Jehovan todistajat pelkäävät kuolemaa yli kaiken, kuolema joka on jokaiselle ihmiselle luonnollinen prosessi. Siksi ne jotka alkavat Jehovan todistajiksi haluavat itse asiassa vain elää ikuisesti koska kuolema on heille jotenkin ylitsepääsemätön asia jota eivät ole kyenneet hyväksymään ja ymmärtämään osana luonnollista elämän kiertokulkua. Joten jokainen Jehovan todistaja kärsii normaalia ihmistä enemmän kuolemafobiasta ja tämä uskonto tarjoaa heille siihen vastauksen.
Todistaja kärsitkö
peloista?
2380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hihiih.
Todistajaahan ei kuolema pelota pätkääkään ;D
Hänhän tietää saavansa Ylösnousemuksen,
kuolema on vain Uni johon nukahdetaan...
Jos on niin ettei Jehova katsokaan siihen arvolliseksi, niin Hän pyyhkii kokonaan pois kovalevyltään eli muististaan,
ja sitten sua ei ole missään enää... ;)
Kristikunnan ihmiset kuitenkin pelkää kuolemaa koska heille on kerrottu Helvetti-tarinoita, hui kamala sentäs...
Jos noin on se on sitten hyvä, että kuollessa vain kuolee ilman mitään tietoisuutta, eikä joudu ikuiseen kidutukseen(en ole siihen kyllä koskaan uskonutkaan) Jos ei Jumala haluaa muistaa minua tai jotain muuta herättäessään kuolleita niin eipähän tuokaan haittaa koska ollessani kuollut enpä tiedä mitää. Ihminenhän pelkää vain nyt ollessaan elossa.
Jaaha, eikös sinun Raamattusi sanokaan, että on oleva kaksi ylösnousemusta niiden jotka saavat iankaikkisen elämän ja niiden jotka saavat iankaikkisen kuoleman .
Kumpikin on varmasti yhtä hyviä. Kuollessa ei tiedä mitään joten se, ettei saa ikuista elämää ei ole merkitystä kuolleelle. Vain tieto näistä asioista nyt elossa ollessa on ainoa joka vaikuttaa.
Meinaatko että kaik-ki herätetään?
Ja sitten taas kuollaan?
Ekana herätetään ne jotka saa ikuisen elämän,
-sit ne kuolleet jotka ei sitä saakaan;
nekö herätetään sitä varten että niille kerrotaan että sää saat ijankaikkisen kuoleman....no huhuhhuuh...
Onpa outo juttu mulle....
Missä kohtaa tää juttu löytyy Raamatusta?
Kysyin:
" Jaaha, eikös sinun Raamattusi sanokaan, että on oleva KAKSI ylösnousemusta niiden jotka SAAVAT iankaikkisen elämän ja niiden jotka SAAVAT iankaikkisen kuoleman ."
Se on tietysti aivan selvä asia että vain "nukkuvan" voi herättää, eihän hereillä olevaa voi herättää. Näin ollen, kun kuolemme olemme kuolon unessa josta meidät herätetään -sanoo Raamattu- toiset iankaikkiseen elämään ja toiset ns. toiseen kuolemaan (josta ei enää herätetä).
Miten niin huh huh ? Etkö halua elää? Huomaa että kirjoitin ett "saavat" iankaikkisen elämän. Keitä ovat ne joille Raamattu lupaa iankaikkisen elämän? Ne ovat ne jotka haluavat elää siten että elämä voi säilyä (= Jumalan tahdossa), heille on luvassa se APU joka on välttämätön iankaikkisessa elämässä.
Mutta ne jotka ovat siinä uskossa että pärjäävät omin avuin yhtä hyvin kuin jos eläisivät siten kuin iankaikkinen elämä edellyttää on edessä luonnollisesti kuolema - siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät omaa niitä ominaisuuksia joita iankaikkinen elämä edellyttää. (esimerkiksi todellista oikeudenmukaisuutta jossa rakkaus on osana). He saavat luonnollisesti yrittää omin voimin, mutta se ei koskaan voi onnistua ilman Jumalan apua ja oikeaa elämän tapaa. Kärsimykset ovat kuten aina ihmisten itsensä tuottamia - se on tulos siitä että ihminen elää väärin..
