa epätosi väite, sillä jo apostolien ajoista lähtien on ollut olemassa eriäviä mielipiteitä, eikä edes apostolien ja Herran Jeesuksen kannasta olla oltu yksimielisiä tässä asiassa.
Koska edes korkeasti oppineet teologit eivät voi selittää järjellisesti kolminaisuus- ja kaksiluonto-oppeja, niin miten voisi olla oikein vaatia rivikristittyjä tunnustamaan todeksi heidän epäjohdonmukaisia tulkintojaan? Vastaavalla tavalla voimme ajatella unitaarien keskuudessa elävistä uusista ryhmänjäsenistä. Miten he voisivat ymmärtää ja käsittää oikean tulkinnan Raamatusta, koska se on unitaarisenkin tulkinnan mukaan melko vaikea selittää ja todeksi uskoa? Kun otamme vielä huomioon sen, että useimmat meistä ovat kuulleet pelkästään trinitaarien selityksiä ja opetuksia jo äidinmaidosta lähtien, niin ei ole ihme, jos näistä isiltä perityistä opin näkemyksistä on vaikea päästä irti ja kasvaa niistä eroon. Ja sama voidaan sanoa unitaarien näkemyksestä, jos siitä tulisi voida päästä irti ja kasvaa eroon, sikäli kuin se olisi virheellinen tulkinta Raamatusta.
Kun nyt ajatellaan yksittäistä ihmistä, joka tulee uskoon, niin häntä eivät tällaiset teologiset pohdiskelut välttämättä kovin paljon edes kiinnosta. Itselläni kesti 17 vuotta ennen kuin aloin tutkia Jeesuksen kaksiluonto-oppia ensimmäistä kertaa. Olin sitä ennen uskonut lyhyen aikaa (muutama kuukausi vuonna 1999–2000) "Jeesus on Isä" oppiin, mutta kun havaitsin sen virheelliseksi, muutin mieltäni ja korjasin näkemystäni lähemmäksi trinitaarien oppia. Olen silti pitänyt aina selvänä hierarkian Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä juuri tässä järjestyksessä, mikä asia voidaan nähdä hyvin selvästi Raamatun kirjoituksista. Tämän ovat jopa jotkut trinitaarit tunnustaneet, vaikka pitävätkin kolminaisuusopin mukaisia uskontunnustuksia totena selvästä ristiriidasta huolimatta.
Minä olen siis uskonut aiemmin sen, että Isän Poika Jeesus Kristus on ollut aina Isän tykönä eikä hän ole syntynyt muinaisuudessa ikuisina aikoina eikä häntä ole luotu niin kuin enkelit ovat luotuja. Hän on ollut aina Isän luona Jumalan poikana ja tullut alas taivaasta niin että syntyi täydelliseksi ihmiseksi neitsyt Mariasta, sillä hän sikisi Pyhästä Hengestä, eikä kukaan ihminen ole hänen isänsä. Niinpä Jeesus on Jumalan poika sekä ihmiseksi syntymisen että ikuisen Poikana olemisen kautta. Hän on silti eri persoona kuin Isä, niin kuin kirjoitukset selvästi osoittavat.
Vaikka kirjoitukset osoittavat selvästi sen, että "Jeesus ei ole sama kuin Isä", niin en ole silti tuominnut "ikuisen tuomion" ansaitseviksi niitä ihmisiä, jotka sillä tavalla uskovat, mutta pitävät silti totena syntien sovituksen Kristuksen uhrin kautta ja hänen ylösnousemuksensa kuolleista, ja pyrkivät elämään Jumalan tahdon mukaan. Jokaisen kristityn tulisi mielestäni suhtautua samalla tavalla jumaluusopissa eri tavalla uskoviin kristittyihin. Jumaluusopin ymmärtäminen täsmälleen oikealla tavalla ei ole yhtä tärkeää pelastumisen kannalta kuin syntien anteeksisaaminen uskon kautta Kristuksen vereen (syntien sovitus Kristuksen uhrin kautta Golgatalla ja Jeesuksen ylösnousemus kuolleista) ja pyhitys, vapautuminen synneistä ja Jumalan tahdon mukainen elämä, käskyjen pitäminen.
