Kuinka sitä uskaltaa myöntää lääkärissä,että olisiko uupumusta,masennusta,tai tms.?
Sanotaan,että vakuutuksia on vaikea saada ja siellähän se lääkärin niin
äkkiä tehtävä merkintä sitten pysyy kun on kerran saneltu.
Eikö tämä johda siihen,että kun on todella avun tarpeessa henkisesti
välttää viimeiseen asti edes vihjaisemasta siihen suuntaan.Ja jää ilman apua?
Sitäpaitsi lääkärit taitavat niin helposti heittää sanomalla,no,oliskohan sitä
potilas vähän uupunut tai masentunut?
mitäs siihen?No kai vähän,ja se on siinä"potilas valittaa masennusta jne"?
Se kirjaushan on sitten siellä hamaan mihin asti hyvänsä.
Ja mites sitten kun menee jonkun kerran taas lääkäriin ja onkin
jokin elimellinen vaiva,aletaanko sellaista tutkimaan niin helposti jos
on edellä mainittu merkintä?
Mihin kaikeen tällainen "paljastus"voikaan johtaa tulevaisuudessa kun
tietomme on aina vaan yhä useammassa instanssissa.
Yksi keino tietysti on,jos on masennnus todettu,eli kun se sitten toivon mukaan on parantunut mennään lääkäriin ja todetaan se parantuneeksi.piste.
No mutta kun se on joskus ollut masentunut tms.Onkohan uusimassa tuo tauti?
Voidaan lääkärissä todeta.
Kerran diaknosoitu,aina epäilys,niinkö se menee?
Sanotaan,että vakuutuksia on vaikea saada ja siellähän se lääkärin niin
äkkiä tehtävä merkintä sitten pysyy kun on kerran saneltu.
Eikö tämä johda siihen,että kun on todella avun tarpeessa henkisesti
välttää viimeiseen asti edes vihjaisemasta siihen suuntaan.Ja jää ilman apua?
Sitäpaitsi lääkärit taitavat niin helposti heittää sanomalla,no,oliskohan sitä
potilas vähän uupunut tai masentunut?
mitäs siihen?No kai vähän,ja se on siinä"potilas valittaa masennusta jne"?
Se kirjaushan on sitten siellä hamaan mihin asti hyvänsä.
Ja mites sitten kun menee jonkun kerran taas lääkäriin ja onkin
jokin elimellinen vaiva,aletaanko sellaista tutkimaan niin helposti jos
on edellä mainittu merkintä?
Mihin kaikeen tällainen "paljastus"voikaan johtaa tulevaisuudessa kun
tietomme on aina vaan yhä useammassa instanssissa.
Yksi keino tietysti on,jos on masennnus todettu,eli kun se sitten toivon mukaan on parantunut mennään lääkäriin ja todetaan se parantuneeksi.piste.
No mutta kun se on joskus ollut masentunut tms.Onkohan uusimassa tuo tauti?
Voidaan lääkärissä todeta.
Kerran diaknosoitu,aina epäilys,niinkö se menee?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Asiat on viritetty niin että pillerikauppa olisi vilkasta. Mistä luulet että tohtorin jättipalkat tulevat??
Mielialalääkkeitä, syökö peräti 20% kansalaisistamme niitä?
Etenkin masennuslääkkeitä tyrkytetään myös fyysisiin vaivoihin, joten ne menevät "vääriin käsiin".
http://www.antipsychiatry.org/stigma.htm
Erittäin 2 piippunen juttu.
Yhä enempi on masentuneita ja yhä
useampi jättää sen sanomatta.
Ruksi ruutuun ja se siinä ja kauan.
Näin on, esim. mulla oli nuorempana sosiaalisissa tilanteissa paniikkia, vaikka olen paniikista päässyt jo 20v sitten niin kyllä fyysisiä sairauksia ei todesta oteta vaan luokitellaan paniikiksi.
Ainakin julkiselta puolelta tieto leviää kulovalkean tavoin esim. yliopistosairaaloihin ym.
Jouduin tekemään julkisen puolen hoitovirheestä valituksen potilasvakuutuskeskukseen, olin joutunut tutkituttamaan kyseistä virhettä yksityislääkäreillä, annoin luvan ottaa selville yks. lääkäreiden lausunnot, mutta ne oli onkinut julkisen puolen psykiatrin epiksiirit vaikka en ollut antanut lupaa ja mielestäni ne kuuluu vaitiolovelvollisuuden vuoksi salaiseksi.
Ei mennyt läpi vaikka on fyysinen näkyvä vamma hoitovirheestä, parasta käydä yksityispsykiatrilla ja kieltää tietoja luovuttamasta eteenpäin, jos masennusta tai paniikkia niin loppuelämän olet merkitty julkisella puolella, vaikka käsi poikki niin paniikkiahan se on ja korvien välissä vika.
Tyttärelläni, hän sai paniikkikohtauksia liikennevälineissä(bussikammo) ja merkintä tuli julkisen puolen tietoihin.
Kun sitten tuli oireina huimausta ja kahtena näkemistä, päänsärkyä niin tottakai ne katsoi papereista, että on paniikkihäiriötä ollut, eikä jatkotutkimuksiin päässyt.
Kunnes sitten eräs OMT fysioterapeutti, jolla selän vuoksi kävi, huomasi ,että katseessa on jotakin outoa ja kehoitti työterveyslääkärin lähettää neurologille.
Neurologille hän pääsi ja kuvauksiin ja todettiin aivovaltimon pullistuma joka puolen vuoden sisällä leikattiin ja tytär voi hyvin.
Ilman OMT fysioterapeuttia ja työterv. lääkäriä olisi ollut kohtalokkaat seuraukset, sillä kirurgi oli sanonut, että on aikapommi.
Terv.keskus lääkäri olisi katsonut papereita ja ilman muuta paniikiksi luokiteltu, ja buranalla kotiin lähetetty.
eli varokaa sanomasta sanallakaan
masennuksesta,voi myöhemmin
käydä köpelösti.
Jos haluaa kertoa masennuksesta
mieluummin yksityiselle lääkärille.
Jos on varaa,siinäpä se.
kaksinkerroin kovemmin joutu vaivaansa valittamaan
jos on merkintä mikä laitetaan varmaan aika
heppoisesti.