Kaikki puheet helvetin ikuisesta piinasta ovat vain ihmisten keksimiä ja täysin Raamatun vastaisia satuja..
-Ketkä saavat "ruumiin ylösnousemuksen" paratiisimaahan?
-Kenetkä tuomitaan "kuoleman"ylösnousemukseen ja "toiseen kuolemaan"?
Mahtuuko paratiisiin vaikkapa 60-miljardia ihmistä?
Paradoksi on siis:
Ihmiset haluavat iankaikkisen elämän, mutta eivät kuitenkaan edes halua elää siten että se tulisi mahdolliseksi.
Miksi ?
Vastaus : koska he eivät USKO että iankaikkinen elämä voisi tulla heille mahdolliseksi.
Siis mitä on USKO?
Vastaus: Usko on vahvaa luottamusta Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.
Tuskin mahtuu - mistä sait sellaisen luvun? Raamattu sanoo että loppu tulee kun valittujen lukumäärä on täytetty. Olettamus että kaikki saisivat (ottaisivat vastaan iankaikkisen elämän) on väärä. Kuten jo mainitsin tulee iankaikkinen elämä mahdolliseksi vain siten että elämä eletään siten että se säilyy.. paikassa jossa se voi säilyä.. Kuka haluaa elää siten ?
Mitä muuten merkitsee "lopun tulo"?
-voimmeko tulla teoillamme ansainneeksi Jumalan hyväksynnän ja siten ikuisen elämän palkinnon?
-Synti erottaa Jumalasta; ketkä ovat syntisiä?
-Keille Jumala on osoittanut armoa; Patriarkkojen aikana ja omaisuuskansansa aikana ja keille Jumala osoittaa armoa ja tarjoaa pelastumisen "ikuisesta kuolemasta" Jeesuksen "lunastuksen" ja uhrikuoleman
ansiosta?
-Onko Jumalan valinta etukäteen määrätty ja osoitettu niille jotka "ansaitsevat" ikuisen elämän palkinnon?
-voimmeko tietää että tulemme "valituiksi"?
-Onko määrätty erityisiä "tehtäviä" joita teemme palveluksena Jumalalle hänen tulevassa valtakunnassaan?
Tässä on paljon kysymyksiä eikä kaikkiin ole mahdollista vastata tarvittavalla "laajuudella" ja kaikenkettavasti, mutta ne on esitetty siksi että tulisimme pohtineeksi
"kaiken tarkoitusta" ja sitä kuinka "pohjaton" Jumalan armo oikeastaan onkaan ja kun tunnemme tuon armon "laajuuden ja syvyyden" ; osoittaisimme arvostustamme
Entisestään enenevässä määrin; Jeesuksessa ilmaistua Jumalan ilmoitusta kohtaan.
Kun Abrahamin käskettiin uhrata Iisak,
hän uskoi siihen, että Jumala herättäisi hänen poikansa eloon.
Hänen uskonsa perustui Jumalan lupaukseen:
”Iisakin välityksellä tulee se, mitä kutsutaan sinun siemeneksesi.”
(1Mo 21:12; Hpr 11:11, 12, 17–19.)
Ihmiset tietävät, että iankaikkinen elämä on mahdollista.
Mutta he eivät HALUA elää niin että sen saisivat.
Dokaus ja tupakointi ja -syöpäkuolemakin-
on kivempia kuin elää tylsää raitista tasapaksua
elämää ilman mitään säpinää ;D
Kelle on, kelle ei - minulle ei .. :) - mutta sehän se just onkin että jokainen saa valita .. vaikka sitten syöpä kuoleman.. Ei ketään ole koskaan pakotettu iankaikkiseen elämään , joka ei sitä halua saa tahtonsa mukaan kuolla. Kuitenkin on vähän sääli niitä jotka - haluaisivat mutta eivät usko että se olis mahdollista .. koska eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa.. alitsevat vaikka dokauksen,tupakoinnin ja vaikka syöpäkuolemankin mielummin..
Valitsen elämän, se on niin ihmeellinen asia. Saan tutkia, kehittyä ja elää hyvää elämää.
Mitä yrität todistella itsellesi?
Loppu on tämän maailman ja sen tuottamien kärsimysten loppu.
