Onko rakentaminen yksilöpuuhaa?
Rakentamista vierestä seuranneena olen nähnyt, kuinka työmaalla vierailee usein toinen toistaan erikoisempia spesiaaliosaaja. Joskus joku ottaa oikeudet omiin käsiinsä, ja tekee suurimman osan itse, mutta ei hänkään voi olla kaupungininsinööri tai - arkkitehti, valvoja tai rakennustarkastaja.
Rakentaminen vaatii tarkkaa tietoa, suunnittelua ja osaamista huomioiden paikka, johon rakennetaan, sen ominaislaatu, suuruus, ilmansuunnat ja alueen määräykset, sekä tietoa rakennuttajien, asujien toiveista ja elintavoista sekä varoista, jotta oikealle tontille voidaan suunnitella ja toteuttaa oikeanlainen rakennus.
Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa (luku 14) näin: "Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen, mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: `On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.`"
"Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on."
Kun luovutamme elämämme ensimmäistä kertaa Jeesuksen käsiin, alkaa rakentaminen. Perustus on laskettu, se on Jeesus Kristus. Mutta kuinka kukin rakentaa, sen tuo ilmi Jeesuksen ilmestymisen päivä.
On mahdollista olla Jeesuksen oma, mutta rakentaa oljista, jotka palavat. On mahdollista olla Jeesuksen opetuslapsi, ja rakentaa kullasta, joka kestää. Missä on ero?
Jeesus sanoo: `On siinäkin mies, alkoi rakentaa, mutta kesken jäi!` Ja: "...hän laskee perustuksen, mutta joutuu jättämään työn kesken."
Muuta perustusta ei voi kukaan panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus, sanoo Sana.
Mutta on tarkoitus rakentaa.
Onko sinulla ja minulla, meillä, pokkaa rakentaa kuten Jeesus opetti?
Kaikki hänelle. Hänelle ajatukseni, tunteeni, ihmissuhteeni, kotini, maallinen omaisuuteni, menneísyyteni, tulevaisuuteni, nykyisyyteni, avioliittoni, lapseni, työni, seurakuntani, palvelutehtäväni, sydämeni kokonaan.
"Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslaopseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on."
Meidän täytyy luovuttaa hallintavalta. Mikään, mitä meillä on, ei ole omaamme. Kaikki on lahjaksi saatua, kaiken lahjaksi annamme. Kuninkaalle, Messiaalle, Ystävälle, Rakastetulle.
Ja koska Jumalan valtakunnassa mikään ei ole omaa, olemme vapaat ja velvolliset jakamaan myös toisillemme.
Se, että jaat sitä hyvää, mitä Kristukselta olet saanut, ei ole ylpeyttä. Se, että laulan tai kirjoitan tai saarnaan tai todistan, ei ole sinänsä itsekorostusta, ellen tee sitä itsekorostukseksi. Minun on tutkittava motiivini. Miksi teen sitä, mitä teen. Onko se minun omaani? Onko se oman kunnian hakemista, vai tuoko se kunniaa lähettäjälleni, teenkö kaikessa hänen tahtonsa?
Rakentaminen on kovaa puuhaa. Siinä hiki virtaa ja työtunteja kuluu. Välillä on epäusko vallata, ja vastuksia ilmenee.
Oletko kuullut yhdestäkään projektista, jossa kaikki on mennyt niin kuin piti?
Varoja kuluu. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Rakennustyöt keskeytyvät. Joku, jonka pitäisi tulla, ei tule.
Näin on myös meidän laitamme. Kristuksen rakennustyö meissä vaatii aikaa. Se vaatii varoja (ei välttämättä maallisia). Se kestää aikansa. Se vaatii meiltä kärsivällisyyttä, halua sitoutua lopputulokseen, ja rakentamisen todellisuuteen.