Johannes sanoo antikristuksiksi niitä, jotka pitivät Jeesusta Jumalana, joka oli ihmisen ruumiissa, tai jumal-olentona, joka oli ihmisen ruumiissa. Trinitaarit uskovat samalla tavalla, joten eikö Johannes kuitenkin tuominnut heidän tavallaan uskovat antikristuksiksi? Eivät, sillä trinitaarit uskovat, että Jeesus on samanaikaisesti täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen. Tämä on erilaista uskoa kuin se, että väitetään Jeesuksen vain näyttäneen ihmiseltä, vaikka hän oli todellisuudessa Jumala ihmisen ruumiissa. Tästä huolimatta pidän nyt asioita ja etenkin Jeesuksen kaksiluonto-oppia tarkemmin tutkittuani sitä ja kolminaisuusoppia virhetulkintana, jonka katoliset isät ovat kehittäneet, mutta jota Vanhan testamentin profeetat, Jeesus ja apostolit eivät kannattaneet, eivätkä vielä edes tunteneet.
Ajatellaanpa nyt sellaista ihmistä kuin minä olen. Olen uskonut aiemmin, että Jeesus on ollut aina Isän tykönä Jumalan poikana, hän ei ole syntynyt eikä häntä ole luotu, sillä hän on iankaikkinen samalla tavalla kuin Isä ja Pyhä Henki iankaikkisia ovat. Olen silti tunnustanut todeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välisen hierarkian ja karttanut Raamatun ulkopuolisten nimitysten ja uskontunnustusten käyttämistä. En ole puhunut paljonkaan "kolmiyhteisestä Jumalasta", "kolminaisuusopista" tai "Jumalan persoonista". Näin uskottuani olen kelvannut kristityksi monille trinitaareille, en kuitenkaan kaikille. Unitaarien mielestä en ole ollut kristitty tai vaikka olisin ollut kristitty, niin se paljastui vasta sen jälkeen, kun muutin mieltäni ja hylkäsin Jeesuksen pre-eksistenssiä koskevan tulkinnan (olen tosin tässä asiassa vielä hieman varauksellinen, mutta todistusaineisto Jeesuksen pre-eksistenssiä vastaan on suurempi kuin sen puolesta ja pre-eksistenssin kieltävä opetus vaikuttaa paljon johdonmukaisemmalta tässä vaiheessa tutkimustani).
Miten trinitaarit suhtautuvat minuun nyt, kun olen hylännyt tai hylkäämässä Jeesuksen pre-eksistenssinkin sen lisäksi, että kiellän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhdenvertaisuuden (valta ja majesteetti: että kaikki kolme ovat kaikkivaltiaita absoluutisti eikä vain vain suhteessa luotuihin olentoihin, mutta että heidän keskellään vallitsee hierarkia)? Minä olen trinitaarien mielestä ollut joko alusta asti valheveli tai sitten olen luopunut tai luopumassa elävästä Jumalasta ja Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, niin että minä menetän tai olen menettänyt iankaikkisen elämän ja joudun ikuiseen piinahelvettiin (tai kuolen iankaikkisen kuoleman ja tuhoudun lopullisesti, mikä on mielestäni oikea tulkinta synnin iankaikkisesta rangaistuksesta).
Miten unitaarit (tai socinolaiset tai christadelphialaiset tms.) suhtautuvat minuun? Heidän mielestään olen kasvamassa kohti sitä uskoa, joka kaikilla pelastuvilla on. Jos kääntyisin takaisin Jeesuksen pre-eksistenssin tunnustavaan oppiin, niin osoittautuisin valheveljeksi, joka ei ole ollut koskaan uskossa, tai luopioksi, joka on hylännyt totuuden ja uskonut valheen omaksi kadotuksekseen.
Molemmat ryhmät uskovat siis sillä tavalla, että ihminen voi olla uudestisyntynyt (tai pelastunut), mutta saavuttaakseen lopullisen pelastuksen, on hänen kasvettava jotakin tiettyä jumaluusopin näkemystä kohti ja pidettävä se ehdoitta totuutena, tai muuten hän ei voi pelastua. Toivottavasti lukija ymmärtää jo tämän ajatuksen järjettömyydestä sen, että tämä väite ei voi olla totta. On monia trinitaareja ja unitaareja, jotka ovat nukkuneet pois, eivätkä ole muuttaneet mieltään tai edes ajatelleet kunnolla sitä, että he voisivat olla väärässä isien tulkintoja uskoessaan. Itse asiassa suurin osa trinitaarien joukossa olevista kristityistä ei ole ajatellut tai tutkinut tätä asiaa kovinkaan syvällisesti Raamatun ja sen tutkimisen apuvälineiden kanssa (sanakirjat, interlineaarit, kommentaarit). Olisiko siis niin, että meidän rakastava Isämme on todella tuomitseva heidät iankaikkisella tuomiolla sen vuoksi, että he eivät ole ymmärtäneet oikein tätä vaikeaa asiaa, vaikka ovat muutoin turvanneet Isään ja hänen poikaansa Jeesukseen (ja vaeltaneet Hengessä, sillä Hengen saamisen ehto ei ole oikea opillinen ymmärrys näissä asioissa).