Muutenkin olet turhaan hermostunut, ei ole kysymys "ansaitsemisesta" vaan mahdollistamisesta, (siispä kysymyksesi : "voimmeko tulla teoillamme ansainneeksi Jumalan hyväksynnän ja siten ikuisen elämän palkinnon?" - on tavallaan harhaanjohtava ja siksi turhanpäiväinen).
Synti todella erottaa ihmisen elämästä.
Mitä sysnti on ? Se on epätäydellisyyttä. Ei mikään epätöydellinen voi yhtyä täydelliseen Jumalaan, mutta joka ei ole Jumlaassa ei voi saada iankaikkista elämää koska se on mahdottomuus.
Siis kuinka päästä Jumalan yhteyteen?
Kuka ottaa osalleen epätäydellisyytemme seuraukset ? Kuka johdattaa viisuteen ja oikeudenmukaisuuteen jossa rakkaus asuu? Aivan - Jeesus - mutta älä luule että ketään pakotetaan iankaikkiseen elämään - vapaaehtoisuus on sekin yksi iankaikkisen elämän ominaisuus. Iankaikkinen elämä on lahja sille joka sen haluaa elää siten kuin iankaikkinen elämä täytyy elää, jotta se tulisi mahdolliseksi.
Kysyt : Onko määrätty erityisiä "tehtäviä" joita teemme palveluksena Jumalalle hänen tulevassa valtakunnassaan?
On - oikeudenmukaisuus - rakkaus - vapaaehtoisuus - ominaisuuksia jotka lähtevät Jumalasta - ilman että omistaa nämä ominaisuudet itsessään (sydämmessään) ei kukaan voi koskaan yhtyä siihen oikeudenmukaisuuteen, rakkauteen ja vapauteen joka lähtee kaikkivaltiaasta ikuisesta Jumalasta..
Tässä on paljon kysymyksiä eikä kaikkiin ole mahdollista vastata tarvittavalla "laajuudella" ja kaikenkettavasti, mutta ne on esitetty siksi että tulisimme pohtineeksi
"kaiken tarkoitusta" ja sitä kuinka "pohjaton" Jumalan armo oikeastaan onkaan ja kun tunnemme tuon armon "laajuuden ja syvyyden" ; osoittaisimme arvostustamme
Entisestään enenevässä määrin; Jeesuksessa ilmaistua Jumalan ilmoitusta kohtaan.
Tämä menee nyt överiksi: maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka saavat syövän sitä mitenkään haluamatta.
Jeesuksen maksama "lunastushinta" on täydellinen ja tuon lunastuksen johdosta
Jumala lupaa koko ihmiskunnalle ruumiin ylösnousemuksen siihen täydelliseen muotoon mihin ensimmäinen ihminen Adam luotiin.
Tuo ruumiiden ylösnouseminen tapahtuu Jumalan valtakunnan alaisuuteen täydellistetyyn paratiisimaahan.
Ihmiskunta saa toisen tilaisuuden osoittaa uskollisuutensa Jumalalle sillä silloin saa..tana sidotaan tuhanneksi vuodeksi ja tämä tapahtuu nykyisen pahanvallan kohdattua lopullisen tuomionsa tässä ajassa. ilm.20:1-3
Tänä aikana esitetään kutsua armovaltakuntaan ja Herramme Jeesuksen ruumiin eli seurakunnan yhteyteen ja sen lupaamaan kirkkaimpaan palkintoon: Kristuksen Morsiammeksi.
Kristuksen Morsian on se "valittujen" joukko, joka tuon Jeesuksen "kutsun" kuulevina saapuvat "Karitsan hääaterialle".
Tuon hääaterian tarkoitus on vahvistaa uusi liitto; jonka ansiosta ihmiskunta tulee siunatuksi Jumalan valtakunnan eli Siionin kautta ja välityksellä.
Kun uskomme että Jeesus on jo puhdistanut Taivaat ja että saa..tana on heitetty alas maanpiiriin, niin silloin taivaat ovat jo valmistettu; Karitsan hääateriaa varten ja että määrä aika on lähellä jolloin pakanain ajat päättyvät ja elonkorjuu eli evankelioimisen aika.