Joku sanoo, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Näinkin se on. Rakennusarkkitehtimme ja ylin valvojamme Jeesus Kristus kyllä tietää, mitä on tekemässä. Ja kun hän saa rakentaa omalla tavallaan ja ajallaan, hän saa kaikesta kunnian.
Joskus me yritämme nopeuttaa prosessia. Yritämme sytytellä valoja, kun seinät ovat paljasta betonia ja rakennusjätteet ovat siivoamatta.
Toiset näkevät keskeneräisyyden, mutta me tiedämme, että hyvä tästä tulee. Sillä kun Kristus saa meitä ja meissä rakentaa, tulee hyvä.
Sillä Hän vie alkamansa työn päätökseen.
Rakentamista vierestä seuranneena olen nähnyt, kuinka työmaalla vierailee usein toinen toistaan erikoisempia spesiaaliosaaja. Joskus joku ottaa oikeudet omiin käsiinsä, ja tekee suurimman osan itse, mutta ei hänkään voi olla kaupungininsinööri tai - arkkitehti, valvoja tai rakennustarkastaja.
Rakentaminen vaatii tarkkaa tietoa, suunnittelua ja osaamista huomioiden paikka, johon rakennetaan, sen ominaislaatu, suuruus, ilmansuunnat ja alueen määräykset, sekä tietoa rakennuttajien, asujien toiveista ja elintavoista sekä varoista, jotta oikealle tontille voidaan suunnitella ja toteuttaa oikeanlainen rakennus.
Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa (luku 14) näin: "Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen, mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: `On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.`"
"Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on."
Kun luovutamme elämämme ensimmäistä kertaa Jeesuksen käsiin, alkaa rakentaminen. Perustus on laskettu, se on Jeesus Kristus. Mutta kuinka kukin rakentaa, sen tuo ilmi Jeesuksen ilmestymisen päivä.
On mahdollista olla Jeesuksen oma, mutta rakentaa oljista, jotka palavat. On mahdollista olla Jeesuksen opetuslapsi, ja rakentaa kullasta, joka kestää. Missä on ero?
Jeesus sanoo: `On siinäkin mies, alkoi rakentaa, mutta kesken jäi!` Ja: "...hän laskee perustuksen, mutta joutuu jättämään työn kesken."
Muuta perustusta ei voi kukaan panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus, sanoo Sana.
Mutta on tarkoitus rakentaa.
Onko sinulla ja minulla, meillä, pokkaa rakentaa kuten Jeesus opetti?
Kaikki hänelle. Hänelle ajatukseni, tunteeni, ihmissuhteeni, kotini, maallinen omaisuuteni, menneísyyteni, tulevaisuuteni, nykyisyyteni, avioliittoni, lapseni, työni, seurakuntani, palvelutehtäväni, sydämeni kokonaan.
"Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslaopseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on."
Meidän täytyy luovuttaa hallintavalta. Mikään, mitä meillä on, ei ole omaamme. Kaikki on lahjaksi saatua, kaiken lahjaksi annamme. Kuninkaalle, Messiaalle, Ystävälle, Rakastetulle.
Ja koska Jumalan valtakunnassa mikään ei ole omaa, olemme vapaat ja velvolliset jakamaan myös toisillemme.
Se, että jaat sitä hyvää, mitä Kristukselta olet saanut, ei ole ylpeyttä. Se, että laulan tai kirjoitan tai saarnaan tai todistan, ei ole sinänsä itsekorostusta, ellen tee sitä itsekorostukseksi. Minun on tutkittava motiivini. Miksi teen sitä, mitä teen. Onko se minun omaani? Onko se oman kunnian hakemista, vai tuoko se kunniaa lähettäjälleni, teenkö kaikessa hänen tahtonsa?
Rakentaminen on kovaa puuhaa. Siinä hiki virtaa ja työtunteja kuluu. Välillä on epäusko vallata, ja vastuksia ilmenee.
Oletko kuullut yhdestäkään projektista, jossa kaikki on mennyt niin kuin piti?