Minua nimiteltiin unitaariksi ensimmäisen kerran jo useita vuosia sitten Netmissionin keskustelupalstoilla ja "mercedes" antoi kirjoituskieltoa, perustellen että "täällä ei unitarismia julisteta."
Syynä oli lainaamani 1.Tim.2:4 jae Novumin mukaan ja pari Psalmien Jaetta, joissa vakuutetaan Jumalan tekevän kaikki, mitä ikinä tahtoo;
[Ps.115:3; 135:6]
1. kirje Timoteukselle 2
4 "joka tahtoo, kaikkien ihmisten pelastuvan ja totuuden tuntemiseen tulevan."
Mutta me unitaariksi nimitellyt olemme heikoilla siinä mielessä kun sanovat sen opin mukaan kaikkien ihmisten pelastuvan, joten emme voi pelotella ketään loputtomalla helvetillä.
On meillä lohtuna kuitenkin tämä, että saamme julistaa jotta Jumala tahtoo ja "nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." [Apt.17:30: Jes.45:23,24; Fil.2:10,11]
ekivaari
No, uskotko, että kaikki ihmiset pelastuvat, vai menettääkö osa ihmisistä iankaikkisen elämän ja ei pelastu?
Oletko varma, että et sotke keskenään sanoja "unitaari" (Isä on yksin totinen ja ainoa Jumala) ja "universalisti" (kaikki pelastuvat)?
Vierasperäisten lainasanojen käyttö tekee kieltämättä Jumalan sanan ymmärtämisen vaikeaksi selityksissä, joten niitä olisi hyvä karttaa.
"Uskova ihminen on Jumalan ystävä. Jumala ei tietenkään ilmoita itseään vihollisilleen. Eihän kukaan ihminenkään avaudu vihollisilleen. Ystävälle voi avautua."
Väärin. Juuri Jumalan vihollisille Jumala itsensä ilmoitti Jeesuksen kautta. Juuri niille, jotka eivät Jumalaa tunteneet eivätkä rakastaneet. Minulla on ollut vihollisia. Niitä, joiden mielestä olen hullu, kun olen uskovainen, ja joiden mielestä olen naurettava.
Olen tehnyt Jumalan antaman esimerkin mukaan; olen avautunut heille, kertonut itsestäni asioita, joita he eivät tienneet. Paljon. Sen tuloksena minulla ei enää ole vihollisia. He eivät enää suhtaudu minuun kuin viholliseen, vaan niin kuin ystävään. Arvostan heitä. Arvostan heidän kykyään muuttaa ajatteluaan ja suhtautumistaan.
Paikalleen jämähtänyt ihminen
Miten kristittyjen tulisi suhtautua eri tavalla jumaluusopissa uskoviin lähimmäisiinsä? Tulisiko heistä ajatella niin, että he eivät ole kristittyjä (eivät ole Kristuksen ruumiin jäseniä) ja he ovat matkalla kohti ikuista tuomiota (kadotusta, tuhoa)? Olisiko oikein kirjoittaa ja puhua julkisesti siitä, että nämä eri tavalla uskovat eivät ole kristittyjä ja joutuvat rangaistaviksi sen vuoksi, että ovat ymmärtäneet väärin tämän vaikean opillisen asian? Juuri tällä tavalla sekä unitaarit että trinitaarit tai suuri osa heistä on tähän päivään asti menetellyt. Onko se sitten oikein Jumalan ja meidän Isämme edessä? Mitä mieltä Jeesus olisi?