Kun kuulemme tuon "rakkauden kuiskauksen" tulla Jeesuksen yhteyteen ja otamme Vapahtajan vastaan henkilökohtaisesti on silloin alkanut "siemen itää" ja kykymme mukainen "palvelustehtävä" alkanut ja tuo palvelustehtävä jatkuu käsitykseni mukaan paratiisissa Jumalalle pyhitettynä palveluksena ja opetustehtävänä opettaa
koko Ylösnoussut ihmiskunta Jumalan rakkauden tuntemiseen.
Me voimme olla hyvin epäröiviä tuon kutsun suhteen; kelpaammeko tällaisina syntisinä ja vajavaisina ollenkaan Jeesuksen palvelustovereiksi mutta silloin on hyvä muistaa se että Jeesus valitsee kutsutuista ne jotka tulevat arvollisiksi ja me tyydymme siihen mitä hän sitten puolestamme päättääkään, sillä onhan meillä sittenkin toivo ja lupaus Tuhatvuotisen valtakunnan maallisista siunauksista paratiisissa. John.ev.15:16 /Rom.8:19-29
Raamatun ilmoitus päättyy oikeastaan tuohon tuhavuotisvaltakuntaan ja sen lopulla luettavaan tuomioon jolloin luetellaan niiden otaksuttavasti 10:n miljardien nimet jotka ovat kirjoitetut "elämän kirjaan".
Tuhat vuotis ajan päättyessä raamatun sanan mukaan saa..tana" vapautetaan hyvin lyhyeksi aikaa mutta sen johdosta ei voi tehdä sellaista päätelmää että ihmiskunta laajamittaisesti tekisi jälleen sen synnin minkä ensimmäinen ihminen Adam teki eli rikkoi Jumalan tahtoa vastaan, ja näin saisi "toisen kuoleman tuomion" joka on ikuinen ero Jumalasta ja tyhjiin raukeaminen.
*laiffii jeee*
>>Ihmiset tietävät, että iankaikkinen elämä on mahdollista.>>
Ai jaa. Mistä sinä esimerkiksi TIEDÄT sen? Miten voit olla asiasta niin varma? Onko sinun joku tuttusi joskus herännyt kuolleista ja tullut kertomaan sinulle, että Vartiotorni-seuran valheiden avulla todella voi nousta mullasta uudelleen eloon?
>>Ihmiset tietävät, että iankaikkinen elämä on mahdollista.>>
Kyse on puhtaasta uskomuksesta, ei tiedosta. Itsekin aiemmin Jehovan todistajana luulin tietäväni yhtä ja toista, mikä ei nyt kuitenkaan ollut sen enempää totta kuin muidenkaan uskontojen vastaavat "totuudet". Uskomuksia ne ovat; jos nimittäin ei olisi, niin täällä olisi ollut paratiisi jo moneen kertaan.
Ihmisellä on luontainen kyky ottaa vastaan Luojansa puhetta ja viestejä hänen "Sanansaattajiltaan".
On murheellista että tuo kyky on myös jollain tapaa menetettävissä jos " kyynisyys ja toivottomuus" saa elintilaa luotujen mielissä.
Ymmärrän hyvin että jotkut joutuvat elämässään sellaisten vaikeuksien koettelemiksi että he sen seurauksena voivat joutua luopumaan uskostaan tai painimaan epäilysten kanssa.
Jumala ei kuitenkaan hylkää lapsiaan, sen sijaan vastoinkäymisiä ei tule puuttumaan ihmisen elämästä, uskoipa hän tai ei.
Ei epäuskokaan lopullisesti erota Jumalasta silä hänen "rakkautensa on meitä ylempää".
Olen usein miettinyt kuinka hyvä meidän on uskoa niin kauan kuin todelliset koetukset kohtaavat, vaikkapa niin että joutuisimme henkemme uhalla puolustamaan uskoamme,-kuinka monet Jumalan palvelijat ja Jeesuksen ystävät ovat joutuneet käymään "tuskien täyttämän taipaleen" ja miten hirveitä kärsimyksiä he ovat kohdanneet elävältä poltettuina, ihmiskunnan pimeinä vuosina.
Jumala on varmasti ollut heille ainut avunantaja viimeisissä hetkissä täällä ajassa.
Luoja suokoon etteivät nuo ajat palaisi, mutta kärsimys on yhä läsnä ja "laittomuus lisääntyy" lopunaikaa kohti mentäessä.
Kaikille olisi hyvä silloin tällöin lukea Jeesuksen vuorisaarna ja nuorille joilla on vielä elämä edessä: Apostolin kirjeet Timoteukselle.
