Piispaehdokkat: "Raamattu legendaa"

Noh, luterilaiset piispat näyttävät sitten olevan jotakuinkinjalat maassa höyrähtämättä hurmahenkiseen fundamentalismiin.

Eivätkös nuo kaikki ole luterilaisia.
Miksi teitä aloituksen hellaripalstalle.

Piispaehdokkaat ovat koulutettuja nykyihmisiä. Hyvä niin. Reaalimaailmassa ei fundamentalismilla pitkälle pötkitä.

"...ja Raamattu uskonasia."

juu, niin helluntailaistenkin mielestä paitsi fundikset, jotka uskovat luomiskertomukseen.

ehdokaspiispojen on pakko sanoa noin muuten ei tulisi ääniä.

joko helluntaikirkko on niin luterilaistunut, että pitää piispaehdokkaatkin helluntailaisuuspalstalla esitellä?

"joko helluntaikirkko on niin luterilaistunut..."

juu, pitää vielä selvittää tuo kasteoppi,niin sitten lut.kirkko sulautuu hell.kirkkoon.

aika ylilyövä tulkinta sinulla piispaehdokkaiden raamattukäsityksistä. Vain pari heistä on liberaalimpaa rotua, muut varsin perinteisiä myös Raamattuun nähden.

"aika ylilyövä tulkinta sinulla piispaehdokkaiden raamattukäsityksistä"

terve, jaa kenellä on ylilyövä?

Linkissä sanotaan ettei ole luonnontieteen oppikirja. Sehän on päivän selvä asia. Raamattu on uskon kirja.


"Piispanvaaliehdokkaat yksimielisiä: Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja "

Ja taas pomppasi ja kauas.

"Miikka Ruokanen ja Jari Jolkkonen muistuttavat,
että Raamattu ei puhu mitään sellaisista arkisista asioista,
kuten vaikkapa auton tai pesukoneen käyttämisestä,
karjan kasvattamisesta tai kunnan kaavoitusasioista.
Niissä ihminen tarvitsee järkeään."

Siis eivät suinkaan sanoneet, että Raamattu on legendaa.

Kyllä kirjoituksista on hyödyllistä keskustella yli seurakuntarajojen,
Poimin Kotimaa-lehden kirjoituksesta Dosentti, yliopistonlehtori
- Kari Latvus'-en ajatuksia:

"Mitä voimme sanoa Jeesuksen neitseellisestä syntymästä historian tutkimuksen avulla? Historiallisesti tärkein todistusaineisto tulee ns. primäärilähteistä, joissa kirjoittaja kuvaa itse tuntemiaan tai havainnoimiaan seikkoja. Jeesuksen äidin, Marian, emme tiedä kirjoittaneen mitään tai ainakaan meille ei ole säilynyt hänen kirjoittamiaan tekstejä. Varhaisin kirjoittaja Uudessa testamentissa on Paavali. Hänen kirjeissään sivutaan Jeesuksen syntymää kahdesti. Galatalaiskirjeessä (4:4) Paavali sanoo, että ajan täyttyessä Jumala lähetti poikansa, ”naisesta syntyneen” ja lain alaiseksi tulleen, vapauttamaan lain alaiset. Jeesuksen syntymään tai hänen äitiinsä ei liity mitään yliluonnollisia määreitä. Sitä vastoin Paavali viittaa Roomalaiskirjeen alkujakeissa (1:2-4) Jeesuksen olevan fyysisen syntyperän puolesta Daavidin sukulainen (ek spermatos David): sana siemen viittaa fyysiseen isälinjaan. Suvunjatkamisen ytimessä oli miehen siemen, jolle nainen tarjosi kasvuastian. Naisen munasolustahan kukaan ei vielä tiennyt mitään liki kahteen vuosituhanteen. Paavalille Jeesus on Kristus ja Jumalan poika ylösnousemuksen myötä. Sen sijaan Jeesuksen syntymään Paavali ei liitä mitään erityisiä mainintoja. Kannattaa myös muistaa, että Paavali ei myöskään käytä Jeesuksesta nimitystä Jumala vaan jättää tämän ilmauksen ainoastaan Isälle.

Nämä Paavalin tekstit sijoittuvat 50-luvulle, vain pari vuosikymmentä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Varhaisin evankeliumi, Markus, on kirjoitettu oletettavasti 70-luvulla. Jeesuksen syntymästä Markus ei kerro mitään. Sukulaisiin liittyvä jakso vain mainitsee Jeesuksen olleen Marian poika ja Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli (6:3) – siis vain tavallinen nasaretilainen. Markus ei kerro Jeesuksen elämäntarinaa vaan hänen sanomansa ja korostaa ristinkuolemaa.

Olennaista on huomata myös se, että evankeliumeissa neitseellisellä syntymällä viitataan Jeesuksen merkittävään tulevaan elämään. Vastaavia kertomuksia tunnetaan antiikissa runsaasti suurmiesten lapsuudesta. Toisaalta evankeliumeissa – tai myöskään yleisemmin kristikunnan alkuvuosisatoina – ei viitata Jeesuksen syntyneen neitseestä, jotta Jeesus olisi synnitön ja siten voisi lunastaa maailman. Sitä paitsi Jeesuksen jumalallisuutta perustellaan Apostolien teoissa (Luukkaan jatko-osa) ylösnousemuksella, ei syntymällä.

Jos historian tutkimuksen keinoin pyrkii kaivautumaan mahdollisimman varhaiseen ja historiallisesti luotettavimpaan vaiheeseen (Paavali ja Markus), niin neitseellisestä syntymästä ei tässä tasossa puhuta mitään.

Uuden testamentin eri-ikäiset ja erilaisin äänenpainoin varustetut tekstit eivät vielä pidä sisällään 300-400 –luvuilla syntyneitä uskonopillisia muotoiluja, joita esimerkiksi Nikean uskontunnustus viljelee.

Tämänkaltaisen tulkinnan korostaminen vapauttaa myös kirkkoa oikeassa olon pakkopaidasta."

Näin tarinoi Dosentti, yliopistonlehtori - Kari Latvus Kotimaan sivulla.

Mielenkiintoista on todeta, että Dosentti, yliopistonlehtori - Kari Latvus on ottanut kantaa samaan asiaan kuin helluntaisaarnaaja Eino Heinonen 1960-luvulla, että "Toisaalta evankeliumeissa – tai myöskään yleisemmin kristikunnan alkuvuosisatoina – ei viitata Jeesuksen syntyneen neitseestä, jotta Jeesus olisi synnitön ja siten voisi lunastaa maailman. Sitä paitsi Jeesuksen jumalallisuutta perustellaan Apostolien teoissa (Luukkaan jatko-osa) ylösnousemuksella, ei syntymällä."

Omana huomionani kuitenkin ihmettelen teologien yksipuolista kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa; hengellisten tulkinta, esimerkiksi neitseellisen syntymisen selittäminen mielen viattomuudeksi ja puhtaudeksi eikä lihan koskemattomuudeksi on unohtunut. Vertaa esimerkiksi Joh.1:47; 2.Kor.11:2,3; Ilm.14:4,5 Näissä kaikissa viitataan mielen neitsyyteen eikä lihan koskemattomuuteen!
[1.Kor.2:13,14]