Jos olet lukenut edellä olevaa selitystäni ja kirjoitustani, niin tiedät, että Pyhän Hengen saaminen ja Hengessä vaeltaminen eli Jumalan lapseksi tulo ja kristittynä eläminen ei ole kiinni siitä, millä tavalla olemme ymmärtäneet jumaluusopillisia asioita. Monet meistä uudestisyntyneistä eivät ole edes ajatelleet näitä asioita ennen uskoontuloaan ja Pyhän Hengen saamista, eivätkä sen jälkeenkään, vaikka olisivat olleet uskossa ja Kristuksessa jo monta vuotta. Miten siis voisi olla mahdollista se, että jumaluusopin oikea ymmärtäminen olisi ehto sielujen pelastumiselle tai etenkään uskoontulolle ja uudestisyntymiselle? Ei mitenkään.
Onko sitten niin, että mielen muuttaminen opillisessa asiassa (esim. jumaluusopissa) on osoitus siitä, että joku on luopumassa Herrasta tai kääntymässä tuhoon johtavalle tielle? Vai onko niin, että pysyminen isiltä perityissä opeissa on osoitusta väärästä mielenlaadusta Jumalan edessä, kun Jumala osoittaa sanansa ja palvelijoidensa sanan opetuksen kautta heidän olleen väärässä? Eikö pikemmin niin, että ensimmäinen ajatus on totuudellinen ja hyvältä kuulostava, ja osoittaa Kristuksen seuraajan jaloa mielenlaatua, mutta jälkimmäinen tapa suhtautua asioihin osoittaa paatumusta ja Jumalan lapselle vierasta mielenlaatua? Uskossa kasvaminen ja pyhitys on prosessi, jonka aikana opimme erottamaan hyvän ja pahan, totuuden ja valheen, niin että valitsemme hyvän ja hylkäämme pahan, valitsemme totuuden ja hylkäämme valheen. Mutta niin kuin olen edellä osoittanut, ei jumaluusopin oikea ymmärtäminen ole ehto sielujen pelastukselle, eivätkä kaikki Jumalan lapset tule ymmärtämään näitä asioita oikein elämänsä aikana. He pelastuvat silti, vaikka ovat vilpittömästi erehtyneet opin suhteen.
Pahimpia ihmisiä kristittyjen keskellä ovat ne paikalleen jämähtäneet ihmiset, jotka eivät kyseenalaista isiltä oppimiaan opetuksia ja perinteitä vaan pitävät niistä sokeasti kiinni. He etsivät Raamatusta tukea sen ulkopuolelta oppimilleen näkemyksille ja opin kappaleille sen sijaan, että etsisivät Raamatusta sen alkuperäistä opetusta ja sanan merkitystä. Kun Raamattua luetaan väärällä mielellä siten, että ei pidetä erehtymistä mahdollisena vaan uskotaan sokeasti katolisten isien tai muiden apostolien jälkeen eläneiden ihmisten tulkinnat Raamatusta, niin silloin ei voida muuttaa mieltä ja korjata erehdyksiä, jos ollaan oltu väärässä Raamatun tulkinnan suhteen. Nämä paikalleen jämähtäneet ihmiset ovat pahimpia kristittyjen keskuudessa eikä heidän kanssaan ole mahdollista käydä vuorovaikutteista, hedelmällistä ja rakentavaa keskustelua. He ovat juuri niitä, jotka tuomitsevat eri tavalla uskovia "kadotuksen lapsiksi" heidän erilaisen opillisen näkemyksensä vuoksi, vaikka sellaisen tuomion esittämiselle on hyvin vähän raamatullisia perusteita, jos on ollenkaan.
Meidän ei tietenkään tarvitse hyväksyä kaikki näkemyksiä mahdollisesti oikeiksi, kun etsimme totuutta Raamatusta erilaisiin opillisiin näkemyksiin. Me tiedämme varmuudella esimerkiksi sen, että kristityt ja muslimit eivät palvele samaa Jumalaa. Muslimit ovat aina vainonneet kristittyjä ja Mohammed käski jopa tappaa meitä "vääräuskoisuutemme" vuoksi, joten on aivan varmaa, että he eivät ole Jumalan lapsia niin kuin me olemme. Muslimit kieltävät Jeesuksen kuolleen ristillä ja noussee ylös kuolleista. He kieltävät kristinuskon kannalta tärkeimmän Jumalan sanan ilmoituksen, syntien sovituksen Kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta, joka on perustana syntien anteeksisaamiselle ja sielujen pelastumiselle. Muslimit ovat hylänneet alkuperäisen Jumalan sanan, Vanhan ja Uuden testamentin, ja ottaneet sen tilalle Koraanin, jota pitävät erehtymättömänä Jumalan sanana. Kaikesta tästä voimme päätellä, että muslimit eivät palvele samaa Jumalaa kuin me.