Varoja kuluu. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Rakennustyöt keskeytyvät. Joku, jonka pitäisi tulla, ei tule.
Näin on myös meidän laitamme. Kristuksen rakennustyö meissä vaatii aikaa. Se vaatii varoja (ei välttämättä maallisia). Se kestää aikansa. Se vaatii meiltä kärsivällisyyttä, halua sitoutua lopputulokseen, ja rakentamisen todellisuuteen.
Joku sanoo, ettei keskeneräistä työtä saa arvostella. Näinkin se on. Rakennusarkkitehtimme ja ylin valvojamme Jeesus Kristus kyllä tietää, mitä on tekemässä. Ja kun hän saa rakentaa omalla tavallaan ja ajallaan, hän saa kaikesta kunnian.
Joskus me yritämme nopeuttaa prosessia. Yritämme sytytellä valoja, kun seinät ovat paljasta betonia ja rakennusjätteet ovat siivoamatta.
Toiset näkevät keskeneräisyyden, mutta me tiedämme, että hyvä tästä tulee. Sillä kun Kristus saa meitä ja meissä rakentaa, tulee hyvä.
Sillä Hän vie alkamansa työn päätökseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
7:24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
7:25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu." Matteuksen evankeliumi 7.luku
"Yksin armosta" kysyt: >>Onko rakentaminen yksilöpuuhaa?>Ja koska Jumalan valtakunnassa mikään ei ole omaa, olemme vapaat ja velvolliset jakamaan myös toisillemme.
Niin ja sitten optimismi on rakentajan hyvä ominaisuus ja myös edellytys onnistuneelle rakentamiselle. Pessimisti ja jatkuva valittaja työtoverina on aika ankaraa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Niin, ja kuuliaisuus Sanan valolle sekä nöyryys totuuden edessä, siinä myös hyviä ominaisuuksia rakentajalle - optimismin ohella.
Noitafilmien ja velhopappien (Hinn, Howard-Browne) päästäminen työmaalle on asia, josta sinunkin pitäisi varoittaa toisia rakentajia.
http://www.youtube.com/watch?v=PBwZ7TpyWoc&feature=related
Mitä sinä olet tehnyt tässä asiassa?
Olet suosinut noitafilmejä, kieltäytynyt sanomasta sanaakaan niitä vastaan, jotka ammatikseen rahastavat ja pettävät velhouksillaan ihmisiä. Oletko miettinyt, minkä palkan siitä toiminnasta voi saada?
Tämä on hyvin optimistinen ja rakentava kehotus sinulle.
Mistähän se johtuu
että kun luin aloituskirjoitusta, minulle tuli ajatus: "LISÄÄ, LISÄÄ, LISÄÄ tällaista tekstiä?
Koska se oli Herralta se texti ja siinä textissä tulee ilmi että jos jotain vanhasta lihasta ja Aatusta jää ja sen vanhan elämän päälle alkaa rakentaa uutta nin sortuminen tulee oemaan suuri,,, elikä niinkuin semper sanoi että ---> Kehottakaamme siis toisiamme valitsemaan oikeat rakennusaineet ja hylkäämään kaikki vahingolliset ja laittomat rakentamistavat. Paavalikin sanoi että hän pitää roskana kaikki entisistä mikä hän on puuhannut elikä liha puuha kaikenlaista ja yrittäkin rakaentaa babylonia. Hyljätkäämme liha ja pyydämme Herralta että se kuolee ?? jookos ?????
Minä siis kuulen Hyvän Paimenen äänen ja erotan sen hälyäänistä?
>>>Koska se oli Herralta se texti
Kiitos, Jaikal! Minäkin koin iloa eilen kun luin sinun ja muiden kirjoituksia ja rukoilin, josko Jumalan haluaisi minussa yhteiseksi hyväksi jotain synnyttää.