*Joukosta*
>>Ihmisellä on luontainen kyky ottaa vastaan Luojansa puhetta ja viestejä hänen "Sanansaattajiltaan">>
Koko luojan olemassaolo on uskovan ihmisen tekemä lähtökohtainen oletusarvo, jonka oikeellisuutta harvemmin edes lähdetään harkitsemaan. Toisaalta näitä "Jumalan sanansaattajia" historia tuntee olleen aina; nykyäänkin on olemassa samaan aikaan satoja keskenään ristiriitaisia Ainoita Oikeita Totuuksia ja Tosi Uskontoja.
>>On murheellista että tuo kyky on myös jollain tapaa menetettävissä>>
Itse kutsuisin sitä todellisuuteen heräämiseen, joka tapahtuu vaiheittain ja suhteessa yksilön tietämyksen lisääntymiseen. Jehova oli minulle pelkkä uskomus, kuten oli Jeesus jo sitä ennen.
>>jos " kyynisyys ja toivottomuus" saa elintilaa luotujen mielissä>>
Kyynisyyden saatan joissakin kohdin myöntää, mutta toivottomuus (sanan arkimerkityksessä) ei kyllä sovi nykyiseen elämääni. Koen elämän aivan mielekkääksi ja tyydyttäväksi, vaikka se olisi ainoani. Ja ehkä jopa vielä enemmän juuri tästä syystä.
>>Olen usein miettinyt kuinka hyvä meidän on uskoa niin kauan kuin todelliset koetukset kohtaavat, vaikkapa niin että joutuisimme henkemme uhalla puolustamaan uskoamme>>
Jehovan todistaja -aikanani olisin ollut valmis kuolemaan uskoni puolesta. Konkreettisena esimerkkinä aina mukanani kantama hoitotahtokortti, joka kielsi verensiirrot, vaikka henki menisi. Tämä lojaalisuus oli kuitenkin nimenomaan Vartiotorni-seuraan ja sen oppeihin kohdistunutta uskoa, vaikka tuolloin luulinkin vakaumukseni olleen omani ja perusteet niille löytyvän Raamatusta.
Usko ei ole herkkäuskoisuutta....
Ihminen, joka pitää kenties pilkkanaan uskoa, uskoo yleensä itse hyviin, luotettavaksi todettuihin ystäviin.
Tiedemies uskoo oman tieteenhaaransa periaatteisiin.
Hän perustaa uudet kokeensa aikaisempiin havaintoihin ja pyrkii tekemään uusia havaintoja jo todeksi vahvistettujen seikkojen perusteella.
Samoin maanviljelijä muokkaa maaperää, kylvää siementä ja odottaa, että edellisvuosien tapaan siemen orastaa ja kasvit kasvavat saadessaan tarvitsemaansa kosteutta ja auringonvaloa.
Usko kaikkeutta hallitsevien luonnonlakien pysyvyyteen muodostaa sen tähden perustan ihmisen suunnitelmille ja toimille.
Saarnaajan kirjan viisas kirjoittaja viittaa tähän pysyvyyteen:
”Aurinko on leimahtanut loistamaan, ja aurinko on laskenut,
ja se kiirehtii sijalleen, josta se taas leimahtaa loistamaan. Tuuli menee etelään ja kiertää ympäri pohjoiseen.
Se kiertää kiertämistään, ja takaisin kierroilleen tuuli palaa.
Kaikki talvipurot lähtevät virtaamaan mereen, silti ei meri ole täynnä.
Siihen paikkaan, josta talvipurot lähtevät,
sinne ne palaavat lähteäkseen jälleen.” (Sr 1:5–7.)
Voi olla näin. Kerran tuli luokseni kaksi toistajaa: Aloin puhua kuolemasta. Äkkiä he toinen puistatteli ja lausui: puhutaan jostakin muusta mukavemmasta aiheesta.
Ehkäpä ko. todistajalla oli huonot fiilikset...
.-ehkä juuri joku rakas kuollut ja häntä ikävä,
eikä tahtonut ovellasi ruveta "ulvomaan"?
Yleensä todistajat puhuvat aika vapautuneesti kuolemasta,
mutta aina se ei ole heistäkään "mukava" puheenaihe...?