Kaikkea ei siis tarvitse pitää edes mahdollisesti totena, kun lähdemme tarkemmin sanaa tutkimaan. Jotkut asiat paljastuvat lyhyen tarkastelun jälkeen selvästi virhetulkinnoiksi tai harhaopeiksi, mutta jumaluusoppi ei ole sellainen asia. Koska se on niin vaikeatajuinen ja moniselitteinen asia, eivät kristityt ole päässeet siitä yksimielisyyteen. Erimielisyyksistä huolimatta on väärin tuomita Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi muita Jeesuksen seuraajia vain sen vuoksi, että he ymmärtävät eri tavalla Raamattua tässä vaikeassa asiassa.
Tässä asiassa on vielä se toinenkin puoli: mitä jos ne eri tavalla asioita ymmärtävät ovat oikeassa ja minä väärässä? Joutuisinko minä itse ikuiseen rangaistukseen sen vuoksi, että olen erehtynyt vilpittömästi Raamattua tutkiessani? Jos tuomitset muut tuhon lapsiksi sen vuoksi, että he uskovat eri tavalla, niin sinun on uskottava sama tuomio omalle kohdallesi, jos sinä olet väärässä. Ja sitähän sinä et tiennyt vielä uskoontulosi hetkellä, eikö totta? Tiedätkö sen sitten nyt: varmasti?
Trinitaarit ja unitaarit käyttävät uhkailua ja painostusta apukeinona yrittäessään saada muita uskomaan samalla tavalla kuin he itse uskovat. Tämä on hyvin tehokas keino niiden kohdalla, jotka pelkäävät ikuista piinahelvettiä tai ryhmästä (kirkosta tai seurakunnasta) erotetuksi tulemista. Toimii se pelotteena myös niille, jotka eivät usko ikuiseen piinahelvettiin, sillä kukapa Jeesusta rakastava ihminen ei tahtoisi elää ikuisesti Herran ja kaikkien pyhien luona?
Kenenkään ei pitäisi antaa peljättää itseään moisilla uhkauksilla. Jumala on rakastava ja vanhurskas Isä eikä tuomitse meitä ihmisten määrittelemillä tavoilla ikuisen elämän perillisiksi tai tuhon lapsiksi. Voit tutkia kaikessa rauhassa ja ilman pelkoa Raamattua mistä asiasta tahansa ja muodostaa ajan kanssa oman kantasi, jos pystyt sen tekemään. Jos et ole riittävän varma siitä, mikä on oikea tulkinta, älä ota ollenkaan kantaa. Jumala ei sitä sinulta vaadi. Sinä olet pelastettu Kristuksessa Jeesuksessa eilen, nyt ja iankaikkisesti, jos olet saanut syntisi anteeksi ja sinussa asuu Jumalan Pyhä Henki.
Älä siis anna ihmisten pelotella itseäsi pois totuudesta vaan etsi sitä koko sydämestäsi. Anna itsellesi aikaa tutkia asioita riittävässä laajuudessa ennen kannan muodostamista. Jos et sittenkään pääse selvyyteen asioista ja oikeasta tulkinnasta, niin älä asetu toisen tulkinnan puolella ja toista vastaan. Älä usko sokeasti muiden selityksiä ja oppeja, jos et itse ymmärrä niitä. Älä valitse puolta, niin että toimisit eri tavalla uskovia kristittyjä vastaan. Sellainen on lahkolaisuutta ja tuomittavaa syntiä.
Jumalan ja meidän Isämme, ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä, Isän Pojan edessä, on täysin oikeaa ja otollista ja hyvää tunnustaa, että emme tiedä sitä, mikä on varmasti oikea tulkinta jostakin asiasta, jos kerran emme sitä tiedä. Ja jos tiedämme (omasta mielestämme) varmasti oikean tulkinnan ja kannan jostakin opinkappaleesta, niin meillä ei ole lupaa eikä oikeutta tuomita eri tavalla uskovia Kristuksen ruumiin ulkopuolella oleviksi pelkästään sen vuoksi, että he ovat eriä mieltä näistä asioista. Eikä meillä ole lupa uhata ja pelotella muita kristittyjä sen vuoksi, että he eivät ymmärrä oikein jotakin opillista asiaa. Niin ei Jeesus toiminut eikä meidänkään ole lupa niin toimia.
