Onkos muilla käynyt niin, että toinen vanhempi on kuollut kun itse on ollut lapsi? Olisi kiva kuulla kuinka olette siitä selviytyneet?
Itsellä kävi niin, että äiti kuoli kun olin 8 vuotias. En sitä oikein silloin ymmärtänyt, mutta tiesin, että äitiä en enää näe. Joskus teini-iässä sen alkoi ymmärtämään, että se on todella kuollut ja usein sitä surikin. Nyt ikää on jo kolmen kympin hujakoilla, selittämätön pahaolo ja fyysiset oireet ovat vaivanneet koko ajan, ja alan yhdistämään tätä nyt tuohon ikävään tapahtumaan.
Sinä aikakautena kun tämä tapahtui, ei ammattilaiset suoraan neuvonneet mitä tehdä, elämä vain jatkui entisellään perhepiirissä, eikä aivan ongelmitta. Asiassa tukeminenkin on tästä johtuen ollut enemmänkin, että eteenpäin vain kuin itse tilanteen käsittelyä.
Kaikenlaista tässä on tullut kokeiltua, enemmän tai vähemmän pakenemista, ja nyt ois tarkoitus alkaa kohtaamaan tapahtunutta, ja vinkkejä kaivattaisiin, että miten? Olisi kiva kuulla millä keinoilla olette saaneet asian käsiteltyä, ettei se enää vaivaisi liikaa..
Itsellä kävi niin, että äiti kuoli kun olin 8 vuotias. En sitä oikein silloin ymmärtänyt, mutta tiesin, että äitiä en enää näe. Joskus teini-iässä sen alkoi ymmärtämään, että se on todella kuollut ja usein sitä surikin. Nyt ikää on jo kolmen kympin hujakoilla, selittämätön pahaolo ja fyysiset oireet ovat vaivanneet koko ajan, ja alan yhdistämään tätä nyt tuohon ikävään tapahtumaan.
Sinä aikakautena kun tämä tapahtui, ei ammattilaiset suoraan neuvonneet mitä tehdä, elämä vain jatkui entisellään perhepiirissä, eikä aivan ongelmitta. Asiassa tukeminenkin on tästä johtuen ollut enemmänkin, että eteenpäin vain kuin itse tilanteen käsittelyä.
Kaikenlaista tässä on tullut kokeiltua, enemmän tai vähemmän pakenemista, ja nyt ois tarkoitus alkaa kohtaamaan tapahtunutta, ja vinkkejä kaivattaisiin, että miten? Olisi kiva kuulla millä keinoilla olette saaneet asian käsiteltyä, ettei se enää vaivaisi liikaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
EI OLE