On hyvä, kun meitä on erilaisia "rakentajia" myös täällä palstalla ja muualla. Rakentaminen kun voidaan nähdä myös yhteisenä projektina niiden kesken, jotka Jeesukselle kuuluvat. Emmehän siis kukaan kadehdi toisiamme, vaan rohkaistaan kutakin tekemään Kristuksen tahdon, keskeneräisinä, mutta iloisina Herran työssä ja elopellolla - olipa juhlallisesti sanottu..!
Siunausta sinulle, Jaikal, ja muille, jotka Herralle kuuluvat (ja kaikille muillekin!)
KIITOS JA OLI OIKEIN PIRISTÄVÄ VERTAUS JUMALALTA.
Onko Jumala tullut palstalle puhumaan kun saviskin jo innostuu? Minä tarkoitan sitä mitä sanon. Aloitusteksti oli todella Jumalan Hengessä saatu ja kirjoitettu. Kiitos siitä Herralle ja vähän kirjoittajalle.
>>>KIITOS JA OLI OIKEIN PIRISTÄVÄ VERTAUS JUMALALTA.
Jaikali tekee aloituksen nimettömänä ja kehuu sitten itseään. Aloitus ei sitäpaitsi ollut mitenkään erikoinen, ei hyvä (ei mitään uutta) mutta ei niin huonokaan. Vähän lapsellinen niinkuin täällä monet kirjoittajat ja kirjoitukset on.
Mielenkiintoinen näkemys aloittajan persoonasta;).
Ei välttämättä tosi, mutta täysin mahdollinen. Antoihan muistaakseni joku kehotuksen jaikalille kirjoittaa ilman omaa nimimerkkiään, että hänen kirjoitustaan ei tyrmättäisi nimimerkin perusteella.
Jaikalin (?) testi tuotti mielestäni kohtuullisen hyvän tuloksen jopa minun kohdallani, 28.12.2011 klo 10:47.
Saakoon siitä Jumala yksin kiitoksen, minä olen ansioton palvelija.
NULLA OLI AINAKIN HAUSKA : )
Elikä mulla : )
Kirjoitus ei ole minun tyylistä tekstiä. Sen huomaa jokainen tekstejäni lukenut. Enkä minä saa aikaiseksi niin hyvää kirjoitusta kuin aloittaja on kirjoittanut. Minä en siis ole aloittaja.
Hyvät hengelliset kirjoittajat!!! KIRJOITTAKAA KIRJAUTUNEINA HYVIÄ KIRJOITUKSIANNE. Muuten minä saan niistä kunniaa ja se ei ole oikein.
>>>Jaikali tekee aloituksen nimettömänä ja kehuu sitten itseään.
Onpa tämä kummallista. Hyviä kirjoittajiahan te olette kaikki. Minä olen ainakin saanut jokaisen teidän kirjoituksista jotain itselleni. Niinpä kun me annamme Pyhän Hengen rakentaa meitä itse kutakin, meistä tulee jokaisesta "eläviä kiviä" Kristuksen rakennukseen. Ei toistemme kopioita.
Aina silloin tällöin muistelen sanaa, jonka eräs pastori toi yhdessä seurakunnassa. Hän vertasi seurakuntaa, Jeesuksen omia, palapeliin. Meissä tulisi näkyä Kristuksen kuva. Jokainen pala kuuluu tiettyyn kohtaan, jotta palapeli näyttää oikean kuvan. Jos joku pala on väärässä paikassa, kuva vääristyy. Se myös estää oikeaa palaa asettumasta tähän paikkaan.
Ollaan tarkkoja rakennuksemme kanssa. Kun Herra saa meitä rakentaa, myös Hänen seurakuntansa rakentuu. Näin myös jokainen palapelin pala muotoutuu oikein, ja asettuu Herran toimesta oikealle kohdalleen. Silloin Kristuksen kuva on kirkkaasti näkyvillä, ja Kristuksen ruumis toimii Hänen tarkoittamallaan tavalla.
Älä lopeta kirjoittamista! Jatka!