Saakoon Jumala meidän Isämme johdattaa sinut Pyhän Henkensä ja kirjoitetun sanansa kautta kaikkeen totuuteen hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Isälle Jumalalle, ainoalle Jumalalle ja valtiaalle, kunnia ja kirkkaus ja voima ennen ikuisia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kautta, aamen. (vrt. Joh. 17:3; Jda 1:24-25)
>>> Miten siis voisi olla mahdollista se, että jumaluusopin oikea ymmärtäminen olisi ehto sielujen pelastumiselle tai etenkään uskoontulolle ja uudestisyntymiselle? Ei mitenkään.>Mutta niin kuin olen edellä osoittanut, ei jumaluusopin oikea ymmärtäminen ole ehto sielujen pelastukselle, eivätkä kaikki Jumalan lapset tule ymmärtämään näitä asioita oikein elämänsä aikana. He pelastuvat silti, vaikka ovat vilpittömästi erehtyneet opin suhteen.
jaikal.se
Hienoa, että ymmärrät totuuden jumaluus-opin merkityksestä pelastumisen kannalta etkä ole lähtenyt mukaan trinitaarien tai unitaarien väärään tuomitsemiseen tässä asiassa!
Useimmiten tällä palstalla korostetaan "perinteistä kristinuskoa". En tiedä mikä sellainen on ja mitä se pitää sisällään, mutta ihmiset uskovat sellaiseen.
Eipä silti, en minä sellaista tarvitsekaan.
No, hyvä on pitää kiinni apostolien traditiosta (perinteestä, perimätiedosta, suullisesta opetuksesta) sen lisäksi, että pidämme kiinni pyhistä kirjoituksista (Raamatusta). Tämä on nimittäin sanottu Raamatussa. (2Tess 2.15)
Mutta hyvä olisi muistaa myös se, että "minä voin olla väärässä, erehtynyt tulkinnoissani" (tai: sinä voit olla väärässä, erehtynyt tulkinnoissasi, olitpa kuka tahansa ja apostolien ajan jälkeiset isät ja vanhimmat ovat voineet olla väärässä). Jos ei tunnusta omaa tai isien erehtymisen mahdollisuutta, niin ei ole mahdollista muuttaa mieltään missään asiassa, missä on ollut kuitenkin väärässä.
Sangen mielenkiintoista "totuutta vain" kirjoitelmat. Takana on ajatteleva ihminen.
Käsitykseni mukaan jaikal on hakenut kirjoituksillaan yllä mainittuja. ajatuksia kuitenkaan siihen pääsemättä.
Useimmilla trinitaareilla perusvirhe on esineellistää henkiset ja hengellistää esineet. Silloin jää väkisellä puun ja kuoren väliin ja juuttuu mustavalkoajatteluun.
Siltä ei säästy nimimerkkikään.
"totuutta vain": "Muslimit ovat aina vainonneet kristittyjä ja Mohammed käski jopa tappaa meitä "vääräuskoisuutemme" vuoksi, joten on aivan varmaa, että he eivät ole Jumalan lapsia niin kuin me olemme."
Väite on ensinnäkin väärä. Koraani ei kehoita tappamaan kristittyjä. UT ja VT kehoittavat moninkertaisesti tappamaan toisinuskovia.
Koraani tuo esille Jeesuksen myönteisessä roolissa, mutta ei pidä häntä Jumalan poikana. Koraanin mukaan Jeesus oli ihminen ja suuri profeetta.
Koraani ei tunne Allahilla (Jumalalla) voivan olla lapsia. Allah on yksi.
"Totuutta vain" käsittelee myönteisesti kristittyjen olevan uskovia riippumatta siitä miten he ymmärtävät teologisia hiustenhalkomisia.
Hän hakee kristittyjen yhdenvertaisuutta.
Uskovia on paljon ohi kristittyjen. Ulottuuko yhdenvertaisuus ihmisinä myös heihin? Ilmeisesti ei, koska islaminuskosta hän antaa väärän todistuksen.
Yhdenvertaisuus ei ilmeisesti koske ateisteja. Heille voi tuomiokiroja toivottaa..
Se ei heitä haittaa. He tietävät kuolevansa samoin kuten uskovatkin ja joutuvansa materiaalisen maailman kiertokulkuun.
Paradoksi on siinä, että kaikenkarvaiset uskovat katsovat ateisteja rasismisilmillä. Ateistit taas voivat pitää kaikkia ihmisiä heidän uskomuksistaan huolimatta yhdenvertaisina