Luin Tuulilasia mielelläni 1980-luvulla ja 1990-luvulla, ja sitten lopulta tilasinkin lehteä -90 -luvun lopulla. Lopetin kuitenkin tilaukseni ensimmäisen vuosikymmenen alussa, kun Tuulilasi muuttui jyrkästi huonompaan suuntaan.
Aiemmin lehti oli vakavasti otettava ja vakavahenkinen, ja sen arvostelut olivat asiantuntevasti tehtyjä ja tarkkoja analyysejä. Sitten kaikki muuttui. Ilmeisesti lehden päätoimittajaksi tuli joku nuori karvanoppakaveri, koskapa juttujen tyyli muuttui täysin.
Uudistuneessa Tuulilasissa oli juttuja, jotka oli otsikoitu tyyliin "Vіttu että mä rankaisin uutta Porschea!" ja "Sigamagee megakärry tää uus Bemari!" ja "Nakki laulaa - sporttiautot vertailussa!". Lienee sanomattakin selvää, että vakavasti autoiluun suhtautuvalle aikuiselle miehelle eivät moiset jutut ns. kolahda.
Tässä otteita uudistuneen Tuulilasin uusien, nuorien toimittajien tavasta kirjoittaa vuodelta 2003:
"Tutkin kattorakenteita hetken kollegani kanssa, mutta nostimme pian kädet pystyyn: liikaa mahdollisuuksia, apua paikalle! Saimme pikakurssin katon käyttöön, mutta ohjeita tuli siihen tahtiin, että valtaosa unohtui saman tien.
Niinpä pyysimme paikallista Pepeä taikomaan Saloonista Cabrioletin. Pepe teki nopeassa tahdissa joukon temppuja, joiden mukana en oikein pysynyt. Kattopaketti taittui joka tapauksessa tavaratilan puolelle. Lopuksi Pepe iski takapenkin ja tavaratilan väliin eräänlaisen hattuhyllyn, ja Cabrio oli valmis!
Olimme valinneet ensimmäiseksi uhriksemme perusmallin, joka tarkoittaa 1,4-litraista moottoria ja viisivaihteista manuaalia. Kori ei taivu banaanin lailla kaarteissa kuten joissakin avokkaissa."
Kädet pystyyn. Pepe. Uhri. Banaani.
Ja blaa blaa blaa... Muka hassunhauskaa ja nuorekasta kielenkäyttöä, mutta se ei todellakaan vahvista lukijoiden luottamusta kirjoittajien asiantuntemukseen. Uusi Tuulilasi on ulosteen heittämistä vanhojen lukijoiden kasvoille ja alle 18-vuotiaiden lukijoiden kosiskelemista, mutta toimiiko se? Onko se lisännyt lehden tilaajien määrää?
Aiemmin lehti oli vakavasti otettava ja vakavahenkinen, ja sen arvostelut olivat asiantuntevasti tehtyjä ja tarkkoja analyysejä. Sitten kaikki muuttui. Ilmeisesti lehden päätoimittajaksi tuli joku nuori karvanoppakaveri, koskapa juttujen tyyli muuttui täysin.
Uudistuneessa Tuulilasissa oli juttuja, jotka oli otsikoitu tyyliin "Vіttu että mä rankaisin uutta Porschea!" ja "Sigamagee megakärry tää uus Bemari!" ja "Nakki laulaa - sporttiautot vertailussa!". Lienee sanomattakin selvää, että vakavasti autoiluun suhtautuvalle aikuiselle miehelle eivät moiset jutut ns. kolahda.
Tässä otteita uudistuneen Tuulilasin uusien, nuorien toimittajien tavasta kirjoittaa vuodelta 2003:
"Tutkin kattorakenteita hetken kollegani kanssa, mutta nostimme pian kädet pystyyn: liikaa mahdollisuuksia, apua paikalle! Saimme pikakurssin katon käyttöön, mutta ohjeita tuli siihen tahtiin, että valtaosa unohtui saman tien.
Niinpä pyysimme paikallista Pepeä taikomaan Saloonista Cabrioletin. Pepe teki nopeassa tahdissa joukon temppuja, joiden mukana en oikein pysynyt. Kattopaketti taittui joka tapauksessa tavaratilan puolelle. Lopuksi Pepe iski takapenkin ja tavaratilan väliin eräänlaisen hattuhyllyn, ja Cabrio oli valmis!
Olimme valinneet ensimmäiseksi uhriksemme perusmallin, joka tarkoittaa 1,4-litraista moottoria ja viisivaihteista manuaalia. Kori ei taivu banaanin lailla kaarteissa kuten joissakin avokkaissa."
Kädet pystyyn. Pepe. Uhri. Banaani.
Ja blaa blaa blaa... Muka hassunhauskaa ja nuorekasta kielenkäyttöä, mutta se ei todellakaan vahvista lukijoiden luottamusta kirjoittajien asiantuntemukseen. Uusi Tuulilasi on ulosteen heittämistä vanhojen lukijoiden kasvoille ja alle 18-vuotiaiden lukijoiden kosiskelemista, mutta toimiiko se? Onko se lisännyt lehden tilaajien määrää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhemman polven tuntema "Tuulilasin" Toimittajakunta on kokenut sukupolvenvaihdoksen, ja väitän että aiemmin asiallinen autolehti tekee vielä konkurssin. Joop.
Näin se varmaan menee kuten arvelet. Nuorille kolleille on jo olemassa paljon enemmän heitä kiinnostavia autolehtiä, joten turhaan yrittää Tuulilasi lyödä kiilaa siihen väliin.
Ältsin kliffa lehti. Tuota sontaa löytyy nykyään jo sanomalehdistäkin.
Suomen lehdistön surullinen tila johtuu pitkälti Suomea niin surullisesti rampauttavasta nepotismista: lahjattomia lapsia on otettu suojatöihin, vaikka he ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.
Aivan. Samanlaista "uutisointia" löytyy erityisesti Iltasanomista nykyään. Teinislangin käyttöä otsikoissa ym.
ns. "suhteilla", ei se tarkoita sitä, etteikö suomessa olisi lahjakkaita toimittajia, taiteilijoita. Heitä vain ei palkata lehtiin töihin, koska "hyvä veliverkosto" poimii ns. kerman päältä. Näin se menee, joka puolella.
"It`s not what you know, it`s WHO you know".
Tosi on. Sukulaisten suosimisesta työhönotossa käytetään sivistyssanaa "nepotismi" (vrt. Pohjois-Korean Kimin suku). Nepotismi on periaate, jonka mukaan pomon sukulainen on parempi työntekijä kuin suvun ulkopuolinen, vaikka suvun ulkopuolinen osaisikin tehdä työnsä paremmin.
Tuulilasi lehti haukkui aina jenkkiautot paskoiksi, taisi olla ryssänpelkoa 70-luvulla?
Homot varmaan vallanneet senkin julkaisun kuten monet muutkin.